Lue keskustelun säännöt.
Pahimmat ANOPPI/APPIUKKO kokemukset
Tuli tuosta mieleen, kun jonkun anoppi oli laittanyt uuteen uskoon nuo keittiönkaapit :D
Mulla oli ihan kauhee ex anoppi ( HUOM! EX), kun ekan kerran tapasimme, hän teki harvinaisen selväksi, että hänen poikansa tarvitsee jonkun laihemman naisen. Ja en ollut edes lihava, vain vähän löllerö, itseasiassa hoikempi kuin anoppi itse.
Kommentit (1774)
Minulla on ikävä kokemus muutaman vuoden takaa. Eli appiukko kävi käsiksi. Olin käymässä heidän kesämökillään, vein tavaraa kun oli soittanut pojalleen. Anoppi oli ajanut appiukon mökille kun alkoi juopottelemaan. Nytkin oli siellä pikkupäisään.
Hän kävi takaa rintoihini kiinni toisella kädellä ja toisella napsautti farkkujen napin auki. Kun yritin kiemurrella, otti ranteista kiinni yhdellä kädellä ja polkaisi housuni nilkkoihin. Käänsi minut vatsalleni pirtin pöydälle, ja sieltä tunki itsensä takaa päin, ja laski sisään asti koko lastin.
Kun pääsin irti, keräsin ruuat pois takaisin kassiin ja sanoin, että sinä lähdet linnaan ja poikas joutuu nyt elareiden maksuun. Se alkoi vollottamaan ja huutamaan, en välittänyt, ajoin autolla kotiin ja kerroin miehelleni mitä tapahtui.
En ottanut eroa, enkä tehnyt ilmoitusta poliisille. Meilä on ihan onnellinen ydinperhe, enkä ole käynyt anoppilassa sen jälkeen. En tiedä on ko mieheni kertonut äidilleen. No, appuiukko kuoli kesän alussa, joten ei ole enää häntä kuin himmenevänä muistona. Mädäntyköön helvetissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen Ukki. Minulla on kaksi hyvää miniää, kumpikin saman arvoisia minulle.
Voin rehelisesti sanoa, minun pojilla on hyvät vaimot.
Ukkina ja vaimoni Anoppina oleminen on kunnia asia, lasten lapsille.
Minulla oli mukavat anoppi ja appi, harmi vain että lähdöt tulivat turhan aikaisin toiselta puolisolta.
Tottahan se varmaankin on, että pojat ovat mamman poikia ja siskot ovat isä tyttö.
Itselläni oli viileät väli omaan isääni, alkoholi ehkä suurin ongelma sen ikäisillä ihmisillä.
Tuossa luin muutamia keskusteluja, ja on kyllä on ollut miniällä tai vävyllä haastetiä päästä suosioon.
Jaksamista heille kaikille, on varmaan ollut henkisesti raskasta.
Niin eihän tämä oma elämäkin ole ollut helppoa kun vaimoni aloitettiin perhe elämä.
Hyvin on selvitty ukkina ja anoppina jo reilu 10 vuotta ja on ollut mukavaa.
Hyvää jatkoa kaikille ja vielä on kesää jäljellä.
Itkuhan tässä pääs. <3 Ihana puheenvuoro. Tämmöisiä ihmisiä tarvitaan enemmän.
Kiitos, että olet olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen Ukki. Minulla on kaksi hyvää miniää, kumpikin saman arvoisia minulle.
Voin rehelisesti sanoa, minun pojilla on hyvät vaimot.
Ukkina ja vaimoni Anoppina oleminen on kunnia asia, lasten lapsille.
Minulla oli mukavat anoppi ja appi, harmi vain että lähdöt tulivat turhan aikaisin toiselta puolisolta.
Tottahan se varmaankin on, että pojat ovat mamman poikia ja siskot ovat isä tyttö.
Itselläni oli viileät väli omaan isääni, alkoholi ehkä suurin ongelma sen ikäisillä ihmisillä.
Tuossa luin muutamia keskusteluja, ja on kyllä on ollut miniällä tai vävyllä haastetiä päästä suosioon.
Jaksamista heille kaikille, on varmaan ollut henkisesti raskasta.
Niin eihän tämä oma elämäkin ole ollut helppoa kun vaimoni aloitettiin perhe elämä.
Hyvin on selvitty ukkina ja anoppina jo reilu 10 vuotta ja on ollut mukavaa.
Hyvää jatkoa kaikille ja vielä on kesää jäljellä.
Itkuhan tässä pääs. <3 Ihana puheenvuoro. Tämmöisiä ihmisiä tarvitaan enemmän.
Kiitos, että olet olemassa.
"Tämmöisiä ihmisiä tarvitaan enemmän...".
Olen kyllä sitä mieltä, että näitä tarkoittamiasi ihmisiä on suurin osa. Tämmöisiä ihan tavallisia mukavia ihmisiä. Pitää vaan avata silmät ja ehkä vähän miettiä sitä, mitä kanssaihmisiltä vaatii.
Ja jokainen ei ole joka hetki parhaimmillaankaan.
Voisihan noista miniöistä ja vävyistäkin aloittaa samanlaisen "pahimmat tapaukset" -ketjun, mutta ketä ja mitä se hyödyttäisi. Pahimpia naapureita täällä on taidettu jo listata, miten olisi "ne hirveimmät kauhukakarat" -jutut? Pääsisi taas oikein mielikuvituskin vallalleen, väritettyjä juttujahan näissä selvästi on melko paljonkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appea en ehtinyt tavata, mutta anoppi oli kyllä omalaatuisensa. Ehkä hän tarkoitti hyvää, mutta sortui tyttärensä kanssa selän takana puhumiseen. Olisi ollut reilua sanoa sanottavansa edessäni. No summarum, nytpä ei sitten olla juurikaan tekemisissä miehen suvun kanssa. Vieraaksi serkut ovat jääneet lapsillemme. Mies sentään ymmärsi pitää puoliani.
Selän takana haukkuminen on outoa, vaikea suhtautua. Oma anoppini haukkuu tyttäriään mulle selän takana. Yleisin aihe on heidän väärät koulutusvalintansa sekä huono lastenkasvatus, ja hoidattavat liikaa lapsiaan anopilla. Kun kaikki ovat koolla, anoppi oikein pyytelee lapsia taas hoitoonsa. En tiedä mitä sanoa, yleensä olen hiljaa ja tiedostan, että minua haukuttanee samalla tavalla.
Todennäköisesti kukaan ei ole haukuilta suojassa tuon ihmistyypin lähipiirissä. Ei ole niin pientä asiaa, mistä ei löytyisi kritisointia.
Mun anoppi on syystä jätetty taka-alalle elämässämme. Hän on täysin kykenemätön normaaliin kanssakäymiseen, eikä mua ainakaan kiinnosta kuunnella haukkuja tutuista ja tuntemattomista tai loputonta itsekehua. Hän kyllä antaa totuutensa kuulua myös päin naamaa. Esim on mun pojille ilkkunut, että kun on tyttömäinen (="liian pitkä") tukka.
Mitä vikaa siinä on, että sanoo mielipiteensä? Ja pitkä tukka pojalla on tyttömäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Appiukko marssi synnytyssaliin ja passitti poikansa "haukkaamaan happea". Olin niin kivuissani, että en asiaa hoksannut. Appiukko leikkasi napanuoran sitten, ja häntä onniteltiin "isänä". Appiukko otti kiitokset vastaan.
Jä tämäkö pitäisi uskoa?
Anoppi ei suostunut kättelemään koska oli tatuointi (pieni kukka) käsivarressa, haukkui pojalleen että mitä sie menit ottamaan tatuoidun naisen, muutenkin oli kontrollifriikki ja miehensä eli appiukko vaan tossukkana vieressä myhäili, myöhemmin erosin puolisosta just tån anopin takia eikä oma mies uskaltanu sanoa äidilleen vastaan, olkoot sit mammanpoika äitinsä kanssa😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mannerheimin Lastensuojeluliiton Vanhempainnetissä on monta keskusteluketjua anopeista ja isovanhemmista. On myös ilkeitä ja kamalia appiukkoja. Tässä on hyvä keskustelu MLL:n sivulla "Isovanhemmat = ongelma josta ei saa puhua": https://www.mll.fi/aihe/isovanhemmat-ongelma-josta-ei-saa-puhua/page/4/
Ajan pyörä pyörii. Ovat aikanaan itse anoppeja ja appiukkoja..
Miksi minusta tulisi anoppini kaltainen?
No tuleepahan minkälainen tahansa, niin sen seuraavan polven miniällä on erilaiset odotukset kuin mitä sinulla olisi. Ajat muuttuu ja sinä edustat taantumusta ja vanhoja ajattelukuvioita.
Nykyään vielä muutokset tapahtuvat nopeammin kuin ennen. Kun vanhenet, et pysty muutoksessa mukana, vaikka yrittäisit. Ja se yrittäminenkin on pahasta, kun se on niin teennäistä. Ole siinä sitten.
Vierailija kirjoitti:
Anoppi ei suostunut kättelemään koska oli tatuointi (pieni kukka) käsivarressa, haukkui pojalleen että mitä sie menit ottamaan tatuoidun naisen, muutenkin oli kontrollifriikki ja miehensä eli appiukko vaan tossukkana vieressä myhäili, myöhemmin erosin puolisosta just tån anopin takia eikä oma mies uskaltanu sanoa äidilleen vastaan, olkoot sit mammanpoika äitinsä kanssa😂
No mutta tottahan se vaan puhui.
Ei kannata ottaa tatuoitua naista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appea en ehtinyt tavata, mutta anoppi oli kyllä omalaatuisensa. Ehkä hän tarkoitti hyvää, mutta sortui tyttärensä kanssa selän takana puhumiseen. Olisi ollut reilua sanoa sanottavansa edessäni. No summarum, nytpä ei sitten olla juurikaan tekemisissä miehen suvun kanssa. Vieraaksi serkut ovat jääneet lapsillemme. Mies sentään ymmärsi pitää puoliani.
Selän takana haukkuminen on outoa, vaikea suhtautua. Oma anoppini haukkuu tyttäriään mulle selän takana. Yleisin aihe on heidän väärät koulutusvalintansa sekä huono lastenkasvatus, ja hoidattavat liikaa lapsiaan anopilla. Kun kaikki ovat koolla, anoppi oikein pyytelee lapsia taas hoitoonsa. En tiedä mitä sanoa, yleensä olen hiljaa ja tiedostan, että minua haukuttanee samalla tavalla.
Todennäköisesti kukaan ei ole haukuilta suojassa tuon ihmistyypin lähipiirissä. Ei ole niin pientä asiaa, mistä ei löytyisi kritisointia.
Mun anoppi on syystä jätetty taka-alalle elämässämme. Hän on täysin kykenemätön normaaliin kanssakäymiseen, eikä mua ainakaan kiinnosta kuunnella haukkuja tutuista ja tuntemattomista tai loputonta itsekehua. Hän kyllä antaa totuutensa kuulua myös päin naamaa. Esim on mun pojille ilkkunut, että kun on tyttömäinen (="liian pitkä") tukka.
Mitä vikaa siinä on, että sanoo mielipiteensä? Ja pitkä tukka pojalla on tyttömäinen.
No sittenhän ei ole mitään vikaa siinä, että pitkätukkainen poika sanoo mummolleen hänen tukkansa olevan kuin harakan p*erse. Käyttäydy huonosti, niin saat huonoa käytöstä osaksesi ja päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Anoppi ei suostunut kättelemään koska oli tatuointi (pieni kukka) käsivarressa, haukkui pojalleen että mitä sie menit ottamaan tatuoidun naisen, muutenkin oli kontrollifriikki ja miehensä eli appiukko vaan tossukkana vieressä myhäili, myöhemmin erosin puolisosta just tån anopin takia eikä oma mies uskaltanu sanoa äidilleen vastaan, olkoot sit mammanpoika äitinsä kanssa😂
Ja ihan takuulla et eronnut vain sen anopin takia.
Älä viitsi.
Hyvän miehen vuoksi minä ottaisin vaikka miten huonon anopin. Onneksi ne kumpikaan ei ole olleet huonoja, vain se ensimmäinen mies oli.
Hyvä ja onnellinen liitto kestää kyllä yhden anopin, oli millainen vain. Ei se anoppi siinä teidän välissänne nukkunut eikä teillä asunut.
Meillä on tällä hetkellä vaikealuontoiset naapurit, joista on monenlaista harmia ja takuulla enemmän kuin jostain muualla asuvasta anopista olisi. Ei silti tule mieleen ottaa avioeroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appea en ehtinyt tavata, mutta anoppi oli kyllä omalaatuisensa. Ehkä hän tarkoitti hyvää, mutta sortui tyttärensä kanssa selän takana puhumiseen. Olisi ollut reilua sanoa sanottavansa edessäni. No summarum, nytpä ei sitten olla juurikaan tekemisissä miehen suvun kanssa. Vieraaksi serkut ovat jääneet lapsillemme. Mies sentään ymmärsi pitää puoliani.
Selän takana haukkuminen on outoa, vaikea suhtautua. Oma anoppini haukkuu tyttäriään mulle selän takana. Yleisin aihe on heidän väärät koulutusvalintansa sekä huono lastenkasvatus, ja hoidattavat liikaa lapsiaan anopilla. Kun kaikki ovat koolla, anoppi oikein pyytelee lapsia taas hoitoonsa. En tiedä mitä sanoa, yleensä olen hiljaa ja tiedostan, että minua haukuttanee samalla tavalla.
Todennäköisesti kukaan ei ole haukuilta suojassa tuon ihmistyypin lähipiirissä. Ei ole niin pientä asiaa, mistä ei löytyisi kritisointia.
Mun anoppi on syystä jätetty taka-alalle elämässämme. Hän on täysin kykenemätön normaaliin kanssakäymiseen, eikä mua ainakaan kiinnosta kuunnella haukkuja tutuista ja tuntemattomista tai loputonta itsekehua. Hän kyllä antaa totuutensa kuulua myös päin naamaa. Esim on mun pojille ilkkunut, että kun on tyttömäinen (="liian pitkä") tukka.
Mitä vikaa siinä on, että sanoo mielipiteensä? Ja pitkä tukka pojalla on tyttömäinen.
No sittenhän ei ole mitään vikaa siinä, että pitkätukkainen poika sanoo mummolleen hänen tukkansa olevan kuin harakan p*erse. Käyttäydy huonosti, niin saat huonoa käytöstä osaksesi ja päinvastoin.
Sanat "tyttömäinen" ja "harakan perse" on kaksi ihan eri kategoriaan kuuluvaa ilmaisua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appea en ehtinyt tavata, mutta anoppi oli kyllä omalaatuisensa. Ehkä hän tarkoitti hyvää, mutta sortui tyttärensä kanssa selän takana puhumiseen. Olisi ollut reilua sanoa sanottavansa edessäni. No summarum, nytpä ei sitten olla juurikaan tekemisissä miehen suvun kanssa. Vieraaksi serkut ovat jääneet lapsillemme. Mies sentään ymmärsi pitää puoliani.
Selän takana haukkuminen on outoa, vaikea suhtautua. Oma anoppini haukkuu tyttäriään mulle selän takana. Yleisin aihe on heidän väärät koulutusvalintansa sekä huono lastenkasvatus, ja hoidattavat liikaa lapsiaan anopilla. Kun kaikki ovat koolla, anoppi oikein pyytelee lapsia taas hoitoonsa. En tiedä mitä sanoa, yleensä olen hiljaa ja tiedostan, että minua haukuttanee samalla tavalla.
Todennäköisesti kukaan ei ole haukuilta suojassa tuon ihmistyypin lähipiirissä. Ei ole niin pientä asiaa, mistä ei löytyisi kritisointia.
Mun anoppi on syystä jätetty taka-alalle elämässämme. Hän on täysin kykenemätön normaaliin kanssakäymiseen, eikä mua ainakaan kiinnosta kuunnella haukkuja tutuista ja tuntemattomista tai loputonta itsekehua. Hän kyllä antaa totuutensa kuulua myös päin naamaa. Esim on mun pojille ilkkunut, että kun on tyttömäinen (="liian pitkä") tukka.
Mitä vikaa siinä on, että sanoo mielipiteensä? Ja pitkä tukka pojalla on tyttömäinen.
No sittenhän ei ole mitään vikaa siinä, että pitkätukkainen poika sanoo mummolleen hänen tukkansa olevan kuin harakan p*erse. Käyttäydy huonosti, niin saat huonoa käytöstä osaksesi ja päinvastoin.
Sanat "tyttömäinen" ja "harakan perse" on kaksi ihan eri kategoriaan kuuluvaa ilmaisua.
Pointti olikin se, että toisen ulkonäön arvostelu ei ole asiallista keneltäkään. Ei edes anopeilta ja mummolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ei ole omalohtainen kokemus vaan ystäväni. Ollaan noin kolmekymppisiä ja anoppi vasta jotain 55-56v eli elää vielä pitkään.
Anoppi on ollut omille lapsilleen alusta saakka ns ylihuolehtija ja passaaja. Nyt kun kaikki 3 lastaan ovat aikuisia ja omilleen muuttaneita hän roikkuu heissä kuin iilimato "muka" tehden itsedtään tärkeän. Huushollaa ja passaa, leipoo, säilöö, hilloaa, pesee aikuisten ihmisten pyykkejä käy vaihtamassa jopa nuorimmaiselle lakanat, pesee astiat ja siivoas. Ymmärrän sen että kun lapset lentää pesästä on tarpeettomuuden tunne musertava ja haluaa olla pidetty äiti jota ilman lapset ei pärjää. Mutta, voin vaan kuvitella millanen tämmönen ovista ja ikkunoista sisään tunkeva takertujaanoppi on vävyilleen. Hän tulee kylään vaikkei kutsuta eikä tytär-vävy perhe edes jaksais niin usein häntä. Myös hänen (anoppi) luo pitää mennä koko viikonlopuiksi vaikka olisi kotonakin tekemistä. Hän on liki päivittäin yhteydessä omiin lapsiin eli vävytkin altistuu jatkuvasti sille että anoppi on ikäänkuin osa heidänkin perhettä. Mahtaa olla rasittavaa. Pitäisi anopin osata ja ymmärtää antaa tilaa nuorille pareille elää omaa elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi ei suostunut kättelemään koska oli tatuointi (pieni kukka) käsivarressa, haukkui pojalleen että mitä sie menit ottamaan tatuoidun naisen, muutenkin oli kontrollifriikki ja miehensä eli appiukko vaan tossukkana vieressä myhäili, myöhemmin erosin puolisosta just tån anopin takia eikä oma mies uskaltanu sanoa äidilleen vastaan, olkoot sit mammanpoika äitinsä kanssa😂
No mutta tottahan se vaan puhui.
Ei kannata ottaa tatuoitua naista.
Minäpä olen tatuoitu anoppi, ja miniälläni on kymmeniä tatuointeja ja lävistyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi ei suostunut kättelemään koska oli tatuointi (pieni kukka) käsivarressa, haukkui pojalleen että mitä sie menit ottamaan tatuoidun naisen, muutenkin oli kontrollifriikki ja miehensä eli appiukko vaan tossukkana vieressä myhäili, myöhemmin erosin puolisosta just tån anopin takia eikä oma mies uskaltanu sanoa äidilleen vastaan, olkoot sit mammanpoika äitinsä kanssa😂
Ja ihan takuulla et eronnut vain sen anopin takia.
Älä viitsi.
Hyvän miehen vuoksi minä ottaisin vaikka miten huonon anopin. Onneksi ne kumpikaan ei ole olleet huonoja, vain se ensimmäinen mies oli.
Hyvä ja onnellinen liitto kestää kyllä yhden anopin, oli millainen vain. Ei se anoppi siinä teidän välissänne nukkunut eikä teillä asunut.
Meillä on tällä hetkellä vaikealuontoiset naapurit, joista on monenlaista harmia ja takuulla enemmän kuin jostain muualla asuvasta anopista olisi. Ei silti tule mieleen ottaa avioeroa.
Vaikea naapuri on pikkaisen eri asia tasa-arvoisen parisuhteen näkökulmasta kuin puoliso äitinsä tossun alla...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi ei suostunut kättelemään koska oli tatuointi (pieni kukka) käsivarressa, haukkui pojalleen että mitä sie menit ottamaan tatuoidun naisen, muutenkin oli kontrollifriikki ja miehensä eli appiukko vaan tossukkana vieressä myhäili, myöhemmin erosin puolisosta just tån anopin takia eikä oma mies uskaltanu sanoa äidilleen vastaan, olkoot sit mammanpoika äitinsä kanssa😂
No mutta tottahan se vaan puhui.
Ei kannata ottaa tatuoitua naista.
Minäpä olen tatuoitu anoppi, ja miniälläni on kymmeniä tatuointeja ja lävistyksiä.
🤮
Vierailija kirjoitti:
Mua potuttaa anopin epätasa-arvoisuus, meidän lapset ei saa edes tekstaria synttäreinä, muut 5 lastenlasta saavat jopa lahjoja ja heitä kutsutaan mummulaan yökylään jne.
Vähemmän itkettää sitten hautajaisissa kun se päivä koittaa.
Tämä osui ja upposi. Tunnistan sun tunteesi täysin. Pahinta mitä isovanhemmat voivat tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mannerheimin Lastensuojeluliiton Vanhempainnetissä on monta keskusteluketjua anopeista ja isovanhemmista. On myös ilkeitä ja kamalia appiukkoja. Tässä on hyvä keskustelu MLL:n sivulla "Isovanhemmat = ongelma josta ei saa puhua": https://www.mll.fi/aihe/isovanhemmat-ongelma-josta-ei-saa-puhua/page/4/
Ajan pyörä pyörii. Ovat aikanaan itse anoppeja ja appiukkoja..
Miksi minusta tulisi anoppini kaltainen?
No tuleepahan minkälainen tahansa, niin sen seuraavan polven miniällä on erilaiset odotukset kuin mitä sinulla olisi. Ajat muuttuu ja sinä edustat taantumusta ja vanhoja ajattelukuvioita.
Nykyään vielä muutokset tapahtuvat nopeammin kuin ennen. Kun vanhenet, et pysty muutoksessa mukana, vaikka yrittäisit. Ja se yrittäminenkin on pahasta, kun se on niin teennäistä. Ole siinä sitten.
Ajat muuttuvat, mutta se ei muutu, että jokainen ihminen toivoo, että hänet hyväksytään tulevan puolison perheeseen.
Oma silloinen tuleva anoppini antoi ymmärtää, että mitä hittoa se kissa nyt sisälle toi.
Itse olin iloinen, kun aikuistuvat lapsemme saivat ihanat elämänkumppanit. Ajattelin, ettei oltu pahasti menty metsään kasvatuksessa, kun lapsemme ovat onnistuneet keskeisissä elämänvalinnoissaan.
Koomisesti tuli vastaan yksi monivuotinen avoanoppi, joka ilmeisesti luuli olevansa minunkin anoppini. Hänestä tuli sitten ex siinä hetkessä kuin lapsestaankin, joka olisi ollut unelmapuoliso lapsellemme, mutta valitettavasti sekaantui nuoren parin elämään kaiken aikaa. Tätä pyhää kolminaisuutta ei lapsemme halunnut tulevaisuudeltaan
ja päätti suhteen. Työni vuoksi näin usein tuota ex-avoppia, joka syyllisti minua erosta siihen asti kunnes lapsensa sai uuden ihmisen rinnalleen. Pysyvästi ei jäänyt hänkään, jostain syystä ärsyyntyi mm. vertailusta edeltäjäänsä... :D
Minulla on sikäli ikävä kokemus, että molemmat appivanhempani olivat kuolleet ennen kuin tapasin puolisoni 27- vuotiaana. Anoppi oli 47 ja appiukko 58- vuotias kun puolisoni syntyi.