Mun tekisi kovasti mieli kasvattaa pienimuotoisesti sekarotuisia koiria.

[quote author="Vierailija" time="17.05.2013 klo 22:25"]

Mikä vika niissä valmiissa roduissa on? Mitä sellaista on villis-bichon-maltankoirassa, mitä niissä jokaisessa ei jo ole? Miksi noutajan ja spanielin risteytys olisi yhtään parempi mihinkään käyttötarkoitukseen, kuin spanieli tai noutaja?

[/quote]

Sekarotuisessa se rotujen sisäsiittoisuus pitkälti kumoituisi. Ei tietysti täysin, koska esim. nuo rodut on samoista kantamuodoista, mutta merkittävästi rotukoiriin verrattuna. Sisäsiittoisuus altistaa vahvasti esimerkiksi autoimmuuniongelmille. Ja tietenkin sekarotuinen voi jollekin olla kivan uniikki ulkomuodoltaan verrattuna vanhempiinsa.

Jos käyttötarkoitus on "seurakoira", niin siihen sopii monenlainen koira.

Ap, miksi ihmeessä kysyit mielipiteitä kun kerran olet jo päättänyt mitä aiot tehdä?

Siitä vaan kasvattamaan villakoira-bichon-spanieli-noutajia sitten. Kodittomia koiria ja vahinkopentujahan ei tosiaan ole tässä maailmassa vielä tarpeeksi.

Eiks noita pieniä valkoisia tuu jo tarpeeksi esim Virosta, miksi niitä pitäis lisää ruveta tehtailemaan?

Mä olen harkinnut ihan samaa... rotukoiria on ollut ja olen totaalisen väsynyt siihen kilpailuhenkiseen kasvatustouhuun. Ajattelin etsiä hyväluonteisen, terveen, pienehkön nartun ja tehdä sillä muutamat pennut jossain vaiheessa.

[quote author="Vierailija" time="17.05.2013 klo 22:31"]

Ap, miksi ihmeessä kysyit mielipiteitä kun kerran olet jo päättänyt mitä aiot tehdä?

Siitä vaan kasvattamaan villakoira-bichon-spanieli-noutajia sitten. Kodittomia koiria ja vahinkopentujahan ei tosiaan ole tässä maailmassa vielä tarpeeksi

[/quote]

Tämä on ollut minusta mielenkiintoinen keskustelu. Pääasiassa minä kai tässä muokkasin sanoiksi ja kehittelin edelleen ideaa. En muista että olisin kysynyt "gallup rupeisinko kasvattamaan koiria joo vai ei", mutta on tässä tullut monenlaisia mielenkiintoisia näkökulmia muiden lisäksi myös siihen mitä ajattelin aloitusviestissä, eli että miten sitä välttäisi olemasta pentutehtailija ja olisiko ylipäätään tilausta huolella tehdyille sekarotuisille pennuille. Joihinkin tarkempiin kysymyksiin olen sitten pyrkinyt vastaamaan, pahoitteluni jos olen vastannut siinä sävyssä etten kysymystä olisi arvostanut. Myös esim. se että miten todistat ettei ole joka juoksusta astutettu oli hyvä kysymys, koska en ollut ajatellut että sellainen ongelma voisi tulla esillekään. Kiitos kaikille vastanneille tähän asti. En ole ihan heti tällaisia koiria kasvattamassa, mutta ilmoitan sitten kyllä av:llä ainakin ;).

Tuttava etsii PIENTÄ sekarotuista mutta niitä on kuulemma vähemmän tarjolla kuin isompia.

Itse en ole koiraihmisiä mutta ihmetyttää miksei niitä voisi risteyttää niinkuin vaikka poneja arabianhevosia. Tuloksena yleensä kauniita ja terveitä käyttöheppoja.

Niin, esim. USA:ssahan mm. tuon designer dog -buumin tulokset on nähtävissä siellä eläinsuojeluyhdistyksillä; hetken huumassa hankitut labradoodlet ja ties mitkä sekoitukset etsivät kotia, kun niiden ihana uniikkius ei sitten riittänytkään viihdyttämään omistajiaan koiran loppuelämäksi. Onko tuommoinen kertakäyttökulttuuri se, mitä suomalaiseenkin koirajalostukseen ja -harrastukseen tarvitaan? Ja osaisitko selittää tarkemmin mitä tarkoittaa, kun "sisäsiittoisuus kumoituu" (ts. kumoutuu)? Jos ss% on rotukoiralla vaikkapa nolla, miten se "kumoutuu" paremmaksi yhdistämällä ko. koira johonkin muuhun rotuun? Jos sulla ei kerran ole edes eläinjalostuksen perusteet hallussa, ootko ihan varma, että susta on tuohon hommaan?

Lisäksi, kun nyt ilmeisesti aiot aikeesi toteuttaa, niin muista, että parin sekarotuisen pentueen jälkeen sulle ei välttämättä kovin häävejä rotukoiria kukaan suostu myymään, kun tietävät/saavat tietää, mitä niillä rotukoirilla teet; tehtailet sekarotuisia.

Ei minkään rotukoiran ss% ole todellisuudessa nolla. Laskemisessa lähdetään siitä oletuksesta, että rodun kantakoirat, eli ne joihin sukutaulut loppuu, eivät ole lainkaan sukua keskenään. Näin ei varmaankaan oikeasti ikinä ole, vaan kantakoirat on saman kylän koiria, jo valmiiksi jonkin verran sisäsiittoista kantaa. Poikkeuksena ne rodut joissa on luotu uusi kanta muita rotuja risteyttämällä, mutta kyllähän niissäkin on se ulkonäkö ja myös muut ominaisuudet haluttu vakiinnuttaa ASAP, jolloin on ss% nousseet kohisten. (Tietysti, ei maailmasta löydy sellaisia koiria joilla ei olisi lainkaan yhteisiä perintötekijöitä, koska onhan ne samaa lajia...) Ja jos sulla nyt olisikin oikeasti rotukoira, jonka sukusiitosprosentti on oikeasti 0, sille on vaikea löytää partneria jonka kanssa ss% pysyisi yhä matalana. Jos haet partnerin toisesta rodusta, ei ole sitä ongelmaa. Menettäähän siinä samalla niitä rotuun vakiintuneita ominaisuuksia, mutta jos valkkaakin vain muutaman tärkeimmän ominaisuuden ja katsoo että ne on vakiintuneet myös siinä toisessa rodussa, on hyvä mahdollisuus saada näiden ominaisuuksien suhteen hyvinkin tasaisia mutta muilta osin perimältään monimuotoisia koiria. Kyllä mielestäni minulla on jalostuksen perusteet hallussa. Käytännön kokemusta ei ole.

Olen kyllä miettinyt tuota asiaa, että miten rotukoirakasvattajat suhtautuisivat touhuun. (Ja siis jos ketjun tarkoitus ei tullut selväksi, niin mietin mielelläni tässä  yhä, teidän kanssanne, kun täällä kuitenkin selvästi on koiraihmisiä.) Ehkä suhtautuminen olisi myötämielisempää, jos ne käyttämäni (rotu)koirat olisi käytettävissä myös oman rotunsa jalostukseen, ainakin urokset? Olisihan ne kunnolla tutkittuja ja miksei voisi näyttelytkin käydä. Toisaalta ehkä se, että otanpa tämän jalostusuroksen ja teetän sillä itse vain sekarotuisen pentueen koska en pidä puhdasrotuisuuteen nojaamista järkevänä, on sellainen ele kuitenkin, että yhteistyö puhdasrotuisuudesta kiinnipitävien jalostajien kanssa jää sen jälkeen vähiin...

Pitäisikö ehkä kuitenkin kasvattajien maineen varjelemiseksi salata se minkä nimisiä ja keneltä "kantakoirat" ovat? Jos esittäisi vain niiden terveystutkimukset ja puhuisi koirista vain lempinimillä? Joku voisi salapoliisina kopioida sirunumerot terveystutkimuksista ja etsiä sitten vastaavan rekkarinumeron KoiraNetistä toki... Tässä on vähän kaksi vaihtoehtoista tapaa, joko kaikki ihan avoimeksi, että tässä on, ei ole mitään salattavaa, sen kun arvostelette, tai sitten kaikki vähän niin kuin hyshys, kerron kyllä asioista kunhan on tutustutta, mutta en tee mitään blogia enkä paljasta arkaluontoisia yksityiskohtia vieraille...

Saanko nyt ihan rehellisesti kysyä, millä tavalla sinun "kasvattamasi" sekarotuiset olisivat yhtään sen erinomaisempia seurakoiria kuin esimerkiksi näiltä sivuilta löytyvät koirat (jotka ovat vain muutama esimerkki loputtomien joukossa)?

http://www.rekkurescue.com/koirat_koditta.php

http://www.pelastetaankoirat.com

http://www.espanjankoirat.com

Oletettavasti eivät mitenkään? Kodittomista löytyy niin pieniä kuin keskikokoisia ja isojakin, nuoria ja aikuisia, ihan kaikenkarvaisia (kirjaimellisesti). Jokaiseen makuun löytyisi kotia tarvitsevia koiria ihan liikaa, myös ihan koti-Suomesta.

En henkilökohtaisesti ole koskaan ymmärtänyt, miksi ihmiset haluavat ostaa kasvattajilta puhdasrotuisia pentuja "pelkiksi" kotikoiriksi. Mutta okei, jos jotain tiettyä rotua välttämättä haluaa lemmikiksi niin sitten tosiaan kannattaa ostaa hyvämaineiselta kasvattajalta.

Mutta jos sekarotuista koiraa hakee, niin siinä tapauksessa ei ole mitään - toistan, ei MITÄÄN - tekosyytä hankkia koiraa "kasvattajalta". Kyseessä on täysin pelkkä välinpitämättömyys maailmassa, jossa löytyy pilvin pimein hylättyjä koiria ja vahinkopentuja, jotka olisivat kelpo kotikoiria, jos vain saisivat siihen mahdollisuuden.

Toivottavasti pidät mielessä, että jokainen teettämäsi pentue merkitsee varmaa lopetuspiikkiä yhtä monelle kodittomalle koiralle, jotka olisivat myös ansainneet hyvän kodin. Pidä myös mielessä, että tilastollisesti merkittävä osa "kasvattamistasi" pennuista joutuu huonoihin oloihin tai tulee olemaan ns. "kierrätyskoiria", ja pennut myytyäsi et voi tälle mitään.

Mutta kenties tästä et välitäkään, kunhan rahaa tulee.

Pahoittelen, mutta en nää sun ideassa tolkkua :) Mitään pahaa ei sekarotuisen pentueen teettämísessä sinänsä ole, mutta suunnitelmallinen jalostus pitkällä tähtäimellä... Miten siihen ajattelit päästä? Mistä saat riittävät resurssit. Olen itse kasvattanut risteyttäen toista eläinlajia ihan hyvin tuloksin, mutta tulokset vaativat kymmeniä eläimiä ja useampia sukupolvia. Risteyttäminen on niin sattumankauppaa, mitä sieltä geeneistä ilmaantuukaan (sukupolvien jälkeenkin).

Aloittelevanakin risteytysten kasvattajana sulla tulisi olla päämäärä siihen eläimeen, mihin pyrit, olipa se ominaisuus mikä hyvänsä, ja lisäksi riittävät tiedot sen toteuttamiseen. Koiran lisääntymistahdilla, ja väistämättä heikoilla resursseilla jalostuseläinten suhteen tarvinnet siihen vuosikymmeniä. "Kivoja kotikoiria" on maailma täynnä.

Minusta on reilua saada omansa takaisin, mutta hinnoittelemalla pennut voittoa tuottaviksi saa tietenkin pentutehtailijan maineen.

Minusta kodittomia koiria ei ole olemassa siksi, että hyvin hoidettuja koiranpentuja teetettäisiin liikaa. Kodittomia ja hylättyjä koiria on siksi, että niiden aiemmat omistajat (mukaan lukien se ensimmäinen kasvattaja, myyjä tms.) ei ole huolehtineet eläimistään. Niitä on siksi, että näköjään se koiran hankkiminen ja hylkääminen on tosi helppoa ainakin useimmissa maissa. Jos minä myisin huolella valituille ostajille pennun, en tietenkään voisi 100% varma olla siitä, että ne tulee aina erinomaisesti hoidetuiksi. Mutta ei ne olisi suuremmassa riskissä tulla hylätyiksi kuin rotukoirakaan.

Kodinvaihtajissa ei välttämättä ole mitään vikaa. Mutta on paljon ihmisiä joille se löytökoiran ottaminen ei ole realistinen mahdollisuus. Monella on mahdollisuus pitää hyvin jotakin normaalia, vaatimatonta koiraa, mutta ei ole mitään mahdollisuuksia alkaa omin päin kouluttaa ja kuntouttaa katukoiraa. Hyvässä kodissa terveystutkituista vanhemmista kasvatettu pentu on eri asia kuin huonoissa olosuhteissa kasvanut koira. Suomessa syntynyt koira on eri asia kuin ulkomaan tuonti. Joku pieni seurakoiraristeytys on ehdottomasti eri asia kuin pystykorva-laumanvartija-saksanpaimen-risteytys. Kotia etsivissä koirissa on varmasti kivoja ja hyviä koiria, mutta ei ne sovi kaikille eikä niitä kaikille annetakaan. Toki siellä on seassa niitä vaatimattomia pikkukoiria, jotka on olleet jollakin mummolla ja tuotu tarhalle kun mummo on kuollut. Sellainen saattaakin mennä ihan hyvin toisella mummolla seurakoirana, jos ei mitään suurempia traumoja tai käytösongelmia ollut. Käsittääkseni kuitenkin pienet koirat ja pennut löytävät aika hyvin koteja. Ongelma on isommat sekarotuiset. Esimerkiksi sellaiset jotka on tosi kilttejä, mutta sopivat vain kokeneelle koiranomistajalle maalle, kotiin jossa ei ole lapsia eikä muita eläimiä... On sääli että ne on maailmaan syntyneet jos kukaan ei niitä halua, mutta ei minusta ratkaisu ole se että jokainen ryntäisi nyt pelastamaan sellaisen. Jokainen Suomessa syntyvä pentu ei kilpaile kodista ketjun nokassa jossain Romanian löytötarhalla odottavan koiran kanssa. Jos sille Romanian tai Viipurin tai Espanjan löytökoiralle ei löydy kotia, niin lopetuspiikki on minusta armeliaampi ratkaisu kuin koiran hengissä pitäminen sellaisissa oloissa, jotka Suomessa taas olisivat eläinrääkkäystä.

Tietysti voi kyseenalaistaa miksi kenenkään pitää saada "uusi" koira. Mutta se koskee niin rotukoiria kuin mitä tahansa tarkoituksella teetettyjä koiria.

nro 50 jatkaa risteyttämisen käytännön ongelmista:

Minkälaiseen lopputulokseen pyrit? Sen on oltava jotakin konkreettista, ei pelkkä oma  (tunnepitoinen) mielipide vaan jotakin johon vertaat ja jotakin mikä on osoitettavissa. Rodunjalostaminen on siinä suhteessa helppoa, koska määritelmä on olemassa.

Millainen eläin on odotettavissa ja tavoitteena neljännessä sukupolvessa? Mistä lähtöeläimistä tämä ominaisuus on peräisin (mitä kirjavampi kanta aloittaessa, sen mahdottomampi selvittää)? Miten ominaisuus saadaan kerrottua niin että tässä neljännen sukupolven eläimessä on sukutaulussaan riittävästi ominaisuutta kantavia esivanhempia? Mistä saat nämä esivanhemmat? Millaiset mahdollisuudet sinulla on suorittaa esikarsintaa jalostuseläimiä valitessasi ja onko sinulla ylipäätään taitoa siihen?

Millä perusteella valikoit jatkavat jalostuseläimet poikueista? Jos kyse on luonneominaisuuksista, kykenetkö erottamaan pentujen synnynnäiset erot ja miten? Miten karsit kasvatuksen/koulutuksen vaikutuksen eri olosuhteissa kasvaneista eläimistä? (Vai onko Jeppe hyvä jalostuseläin, koska omistajiensa mielestä se on maailman ihanin koira?)

Järkevässä risteyttämisessä on ajateltava sukupolvia eteenpäin ja se on vaikeaa.

Sanoisin vielä, että eläimiä ei yleensä voi kasvattaa yksin - resurssipula yllättää nopeasti jolloin vaihtoehtona on kasvatuksen tai ylimääräisten eläinten lopettaminen (tai molemmat). Tarvitset vähintään hyvät suhteet muihin kasvattajiin, joilta saat parasta materiaalia omaan kasvatukseesi. Eli sellaisia kasvattajia, jota hyväksyvät tavoitteesi, koirapiireistä tuskin heitä paljon löydät. Kasvatus omin päämäärin on aika yksinäistä touhua jokatapauksessa.

(Sille on ihan syynsä, miksi monien rotujen todellinen sukusiitosprosentti on korkea. Sen syyn löydät tästä tekstistä :) )  

Nyt ei puhuta mistään aikuisista löytökoirista tai moniongelmaisista kodinvaihtajista. Katsoitko noita linkkejä ollenkaan, ap? Hyvin paljon on pentuja ja nuoria koiria (4-6kk) tarjolla. Katso Suomessakin vaikka Apulaa tai mitä tahansa lemmikkipalstaa niin kotia etsiviä koiranpentuja tulee joka tuutista ulos.

Vahinkopentueita syntyy aina. Moraalittomia pentutehtailijoita löytyy myös valitettavasti aina. Hyvämaineisilta puhdasrotuisten kasvattajiltakin päätyy iso osa pennuista vääriin käsiin, vaikka aikomukset olisivat kuinka hyvät. En tajua, miksi näiden lisäksi täytyy ruveta tieten tahtoen "kasvattamaan" pentueita ilman mitään todellista päämäärää tai jalostuskriteereitä. Vain siksi, että bichon-puudeli-mix olisi ajatuksena "ihan kiva"?

Toistan: millä tavalla sinun kasvattamasi pentueet olisivat yhteen sen erinomaisempia kotikoiria kuin lukemattomat muut kodittomat pennut? Mitä sinun kasvatustyösi toisi tähän maailmaan, muuta kuin lisää hyviä kotivia etsiviä koiranpentuja? Hyviä koteja on rajallinen määrä; pentuja tulee kuin runsaudensarvesta konsanaan.

Mitä sinä kasvatustyöltäsi itse haet? Mukavan pikku harrastuksen ja lisätienestejä, kenties? Kaiken sen teet koirien itsensä kustannuksella, muista se.

[quote author="Vierailija" time="18.05.2013 klo 00:09"]

Pahoittelen, mutta en nää sun ideassa tolkkua :) Mitään pahaa ei sekarotuisen pentueen teettämísessä sinänsä ole, mutta suunnitelmallinen jalostus pitkällä tähtäimellä... Miten siihen ajattelit päästä? Mistä saat riittävät resurssit. Olen itse kasvattanut risteyttäen toista eläinlajia ihan hyvin tuloksin, mutta tulokset vaativat kymmeniä eläimiä ja useampia sukupolvia. Risteyttäminen on niin sattumankauppaa, mitä sieltä geeneistä ilmaantuukaan (sukupolvien jälkeenkin).

Aloittelevanakin risteytysten kasvattajana sulla tulisi olla päämäärä siihen eläimeen, mihin pyrit, olipa se ominaisuus mikä hyvänsä, ja lisäksi riittävät tiedot sen toteuttamiseen. Koiran lisääntymistahdilla, ja väistämättä heikoilla resursseilla jalostuseläinten suhteen tarvinnet siihen vuosikymmeniä. "Kivoja kotikoiria" on maailma täynnä.

Minusta on reilua saada omansa takaisin, mutta hinnoittelemalla pennut voittoa tuottaviksi saa tietenkin pentutehtailijan maineen.

[/quote]

Tämä on mielenkiintoinen kommentti, kiitos :). Suunnitelmallinen jalostus pitkällä tähtäimellä, miksi pitäisi olla pitkän tähtäimen tavoite? Suunnitelmallinen jalostus edellyttäisi kai sitä, että alkaisin jossain vaiheessa risteyttää omia kasvatteja keskenään ja jalostaa niitä. Sitä en ajatellut tehdä välttämättä ollenkaam, vaan tehdä muutama pentue kivoja ja terveitä kotikoiria. Eli käytännössä valikoida muutamasta rodusta asiallinen koira, varmistaa terveys, teettää pennut, hoitaa ne hyvin, myydä ne ihmisille jotka muuten ottaisi jonkun toisen pennun. Toivoen että ostaja on tyytyväinen koiraansa ja koira voi hyvin. "Jalostus" olisi tässä tapauksessa vain yksi sukupolvi kerrallaan valikoimista, siten että minulla on tässä nyt tällainen koira josta haluaisin pennut, minkälainen koira siihen pitäisi yhdistää jotta pennut olisi terveitä ja kivoja pieniä seurakoiria. Voisin lopettaa milloin tahansa tai vaikka aloittaa ihan alusta, koska minulla ei olisi pelissä mitään mainetta tai tiettyä sukulinjaa, jota haluaisin säilyttää.

Väitän että jos otetaan keskimääräinen seurakoirakasvattaja, ei hänelläkään ole mitään todellisia jalostuksellisia päämääriä tai kykyjä tehdä merkittäviä jalostuspäätöksiä. Jalostus olisi sitä, että tasaisesti parannetaan kannan laatua, keskittyen muutamaan ominaisuuteen kerrallaan. Se ei onnistu niin, että jokainen kasvattaja tahollaan jokaisen yhdistelmän kohdalla punnitsee viittä miljoonaa itsekeksittyä kriteeriä painottaen kukin niitä miten haluaa, ja vielä niin että se kaikki lopulta on kuitenkin vain jälkikäteen keksittyä perustelua sille miksi se "oman linjan" jo pentuna tulevaksi emäksi valittu narttu pitää astuttaa sillä uroksella joka nyt sattuu olemaan saatavilla. Se mikä uros on saatavilla riippuu planeettojen asennosta ja siitä mikä milloinkin pärjää näyttelykehissä ja kenen kasvattajan kanssa ollaan sinä vuonna puheväleissä. En väitä että olisin heitä parempi kasvattaja, minulla vain olisi se koirien terveyteen vaikuttava etu että en olisi rajoittunut yhteen rotuun sitä sopivaa urosta etsiessä. (Käytännössä en usko että saisin niitä hyviä jalostusuroksia muilta käyttöön, vaan pitäisi ostaa niitä itselle pentuna.)

Yksi näkökulma ero tässä ainakin selvästi on. Joidenkin mielestä "kivoja kotikoiria on maailma täynnä", minun mielestäni ei ole. On paljon periaatteessa kivoja kotikoiria, joiden terveys on onnettomassa jamassa. On paljon periaatteessa kivoja ja terveitäkin kotikoiria, mutta ne on ominaisuuksiltaan liian vaativia tavalliselle ihmiselle, joka haluaa koiran mutta ei ole "koiraihminen".

50 ja 52, olit ehtinyt kirjoittaa lisää. Tosiaan näen tuon saman ongelman, ja siksipä en havittelekaan mitään pitkän tähtäimen tavoitetta. Haluaisin kokeilla ja katsoa miten pitkään sitä voi jatkaa. En hae mitään ääripäitä, vaan sellaisia ominaisuuksia joita niissä rotukoirissa jo on. Periaatteessahan eri rotujen risteyttelemistä voi jatkaa loputtomiin, sen ei tarvitse kaatua siihen mihin suljettujen populaatioden risteyttäminen yleensä kaatuu (eli siihen kun joko populaation koko on liian pieni jatkuakseen ja/tai tuleekin joku vakava terveysongelma vastaan, josta ei päästä yli). Uskon että terveitä ja kivoja seurakoiria löytyy rotukoirista paljonkin, mutta en usko että niitä löytyy helposti monta saman rodun sisältä, vieläpä sellaisia jotka ei ole toisilleen läheistä sukua.

Uskon että olen ollut koirien kanssa tekemisissä sen verran että tiedän itse aika hyvin minkälainen se kiva ja helppo seurakoira on. Ei hirveästi viettejä, iloinen ja ihmisrakas luonne, sopivasti älyä, ei hirveän aktiivinen, ei hirveän haukkuherkkä, ei puolustava. Ei arka, sopivasti pehmeä, ei hermostunut. Eri seurakoiraroduista löytyy tämän tyyppisiä koiria hieman erilaisin painotuksin kyllä, ja kun sekarotuisista on kyse niin eihän niitä voi tilata ihan eksaktissa paketissa, riittää että sopii luokkaan "seurakoira". Joku haukkuu vähän enemmän kuin toinen, joku on kiinnostuneempi riistasta kuin toinen, joku vahtii vähän enemmän kuin toinen ja joku on välinpitämättömämpi vieraita kohtaan kuin toinen. Tämän tyyppinen variaatio olisi minusta ihan ok.

Se jalostuskoirien saaminen olisi kieltämättä pieni ongelma. Ehkä joitakin uroksia voisi saada astumaan sellaisilta omistajilta, jotka ei niin välitä rotukoirahommista ja jotka vaikka on iloisia siitä että maksan heidän koiran terveystutkimukset. Tai ehkä vielä tämäntyyppinen ajattelu alkaa levitä ja joku kasvattajakin saattaa koiraansa lainata, kunhan pentuja ei yhdistetä häneen (sanktiot).

Minä erottelen kasvattamisen sekä pentujen teettämisen - kasvatus on suunnitelmallista, pentujen teettäminen on vain juurikin pentujen teettämistä sukupolvi kerrallaan. Ts. kasvattajaa tai jalostajaa ei tee se, että yhdistää kaksi eläintä.

Eihän sitä nyt periaatteessa mitään tavoitetta tarvitse olla että parittaa eläimiä, toisaalta en itse näe siihen mitään syytäkään paitsi ehkä mielenkiinnon tai vain halun toimia eläinten kanssa. Olen tuottanut sen verran monta risteytystä etten ole paras arvostelemaan moraalipuolta :) (Veloitin näistä muuten rekisteripentuja puolet vähemmän, vaikka lemmikkinä ne ovat yhtälaisia.)

"miksi se "oman linjan" jo pentuna tulevaksi emäksi valittu narttu" No tätähän mä en ymmärrä lainkaan, onneksi en ole koiraihminen. Kasvatusta tuntuu olevan koirissa paljon tällä perusteella - käytetään random-narttua ja luodaan (kaksi sukupolvea kestävä) "oma linja". Oikeastihan, pari omaa sukupolvea naarasta ei käytännössä edes ole sun työsi tulosta, vaan vielä jonkun muun. Vasta kun sukutaulu vilisee omia yhdistelmiäsi, ja omia eläimiäsi on useassa linjassa pitkältä matkaa, on kasvatti oma luomuksesi. Koirilla se kyllä tarkoittaa jo elämäntehtävää.

En usko että roturisteyttäminen alkaa saamaan jalansijaa koirien osalta. Itse risteytin eläimiä joilla rotukirjat eivät ole suljetut ts. roturisteytysten teettäminen on sallittua, rekisteröiminen sallittua tietyissä rajoissa. Se onkin sitten ihan eri juttu, millä risteyttäminen kannattaa tehdä ja mikä on lopputulos (saadaanko se edellistä sukupolvea parempi yksilö sopivasti risteyttämällä, ja ovatko eläimet pitkällä tähtäimellä PAREMPIA kuin rotupuhtaat aloituseläimet).

Mielestäni lähtökohta olisi kuitenkin joka risteytyksessä (ja myös puhdasrotuisilla linjojen risteyttämisessä) sama: onko seuraava sukupolvi edellistä parempi? Olipa kyse mistä tahansa ominaisuudesta. Muu on eläinten määrän turhaa lisäämistä.

50/52/56

Ottakaa hyvät ihmiset kissa. Se laskee verenpainettanne ja on paljon älykkäämpi ja kauniimpi kuin koira ja kuolaa vähemmän. Siinä on teille valmiiksi jalostettu jalo olento.

[quote author="Vierailija" time="18.05.2013 klo 01:30"]

En usko että roturisteyttäminen alkaa saamaan jalansijaa koirien osalta. Itse risteytin eläimiä joilla rotukirjat eivät ole suljetut ts. roturisteytysten teettäminen on sallittua, rekisteröiminen sallittua tietyissä rajoissa. Se onkin sitten ihan eri juttu, millä risteyttäminen kannattaa tehdä ja mikä on lopputulos (saadaanko se edellistä sukupolvea parempi yksilö sopivasti risteyttämällä, ja ovatko eläimet pitkällä tähtäimellä PAREMPIA kuin rotupuhtaat aloituseläimet).

Mielestäni lähtökohta olisi kuitenkin joka risteytyksessä (ja myös puhdasrotuisilla linjojen risteyttämisessä) sama: onko seuraava sukupolvi edellistä parempi? Olipa kyse mistä tahansa ominaisuudesta. Muu on eläinten määrän turhaa lisäämistä.

50/52/56

[/quote]

Puhtaiden rotujen roturisteytyksissä Suomi on tietyllä tapaa edelläkävijä, täällä on risteyttämällä haettu uutta verta ihan Kennelliiton hyväksynnällä nyt ihan lähiaikoina ainakin pinseriin, brasilianterrieriin, barbetiin ja kromfohrländeriin. Näissä ei ole haettu tiettyä ominaisuutta rotuun risteyttämällä johonkin parempaan, vaan on haettu monimuotoisuutta kapeaan kantaan. Mutta minun tarkoitukseni ei tässä ollut ottaa jotakin omaa rotua ja kehittää sitä paremmaksi risteyttämällä johonkin muuhun ja edelleen takaisin omaan rotuun. Minun näkökulmastani seuraava sukupolvi voi olla edellistä parempi ihan jo sillä, että se on vähintään yhtä terve, yhtä lailla käypä seurakoiraksi ja vanhempiaan geneettisesti monimuotoisempi. Sen ei tarvitse siis muuttua paremmaksi minkään rodun edustajaksi, kunhan on ihan toimiva koira.

Toisaalta yksi pentue on niin pieni otanta, että siitä on vielä aika turha vetää "jalostuksellisia johtopäätöksiä" ja arvioida menestystä suuntaan tai toiseen, kuten sanoit pitäisi katsoa sukupolvien päähän ja arvioida sitten tulosta. Mutta näin koirienkasvatus Suomen mittakaavassa ainakin toimii, ihmiset tekee pääasiassa sellaisia yhdistelmiä kuin haluavat, eikä monikaan pysty luomaan oikeasti omaa linjaa. Toki voi olla vaikka se emälinja muutaman sukupolven ajan, mutta siihen joutuu koko ajan hakemaan muilta kasvattajilta uroksia. Kun yhtälössä on se kaksisivuinen rotumääritelmä, ehkä joku käyttötarkoitus, muutama koetulos, terveysvaatimukset, sukutaulut ja kasvattajan oma mielipide, ei kukaan voi sanoa onko se joku Tessa jolla on varaserti, B-lonkat, puhtaat silmät ja yksi puuttuva hammas rodussa keskitasoa parempi. Jalostuskriteerejä on liikaa jotta jalostus olisi tehokasta. Joistain yksittäisistä jalostuskäytöstä karsivista ominaisuuksista on ehkä pystytty sopimaan, joten jalostus on sitten vähän niin kuin niiden karttelemista.

Mun mielestä ihan hyvä idea mutta en uso että saat yli tonnia misään tapauksessa pennusta.