Lue keskustelun säännöt.
Päivähoidon työntekijänä olen iloinen,
29.08.2013 |
jos virikelasten hoitopäivää lyhennetään.
Yksinkertaisesti siitä syystä, että se on lasten etu.
Kommentit (97)
[quote author="Vierailija" time="29.08.2013 klo 10:50"]
Olin yksinhuoltajan lapsi ja asuimme pitkään alueella, missä ei ollut muita lapsia tavattavissa, kuin pari kertaa viikossa. Silloin kyseessä oli muutamaa vuotta vanhempia lapsia, jotka olivat äitini ystävien tekeleitä. Ei minulla ollut niiden kanssa oikeen mitään tekemistä, kun olin itse neljä ja minua yritettiin sosiaallistaa 6-13-vuotiaiden kanssa. Pääsin päikkäriin vasta 5-vuotiaana ja jälkeenpäin katsellen olin niiiiin kiusallinen ja sosiaalisesti ihan ulalla kaikesta. Alkuun tuli hirveästi tappeluitakin, kun en osannut ollenkaan toimia ikäisteni kanssa ja vasta ekaluokalle mennessä olin vähän oppinut toimimaan muiden kanssa. Näistä syistä meinaan tunkea kyllä oman mukulani päiväkotiin heti, kun tyyppi osaa verbaalisesti ilmaista nälän, vessahädän ja muut perustarpeet.
Ainoa, mikä tuossa ylemmässä päätöksessä toisinaan kutkuttaa vastaan, on nämä päiväkotien "ammattilaiset" jotka tulevat mouhoamaan, että " eeei älkää tulko, tääl on paska meno ja me ei oikeastaan osata mitään ja saatetaan vahingossa tappaa lapset päivän aikana, kun niitä on enemmän, kuin yksi"... Pitäisin kuitenkin "elintärkeänä" asiaa, että lapsi saa nähdä ikäistään seuraa ja harjoitella muiden kanssa sosiaalisia taitoja. Niitä lasten keskenäisiä laumakuvioita on jo siinä 6 v iässäkin ja niitä taitoja ei äiti pysty opettamaan.
Btw päiväkodissa/eskarissa käymätön mieheni on vieläkin kiusallinen, töksäyttelevä ja sosiaalisesti typerä otus, vaikka sillä oli sentään seurana pikkusisko. Mutta: ei siskoihin tarvitse tehdä vaikutusta ja sen voi suututtaa, kun ei silläkään sen parempaa seuraa ole saatavilla.
[/quote]
No minulla lapset ovat kotihoidettuja, vasta yksi koulussa.
Niin vain jo esikoinen saa kehuja, miten hyvä käytöksinen ja kaikkien kaveri on. Ei se päiväkoti autaaksi tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.08.2013 klo 10:50"]
Olin yksinhuoltajan lapsi ja asuimme pitkään alueella, missä ei ollut muita lapsia tavattavissa, kuin pari kertaa viikossa. Silloin kyseessä oli muutamaa vuotta vanhempia lapsia, jotka olivat äitini ystävien tekeleitä. Ei minulla ollut niiden kanssa oikeen mitään tekemistä, kun olin itse neljä ja minua yritettiin sosiaallistaa 6-13-vuotiaiden kanssa. Pääsin päikkäriin vasta 5-vuotiaana ja jälkeenpäin katsellen olin niiiiin kiusallinen ja sosiaalisesti ihan ulalla kaikesta. Alkuun tuli hirveästi tappeluitakin, kun en osannut ollenkaan toimia ikäisteni kanssa ja vasta ekaluokalle mennessä olin vähän oppinut toimimaan muiden kanssa. Näistä syistä meinaan tunkea kyllä oman mukulani päiväkotiin heti, kun tyyppi osaa verbaalisesti ilmaista nälän, vessahädän ja muut perustarpeet.
Ainoa, mikä tuossa ylemmässä päätöksessä toisinaan kutkuttaa vastaan, on nämä päiväkotien "ammattilaiset" jotka tulevat mouhoamaan, että " eeei älkää tulko, tääl on paska meno ja me ei oikeastaan osata mitään ja saatetaan vahingossa tappaa lapset päivän aikana, kun niitä on enemmän, kuin yksi"... Pitäisin kuitenkin "elintärkeänä" asiaa, että lapsi saa nähdä ikäistään seuraa ja harjoitella muiden kanssa sosiaalisia taitoja. Niitä lasten keskenäisiä laumakuvioita on jo siinä 6 v iässäkin ja niitä taitoja ei äiti pysty opettamaan.
Btw päiväkodissa/eskarissa käymätön mieheni on vieläkin kiusallinen, töksäyttelevä ja sosiaalisesti typerä otus, vaikka sillä oli sentään seurana pikkusisko. Mutta: ei siskoihin tarvitse tehdä vaikutusta ja sen voi suututtaa, kun ei silläkään sen parempaa seuraa ole saatavilla.
[/quote]
Hyvä! Kyllä lastenkin ääntä pitää kuunnellla. On lapsen aliarvoimista sanoa että ei se tiedä mitä se tarvitsee tai mikä on hyvä hänelle itselleen.
Jos lapsi tykkää leikkiä samanikäisen kaveriseuran kanssa päiväkodissa se on hyväksi hänelle.
Jos lapsi sanoo että hänen mielestään ei ole kivaa olla äidin kanssa kotona se on totta ja tilanne ei ole hyväksi hänelle. Jos lapsi sanoo että ei ole kiva mennä puistoon missä on vain tylsiä vauvoja se on totisinta totta ja tilanne ei ole hyvä hänelle.
Onko subjektiivinnen päivähoito-oikeus ollut lapsen oikeus? Käsittääkseni on. Että jokaisella lapselle olisi oikeus ainakin yli 3-vuotiaana tuohon varhaiskasvatuksen muotoon joka on monella tapaa hyödyllinen tuon ikäiselle.
[quote author="Vierailija" time="29.08.2013 klo 10:57"]
[quote author="Vierailija" time="29.08.2013 klo 10:50"]
Olin yksinhuoltajan lapsi ja asuimme pitkään alueella, missä ei ollut muita lapsia tavattavissa, kuin pari kertaa viikossa. Silloin kyseessä oli muutamaa vuotta vanhempia lapsia, jotka olivat äitini ystävien tekeleitä. Ei minulla ollut niiden kanssa oikeen mitään tekemistä, kun olin itse neljä ja minua yritettiin sosiaallistaa 6-13-vuotiaiden kanssa. Pääsin päikkäriin vasta 5-vuotiaana ja jälkeenpäin katsellen olin niiiiin kiusallinen ja sosiaalisesti ihan ulalla kaikesta. Alkuun tuli hirveästi tappeluitakin, kun en osannut ollenkaan toimia ikäisteni kanssa ja vasta ekaluokalle mennessä olin vähän oppinut toimimaan muiden kanssa. Näistä syistä meinaan tunkea kyllä oman mukulani päiväkotiin heti, kun tyyppi osaa verbaalisesti ilmaista nälän, vessahädän ja muut perustarpeet.
Ainoa, mikä tuossa ylemmässä päätöksessä toisinaan kutkuttaa vastaan, on nämä päiväkotien "ammattilaiset" jotka tulevat mouhoamaan, että " eeei älkää tulko, tääl on paska meno ja me ei oikeastaan osata mitään ja saatetaan vahingossa tappaa lapset päivän aikana, kun niitä on enemmän, kuin yksi"... Pitäisin kuitenkin "elintärkeänä" asiaa, että lapsi saa nähdä ikäistään seuraa ja harjoitella muiden kanssa sosiaalisia taitoja. Niitä lasten keskenäisiä laumakuvioita on jo siinä 6 v iässäkin ja niitä taitoja ei äiti pysty opettamaan.
Btw päiväkodissa/eskarissa käymätön mieheni on vieläkin kiusallinen, töksäyttelevä ja sosiaalisesti typerä otus, vaikka sillä oli sentään seurana pikkusisko. Mutta: ei siskoihin tarvitse tehdä vaikutusta ja sen voi suututtaa, kun ei silläkään sen parempaa seuraa ole saatavilla.
[/quote]
Hyvä! Kyllä lastenkin ääntä pitää kuunnellla. On lapsen aliarvoimista sanoa että ei se tiedä mitä se tarvitsee tai mikä on hyvä hänelle itselleen.
Jos lapsi tykkää leikkiä samanikäisen kaveriseuran kanssa päiväkodissa se on hyväksi hänelle.
Jos lapsi sanoo että hänen mielestään ei ole kivaa olla äidin kanssa kotona se on totta ja tilanne ei ole hyväksi hänelle. Jos lapsi sanoo että ei ole kiva mennä puistoon missä on vain tylsiä vauvoja se on totisinta totta ja tilanne ei ole hyvä hänelle.
Onko subjektiivinnen päivähoito-oikeus ollut lapsen oikeus? Käsittääkseni on. Että jokaisella lapselle olisi oikeus ainakin yli 3-vuotiaana tuohon varhaiskasvatuksen muotoon joka on monella tapaa hyödyllinen tuon ikäiselle.
[/quote]
Pääsemmekin siis siihen, että lapsi päättää pienestä pitäen? :D
[quote author="Vierailija" time="29.08.2013 klo 10:59"]
[quote author="Vierailija" time="29.08.2013 klo 10:57"]
[quote author="Vierailija" time="29.08.2013 klo 10:50"]
Olin yksinhuoltajan lapsi ja asuimme pitkään alueella, missä ei ollut muita lapsia tavattavissa, kuin pari kertaa viikossa. Silloin kyseessä oli muutamaa vuotta vanhempia lapsia, jotka olivat äitini ystävien tekeleitä. Ei minulla ollut niiden kanssa oikeen mitään tekemistä, kun olin itse neljä ja minua yritettiin sosiaallistaa 6-13-vuotiaiden kanssa. Pääsin päikkäriin vasta 5-vuotiaana ja jälkeenpäin katsellen olin niiiiin kiusallinen ja sosiaalisesti ihan ulalla kaikesta. Alkuun tuli hirveästi tappeluitakin, kun en osannut ollenkaan toimia ikäisteni kanssa ja vasta ekaluokalle mennessä olin vähän oppinut toimimaan muiden kanssa. Näistä syistä meinaan tunkea kyllä oman mukulani päiväkotiin heti, kun tyyppi osaa verbaalisesti ilmaista nälän, vessahädän ja muut perustarpeet.
Ainoa, mikä tuossa ylemmässä päätöksessä toisinaan kutkuttaa vastaan, on nämä päiväkotien "ammattilaiset" jotka tulevat mouhoamaan, että " eeei älkää tulko, tääl on paska meno ja me ei oikeastaan osata mitään ja saatetaan vahingossa tappaa lapset päivän aikana, kun niitä on enemmän, kuin yksi"... Pitäisin kuitenkin "elintärkeänä" asiaa, että lapsi saa nähdä ikäistään seuraa ja harjoitella muiden kanssa sosiaalisia taitoja. Niitä lasten keskenäisiä laumakuvioita on jo siinä 6 v iässäkin ja niitä taitoja ei äiti pysty opettamaan.
Btw päiväkodissa/eskarissa käymätön mieheni on vieläkin kiusallinen, töksäyttelevä ja sosiaalisesti typerä otus, vaikka sillä oli sentään seurana pikkusisko. Mutta: ei siskoihin tarvitse tehdä vaikutusta ja sen voi suututtaa, kun ei silläkään sen parempaa seuraa ole saatavilla.
[/quote]
Hyvä! Kyllä lastenkin ääntä pitää kuunnellla. On lapsen aliarvoimista sanoa että ei se tiedä mitä se tarvitsee tai mikä on hyvä hänelle itselleen.
Jos lapsi tykkää leikkiä samanikäisen kaveriseuran kanssa päiväkodissa se on hyväksi hänelle.
Jos lapsi sanoo että hänen mielestään ei ole kivaa olla äidin kanssa kotona se on totta ja tilanne ei ole hyväksi hänelle. Jos lapsi sanoo että ei ole kiva mennä puistoon missä on vain tylsiä vauvoja se on totisinta totta ja tilanne ei ole hyvä hänelle.
Onko subjektiivinnen päivähoito-oikeus ollut lapsen oikeus? Käsittääkseni on. Että jokaisella lapselle olisi oikeus ainakin yli 3-vuotiaana tuohon varhaiskasvatuksen muotoon joka on monella tapaa hyödyllinen tuon ikäiselle.
[/quote]
Pääsemmekin siis siihen, että lapsi päättää pienestä pitäen? :D
[/quote]
Vai pääsemmekö siihen asiaan että aikuinen yksipuolisesti päättää että lapsen on ilman muuta parempi olla yksin ilman samanikäistä kaveriseuraa äidin kanssa kotona kun kerran se aikuisen mielestä on näin vaikka kaikki merkit ja lapsen oma käytös ja kerronta näyttää ihan muuta?
[quote author="Vierailija" time="29.08.2013 klo 10:59"]
[quote author="Vierailija" time="29.08.2013 klo 10:57"]
[quote author="Vierailija" time="29.08.2013 klo 10:50"]
Olin yksinhuoltajan lapsi ja asuimme pitkään alueella, missä ei ollut muita lapsia tavattavissa, kuin pari kertaa viikossa. Silloin kyseessä oli muutamaa vuotta vanhempia lapsia, jotka olivat äitini ystävien tekeleitä. Ei minulla ollut niiden kanssa oikeen mitään tekemistä, kun olin itse neljä ja minua yritettiin sosiaallistaa 6-13-vuotiaiden kanssa. Pääsin päikkäriin vasta 5-vuotiaana ja jälkeenpäin katsellen olin niiiiin kiusallinen ja sosiaalisesti ihan ulalla kaikesta. Alkuun tuli hirveästi tappeluitakin, kun en osannut ollenkaan toimia ikäisteni kanssa ja vasta ekaluokalle mennessä olin vähän oppinut toimimaan muiden kanssa. Näistä syistä meinaan tunkea kyllä oman mukulani päiväkotiin heti, kun tyyppi osaa verbaalisesti ilmaista nälän, vessahädän ja muut perustarpeet.
Ainoa, mikä tuossa ylemmässä päätöksessä toisinaan kutkuttaa vastaan, on nämä päiväkotien "ammattilaiset" jotka tulevat mouhoamaan, että " eeei älkää tulko, tääl on paska meno ja me ei oikeastaan osata mitään ja saatetaan vahingossa tappaa lapset päivän aikana, kun niitä on enemmän, kuin yksi"... Pitäisin kuitenkin "elintärkeänä" asiaa, että lapsi saa nähdä ikäistään seuraa ja harjoitella muiden kanssa sosiaalisia taitoja. Niitä lasten keskenäisiä laumakuvioita on jo siinä 6 v iässäkin ja niitä taitoja ei äiti pysty opettamaan.
Btw päiväkodissa/eskarissa käymätön mieheni on vieläkin kiusallinen, töksäyttelevä ja sosiaalisesti typerä otus, vaikka sillä oli sentään seurana pikkusisko. Mutta: ei siskoihin tarvitse tehdä vaikutusta ja sen voi suututtaa, kun ei silläkään sen parempaa seuraa ole saatavilla.
[/quote]
Hyvä! Kyllä lastenkin ääntä pitää kuunnellla. On lapsen aliarvoimista sanoa että ei se tiedä mitä se tarvitsee tai mikä on hyvä hänelle itselleen.
Jos lapsi tykkää leikkiä samanikäisen kaveriseuran kanssa päiväkodissa se on hyväksi hänelle.
Jos lapsi sanoo että hänen mielestään ei ole kivaa olla äidin kanssa kotona se on totta ja tilanne ei ole hyväksi hänelle. Jos lapsi sanoo että ei ole kiva mennä puistoon missä on vain tylsiä vauvoja se on totisinta totta ja tilanne ei ole hyvä hänelle.
Onko subjektiivinnen päivähoito-oikeus ollut lapsen oikeus? Käsittääkseni on. Että jokaisella lapselle olisi oikeus ainakin yli 3-vuotiaana tuohon varhaiskasvatuksen muotoon joka on monella tapaa hyödyllinen tuon ikäiselle.
[/quote]
Pääsemmekin siis siihen, että lapsi päättää pienestä pitäen? :D
[/quote]
Ymmärtääkseni pääsemme siihen, että hyvällä vanhemmalla on herkkyyttä seurata ja ymmärtää oman lapsensa kehitystä ja huomata, jos jonkin ratkaisu ei toimi, ja tehdä muutoksia tilanteeseen oman lapsensa etujen nimissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.08.2013 klo 11:02"]
[quote author="Vierailija" time="29.08.2013 klo 10:59"]
[quote author="Vierailija" time="29.08.2013 klo 10:57"]
[quote author="Vierailija" time="29.08.2013 klo 10:50"]
Olin yksinhuoltajan lapsi ja asuimme pitkään alueella, missä ei ollut muita lapsia tavattavissa, kuin pari kertaa viikossa. Silloin kyseessä oli muutamaa vuotta vanhempia lapsia, jotka olivat äitini ystävien tekeleitä. Ei minulla ollut niiden kanssa oikeen mitään tekemistä, kun olin itse neljä ja minua yritettiin sosiaallistaa 6-13-vuotiaiden kanssa. Pääsin päikkäriin vasta 5-vuotiaana ja jälkeenpäin katsellen olin niiiiin kiusallinen ja sosiaalisesti ihan ulalla kaikesta. Alkuun tuli hirveästi tappeluitakin, kun en osannut ollenkaan toimia ikäisteni kanssa ja vasta ekaluokalle mennessä olin vähän oppinut toimimaan muiden kanssa. Näistä syistä meinaan tunkea kyllä oman mukulani päiväkotiin heti, kun tyyppi osaa verbaalisesti ilmaista nälän, vessahädän ja muut perustarpeet.
Ainoa, mikä tuossa ylemmässä päätöksessä toisinaan kutkuttaa vastaan, on nämä päiväkotien "ammattilaiset" jotka tulevat mouhoamaan, että " eeei älkää tulko, tääl on paska meno ja me ei oikeastaan osata mitään ja saatetaan vahingossa tappaa lapset päivän aikana, kun niitä on enemmän, kuin yksi"... Pitäisin kuitenkin "elintärkeänä" asiaa, että lapsi saa nähdä ikäistään seuraa ja harjoitella muiden kanssa sosiaalisia taitoja. Niitä lasten keskenäisiä laumakuvioita on jo siinä 6 v iässäkin ja niitä taitoja ei äiti pysty opettamaan.
Btw päiväkodissa/eskarissa käymätön mieheni on vieläkin kiusallinen, töksäyttelevä ja sosiaalisesti typerä otus, vaikka sillä oli sentään seurana pikkusisko. Mutta: ei siskoihin tarvitse tehdä vaikutusta ja sen voi suututtaa, kun ei silläkään sen parempaa seuraa ole saatavilla.
[/quote]
Hyvä! Kyllä lastenkin ääntä pitää kuunnellla. On lapsen aliarvoimista sanoa että ei se tiedä mitä se tarvitsee tai mikä on hyvä hänelle itselleen.
Jos lapsi tykkää leikkiä samanikäisen kaveriseuran kanssa päiväkodissa se on hyväksi hänelle.
Jos lapsi sanoo että hänen mielestään ei ole kivaa olla äidin kanssa kotona se on totta ja tilanne ei ole hyväksi hänelle. Jos lapsi sanoo että ei ole kiva mennä puistoon missä on vain tylsiä vauvoja se on totisinta totta ja tilanne ei ole hyvä hänelle.
Onko subjektiivinnen päivähoito-oikeus ollut lapsen oikeus? Käsittääkseni on. Että jokaisella lapselle olisi oikeus ainakin yli 3-vuotiaana tuohon varhaiskasvatuksen muotoon joka on monella tapaa hyödyllinen tuon ikäiselle.
[/quote]
Pääsemmekin siis siihen, että lapsi päättää pienestä pitäen? :D
[/quote]
Vai pääsemmekö siihen asiaan että aikuinen yksipuolisesti päättää että lapsen on ilman muuta parempi olla yksin ilman samanikäistä kaveriseuraa äidin kanssa kotona kun kerran se aikuisen mielestä on näin vaikka kaikki merkit ja lapsen oma käytös ja kerronta näyttää ihan muuta?
[/quote]
No se aikuinen kykenee nostamaan perseensä pois tietokoneen edestä ja liikkumaan sen lapsen kanssa :) Vai onko se jo vieras käsite? :D
Anteeksi nyt vain, mutta todella harvassa on sellaiset paikkakunnat joissa ei oo minkäänlaisia kerhoja, todella harvassa on perheet joilla ei ole MINKÄÄNLAISIA ystäväperheitä.
Lapsella saa olla joskus tylsää, arkiaskareetkin riittävät usein.
[quote author="Vierailija" time="29.08.2013 klo 10:57"]
[quote author="Vierailija" time="29.08.2013 klo 10:50"]
Olin yksinhuoltajan lapsi ja asuimme pitkään alueella, missä ei ollut muita lapsia tavattavissa, kuin pari kertaa viikossa. Silloin kyseessä oli muutamaa vuotta vanhempia lapsia, jotka olivat äitini ystävien tekeleitä. Ei minulla ollut niiden kanssa oikeen mitään tekemistä, kun olin itse neljä ja minua yritettiin sosiaallistaa 6-13-vuotiaiden kanssa. Pääsin päikkäriin vasta 5-vuotiaana ja jälkeenpäin katsellen olin niiiiin kiusallinen ja sosiaalisesti ihan ulalla kaikesta. Alkuun tuli hirveästi tappeluitakin, kun en osannut ollenkaan toimia ikäisteni kanssa ja vasta ekaluokalle mennessä olin vähän oppinut toimimaan muiden kanssa. Näistä syistä meinaan tunkea kyllä oman mukulani päiväkotiin heti, kun tyyppi osaa verbaalisesti ilmaista nälän, vessahädän ja muut perustarpeet.
Ainoa, mikä tuossa ylemmässä päätöksessä toisinaan kutkuttaa vastaan, on nämä päiväkotien "ammattilaiset" jotka tulevat mouhoamaan, että " eeei älkää tulko, tääl on paska meno ja me ei oikeastaan osata mitään ja saatetaan vahingossa tappaa lapset päivän aikana, kun niitä on enemmän, kuin yksi"... Pitäisin kuitenkin "elintärkeänä" asiaa, että lapsi saa nähdä ikäistään seuraa ja harjoitella muiden kanssa sosiaalisia taitoja. Niitä lasten keskenäisiä laumakuvioita on jo siinä 6 v iässäkin ja niitä taitoja ei äiti pysty opettamaan.
Btw päiväkodissa/eskarissa käymätön mieheni on vieläkin kiusallinen, töksäyttelevä ja sosiaalisesti typerä otus, vaikka sillä oli sentään seurana pikkusisko. Mutta: ei siskoihin tarvitse tehdä vaikutusta ja sen voi suututtaa, kun ei silläkään sen parempaa seuraa ole saatavilla.
[/quote]
Hyvä! Kyllä lastenkin ääntä pitää kuunnellla. On lapsen aliarvoimista sanoa että ei se tiedä mitä se tarvitsee tai mikä on hyvä hänelle itselleen.
Jos lapsi tykkää leikkiä samanikäisen kaveriseuran kanssa päiväkodissa se on hyväksi hänelle.
Jos lapsi sanoo että hänen mielestään ei ole kivaa olla äidin kanssa kotona se on totta ja tilanne ei ole hyväksi hänelle. Jos lapsi sanoo että ei ole kiva mennä puistoon missä on vain tylsiä vauvoja se on totisinta totta ja tilanne ei ole hyvä hänelle.
Onko subjektiivinnen päivähoito-oikeus ollut lapsen oikeus? Käsittääkseni on. Että jokaisella lapselle olisi oikeus ainakin yli 3-vuotiaana tuohon varhaiskasvatuksen muotoon joka on monella tapaa hyödyllinen tuon ikäiselle.
[/quote]
Öö. Mun 4-vuotias ei ole KOSKAAN sanonut, että hänellä olisi nälkä. Tai myöntänyt kysyttäessä, että hänellä on nälkä. Olen kuitenkin antanut hänelle ruokaa, mikä on vaikuttanut hyvältä idealta.
Hän on myös väittänyt pokkana kuultuaan isommalta kaverilta pelottavan jutun, että juttu ei pelota häntä yhtään ja hän haluaa kuulla niitä lisää. Yllättäen hän kuitenkin näki jutun jälkeen painajaisia ja kertoi pelkäävänsä ihan toisenlaista hirmua, joka oli hänen sänkynsä alla (ei ollut pelännyt aiemmin mitään yöllä).
Se ettei aina ota lapsen sanomisia absoluuttisena totuutena (vaan näkee sen aidon viestin niiden taustalla), ei ole lapsen aliarvoimista, vaan suojelemista, hoivaamista ja kasvattamista.
Esim. lapsi itki tänä aamuna lohduttomasti, että valitsi väärän lelun mukaansa. Mun mielestä oli selvää, että oikea syy oli, että hän ei halunnut päiväkotiin, koska oli väsynyt ja paras kaveri oli poissa. Päätin vain halata ja lohduttaa häntä, enkä puuttua leluasiaan millään tavalla. Kas kummaa, lapsi rauhoittui heti. Aliarvionko lastani?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.08.2013 klo 09:52"]
Tuttavallani on kolme alle 4-vuotiasta lasta, nuorin syntyi juuri sektiolla, josta toipuminen kestää. Eiköhän ole kaikkien etu, että vanhin lapsista käy kodin ulkopuolella hoidossa?
[/quote]
Niin... mullakin 3 alle 4 vuotiasta ja nuorin syntyi juuri sektiolla. Mielestäni tässä yhtälössä ei ole mitään sellaista, miksi pitäisi laittaa lapset hoitoon. Miksi mielestäsi olisi kaikkien etu, että laittaisin osan lapsistani kodin ulkopuolelle hoitoon?
Miksi aina, kun puhutaan virikehoidon rajoittamisesta, aletaan huutaa opiskelijoista, kotona töitä tekevistä jne? Eivät näiden ihmisten lapset ole niitä virikehoidettavia. Heidän lapsensa ovat hoidossa jotta vanhemmat voivat tehdä töitä tai opiskella. KUKAAN ei koskaan ole suunnitellut rajoittavansa tällaisten lasten hoitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.08.2013 klo 11:10"]
[quote author="Vierailija" time="29.08.2013 klo 09:52"]
Tuttavallani on kolme alle 4-vuotiasta lasta, nuorin syntyi juuri sektiolla, josta toipuminen kestää. Eiköhän ole kaikkien etu, että vanhin lapsista käy kodin ulkopuolella hoidossa?
[/quote]
Niin... mullakin 3 alle 4 vuotiasta ja nuorin syntyi juuri sektiolla. Mielestäni tässä yhtälössä ei ole mitään sellaista, miksi pitäisi laittaa lapset hoitoon. Miksi mielestäsi olisi kaikkien etu, että laittaisin osan lapsistani kodin ulkopuolelle hoitoon?
[/quote]
Ja tuota kun miettii, niin jos kerran sektiolla sai nuorimman, niin miksi se vanhin ja omatoimisin pitäisi laittaa hoitoon o.O Eniten työtähän ne nuorimmat teettävät!
[quote author="Vierailija" time="29.08.2013 klo 11:05"]
[quote author="Vierailija" time="29.08.2013 klo 11:02"]
[quote author="Vierailija" time="29.08.2013 klo 10:59"]
[quote author="Vierailija" time="29.08.2013 klo 10:57"]
[quote author="Vierailija" time="29.08.2013 klo 10:50"]
Olin yksinhuoltajan lapsi ja asuimme pitkään alueella, missä ei ollut muita lapsia tavattavissa, kuin pari kertaa viikossa. Silloin kyseessä oli muutamaa vuotta vanhempia lapsia, jotka olivat äitini ystävien tekeleitä. Ei minulla ollut niiden kanssa oikeen mitään tekemistä, kun olin itse neljä ja minua yritettiin sosiaallistaa 6-13-vuotiaiden kanssa. Pääsin päikkäriin vasta 5-vuotiaana ja jälkeenpäin katsellen olin niiiiin kiusallinen ja sosiaalisesti ihan ulalla kaikesta. Alkuun tuli hirveästi tappeluitakin, kun en osannut ollenkaan toimia ikäisteni kanssa ja vasta ekaluokalle mennessä olin vähän oppinut toimimaan muiden kanssa. Näistä syistä meinaan tunkea kyllä oman mukulani päiväkotiin heti, kun tyyppi osaa verbaalisesti ilmaista nälän, vessahädän ja muut perustarpeet.
Ainoa, mikä tuossa ylemmässä päätöksessä toisinaan kutkuttaa vastaan, on nämä päiväkotien "ammattilaiset" jotka tulevat mouhoamaan, että " eeei älkää tulko, tääl on paska meno ja me ei oikeastaan osata mitään ja saatetaan vahingossa tappaa lapset päivän aikana, kun niitä on enemmän, kuin yksi"... Pitäisin kuitenkin "elintärkeänä" asiaa, että lapsi saa nähdä ikäistään seuraa ja harjoitella muiden kanssa sosiaalisia taitoja. Niitä lasten keskenäisiä laumakuvioita on jo siinä 6 v iässäkin ja niitä taitoja ei äiti pysty opettamaan.
Btw päiväkodissa/eskarissa käymätön mieheni on vieläkin kiusallinen, töksäyttelevä ja sosiaalisesti typerä otus, vaikka sillä oli sentään seurana pikkusisko. Mutta: ei siskoihin tarvitse tehdä vaikutusta ja sen voi suututtaa, kun ei silläkään sen parempaa seuraa ole saatavilla.
[/quote]
Hyvä! Kyllä lastenkin ääntä pitää kuunnellla. On lapsen aliarvoimista sanoa että ei se tiedä mitä se tarvitsee tai mikä on hyvä hänelle itselleen.
Jos lapsi tykkää leikkiä samanikäisen kaveriseuran kanssa päiväkodissa se on hyväksi hänelle.
Jos lapsi sanoo että hänen mielestään ei ole kivaa olla äidin kanssa kotona se on totta ja tilanne ei ole hyväksi hänelle. Jos lapsi sanoo että ei ole kiva mennä puistoon missä on vain tylsiä vauvoja se on totisinta totta ja tilanne ei ole hyvä hänelle.
Onko subjektiivinnen päivähoito-oikeus ollut lapsen oikeus? Käsittääkseni on. Että jokaisella lapselle olisi oikeus ainakin yli 3-vuotiaana tuohon varhaiskasvatuksen muotoon joka on monella tapaa hyödyllinen tuon ikäiselle.
[/quote]
Pääsemmekin siis siihen, että lapsi päättää pienestä pitäen? :D
[/quote]
Vai pääsemmekö siihen asiaan että aikuinen yksipuolisesti päättää että lapsen on ilman muuta parempi olla yksin ilman samanikäistä kaveriseuraa äidin kanssa kotona kun kerran se aikuisen mielestä on näin vaikka kaikki merkit ja lapsen oma käytös ja kerronta näyttää ihan muuta?
[/quote]
No se aikuinen kykenee nostamaan perseensä pois tietokoneen edestä ja liikkumaan sen lapsen kanssa :) Vai onko se jo vieras käsite? :D
Anteeksi nyt vain, mutta todella harvassa on sellaiset paikkakunnat joissa ei oo minkäänlaisia kerhoja, todella harvassa on perheet joilla ei ole MINKÄÄNLAISIA ystäväperheitä.
Lapsella saa olla joskus tylsää, arkiaskareetkin riittävät usein.
[/quote]
En usko että "todella harvassa" on totta sillä niitä perheitä joilla ei ole tuttava-sukulais tai ystäväperheitä on aika paljon ja vielä enemmän niitä joilla ei ainakaan ole käytettävissä tällaisten seuraa päivittäin tai päiväsaikaan.
Kotonahan on pääasiassa äitiyslomalaiset tai kotihoidontuella olevat alle 3-vuotiaiden vanhemmat joten kyllä ainakin yli 3-vuotiaille voi olla jo aika ihme saada perhekerhossa tai puistoissa samanikäsitä seuraa.
Nämäkö "erakkoperheiden" lapset voimme sitten unohtaa oman onnensa nojaan ja sosiaaliset täydelliset perheet joilla on kaikki hyvin porskuttaa edelleen hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta puhuttaessa kannattaa muistaa sellainenkin yllättävä tosiseikka, että monissa todella pienituloisissa perheissä päivähoito-oikeus on myös taloudellinen tukimuoto.
Ihan siitä syystä, että siellä lapset ruokitaan kunnolla.
Jos työttömien perheiltä kysytään asiasta suoraan ja rehellisesti, aika monella painaa tämäkin asia vaakakupissa.
Yllättävän paljon.
Tässäkin asiassa näkyy se, että pienituloisten osalta se toimeentulominimi ei välttämättä olekaan niin kaukana kuin on tähän asti yhteiskunnallisessa keskustelussa uskoteltu. "Absoluuttinen köyhyys" - mitä sillä sitten määrittelijöiden mukaan ikinä tarkoitetaankaan - ei välttämättä olekaan nyky-Suomessa ihan niin kaukana, kuin luullaan.
Hetkinen! 59 jatkaa, minä sain yhden lapseni sektiolla ja juuri tajusin, että olihan minullakin 3 alle 4 vuotiasta silloin kotona :)
Helpoinhan se 4v tosiaan oli kun maha kipeänä hoidin vauvaa ja 2v ikäistä! 4v pyydettäessä toi vauvalle vaipan, ei tarvinnut nousta sen takia. Leikki sen kaksivuotaan kanssa jne. Helpompaa se niin oli, kuin että olisin laittanut sen 4v ikäisen hoitoon ja 2v:llä ei olisi ollut tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
virikehoitoa 2-3krt/vko. pitää sitä vanhemmuutta tukea niinkin, että lapset ovat läsnä eivätkä hoidossa.
[quote author="Vierailija" time="29.08.2013 klo 11:16"]
[quote author="Vierailija" time="29.08.2013 klo 11:05"]
[quote author="Vierailija" time="29.08.2013 klo 11:02"]
[quote author="Vierailija" time="29.08.2013 klo 10:59"]
[quote author="Vierailija" time="29.08.2013 klo 10:57"]
[quote author="Vierailija" time="29.08.2013 klo 10:50"]
Olin yksinhuoltajan lapsi ja asuimme pitkään alueella, missä ei ollut muita lapsia tavattavissa, kuin pari kertaa viikossa. Silloin kyseessä oli muutamaa vuotta vanhempia lapsia, jotka olivat äitini ystävien tekeleitä. Ei minulla ollut niiden kanssa oikeen mitään tekemistä, kun olin itse neljä ja minua yritettiin sosiaallistaa 6-13-vuotiaiden kanssa. Pääsin päikkäriin vasta 5-vuotiaana ja jälkeenpäin katsellen olin niiiiin kiusallinen ja sosiaalisesti ihan ulalla kaikesta. Alkuun tuli hirveästi tappeluitakin, kun en osannut ollenkaan toimia ikäisteni kanssa ja vasta ekaluokalle mennessä olin vähän oppinut toimimaan muiden kanssa. Näistä syistä meinaan tunkea kyllä oman mukulani päiväkotiin heti, kun tyyppi osaa verbaalisesti ilmaista nälän, vessahädän ja muut perustarpeet.
Ainoa, mikä tuossa ylemmässä päätöksessä toisinaan kutkuttaa vastaan, on nämä päiväkotien "ammattilaiset" jotka tulevat mouhoamaan, että " eeei älkää tulko, tääl on paska meno ja me ei oikeastaan osata mitään ja saatetaan vahingossa tappaa lapset päivän aikana, kun niitä on enemmän, kuin yksi"... Pitäisin kuitenkin "elintärkeänä" asiaa, että lapsi saa nähdä ikäistään seuraa ja harjoitella muiden kanssa sosiaalisia taitoja. Niitä lasten keskenäisiä laumakuvioita on jo siinä 6 v iässäkin ja niitä taitoja ei äiti pysty opettamaan.
Btw päiväkodissa/eskarissa käymätön mieheni on vieläkin kiusallinen, töksäyttelevä ja sosiaalisesti typerä otus, vaikka sillä oli sentään seurana pikkusisko. Mutta: ei siskoihin tarvitse tehdä vaikutusta ja sen voi suututtaa, kun ei silläkään sen parempaa seuraa ole saatavilla.
[/quote]
Hyvä! Kyllä lastenkin ääntä pitää kuunnellla. On lapsen aliarvoimista sanoa että ei se tiedä mitä se tarvitsee tai mikä on hyvä hänelle itselleen.
Jos lapsi tykkää leikkiä samanikäisen kaveriseuran kanssa päiväkodissa se on hyväksi hänelle.
Jos lapsi sanoo että hänen mielestään ei ole kivaa olla äidin kanssa kotona se on totta ja tilanne ei ole hyväksi hänelle. Jos lapsi sanoo että ei ole kiva mennä puistoon missä on vain tylsiä vauvoja se on totisinta totta ja tilanne ei ole hyvä hänelle.
Onko subjektiivinnen päivähoito-oikeus ollut lapsen oikeus? Käsittääkseni on. Että jokaisella lapselle olisi oikeus ainakin yli 3-vuotiaana tuohon varhaiskasvatuksen muotoon joka on monella tapaa hyödyllinen tuon ikäiselle.
[/quote]
Pääsemmekin siis siihen, että lapsi päättää pienestä pitäen? :D
[/quote]
Vai pääsemmekö siihen asiaan että aikuinen yksipuolisesti päättää että lapsen on ilman muuta parempi olla yksin ilman samanikäistä kaveriseuraa äidin kanssa kotona kun kerran se aikuisen mielestä on näin vaikka kaikki merkit ja lapsen oma käytös ja kerronta näyttää ihan muuta?
[/quote]
No se aikuinen kykenee nostamaan perseensä pois tietokoneen edestä ja liikkumaan sen lapsen kanssa :) Vai onko se jo vieras käsite? :D
Anteeksi nyt vain, mutta todella harvassa on sellaiset paikkakunnat joissa ei oo minkäänlaisia kerhoja, todella harvassa on perheet joilla ei ole MINKÄÄNLAISIA ystäväperheitä.
Lapsella saa olla joskus tylsää, arkiaskareetkin riittävät usein.
[/quote]
En usko että "todella harvassa" on totta sillä niitä perheitä joilla ei ole tuttava-sukulais tai ystäväperheitä on aika paljon ja vielä enemmän niitä joilla ei ainakaan ole käytettävissä tällaisten seuraa päivittäin tai päiväsaikaan.
Kotonahan on pääasiassa äitiyslomalaiset tai kotihoidontuella olevat alle 3-vuotiaiden vanhemmat joten kyllä ainakin yli 3-vuotiaille voi olla jo aika ihme saada perhekerhossa tai puistoissa samanikäsitä seuraa.
Nämäkö "erakkoperheiden" lapset voimme sitten unohtaa oman onnensa nojaan ja sosiaaliset täydelliset perheet joilla on kaikki hyvin porskuttaa edelleen hyvin.
[/quote]
Ai olisiko ihme? Pirskule ku en oo itse tuota huomannut. Pieni paikkakunta, siltikin löytyy sitä seuraa sieltä kerhoista. Enkä puhu pelkästään joistakin perhekerhoista.
Miksi pitäisi olla PÄIVITTÄIN seuraa, eikö silloin riitä, että käydään puistoissa, askarrellaan jne?
Miksi lapsen elämä pitää olla täynnä pienestä pitäen?
[quote author="Vierailija" time="29.08.2013 klo 11:16"]
Subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta puhuttaessa kannattaa muistaa sellainenkin yllättävä tosiseikka, että monissa todella pienituloisissa perheissä päivähoito-oikeus on myös taloudellinen tukimuoto.
Ihan siitä syystä, että siellä lapset ruokitaan kunnolla.
Jos työttömien perheiltä kysytään asiasta suoraan ja rehellisesti, aika monella painaa tämäkin asia vaakakupissa.
Yllättävän paljon.
Tässäkin asiassa näkyy se, että pienituloisten osalta se toimeentulominimi ei välttämättä olekaan niin kaukana kuin on tähän asti yhteiskunnallisessa keskustelussa uskoteltu. "Absoluuttinen köyhyys" - mitä sillä sitten määrittelijöiden mukaan ikinä tarkoitetaankaan - ei välttämättä olekaan nyky-Suomessa ihan niin kaukana, kuin luullaan.
[/quote]
Täyttä totta. Ei se pelkästä uusavuttomuudesta johdu, että lapset ovat maanantaina nälkäisiä kouluiss ja päiväkodeissa.
Satun sosiaalityön arjesta tietämään.
Subjektiivisen päivähoito-oikeuden poistaminen on mielestäni huono juttu sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kannalta. On perheitä, joissa vanhemmat ovat syystä tai toisesta kotona ja joissa lasten on todellakin hyvä olla päiväkodissa.
4-6-vuotiaan on mielestäni joka tapauksessa hyvä jo totutella lapsiryhmään.
On kyllä varmaan tapauksia, joissa 2-3 vuotias isosisarus viedään vauvan tieltä päiväkotiin kokopäiväiseksi, vaikka äiti ei ole mitenkään masentunut tai syrjäytynyt. Se on väärin. Ehkä voisi olla rajaus, että jos vanhempi on äitiyslomalla/hoitovapaalla niin vanhempi lapsi saa olla hoidossa max. puolipäiväisenä 3-vuotiaasta alkaen, alle 3-vuotiaat pitäisi tässä tapauksessa pitää kokonaan kotona.
MUTTA: vasemmiston oli pakko uhrata jotain, ja mun mielestä, jos on pakko valita, niin ennemmin subj. päivähoito-oikeus pois kuin kotihoidontukikauden lyhentäminen.