Päivähoidon työntekijänä olen iloinen,

Ja joidenkin kohdalla olisi hyvä loppua kokonaan :) Nimittäin niiltä joiden äiti/isä on kotona vauvan kanssa. Yleensä äiti kuitenkin :)

Ennen kuin kukaan tulee huutamaan lapsen etua, niin saa se sitten katsoa peiliin ja miettiä miksei kykene itse kasvattamaan pientä lasta. Varsinkin jos olet itse kotona vauvan kanssa. Ja miksi on pitänyt tehdä toinen lapsi jos ei kykene kahta hoitamaan.

Tottakai olet. Et pidä työstäsi, etkä varsinkaan pidä työstäsi jos hoidettavanasi on lapsia, joilla kotona kaikki ei ole parhain päin, et halua olla missään tekemisissä  tyttömien, maahanmuuttajien, pienituloisten opiskelijoiden jne kanssa.

[quote author="Vierailija" time="29.08.2013 klo 08:29"]

Tottakai olet. Et pidä työstäsi, etkä varsinkaan pidä työstäsi jos hoidettavanasi on lapsia, joilla kotona kaikki ei ole parhain päin, et halua olla missään tekemisissä  tyttömien, maahanmuuttajien, pienituloisten opiskelijoiden jne kanssa.

[/quote]

Torvi.

Te vanhemmat ette taida tajuta, että aamuvuorolainen lähtee heti lounaan jälkeen, viimeistään kahdelta. Eli koko iltapäivä toimitaan isoissa ryhmissä. Seuraava lähtee kolmelta ja viimeinen työntekijä jää yksin loppujen lasten kanssa. Päivässä on siis 2-4h, jolloin suhdeluvut ovat todellisia. (siis 7/1 ja 4/1)

Lastentarhan työntekijät (lastenhoitajat, tuskin lastentarhanopettajat) ovatkin ainut ammattiryhmä maailmassa, jotka haluavat huonontaa omia työmahdollisuuksiaan, karsia alansa työpaikkoja ja ylipäätään alentaa ammattinsa arvostusta.

[quote author="Vierailija" time="29.08.2013 klo 08:26"]

Ja joidenkin kohdalla olisi hyvä loppua kokonaan :) Nimittäin niiltä joiden äiti/isä on kotona vauvan kanssa. Yleensä äiti kuitenkin :)

 Varsinkin jos olet itse kotona vauvan kanssa. Ja miksi on pitänyt tehdä toinen lapsi jos ei kykene kahta hoitamaan.

[/quote]

Tiesitko, että ihmisillä on erilaisia tilanteita? Jotka saattavat tulla eteen ihan yllättäen? Uusi, odotettu vauva saattaakin olla sairas: ensimmäinen vuosi tai pari voi olla pelkkää itkua, sairaalassa ravaamista, lääkintää, luoja tietää mitä.

Olisiko siis kuopukselle sinusta parempi olla päivät kaiken tämän keskellä lähes unohdettuna ja hyljättynä, kun vanhemmat yrittävät kestokyvyn äärirajoilla opetella tulemaan toimeen uuden tulokkaan erityistarpeiden kanssa? Olisiko parempi, etä yliväsynyt äiti/isä lopulta väsyy, masentuu tai napsahtaa lopullisesti?

Eikä siihen tarvita edes lapsen sairautta: haastava, ylivilkas esikoinen, synnytyksen jälkeinen masennus, vanhenevat isovanhemmat, muuten vaativa elämäntilanne.

Ihminen ei jaksa kantaa yksin kaikkea kerralla ja kaikkeen ei voi varautua. Ehkä elämä opettaa vielä sinuakin.

-Vela

[quote author="Vierailija" time="29.08.2013 klo 08:31"]

[quote author="Vierailija" time="29.08.2013 klo 08:29"]

Tottakai olet. Et pidä työstäsi, etkä varsinkaan pidä työstäsi jos hoidettavanasi on lapsia, joilla kotona kaikki ei ole parhain päin, et halua olla missään tekemisissä  tyttömien, maahanmuuttajien, pienituloisten opiskelijoiden jne kanssa.

[/quote]

Torvi.

[/quote]

Miten niin torvi? Noihin ryhmiin subjektiivisen oikeuden rajaaminen tietenkin kohdistuu. Lisäävät samalal lasten eriarvoisuutta, kun työssäkäyvien vanhempien lapset pääsevät hoitoon, muuta jäväät varhaiskasvatuksen ulkopuolelle.

Vanhempien laatu on heikentynyt ja parannusta ei ole näköpiirissä

[quote author="Vierailija" time="29.08.2013 klo 08:40"]

[quote author="Vierailija" time="29.08.2013 klo 08:26"]

Ja joidenkin kohdalla olisi hyvä loppua kokonaan :) Nimittäin niiltä joiden äiti/isä on kotona vauvan kanssa. Yleensä äiti kuitenkin :)

 Varsinkin jos olet itse kotona vauvan kanssa. Ja miksi on pitänyt tehdä toinen lapsi jos ei kykene kahta hoitamaan.

[/quote]

Tiesitko, että ihmisillä on erilaisia tilanteita? Jotka saattavat tulla eteen ihan yllättäen? Uusi, odotettu vauva saattaakin olla sairas: ensimmäinen vuosi tai pari voi olla pelkkää itkua, sairaalassa ravaamista, lääkintää, luoja tietää mitä.

Olisiko siis kuopukselle sinusta parempi olla päivät kaiken tämän keskellä lähes unohdettuna ja hyljättynä, kun vanhemmat yrittävät kestokyvyn äärirajoilla opetella tulemaan toimeen uuden tulokkaan erityistarpeiden kanssa? Olisiko parempi, etä yliväsynyt äiti/isä lopulta väsyy, masentuu tai napsahtaa lopullisesti?

Eikä siihen tarvita edes lapsen sairautta: haastava, ylivilkas esikoinen, synnytyksen jälkeinen masennus, vanhenevat isovanhemmat, muuten vaativa elämäntilanne.

Ihminen ei jaksa kantaa yksin kaikkea kerralla ja kaikkeen ei voi varautua. Ehkä elämä opettaa vielä sinuakin.

-Vela

[/quote]eihän tässä olla viemässä hoitopaikkoja niiltä lapsilta, jotka sitä tarvitsevat. ja tarpeen takana voi olla juuri vanhemman jaksaminen tai esimerkiksi lapsen kehityksen tukeminen.

[quote author="Vierailija" time="29.08.2013 klo 08:40"]

[quote author="Vierailija" time="29.08.2013 klo 08:26"]

Ja joidenkin kohdalla olisi hyvä loppua kokonaan :) Nimittäin niiltä joiden äiti/isä on kotona vauvan kanssa. Yleensä äiti kuitenkin :)

 Varsinkin jos olet itse kotona vauvan kanssa. Ja miksi on pitänyt tehdä toinen lapsi jos ei kykene kahta hoitamaan.

[/quote]

Tiesitko, että ihmisillä on erilaisia tilanteita? Jotka saattavat tulla eteen ihan yllättäen? Uusi, odotettu vauva saattaakin olla sairas: ensimmäinen vuosi tai pari voi olla pelkkää itkua, sairaalassa ravaamista, lääkintää, luoja tietää mitä.

Olisiko siis kuopukselle sinusta parempi olla päivät kaiken tämän keskellä lähes unohdettuna ja hyljättynä, kun vanhemmat yrittävät kestokyvyn äärirajoilla opetella tulemaan toimeen uuden tulokkaan erityistarpeiden kanssa? Olisiko parempi, etä yliväsynyt äiti/isä lopulta väsyy, masentuu tai napsahtaa lopullisesti?

Eikä siihen tarvita edes lapsen sairautta: haastava, ylivilkas esikoinen, synnytyksen jälkeinen masennus, vanhenevat isovanhemmat, muuten vaativa elämäntilanne.

Ihminen ei jaksa kantaa yksin kaikkea kerralla ja kaikkeen ei voi varautua. Ehkä elämä opettaa vielä sinuakin.

-Vela

[/quote]

Kyllähän minä tiedän, että vaikka mitä voi sattua! Neljän lapsen äitinä olen kokenut neljä erilaista vauva aikaa jne.

Jos vauvalla onkin jotakin, niin sitten saa lääkärin avulla isomman hoitoon.

Haastava isosisarus? Muuttuuko se haastavaksi vasta vauvan synnyttyä? Isovanhemmat eivät ole mikään syy esikoisen hoitoon laittoon,  synnytyksen jälkeinen masennus on, mutta siihenkin sitten se lääkärin todistus.

Tai apua KOTIIN! Sekin mahdollisuus katsos on.

Nykyään vain tuntuu vanhemmat olevan sen verran laiskoja, etteivät itse kykene hoitamaan kahta/useampaa lasta kerralla, mutta niitä pitää silti pykätä lisää.

Oman jaksamisen verran lapsia, ei sen enempää. Ei ole oikein olettaa muiden hoitavan lapset kun itseä ei kiinnosta kuin vauvan kanssa seurustelu.

[quote author="Vierailija" time="29.08.2013 klo 08:41"]

[quote author="Vierailija" time="29.08.2013 klo 08:31"]

[quote author="Vierailija" time="29.08.2013 klo 08:29"]

Tottakai olet. Et pidä työstäsi, etkä varsinkaan pidä työstäsi jos hoidettavanasi on lapsia, joilla kotona kaikki ei ole parhain päin, et halua olla missään tekemisissä  tyttömien, maahanmuuttajien, pienituloisten opiskelijoiden jne kanssa.

[/quote]

Torvi.

[/quote]

Miten niin torvi? Noihin ryhmiin subjektiivisen oikeuden rajaaminen tietenkin kohdistuu. Lisäävät samalal lasten eriarvoisuutta, kun työssäkäyvien vanhempien lapset pääsevät hoitoon, muuta jäväät varhaiskasvatuksen ulkopuolelle.

[/quote]

Sulla menee taas överiksi.

Pelkkien virikelasten hoito-oikeutta pitäisi rajata. Ryhmät isoja ja välillä niiden jotka OIKEASTI paikkaa tarvitsisivat on todella vaikeaa saada päikkypaikkaa. Tai sitten sen saa aivan toiselta puolelta kaupunkia ja joka aamu ja iltapäivä menee ihan kamala aika päikkyyn ajettaessa.. Ja lasten päivä pitenee.

Enkä tarkoita virikelapsilla nyt sellaisia perheitä, joissa oikeasti ongelmia ja lapsen päiväkodissa olo on tukitoimi (vaikka äiti/isä olisikin kotona). Vaan näitä joissa äiti kotona ja viilettää kauneushoitoloissa yms kun lapsi "harrastaa" päiväkodissa.. Jep..

Eikös koko päivähoitoa voisi yksityistää. Muutama kaupungin päväkoti jätettäisiin sosiaalitapauksille.

[quote author="Vierailija" time="29.08.2013 klo 10:42"]

Ei lasten virikehoitoon tarvita päiväkoti-tasoista hoitoa. Nythän on sauma vaikka jollekin kotiäidille, ruveta pitämään leikkipuistossa päiväkerhoa. Sinne voisi viedä lapsensa saamaan virikkeitä. Ja samalla äiti voi käydä hoitamassa asioita muutaman tunnin.

Joku sanoi, että maksaa 132€ 10 pv/kk. Eli 13,20€/pv. Paljonko jää tuntihinnaksi? 2E/h? Mistä muualta kuin kunnalta saat tuolla hinnalla lastenhoitajan, ruuan, puitteet?

[/quote]

en mistään. mutta, meidän lapsi syö aamupalan kotona ja yleensä välipalankin. eli päiväkodissa syödyksi ainut on päiväruoka. ja sielä vietetty aika on n. 9-13.30.

voisin toki käyttää hyväkseni enemnmänkin ja viedä aamupalanksi sinne ja hakea vasta myöhään iltapäivällä, koska saisinhan käyttää noina päivinä sen 10h hoidossa olo ajan. 

ja jättäisin mielelläni tuon koko päiväkotitouhun pois jos ihan rahallisista syistä, mutta kun tässä ei asu kuin kokoäivätöissä käyvien lasten vanhempia. 

[quote author="Vierailija" time="29.08.2013 klo 10:55"]

[quote author="Vierailija" time="29.08.2013 klo 10:50"]

Olin yksinhuoltajan lapsi ja asuimme pitkään alueella, missä ei ollut muita lapsia tavattavissa, kuin pari kertaa viikossa. Silloin kyseessä oli muutamaa vuotta vanhempia lapsia, jotka olivat äitini ystävien tekeleitä. Ei minulla ollut niiden kanssa oikeen mitään tekemistä, kun olin itse neljä ja minua yritettiin sosiaallistaa 6-13-vuotiaiden kanssa. Pääsin päikkäriin vasta 5-vuotiaana ja jälkeenpäin katsellen olin niiiiin kiusallinen ja sosiaalisesti ihan ulalla kaikesta. Alkuun tuli hirveästi tappeluitakin, kun en osannut ollenkaan toimia ikäisteni kanssa ja vasta ekaluokalle mennessä olin vähän oppinut toimimaan muiden kanssa. Näistä syistä meinaan tunkea kyllä oman mukulani päiväkotiin heti, kun tyyppi osaa verbaalisesti ilmaista nälän, vessahädän ja muut perustarpeet.

Ainoa, mikä tuossa ylemmässä päätöksessä toisinaan kutkuttaa vastaan, on nämä päiväkotien "ammattilaiset" jotka tulevat mouhoamaan, että " eeei älkää tulko, tääl on paska meno ja me ei oikeastaan osata mitään ja saatetaan vahingossa tappaa lapset päivän aikana, kun niitä on enemmän, kuin yksi"... Pitäisin kuitenkin "elintärkeänä" asiaa, että lapsi saa nähdä ikäistään seuraa ja harjoitella muiden kanssa sosiaalisia taitoja. Niitä lasten keskenäisiä laumakuvioita on jo siinä 6 v iässäkin ja niitä taitoja ei äiti pysty opettamaan.

Btw päiväkodissa/eskarissa käymätön mieheni on vieläkin kiusallinen, töksäyttelevä ja sosiaalisesti typerä otus, vaikka sillä oli sentään seurana pikkusisko. Mutta: ei siskoihin tarvitse tehdä vaikutusta ja sen voi suututtaa, kun ei silläkään sen parempaa seuraa ole saatavilla.

[/quote]

No minulla lapset ovat kotihoidettuja, vasta yksi koulussa.

Niin vain jo esikoinen saa kehuja, miten hyvä käytöksinen ja kaikkien kaveri on. Ei se päiväkoti autaaksi tee.

[/quote]

Ilmeisesti sinä olet sitten osallistunut lastesi kasvatukseen enemmänkin, kun posauttanut yhden lisää seuraksi esikoiselle. Mieheni äiti ei pahemmin piitannut lasten sosiaalisesta kehityksestä ja nuo kaksi olivat pyörineet ja eläneet ihan pellossa, eivätkä osanneet alkeellisimpiakaan sääntöjä koulujen alkaessa. Minä taaseen olin ainoa lapsi ja paras kaverini oli lihava kissa. Tarinoita on tietty erilaisia. Minä puhuin nyt siltä kantilta, että mikäli ei ole oikeasti oman ikäistä seuraa ja mahdollisuuksia käydä useamman kerran viikossa jossain kerhossa opettelemassa ihmistavoille, niin päiväkoti olisi hyvä asia. Vuoden ikäero menee aika heittämällä vielä, mutta kyllä muistan ainakin itse sen kaipauksen, kun ei ollut oman tasoista seuraa. -48

Miksi minusta tuntuu, että joillakin on vanhemmuus vähän hukassa?

Nyt jää minun, ilmeisesti huonon äidin, keskustelu tähän :)

Niin ja pidän itseäni huonona äitinä, koska en kuskaa lapsia päiväkotiin. Vaan kuljetan heitä kerhoissa nyt ollessani äitiyslomalla.  Lapseni eivät saa päivittäin viettää aikaa muiden lasten kanssa. He viettävät rauhallista elämää kotona askarrellen, ulkoillen jne.

Tapaamme ehkä kerran viikossa/kahdessa muita lapsiperheitä. Kaveriperheitä. Suurinosa on töissä, joten emme tosiaankaan näe joka päivä. Enkä kyllä ymmärrä miksi pitäisi joka päivä nähdäkään.

Esikoinen lähti kouluun, ei mitään ongelmia. Tulee toimeen kaikkien kanssa, kykenee kestämään sitä tylsistymistäkin yms.

Tottunut siihen,ettei koko ajan tarvitse olla menossa.

Kyllähän minä kuulen useinkin, että "äitiiii, minulla on TYLSÄÄ". Mutta hei, sitä se on! Joskus on myös aikuisellakin tylsää. Kouluunkin menee, niin pitäähän sitä tottua, että on tylsää istua paikallaan ja kuunnella opetusta.

Ei elämän tarvitse olla suorittamista pienestä pitäen.

[quote author="Vierailija" time="29.08.2013 klo 11:16"]

Subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta puhuttaessa kannattaa muistaa sellainenkin yllättävä tosiseikka, että monissa todella pienituloisissa perheissä päivähoito-oikeus on myös taloudellinen tukimuoto.

Ihan siitä syystä, että siellä lapset ruokitaan kunnolla.

Jos työttömien perheiltä kysytään asiasta suoraan ja rehellisesti, aika monella painaa tämäkin asia vaakakupissa.

Yllättävän paljon.

Tässäkin asiassa näkyy se, että pienituloisten osalta se toimeentulominimi ei välttämättä olekaan niin kaukana kuin on tähän asti yhteiskunnallisessa keskustelussa uskoteltu. "Absoluuttinen köyhyys" - mitä sillä sitten määrittelijöiden mukaan ikinä tarkoitetaankaan - ei välttämättä olekaan nyky-Suomessa ihan niin kaukana, kuin luullaan.

[/quote]

Juuri näin. Tätä jouduin itse miettimään juuri nyt kesä-lomalla. Olemme toimeentuella elävä työtön perhe eli ihan minimielintaso. Kyllä siinä on paljon eroa syökö lapset koulussa tai päiväkodissa lounaan (päiväkodissa muutakin) kun jos syödään kaikki ateriat kotona. Tämän kyllä huomaa vaikka olisi pelkästään kouluikäisiä jotka syövät kun hevoset. Kesällä joutui pienistä rahoista vielä venymään ylimääräiseen lounaaseen. Huomasi kyllä että ruokaan meni huomattavasti enemmän kun silloin kun lapset käyvät koulua. Sama se on työttömillä joilla on päiväkoti-ikäisiä lapsia. Kyllä siinä säästää pitkän pennin jos lapset syövät aamiaisen, lounaan ja välipalan päiväkodissa.

Minä taas ihmettelen että kenellä on varaa pitää lasta virikehoidossa? Ilmeisesti hyvtuloisimmilla ja pienituloisimmilla.

Mieheni on keskituloinen ja ei meillä vaan ole varaa laittaa lapsia päiväkotiin kun kerran minä olen kotona. Menettäisin kotihoidontuen ja saisin tilalle päivähoitomaksut.

[quote author="Vierailija" time="29.08.2013 klo 11:26"]

[quote author="Vierailija" time="29.08.2013 klo 10:55"]

[quote author="Vierailija" time="29.08.2013 klo 10:50"]

Olin yksinhuoltajan lapsi ja asuimme pitkään alueella, missä ei ollut muita lapsia tavattavissa, kuin pari kertaa viikossa. Silloin kyseessä oli muutamaa vuotta vanhempia lapsia, jotka olivat äitini ystävien tekeleitä. Ei minulla ollut niiden kanssa oikeen mitään tekemistä, kun olin itse neljä ja minua yritettiin sosiaallistaa 6-13-vuotiaiden kanssa. Pääsin päikkäriin vasta 5-vuotiaana ja jälkeenpäin katsellen olin niiiiin kiusallinen ja sosiaalisesti ihan ulalla kaikesta. Alkuun tuli hirveästi tappeluitakin, kun en osannut ollenkaan toimia ikäisteni kanssa ja vasta ekaluokalle mennessä olin vähän oppinut toimimaan muiden kanssa. Näistä syistä meinaan tunkea kyllä oman mukulani päiväkotiin heti, kun tyyppi osaa verbaalisesti ilmaista nälän, vessahädän ja muut perustarpeet.

Ainoa, mikä tuossa ylemmässä päätöksessä toisinaan kutkuttaa vastaan, on nämä päiväkotien "ammattilaiset" jotka tulevat mouhoamaan, että " eeei älkää tulko, tääl on paska meno ja me ei oikeastaan osata mitään ja saatetaan vahingossa tappaa lapset päivän aikana, kun niitä on enemmän, kuin yksi"... Pitäisin kuitenkin "elintärkeänä" asiaa, että lapsi saa nähdä ikäistään seuraa ja harjoitella muiden kanssa sosiaalisia taitoja. Niitä lasten keskenäisiä laumakuvioita on jo siinä 6 v iässäkin ja niitä taitoja ei äiti pysty opettamaan.

Btw päiväkodissa/eskarissa käymätön mieheni on vieläkin kiusallinen, töksäyttelevä ja sosiaalisesti typerä otus, vaikka sillä oli sentään seurana pikkusisko. Mutta: ei siskoihin tarvitse tehdä vaikutusta ja sen voi suututtaa, kun ei silläkään sen parempaa seuraa ole saatavilla.

[/quote]

No minulla lapset ovat kotihoidettuja, vasta yksi koulussa.

Niin vain jo esikoinen saa kehuja, miten hyvä käytöksinen ja kaikkien kaveri on. Ei se päiväkoti autaaksi tee.

[/quote]

Ilmeisesti sinä olet sitten osallistunut lastesi kasvatukseen enemmänkin, kun posauttanut yhden lisää seuraksi esikoiselle. Mieheni äiti ei pahemmin piitannut lasten sosiaalisesta kehityksestä ja nuo kaksi olivat pyörineet ja eläneet ihan pellossa, eivätkä osanneet alkeellisimpiakaan sääntöjä koulujen alkaessa. Minä taaseen olin ainoa lapsi ja paras kaverini oli lihava kissa. Tarinoita on tietty erilaisia. Minä puhuin nyt siltä kantilta, että mikäli ei ole oikeasti oman ikäistä seuraa ja mahdollisuuksia käydä useamman kerran viikossa jossain kerhossa opettelemassa ihmistavoille, niin päiväkoti olisi hyvä asia. Vuoden ikäero menee aika heittämällä vielä, mutta kyllä muistan ainakin itse sen kaipauksen, kun ei ollut oman tasoista seuraa. -48

[/quote]

Minulla on 4 lasta. 2v ikäeroilla.

 Ja kyllä, nämäkin kaipaavat omaikäistä seuraa joskus. Ei se päiväkoti ollut ratkaisu vaan kerhot.

Kun lueskelen noita viestejänne ja perustelujanne sille, pitäisikö lapsen päästä päiväkotiin vai ei, jos äiti on kotona, alan entistä enemmän ihmetellä, miten me suuret ikäluokat oikein kasvoimme ihmisiksi. Suurin osa meistä syntyi maaseudulle, jossa ei päiväkoteja ollut. Tenavia syntyi joka tai joka toinen vuosi. Rahat olivat vähissä. Jos töitä oli, niin isät kävivät tienestissä, ja monet käyttivät rahat itsensä "lääkitsemiseen" (sadan käyneet miehet). Niissä oloissa naiset vain pärjäsivät, kun oli pakko. Ei ne kaikki äidit niin kovin helliä ja herttaisia aina olleet, mutta varmasti yrittivät parhaansa.

Minäkin olen au-lapsi, jonka äiti oli nuori ammattitaidoton tyttö. Onneksi olivat isovanhemmat, jotka eivät heittäneet tytärtään maantielle, vaan ottivat vastaan ensimmäisen lapsenlapsensa. Äiti hankki ammatin ja isoäiti hoiti minut. Virikkeistä ei kai siihen aikaan edes puhuttukaan. Pyhäkouluun pääsi jo aika pienenä, tyttökerhoon hiukan isompana. Muuten virikkeet hankittiin itse. Yhteiskunnan apua oli minimaalisesti. Tietääkseni olen ensimmäistä vuosiluokkaa, jonka äiti sai äitiysavustuspakkauksen, mikä tietysti pula-aikana oli suuri apu. Ja lapsilisä, hyvin pieni summa neljä kertaa vuodessa. Sillä sai ostetuksi jonkun vaatekappaleen, esim. syksyllä villahousut ja pitkät sukat. Lapsille ei todellakaan kasvatettu lapsilisistä paisetta pankkiin, vaan raha kului arjessa. Nyt me sitten olemme niitä paljon parjattuja eläkepommin kasvattajia. Monet meistäkin hoitivat ensin lapset kotona ja menivät sitten töihin, ja saavat nyt pienoista työeläkettä, kun työvuosia tuli niin vähän. Mutta me olemme sitkeitä.