ADD, mistä diagnoosi aikuiselle?

sinuna en hakisi diagnoosia - saatat saada edunvalvojan samaan syssyyn. Itse olen myös ADD aikuinen, sen kanssa oppii elämään. Kuka hullu sitä nyt oikeastaan haluaisikaan tehdä töitä kauempaa, kun se huvittaa? Raha nyt on rahaa, asun maalla, ja ruoka tulisi oikeastaan omalta tilalta, jos joku haluaa multa jotain, vaihdan sen mieluummin ku myyn. Toisin sanoen, en ymmärrä rahan päälle. Luottotiedot meni jo 18 vuotiaana, ikinä en ole laskuja maksanut, ainoastaan sähkölaskun, koska se loppuu, jos ei maksa. Myös muut samanmoiset maksan, ja ne, mitkä on muiden nimissä. Kuitenkin olen ylimääräisellä ajalla ja energialla parantanut elämäni laatua, kuten nyt esimerkiksi tämä omavaraistalous. Olen kuitenkin laitoksessa kasvanut ja tosi köyhästä perheestä, kaikki on itse ansaittua, mitään ei ilmaiseksi annettu. Ja kyllä ne tavarat aina joskus sit löytyy=)

no et sä sillä diagnoosilla eläkkeelle pääse, töitä on silti tehtävä jos haluu rahaa. Korkeintaan haittaa sun työnsaantia jos meet sitä mainostamaan työnantajille. 

Julkisen puolen ongelmana on että terveyskeskuksessa ei ole oikein mitään keinoa diagnosoida tai kartottaa tilannetta eikä neuropsykologisiin tutkimuksiin voi lähettää kaikkia ketkä unohtelee tavaroitaan. Hyvä kun saa edes 20-30v syrjäytyneet tai syrjäytymisvaarassa olevat  tutkimuksiin ja niitäkin otetaan erikoissairaanhoitoon varsin pitkin hampain.

Yksityisen kautta, siellä on enemmän resursseja. Itselleni sitä kautta on diagnoosi haettu, mutta ei se vaikuta elämääni mitenkään kun en ko. diagnoosista kenellekään ole oikein kertonut. Joo, auttaahan se ymmärtämään käytöstäni paremmin, mutta samapa tuo. 

Itse olen lähinnä ottanut itseäni niskasta kiinni noiden asioiden suhteen. Raha-asiat lasken tarkkaan kuukausittain ja laskut laitan maksuun niille päiville kun minulle tulee rahaa. Kun budjetti on laskettu kuukausittain, on rahankäyttö vähän hillitympää, kun tietää että mihin rahojen tulee riittää ja että loppujen rahojen pitää olla käytössä elämiseen. Luottotietoja ei minullakaan ole enää, virallisesti ne menetin kun olin 20-vuotias. Esikoisen syntymän jälkeen aloin laskemaan kuukausibudjetin, koska tajusin että en voi vain elää ja huidella sen rahan kanssa. 
(tässä välissä joku luultavasti alkaa huutelemaan että "ei sulla mitään add:ta ole, olet ollut vain vastuuton", niin edelleen, minulla on diagnoosi ja rahan käytön suhteen olisin edelleen hakoteillä jos en olisi ottanut pakkotavaksi tuota budjetointia)

Edunvalvoja on hyvä idea myös. Itse lopetin myös alkoholin käytön, koska se pahensi oireilua. Tietyt rutiinit helpottavat elämää kummasti. Nyt vaikutan ehkä pakko-oireiselta kaikkine rutiineineni, mutta ne tietyt jutut tekevät sen että normaalista elämästä on tullut mahdollista.