Mun tekisi kovasti mieli kasvattaa pienimuotoisesti sekarotuisia koiria.

Periaatteessa ihan kiva idea, vaikka veikkaan ettei tälle koirapiireissä tulla taputtamaan käsiä.

Itse olen pitkään etsinyt pientä seurakoiraa, jonka pääkriteereinä olisivat mukava ja reipas luonne, perusterve olemus ja helppohoitoinen turkki. Toki löydän hyviä vaihtoehtoja rotukoiristakin, mutta usein joku ominaisuus näistä uupuu ja kasvattajalla saattaa lisäksi olla kaikenlaisia toivomuksia koiranäyttelyihin osallistumisesta. Sellainen ei itseäni kiinnosta lainkaan.

Löytökoira ei ole listani kärkipäässä, koska vanhemmista on harvoin tietoa ja koiralla saattaa olla monenlaisia sairauksia. Löytökoirat myös ovat usein jo vanhempia ja itse haluaisin luoda suhteen koiraan jo varhaisessa pentuvaiheessa.

Ja vastauksena kysymykseesi: koiran hinnalla ei itselleni ole sinänsä väliä. Kyseessä on perheenjäsen, joka on seurana niin monta vuotta, että se maksaako pentu 2000 euroa vai 200 euroa, on aika samantekevää. Ruokiin, eläinlääkärikäynteihin ja tarvikkeisiin menee joka tapauksessa rahaa samalla lailla. Pääasia, että saisin juuri sellaisen koirakaverin, joka tuntuu omalta.

Minä omista yhden sekarotuisen ja yhden rotukoiran. Molemmat ovat kuitenkin minulla "vaan" kotikoirana. Rotukoiraa ottaessa oli kauhun vallassa kun kasvattaja selitti näyttelykuvioita yms. ja huokaisin sitten helpotuksesta kun koirani kasvoi ulos rotumääritelmän mitoista eikä pärjännyt näyttelyissä. Minusta monet ihmiset haluavat juurikin kotikoiran ja näiden fanaattisten kasvattajien vaatimukset näyttelyihin ei sovi esim. lapseperheille.

Idea voisi toimia jos huomioit sen että sekarotuinen koira on myytävä todella paljon halvemmalla kuin rotukoira. Tämä jo siksi että jos ihminen maksaa koirasta suuria summia, haluaa valtaosa vakuuttaa koiran täydestä arvostaan. Sekarotuista koiraa on aika vaikea saada vakuutettua kovin arvokkaaksi.

"Onko kaikki sekarotuisia teettävät joko tyhmiä tai rahanahneita? Entä sekarotuisia ostavat, etsiikö he vain jotain halpaa koiraa pihan perälle?"

Olen rotukoirakasvattaja, mutta en silti ole sitä mieltä että kaikki sekarotuisia teettävät olisi tyhmiä tai rahanahneita. Tai että sekarotuisen ostajassa tai ostamisessa olisi automaattisesti jotain vikaa.

Kennelliittohan toki yrittää propagoida ajatusta että rotukoira olisi jotenkni tae terveydestä, hyvästä luonteesta ja koirien hyvästä hoidosta kasvattajalla, mutta valitettavasti tämä ei ole aina totta. Yhtä lailla sekä rotukoiran että sekarotuisen ostajan kannattaa tarkkaan katsoa keneltä ja mistä oloista, ja millaisten koirien jälkeläisen, ostaa.

Nelonen, en tietenkään voisi myydä parilla sadalla koiria, joiden tuottamiseen olisi mennyt paljon enemmän aikaa ja rahaa kuin keskimääräisen vastaavan rotukoiran pennun teettämiseen. Hintaa olisi kyllä vähintäänkin sama mitä puhtaalla rotupennulla, olettaen tietysti että joku sen maksaa (jos ei maksa niin olisin vähäsen pulassa tai sitten pahasti persnetolla). Luultavasti vielä sijoittaisin osan pennuista, että olisi sitten jotain millä jatkaa. Parilla sadalla voisin myydä vain, jos löytyisi sellaiset rodut joilla on ensinnäkin terveen rodun maine ja joiden  tyypilliset perinnölliset sairaudet ei osu yhteen lainkaan, siten että jalostuskoiran tutkimuksiksi halpa silmäpeilaus riittäisi. Silloin ehkä voisin laskea pentujen hintaa, mutta luultavasti haluaisin kuitenkin tutkia ne omat koirat kattavammin kuin roduissaan yleensä tutkitaan.

Johtaisiko korkea hintapyyntö ennestään siihen, että ihmiset tulkitsisivat pentutehtailijaksi? Onko ihmisellä suurempi "oikeus" tehdä rotukoiramixejä jos tutkii koiransa paremmin kuin roduissa yleensä ja jos myy pennut nimellisellä hinnalla?

Onkohan tällaista mahdollista tehdä ns. matalalla profiililla ja silti löytää pennuille kunnolliset kodit, siten että ei tulisi omalla toiminnallaan tukeneeksi kaikenmaailman hämäriä designerdoghäkkikasvattajia ja koiratrokareita. Tarkoitan sitä tilannetta, että minulla olisi jossain ilmoitus 1500 euroa maksavista villakoiramixeistä, ja vieressä on jonkun tatjanan ilmoitus 500 euroa maksavista villakoiramixeistä, ja henkilö X lukee minun ilmoituksen ja toteaa sitten että onpa nuo toiset halpoja ja ihan samanlaisia kuin nämä törkeän hintaiset, otan sellaisen halvan kun tuo toinen on varmaan joku rahan perässä juokseva. Vaikka tosiasiassa laatuun nähden ne 500 euron pennut olisi niitä kalliita.

[quote author="Vierailija" time="17.05.2013 klo 13:52"]

"Onko kaikki sekarotuisia teettävät joko tyhmiä tai rahanahneita? Entä sekarotuisia ostavat, etsiikö he vain jotain halpaa koiraa pihan perälle?"

Olen rotukoirakasvattaja, mutta en silti ole sitä mieltä että kaikki sekarotuisia teettävät olisi tyhmiä tai rahanahneita. Tai että sekarotuisen ostajassa tai ostamisessa olisi automaattisesti jotain vikaa.

Kennelliittohan toki yrittää propagoida ajatusta että rotukoira olisi jotenkni tae terveydestä, hyvästä luonteesta ja koirien hyvästä hoidosta kasvattajalla, mutta valitettavasti tämä ei ole aina totta. Yhtä lailla sekä rotukoiran että sekarotuisen ostajan kannattaa tarkkaan katsoa keneltä ja mistä oloista, ja millaisten koirien jälkeläisen, ostaa.

[/quote]

Minun rotukoirani joutui naapurin sekarotuisen raiskaamaksi,no toki oikein tyytyväiseltä se näytti silloin, toisin kuin minä joka ehti tilanteeseen liian myöhään enkä saanut niitä enää toisistaan irti.  3 erittäin suloista pentua tuli maailmaan ja kaikki voivat hyvin. En edes ilmoittanut pentuja myytäväksi kun sain kaikille ostajat tuttavapiiristä! Ennen pentujen syntymää olin pienoisessa paniikissa kun mietin mitenkän saan pennut kaupaksi, tai että mitä kasvattaja sanoisi tähän.

Ymmärrän kyllä miksi jotkut haluavat tehdä pentuja, on jännittävä nähdä millaisia pentuja sieltä tulee. Mutta eipä yhdestä pentueesta rahaa kyllä paljoa jää kun kaikki lääkäri ja ruokakulut lasketaan + aika.

[quote author="Vierailija" time="17.05.2013 klo 13:50"]

Idea voisi toimia jos huomioit sen että sekarotuinen koira on myytävä todella paljon halvemmalla kuin rotukoira. Tämä jo siksi että jos ihminen maksaa koirasta suuria summia, haluaa valtaosa vakuuttaa koiran täydestä arvostaan. Sekarotuista koiraa on aika vaikea saada vakuutettua kovin arvokkaaksi.

[/quote]

Pienien rotujen sekoituksista muuten itse asiassa saa varsin hyvää hintaa, koska niistä on kova kysyntä. 

Koirien vakuuttaminen ei ole niin kovin yleistä että se mitään merkitsisi lopulta. Itsekään en pidä koirilla vakuutuksia, vaikka ovat kalliita rotukoiria, ja olen vuosien ja vuosikymmenten varrella säästänyt paljon rahaa sillä etten vakuutuksia ole pitänyt. Muttta toki ilman vakuutusta eläjällä pitää olla sen verran rahaaa säästössä että esim. tonnin eläinlääkärilasku jonkun onnettomuuden jälkeen on hoidettavissa - eläimen hoitoa kun ei mistään lmaiseksi saa.

Niin, ap:llakin on sellainen periaate että ne vakuutetaan joille sattuvaa vahinkoa ei taloudellisesti kestä, tyyliin talo-, auto- ja vastuuvakuutukset on, sekä matkoilla on matkavakuutus. Irtaimistolla on korkealla omavastuulla halpa vakuutus. Kännykällä ja koirilla ei ole. Vakuutukset ei ikinä lähtökohtaisesti "kannata" vakuutuksen ottajalle. Koira ei ole sellainen, että sen kuolema olisi nimenomaan taloudellisesti iso asia, eli en tarvitse sitä rahaa että ostaisin äkkiä uuden tilalle. Hoitokuluvakuutukset taas on käsittääkseni ainakin joillain yhtiöillä niin, että enimmäiskorvaussumma ei riipu koiran arvosta, sekarotuiselta korvataan saman verran hoitokuluja kuin rotukoiralta.

Kiva kuulla, numero 7, että teillä vahinkopentueen kanssa kävi noin mukavasti ja kodit löytyi helposti. Haluaisin tuottaa mutkattomia ja terveitä seurakoiria tavallisiin perheisiin, itseasiassa suorastaan muutamien rotupuhtaiden vaihtoehtojen tilalle... Minun tuttavapiirissä koiraharrastajat on lähinnä rotukoirien aktiivisia omistajia, jotka tuskin tällaisista olisi kiinnostuneita. Mutta saattaahan tosiaan pro-harrastajien kautta löytyä aina joku asialliseksi tiedetty, eläinrakas naapuri, äiti, veli jne, jolle hyvin pidetty sekarotuinen kelpaisi hyvin...

Miksi sekarotuinen koira pitäisi voida vakuuttaa arvokkaaksi? Eikö sairauskuluvakuutus ja koiran aiheuttamien tuhojen vastuuvakuutus riitä?

Kakkonen, kyllä aikuisen koiran (esim löytökoira tai muu kodinvaihtaja) luonteesta voi sanoa paljonkin, vaikkei näekään emoa tai edes edellistä kotia. Minulla on kokemusta kolmesta kodinvaihtajasta (2-7 v. iässä) ja voin sanoa, että jokaiseen näistä on syntynyt erittäin hyvä suhde. Ja ovat myös oppineet hyvin talon tavoille ja muut temppukoulutukset.

[quote author="Vierailija" time="17.05.2013 klo 15:13"]

Kiva kuulla, numero 7, että teillä vahinkopentueen kanssa kävi noin mukavasti ja kodit löytyi helposti. Haluaisin tuottaa mutkattomia ja terveitä seurakoiria tavallisiin perheisiin, itseasiassa suorastaan muutamien rotupuhtaiden vaihtoehtojen tilalle... Minun tuttavapiirissä koiraharrastajat on lähinnä rotukoirien aktiivisia omistajia, jotka tuskin tällaisista olisi kiinnostuneita. Mutta saattaahan tosiaan pro-harrastajien kautta löytyä aina joku asialliseksi tiedetty, eläinrakas naapuri, äiti, veli jne, jolle hyvin pidetty sekarotuinen kelpaisi hyvin...

[/quote]

olen kuullut että moni olisi tällaisen pennun halunnut kun "meidän" jälkeläiset ovat lenkeillään maailmaa valloittaneet :) ihan hyvä etten laittanut ilmoitusta mihinkään, olisi varmaan puhelin soinut tauotta :) JA toki onhan se kiva että pennut jäivät tuttaville, joilta aina voin kysellä kuulumisia ja käydä tapaamassa.

Pienille sekarotuisille löytyy kysyntää, varmaankin sen takia ettei ole velvoitettu käymään näyttelyissä ja voihan rahakin olla kynnys monelle koiran hankkijalle jos kasvattaja pyytää 2000 eur kun sekarotuisen saa 300-500 eur.

Mua on ärsyttänyt näissä rotukoirapiireissä nimenomaan se, että kasvattajat aina vaativat sitä näyttelyissäkäyntiä. Sinänsä ymmärrän, että haluavat palautetta kasvatustyöstään ja mahdollista mainettakin näyttelyiden kautta, enkä kasvattajia siitä syytä. Tavalliselle koiranomistajalle se on kuitenkin rasite, kun ei ole edes kyse pelkästään siitä, että parina viikonloppuna uhraa aikaa viemällä koiran näyttelyyn, vaan pennusta asti pitää kouluttaa ne näyttelyasiat, pitää trimmata ja huoltaa ja laittaa näyttelykuntoon jne. Turkkikoiraa ei esimerkiksi noin vaan vedetä lyhyeen kesäturkkiin, ettei mene koko tulevan( mahdollisesti parinkin) vuoden näyttelyt perseelleen.

Sitten jos kasvattajalle sanoo suoraan, ettei näyttelyt kiinniosta, joko ei anna pentua ollenkaan, tai sitten antaa sen huonoimman pennun, jolla on hampaat vituillaan ja huono rakenne (ja ei siis välttämättä vain ulkonäöllisiä haittoja, vaan ihan terveydellisiäkin)

Varsinkin kun haluaa sellaista rotua, jossa kysyntää on paljon enemmän kun tarjontaa, saa pentua joka tapauksessa jonottaa sen pari vuotta, ja jos on rehelinen ettei näyttelyt kiinnosta, voi jäädä saamatta kokonaan.

Mä kuitenkin haluaisin, että kun kerta OSTAN koiran, enkä ota esim. sijoitukseen, niin se on myös mun oma, ja mä päätän mitä haluan sen kanssa harrastaa. Jos haluan harrastaa vaikka metsäjälkeä, niin haluan myös trimmata sen sellaiseen turkkiin että se ei minuutissa ole risupallo joka ei pysty liikkumaan. Eikä niin, että kasvattaja, jolla ei teoriassa ole enää mitään tekemistä mun omistaman koiran kanssa, määrää mitä harrastetaan ja miltä koiran pitää näyttää.

Mulla ei ole mitään sekarotuisia vastaan, vaikka itse pitäydynkin rotukoirissa monesta syystä. Jos itse rekarotuisen haluaisin, niin voisin maksaa melko korkeankin hinnan, jos pentu on selvästi suunniteltu ja yhdistelmä hyvin toteutettu. On siis tehty terveystutkimukset jne. kuten rotukoirilla. Mitään 1500€ en siltikään pennusta maksaisi, vaan kipuraja menisi ehkä jossain 800-1000€ pienen koiran kohdalla, ja tuo hinta nimenomaan sillä ehdolla, että tutkimukset on tehty, yhdistelmä hyvin valittu, vanhemmat hyväluotoisia ja terveitä jne.

Ja varaudu ap siihen, että jos tuohon hommaan rupeat, niin monelta taholta saat pentutehtailijan leiman otsaasi. Rotupiireissä on jostain syystä sellainen periaate, että sekaroituiset pennut on ok vain jos ovat puhdas vahinko, ja silloin ne pitää antaa puoli-ilmaiseksi pois, eikä koskaan antaa saman vahingon tapahtua uudelleen,

[quote author="Vierailija" time="17.05.2013 klo 15:42"]

Mua on ärsyttänyt näissä rotukoirapiireissä nimenomaan se, että kasvattajat aina vaativat sitä näyttelyissäkäyntiä. 

[/quote]

Ei kaikki kasvattajat vaadi. Mä olen kasvattanut kohta 20 vuotta enkä ole moista vaatinut. Jos joku koira on niin lupaava että tulisi mieleen vaatia, joko pidän sen itse tai annan sijoitukseen, en myy normaalisti lainkaan. Muuten taas, jos koira ihan omaksi ostetaan niin oma se on enkä todellakaan vaadi mitään trimmausten tai näyttelyiden suhteen. Olen iloinen jos ihmiset käyttää näyttelyssä edes kerran että on sitten mustaa valkoiselal arvio koiran rakenteen laadusta - se on avuksi jatkojalostuksessa, mutta jos ei käytä, niin ei sekään maailmanloppu ole. Tärkeämpää on että sillä koiralla on hyvä koti jossa sille on aikaa ja tarpeeksi virikkeitä kuin jotkut näyttelyt tai kisat.

Myönnän kyllä että nuorempana olin kyllä persompi sille että kennelnimeni näkyi erilaisten hyvien näyttely- ja kisatulosten yhteydessä...

Ostin ensimmäiseksi omaksi koiraksi vahinkopentueesta valkoisen länsi-ylämaan terrierin ja amerikan cokerspanielin sekoituksen. Olen ollut todella tyytyväinen tyttöön, se on sosiaalinen ja ihmisläheinen, nokkela ja nopeasti oppiva, eikä terveysongelmia ole ollut. Koko jäi alle kymmenen kilon. Hinta oli rotukoiraan verrattuna kohtuullinen. Turkki ei kyllä ole mitenkään erityisen helppo, jonkinlainen välimuoto vanhemmista, muttei nypittävä.

Joo, en mitään suurta taustatutkimusta tehnyt tuota hintaheittoa varten, olihan se 1500e omaan korvaankin vähän korkea :). Tosin sitten joskus kun pääsen tässä suunnitelmassani eteenpäin, niin tiedä vaikka olisi koirien hinnat hilautuneet taas muutamalla satasella ylös päin... Voihan sitä  muuten tehdä niinkin, että myy korkealla hinnalla, ja palauttaa sitten osan jos kasvatti terveystutkitaan.

Mutta äsken katsoin SKL:n pentuvälityksestä hintoja, kääpiö- ja keskikokoisen villakoiranpentujen hinta ylimmillään 1500e, vanhemmilla PRA-geenitesti, silmäpeilaus ja polvet tutkittu. Cavalierien hinnat vaihteli enemmän, enimmillään oli 1400 e tuolla listalla. Silmä-, sydän- ja polvitarkastukset ehtoina (vissiin kai vain listalle pääsyyn, eikä rekisteröinnille). Osassa yhdistelmistä oli toinen vanhemmista MRI-kuvattu.

Tuo cavalierien magneettikuvaus maksaisi vajaa 500 e, muillakin pienillä koirilla on havaittu sitä samaa syringomyeliaa ja Chiarin malformaatiota, joten ei voi luottaa siihen että roturisteytys varjelisi siltä. Lisäksi magneettikuvissa havaitaan cavalierille tyypillinen erittävä välikorvan tulehdus ja testataan kuulo.

Jos teettäisin pentuja joissa cavalier mukana (koska se on vaan aika ihana seurakoira), teettäisin pakollisten lisäksi röntgenkuvat lonkista, kyynäristä ja rangasta, sekä tuon magneettikuvauksen, jotain autoimmuunitestejä myös, ehkä jopa monimuotoisuuskartoituksen, ja samat sille toiselle koiralle mikä sen rotu sitten olisikaan. Siinä menisi rahaa varmasti saman verran kuin mitä pennusta on maksanut, ja tietenkin jos tulokset olisi huonot niin koira pois ja seuraava kasvamaan. Olen aika varma että tuollaista arsenaalia testejä ei juuri missään yhdistelmissä tehdä rotukoirissa, eikä olisi järkevääkään koska pentujen hinnat karkaisi jonnekin ulkoavaruuteen.

Mutta tietysti on mahdollista, että loppujen lopuksi ei löydy sellaisia sekarotuista seurakoiraa ostavia, joita kiinnostaa tuollaiset asiat ja jotka niistä haluaisivat maksaa. Pitää varmaan vielä vähän aikaa säästää rahaa, jos käykin niin että ei saa niitä pentuja myytyä sitten millään :). Ja miettiä sitä rotuyhdistelmääkin.

*) Osassa yhdistelmistä oli toinen tai molemmat vanhemmista MRI-kuvattu.

En ikipäivänä maksaisi sekapiskistä 1500e! Rotukoirani ostin 800eurolla. Minulla raja kulkee ehdottomasti rotukoiran kohdalla 1000e:ssa. Sekapiskistä maksaisin "kasvattajalle" pari sataa vaivanpalkkaa, ja tähän hintaan oletan, että saan todisteita siitä mitä ostan. Eli terveystarkastustuloksia nyt ainakin, pennun pitää olla madotettu ja rokotettu. Tosin en kyllä ikinä ostaisi sekapiskiä, en tatjaanalta enkä suomalaiseltakaan. jokin siinä hommassa vaan haiskahtaa pentutehtaalta. Haluan harrastaa koirani kanssa virallisissa kilpailuissa, ml rodunomaiset käyttökokeet.

Voisitko ap vielä kertoa, millä todistaisit minulle, että et ole teettänyt nartullasi liian tiheästi pentuja? Millä todistat, että narttusi ei ole raahattu suomeen "rescuekoirana" jostain espanjalaisesta pentutehtaasta mahdollisine sydänmatoineen?

Enpä maksaisi sekarotuisesta rotukoiran hintaa. Toiseksi, jos teettäisit pentuja jostain sairaasta rodusta kuten cavalierista, en ottaisi ilmaiseksikaan.

Itse olen monesti ajatellut, että mieluiten haluaisin juuri sekarotuisen koiran terveistä vanhemmista. Kuitenkin tuolloin myös vanhempien pitäisi olla terveitä rotuja edustavia koiria (esim. villakoira ja jokin terverotuinen collie). Cavalier kingcharlesinspanieleillahan on se kallon kokoon liittyvä riski, joten mielestäni ko. rotua ei kannattaisi käyttää, jos haluaisi tarkoituksella saada sekarotuisia pentuja aikaiseksi. Asiaan liittyenhän on olemassa myös nettisivuja, joissa on kuvia erilaisista design-sekarotuisista. Myös USA:n presidentillä on muistaakseni (design-)sekarotuinen koira.

[quote author="Vierailija" time="17.05.2013 klo 20:50"]

Voisitko ap vielä kertoa, millä todistaisit minulle, että et ole teettänyt nartullasi liian tiheästi pentuja? Millä todistat, että narttusi ei ole raahattu suomeen "rescuekoirana" jostain espanjalaisesta pentutehtaasta mahdollisine sydänmatoineen?

[/quote]

En näe miten tämä olisi sekarotuisten kohdalla erityisen suuri ongelma. Kyllähän koirakaupassa todistelut lähes aina perustuu luottamukseen, ja muistetaan taas että KoiraNetin kaltaiset hienoudet ja julkiset rekisterit meillä on ollut vasta hyvin vähän aikaa. Tunnistusmerkinnät pikkasen kauemmin, mutta ei nekään kauaa. Rotukoiraharrastajana tietänet, että omien koiriesikin sukutaulussa voi olla tai olla olematta melkein mitä vain, tahattomastikin.

No, perinnöllisyyden pystyy toki varmentamaan geenitestein, eikös niin, ja totta kai pennut mikrosirutettaisiin. Aloittaisin kotimaisilla rekisteröidyillä rotukoirilla, se polveutuuko ne juuri niistä koirista joista niiden kasvattajat väittävät niiden polveutuvan, ei olisi tietenkään minun mahdollista varmistaa, eikä sillä oikeastaan olisi väliäkään, koska tarkoitus on teettää sekarotuisia. Ekoista pennuista ja tulevista jalostuskoirista olisi varmastikin jos jonkinlaista kuvaa ja lappusta ja eläinlääkärin todistusta näyttää syntymästä alkaen. Rekkaisin ne kuitenkin FIX:n, vaikka eihän se mitään yksinään todista. Pienimuotoista tämä silti olisi, enintään pentue vuodessa jos sitäkään. Ihan hyvin voisi olla vain yhdet pennut tekevä narttu, jonka pennuista sitten muutaman vuoden päästä taas yksi saa pennut, ja edelleen taas vain yksi niistä lisääntyisi.