En aio jatkossa kertoa ammattiani kellekään, ärsyttää reaktiot

Ihan samoja kokemuksia ja sääliviä katseita olen saanut osakseni. Ootko säkin siivooja? :D

Mikä sun ammatti on?

En mikään, mut eri syystä. Olen erittäin kiinnostavalla alalla sosiaalipornomielessä ja en vaan jaksa keskustella siitä jokaikisen kanssa varsinkaan kun olen vaitiolovelvollinen. En siis kerro.

Myyjä, siivooja, varastotyöntekijä...?

Multa työskennellessäni henk. koht. avustajana asiakkaat kyselivät että mitä aion alkaa tehdä "isona" (olin silloin kolmekymppinen) tai oonko hakemassa jonnekin kouluun. Mulla oli useita avustettavia, joten tunteja tuli ihan täysiä päiviä kyllä yhteensä heiltä. Hieno ammatti, kun edes asiakkaat eivät pidä sitä oikeana ammattina...

Noi pitää vaan oppia filtteröimään. Vaikka myönnän, että lomareissulla vitutti, kun sain nyt suoraan kuulla taas senkin totuuden, että myyjän työni on niin "helppoa" kun ei tarvi kuin istua kassalla..(Joopajoo, oikeasti puran työvuorossa muutaman rullakon tavaraa, palvelen asiakkaat, heitän rosvot ulos, selvittelen kaikenlaisia asioita..ei ole ihan sama kuin kesätyö kaupassa 80-luvulla kassalla istuen). Jos nyt jotain olen oppinut niin ainakin sen, etten ala väittää toisten työtä helpoksi tietämättä itse siitä mitään.

No jos on joku pikaruokalan kassatyttö, niin kyllä mulla ainakin tulee mieleen että tekee sitä duunia väliaikaisesti. Johtoporras ja kauppiaat on tietenkin eri asia.

Olen toimittaja, mutta en ole opiskellut viestintää/tiedotusoppia/journalistiikkaa pääaineenani. Uran alussa sain monesti kysymyksiä siitä, milloin aion mennä "alani" töihin. En tosin tiedä, mihin töihin minun olisi näiden kysyjien mielestä
 pitänyt mennä.

Teen toimistotyötä (en kuitenkaan ole puhelinmyyjä) ja minulta kysytään usein, aionko vielä opiskella jotain tai hakeutua muihin töihin. Olen juuri saanut elämäni ensimmäisen vakituisen työn, josta saan kohtuuhyvää palkkaa enkä todellakaan ole lähdössä täältä mihinkään ainakaan nyt. Siksi minusta on ärsyttävää, että minulta jatkuvasti tiedustellaan milloin jatkan opintojani (joissa voisin halutessani suorittaa vielä ylemmän tutkinnon).

no On kyselty että menetkö opiskelemaan tai opiskeletko jotain.

menisin kyllä muuten mutta en yhtään tiedä mikä ala kiinnostaisi josta saisi vielä töitä. Nyt olen alalla jota ei arvosteta mutta töitä on ja palkka on ok Ja työkin ihan mukavaa :)

Olen ensihoitaja ja ensimmäinen kommentti on "Miten sä pysyt tekemään sitä työtä?" Ei ongelmia, hyvin pystyy. :)

En kerro, kun aina jo ilmeestä näkee selkeän hämmennyksen ja kysymykset Mikä ja Miksi. Eniten hämmennystä aiheuttaa varmaankin ihan täysi kaupunkilaistaustani, suhteellisen nuori ikäni ja ihan aito innostus ja kiinnostus työstäni.

Toki jos jutellaan alaa lähellä olevista asioista, niin sitten ammattinikin tulee puheeksi.

Nim. keinosiementäjä eli seminologi eli kravattisonni

[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 11:47"]

Minäkään en kerro vieraille ammattiani, saati työpaikkaani, koska siitä seuraa aina uteliaita kysymyksiä ja ihmiset alkavat suhtautua jotenkin oudosti puheisiinsa läsnäollessani... ihan kuin olisin millään tasolla kiinnostunut tekemään tv-uutisiin juttua tavisten yksityiselämästä ja sanomisista ;-)

Vähän samaa on kokenut psykiatri-ystävättäreni, ei kerro ammattiaan kuin vasta pidemmän tutustumisen myötä. Ihmiset kuvittelevat psykiatrien analysoivan kaikkia tuttavuuksiaan.

tv-toimittaja

[/quote]. 

Sama juttu. 

terveisin pappi

Samoin en kerro ammattiani ja olen toisella paikkakunnalla töissä missä asun koska kohta joku kaivaa jalkansa tai kätensä tai näyttelee kassajonossa kitarisojaan että katsoisitko tätä. En katso olen vapaalla.

terv. lääkäri

ap myy seiskaa, eli lehtimyyjä. ;)

Onhan joka alassa kironsa. Koodaajan eli nörtin pitäisi kahvitellessa aina "vähän kattoa, mikä meidän koneessa on vikana".

Mä lopetin työstä puhumisen ja siitä kyselyt muutama vuosi sitten, kun huomasin kuinka paljon ihmisten elämä pyörii duunin ympärillä. Toki se on tärkeä ja aikaa vievä osuus ihmisen elämästä, mutta loppu peleissä uudesta tuttavuudesta ei saa mitään henkilökohtaista irti, jos työ tulee keskustelun alussa jo esille.

Ihmiset oikeesti ovat paljon mielenkiintoisempia, kun kuoritaan se duuniaspekti jutuista pois.

Lapsi menee päiväkotiin ja en halua kertoa siellä mihin menen töihin. En vain halua, että kaikki tietävät kaikki asiani. Luin täällä juuri jutun jossa päiväkotityöntekijät puhuivat jonkun äidin asioista niin, että muutkin voivat kuulla.

up

Minäkään en kerro vieraille ammattiani, saati työpaikkaani, koska siitä seuraa aina uteliaita kysymyksiä ja ihmiset alkavat suhtautua jotenkin oudosti puheisiinsa läsnäollessani... ihan kuin olisin millään tasolla kiinnostunut tekemään tv-uutisiin juttua tavisten yksityiselämästä ja sanomisista ;-)

Vähän samaa on kokenut psykiatri-ystävättäreni, ei kerro ammattiaan kuin vasta pidemmän tutustumisen myötä. Ihmiset kuvittelevat psykiatrien analysoivan kaikkia tuttavuuksiaan.

tv-toimittaja

Itse vältän ammattini kertomista viimeiseen saakka. En jaksa niitä kommentteja tai kysymyksiä tai päivittelyitä kuunnella. Kaikkien vähiten sitä, etten näytä k.o. ammatin edustajalta (!).

Maatilan emäntä

12, ei se ole outoa että monet kysyvät kuinka pystyt tekemään työtäsi; ihmisillä on erilaisia luonteita ja useimmille sinun työsi ei sopisi. Koskaan ei työvuoron alussa tiedä mitä eteen tulee ja pitää kyetä toimimaan nopeasti ja tehokkaasti vaikka mitä tulisi eteen. Työ voi olla stressaavaa, jos siihen ei osaa asennoitua oikein eikä luonne sovi noin vaativaan työhön.

Omalta osaltani ihmetellään useamman ammatin opiskelua ja opiskelujen jälkeen teen ihan muuta työkseni, koska tykkään tehdä töitä kotona. Lapset pitäisi tietysti hoitaa tässä töiden ohessa, koska eihän kotona voi oikeasti kukaan tehdä töitä.