Tulisikohan sitä oltua ulkona enemmän jos olisi okt

Se on ihmisestä kiinni ja miten tykkää pihahommista. Verrattuna entiseen kerrostaloaikaani.. puutarha on tehnyt mulle hyvää. Ennen oli helppo laiskistua sohvan nurkkaan. Ostimme talon neljä vuotta sitten. Sitten kun tuli ostettua tämä talo, tuli kohta otettua koirakin ja nykyisin olen aina liikkeessä. Ok-talon myötä olen täysin puutarhahullu, ja olen ulkona keväästä syksyyn. Töistä kun tulen, niin ruokin muksut ja painun pihalle riehumaan.   

Mutta sitten tuossa on muutaman talon päässä piha, joka on naapuruston ihmetykseksi täysin villiintynyt ja hoitamaton rappiopuutarha.  Omistajaa ei juuri koskaan näy ulkona. Paitsi postilaatikolla. Että ihan se on luonteesta kiinni.

No okt:n pihalla on pakkokin olla ainakin joskus, jos meinaa että talo ja piha ei ränsisty. On leikattava nurmikkoa ja pantava kuntoon yhtä ja toista. Ja onhan siinä omalla tontilla kiva olla, jos siellä on aurinkoista ja kaunista.

Ei tule. Piha vaan rehottaa. Täytyy myydä tämä pois.

Olisi kamalaa jos asuisi omakotitalossa. Silloin olisi pakko olla siellä pihalla, pitäähän sitä nyt hoitaa ja varmaan tuntuisi että on joku velvollisuus siellä olla kun kerran se piha on. En ole yhtään ulkoilmaihminen, siellä on aina liian kuuma tai kylmä, tuulee tai on hyttysiä ja kärpäsiä, aurinko häikäisee tai sataa tai jotain muuta epämukavaa.

Ja mitä siellä tekisi paitsi niitä pihatöitä? Ei voi lukea kun häikäisee liikaa, ruuanlaitto on epämukavaa, tietokonetta ei näe kun on liian kirkasta, käsitöitä ei voi tehdä kun tuulen mukana lentää tavarat ja työpöytää ei ole. Aurinkorasva on ällöttävää ja muuten palaa. Tuuli lennättää hiukset suuhun ja silmiin. Naapurit huudattaa ruohonleikkuria ja niiden lapset kirkuu trampoliinissa. Pölyä nousee ja siitepöly ahdistaa.

[quote author="Vierailija" time="02.06.2013 klo 19:44"]

Olisi kamalaa jos asuisi omakotitalossa. Silloin olisi pakko olla siellä pihalla, pitäähän sitä nyt hoitaa ja varmaan tuntuisi että on joku velvollisuus siellä olla kun kerran se piha on. En ole yhtään ulkoilmaihminen, siellä on aina liian kuuma tai kylmä, tuulee tai on hyttysiä ja kärpäsiä, aurinko häikäisee tai sataa tai jotain muuta epämukavaa.

Ja mitä siellä tekisi paitsi niitä pihatöitä? Ei voi lukea kun häikäisee liikaa, ruuanlaitto on epämukavaa, tietokonetta ei näe kun on liian kirkasta, käsitöitä ei voi tehdä kun tuulen mukana lentää tavarat ja työpöytää ei ole. Aurinkorasva on ällöttävää ja muuten palaa. Tuuli lennättää hiukset suuhun ja silmiin. Naapurit huudattaa ruohonleikkuria ja niiden lapset kirkuu trampoliinissa. Pölyä nousee ja siitepöly ahdistaa.

[/quote]

Wau... ei käy kyllä kateeksi sinun elämää... :DD

Meillä on paritalo isohkolla, omalla pihalla ja kyllä tulee oltua ulkona. Kerrostalossa asumisessa oli se hyvä puoli, että ei ollut hyttysiä. Maantasalla asuessa aina tuntuu itikat löytyvän tosin meillä onneksi nykyisessä talossa on puskat kaukana joten hyttysiä tulee vasta ihan illalla. Rivarissa asuminen on minusta ihan yliarvostettua, koska harvan rivarin pihalla oikeasti mitään voi tehdä, sama sitten asua kerrostalossa. Toki on isojakin rivaripihoja mihin mahtuu leikkimökki tai lapsille uima-allas, mutta monesti ne pihat on sellasia karsinoita joissa olo on lähinnä klaustrofobinen. :D

Olen asunut rivarissa ja kerrostalossa ja ehdottomasti mieluummin kerrostaloon muuttaisin koska ne tuppaa olemaan halvempiakin. Paitsi jos saisi rivariin kunnon pihan ja taloyhtiön missä huoneistoja ei ole liikaa. :)

Meillä on okt, ja olemme aina ulkona :) talvella lumitöitä ja lapset pulkkailee kne. Kesällä ihan ehdottomasti ulkona! Vapaapäivinä ysiltä pihalle ja illalla sisälle, syödäänkin ulkona. Olen asunut kerrostalossa, enkä silloinkaan kökkinyt sisällä.

Nyt omakotitalossa asuessamme ollaan paljon enemmän sisällä kesäaikana, kuin kerrostalossa. Nykyään on ilmastointi, kerrostalossa oli kesällä mielestäni hirveää asua ja aina lähdettiin heti aamusta rannalle ja tultiin vasta illalla.

Kyllä mä kerrostaloaikoinakin ulkoilin. Kesällä olin niin usein kuin mahdollista joko lenkillä tai rantsussa. Luin myös parvekkeella. Rivarissa tulee silti oltua vielä enemmän ulkona: pihan laittoa riittää, lasten kanssa on mukavaa olla hiekkalaatikolla tai uima-altaalla tai leikkiä toisten lasten kanssa. Grillataan ulkona ja jumppaankin pihalla. Talvella pulkkailaan, tehdään lumiveitoksia tai käydään kävelemässä. Luulen kyllä, että jos et nyt tee ulkona paljon mitään, tuskinpa teet rivarissakaan. On täällä paljon ihmisiä, joita ei paljon ulkona näy.

No, mä olen tänään ollut touhuamassa pihalla ja altaalla n 10 tuntia:)  Rakastan tätä lämpöä ja ulkona touhuamista!! Kukkapenkit ja pihakäytävät vaatii huomiota, terassit ja kalusteet samoin.

No jos sulla on omaa rahaa niin osta! Vai ootatko että mies hommaa kunhan vaan sanot sille? 

Heh, nr. 4, olen muuten sinun kanssasi samoilla linjoilla, mutta haluaisin kuitenkin oman pihan. Tekisin varmaan vähän puutarhajuttuja, mutta maksaisin jonkun pitämään pihan peruskunnossa. Saisi siitä osa ränsistyäkin, koska sitten pihaan tulisi ehkä enemmän eläimiä tarkkailtavaksi (oravia, siilejä, perhosia niitylle). Vähän viidakkomeinikiä, joo :). Kuvittelisin olevani lapsi ja tutkisin kaikkea.

Mutta ennen kaikkea kaipaan sitä, että omalla pihalla voi pistäytyä ulkona tuosta vaan sulkematta ovea kuten kerrostalossa on pakko. Vaikka en pihalla hirveästi aikaa viettäisikään, niin se olisi minulle kiva henkireikä. Ah, kaipaan lapsuuteni pihaa ja kotitaloa.

Eli vastaus ap:n kysymykseen, minä olisin kyllä enemmän ulkona, jos asuisin rivarissa tai okt:ssa. Tosin rivarin pihan pitäisi olla kunnon kokoinen, ei mikään postimerkkipläntti.

Asutaan ok-talossa ja naapurissa asuu sellainen pari jotka on kokoajan jossain hyppimässä ruohoja tai kastelemassa kukkia sekä sellainen pari jotka on aina sisällä. Ehkä kerran kuussa käy ajamassa nurmikon ja menee takaisin sisälle. :) Sivuhuomautuksena ettei niiden piha edes ole alueen hoitamattomin, on sellainen jossa kasvaa niitty -ja tämä on ihan siisti alue mutta ne yhdessä talossa ei tee mitään, ei koskaan. Ei heinä määräänsä pidemmäksi kasva.. :D

Minä itse olen koittanut kasvattaa pihan sellaiseksi ettei piha vaadi paljon. Kukat kukkii aluettain ja niitä joskus kastellaan sadettajalla. Riippumatto roikkuu houkuttelemassa keinumaan. Ei sitä tartte laittaa aurinkoon ja päivänvarjo auttaa häikäsyssä! Samoin aurinkolaseja voi käyttää.. Mutta meille piha on toinen huone. Talvella tosiaan pihassa on kiva pitää valoja ja kynttilöitä sytytellä ja ruokkia lintuja mutta kesällä puut tuo varjoa ja tuuli puhaltelee niin mikäs siinä on keinuessa?

Olen vanha kerrostalojen kasvatti. Muutin vasta aikuisena ok-taloon ja opettelin takan sytyttelyt jne mutta on tämä vaan ihanaa! On helppoa mennä pihaan hakemaan aamulehti aamutakissa ja hörppiä kahvia, jäädä haaveilemaan johonkin tuoliin samalla. Kyllä sitä ulkona on vaan helppo olla kun voi mennä omaan pihaan avaamalla oven pihamaalle siinä missä avaa vessanoven.

Tottakai se on sitten pihasta ja ympäristöstä kiinni miten siellä on yksityisyyttä ja onko piha (ja omistaja) sellainen että voi ottaa rennosti siinä. Ja mitä kaikkea pihassa on hoidettavaa, jos piha on pakkotyömaa niin ei siinä oikein nauti kuin sellainen joka uhraa aikansa sille. Mutta jos asukas tahtoo jotain muuta tehdä niin pitäähän siinä miettiä uudestaan mitä pihassa on järkeä säilyttää että piha tuottaa nautinnon myös sille kiireiselle omistajalle.

Mutta oma kokemus on että itse asumalla talossa siinä viettää enempi aikaa. Tietty äitini joka asuu kerrostalossa viettää minua enempi aikaa parvekkeellaan. Siellä on viihtyisää ja kukoistaa! Pitää miettiä mitä ulkoilmatilaltaan tarvitsee, mitä tahtoo ja mitä siellä on vaikka kuumuuden ja kuivuuden takia edes mahdollista olla.

Ap:n kysymykseen: kyllä tulee oltua enemmä ulkona. Aiemmin kerrostalossa olin aina sisällä tai sitten piti erikseen lähteä aina jonnekin,

Meillä on omk cuckhoj

Kyllä tulee oltua ulkona enemmän. Ehdottomasti.näin kesällä juon aamukahvitkin terassilla ja nukutan vauvan siinä ulkona. On kiva välillä ihastella työnsä tuloksia kauniista kukista ja leikatusta ruohosta.ulkolinnutkin laulaa hienommin kuin meidän undulaatit sisällä...

Ei sisäihminen muutu ulkoihmiseksi paikkaa vaihtamalla. Tosin se ulos meneminen on helpompaa, kun se ulkona on ihan ovella. Enempi vaikutti lapsi... sen seuraksi oli vaan mentävä ulos.

Lumityöt on kivoja, puutarhan hoidosta en ole innostunut. Onneksi on metsäinen tontti ja lapsi kastelee mansikat. Rakennettiin terassi talon pohjoispuolelle, kaikki sitä kauhisteli, mutta kukaan meistä asukkaista ei viihdy auringonpaahteessa... ja terassia ei tehty vieraita varten :)

Tulee kyllä oltua ulkona enemmän. Itse en osaa olla ulkona vain hillumassa ja parvekkeella ahdistaa, kun tiedän naapuritalosta olevan sinne suoran näköyhteyden. Omakotitalossa voi puuhata siellä pihalla vapaasti mitä huvittaa, eikä tarvitse kuumalla välttämättä pukeutua. Ehkä en vain osaa hyödyntää julkisia alueita kunnolla mutta kaipaan pihalla enemmän yksityisyyttä. En tiedä, ehkä suurin ero siinä on, että omalle pihalle on vain helpompi mennä ja upottaa vaikka sormensa hiekkaan. Parvekkeella taas on hyvin rajalliset toiminnot ja puistoissa on huomioitava muut.