Mun tekisi kovasti mieli kasvattaa pienimuotoisesti sekarotuisia koiria.
Mulla on itselläni aina ollut rotukoiria, jalostusuroksia ja olen näissä rotukoiratouhuissa ollut aika paljon mukana. Olen ajatellut että ehkä joskus sitten voisin hankkia sen nartunkin, ehkä sijoittaa sen, ja vihdoin teettää itsekin muutaman omia toiveita vastaavan pentueen, olisihan se ihan mielenkiintoista. Aika työlästä alkuvalmistelujen osalta, nämä on pienilukuisia rotuja ja sopivien jalostusyksilöiden löytäminen on vaikeaa (suvut lähinnä ongelma, ahtaat linjat, ss% korkeat, kaikenlaista milloin missäkin).
Mutta oikeasti huomaan innostuvani vasta kun selaan jotain Myydään sekarotuisia -palstoja. Tosi kauniita ja persoonallisen näköisiä eläimiä. Sukurasitteiden välttäminen olisi paljon helpompaa, kun ei tarvitsisi rajoittua yhteen rotuun. Eihän sitä ihan patenttiratkaisuja saisi, mutta musta sekarotuisten teettäminen olisi niin paljon mielenkiintoisempaa kuin rotukoirapentueen. Ei tarvitsisi kunnioittaa mitään rotumääritelmiä tai yrittää säilyttää hiipuvia linjoja. Voisi keskittyä luonteeseen ja terveyteen, "käyttöominaisuuksiin". Itseasiassa voisin sekarotuisia teettää ja pitää itselläkin vaikka ihan vain helppoina seurakoirina, vaikka en esim. puhdasrotuista cavalieria tai vastaava haluaisikaan ja omat koirat on aika paljon enempi harrastekoiria. Silti voisin vaikka heti etsiä muutaman cavalier-, sheltti ja vaikka villakoirapennun mahdollisimman terveistä taustoista, sijoittaa ne roduista kiinnostuneille, teettää terveystutkimuksia ja muutaman vuoden päästä masinoida pentueet niin että olisi myytävänä pienehköjä sekarotuisia seurakoiria terveistä vanhemmista. Tai sitten voisin hommata jotakin seurakoiramaista paimenkoiraa sijoitukseen, ja käyttää vaikka näitä omiakin koiria keskikokoisen harrastekoiran aikaansaamiseen.
Onko kaikki sekarotuisia teettävät joko tyhmiä tai rahanahneita? Entä sekarotuisia ostavat, etsiikö he vain jotain halpaa koiraa pihan perälle?
Kommentit (64)
Ei kyllä tulisi mullakaan mieleenikään ikinä maksaa ssropista paria sataa enempää...
Ei kyllä tulisi mullakaan mieleenikään ikinä maksaa ssropista paria sataa enempää...
Cavalieria ajattelin siksi, että ne on aika upeita seurakoiria sellaiselle tavalliselle koiranomistajalle, terveyspuoli vaan on ongelma. Mutta ehkä sitä "cavalierinkaltaista" voisi tavoitella toisestakin suunnasta, käyttämättä cavalieria lainkaan. Vaikka beagle ja joku amerikancockeri, toisella kierroksella siihen vaikka perhoskoira mukaan. Sitä syringomyeliaa on tosiaan muillakin roduilla ja varmasti myös pienillä sekarotuisilla, mutta ehkä tosiaan cavalieri olisi huono valinta alkuun.
Tosiaan, sekin vielä että en tietenkään tarkoittaisi näitä koiria sellaiselle ihmiselle, joka a) nimenomaan haluaa rotukoiran, esim. tiettyä lajia varten, tai b) jotka ei halua maksaa koirasta yleensäkään tai c) ei halua maksaa varsinkaan sekarotuisista. Jos rotukoirien kasvattajat pystyy itselleen näköjään melkeinpä laadusta riippumatta perustelemaan korkeat hinnat, ja silti kokevat harrastuksensa lähinnä hyväntekeväisyydeksi, niin miten huolella tehty sekarotuinen pentue olisi oleellisesti aivan eri kaliiberia hinnan osalta.
Meillä on vuoden ikäinen paperiton coton-tyttö. Luonteeltaan aivan ihana koira! Olen ajatellut, että katson vielä pari juoksua, että millaisia ovat ja sitten leikkautan, jos on tarvetta. Sitä ennen kuitenkin haluaisin teettää pennut EHKÄ, kun se kuulemma on nartun terveyden kannalta hyvä vaihtoehto ennen leikkausta. Pitää kuitenkin takastaa polvet ja silmät ja terveys ylipäätään ennen sitä. Jos löytyisi joku pieni, samankaltainen seurakoirapoika, jolla on fyysisesti ja psyykkisesti asiat kohdillaan, niin olisi ihana pennuttaa meidän narttu. Ilmaiseksi en todellakaan pentuja antaisi ja tarkka olisin muutenkin pentujen tulevasta kodista. Kohtalaisen "kova" hinta usein (siis usein) karsii jo "tietynlaiset" lelujenhommaajat pois ostajien listalta.
Miksi 26 sun koira on rekisteröimätön?
Mielestäni on huono asia jos sekarotuisia annetaan ilmaiseksi tai liian halvalla. tällöin niitä päätyy väärille ihmisille, huonoihin oloihin siis. Jos koirasta joutuu maksamaan niin se karsii tiettyjä ihmisiä hankkimasta koiraa. Ja sama kissojen kohdalla.
Ap ei vastannut tuolle yhdelle kysyjälle, että miten todistaa ettei ole pennuttanut joka juoksuista tms.
No päällimmäisenä minulla tulee kyllä mieleen kysymys miksi. Siis miksi lisätä koiranpentujen lukumäärää ihan silkasta lukumäärän lisäämisen ilosta, kun kodittomia koiria on jo maailma ja Suomikin täynnä?
Sama ajatus minulle tulee kyllä useimmista rotukoirankasvattajistakin mieleen, joten ei siinä mitään. Ei useimmilla kasvattajilla ole minkäänlaista punaista lankaa tai tavoitteita; ei tuoteta työkoiria tai edes mahdollisimman hyviä seurakoiria.
Rotukoirissahan se hyvä "periaate" on, että koirien ominaisuuksista (terveys, luonne, rodunomainen rakenne, soveltuvuus tiettyyn työhön) pidetään kirjaa. Tavoitteena on siis jalostaa mahdollisimman hyviä koiria, kaikilla tavoin. Suurin osa kasvattajistahan tässä lipsuu, mutta seropin kasvattamisessa tällainen periaate on jo lähtökohtaisesti mahdottomuus, koska pentue on ominaisuuksiltaan aina yllätys. Tiettyjä perinnöllisiä sairauksia ei seropeilla esiinny, mutta kaikki muu onkin sitten ihan avoinna. Esim. luonneominaisuudet voivat olla ihan mitä vain. Jos vanhemmat ovat heikkoja, ei niistä rotusekoitus tee mitään maagisen hyvää koiraa.
Toinen asia olisi, jos tavoitteellisesti valitsisit kaksi ominaisuuksiltaan hyvää ja yhteensopivaa, mahdollisimman tervettä, ja sukupuultaan todistetusti korkealaatuista rotukoiraa, ja tekisit niistä yhdistelmän. Sen jälkeen valitsisit pentueesta mahdollisimman korkealaatuisen yksilön jatkamaan sukua. Ja niin edelleen. Tämä on tavoitteellista kasvattamista - ja tällaisia "sekarotuisia" tehdään paljon työkoiriksi. (Paimenkoirat, rekikoirat, poliisikoirat, jne.)
Seurakoiriksi voisi ihan hyvin lähteä tekemään omaa rotua. Mahdollisimman terveitä ja hyväluonteisia - ja ominaisuuksiltaan yhteensopivia! - pieniä koiria kun yhdistelisi, niin lopputuloshan voisi olla vaikka kuinka upea, kunhan on selkeä TAVOITE.
Mutta kun seropi-kasvattajat eivät yleensä tee niin, jos eivät rotukoirien kasvattajatkaan. Yleensä se taitaa mennä niin, että on narttu, jonka luonnetta ja terveyttä ei ole tutkittu mitenkään, ja se paritetaan kaverin erirotuiselle urokselle, jonka luonnetta ja terveyttä ei ole myöskään tutkittu. Mitään alkeellisintakaan tietoa ei ole jaksettu lukea jalostuksen perusperiaatteista. Ajatuksena on vain, että tuleehan niistä kelpo koiria kun ne ovat sentään sekarotuisia, ja niistä voi saada vähän rahaakin. Ei se toimi niin.
[quote author="Vierailija" time="17.05.2013 klo 21:17"]
Miksi 26 sun koira on rekisteröimätön?
[/quote]
Liittyy koirani yhteen isovanhempaan, jolle ei jotain tiettyjä tarkastuksia ollut tehty jonkin aikarajan sisällä. Kumpikaan koirani vanhemmista ei ole rekkarissa. Olen ne tavannut ja tokihan ulkopuoliselle tulee mieleen pentutehtailu. Paikka, josta koiran haimme oli ihan tavallinen talo kivoine koirineen ja olen edellee yhteyksissä myyjän kanssa, jolta saan neuvoja koiran hoidossa ja kasvatuksessa. Olisi tietenkin varmempaa (tai sitten ei) laittaa koira, jolla on paperit. Tietenkin saimme paperittoman halvemmalla, mutta se ei ollut edellytys koiran hankinnalle. Ilmoitus myytävistä pennuista tuli vain oikeaan aikaan ja rehellisesti: Koira on nyt vuoden ja en usko, että olisimme voineet mistään saada kiltimpää ja ihanampaa koiraa. Voi olla tuuriakin. Joka tapauksessa, jos koiramme on fyysisesti täysin terve, haluaisimme jakaa tätä iloa pentujen muodossa muillekin.
t. 26
Mielenkiintoinen keskustelu!
Itse ajattelisin, että tuon tyyppiselle työlle olisi kyllä kysyntää, ainakin tulevaisuudessa. Osa työkoirien kasvattajista ovat jo lähteneet toteuttamaan työlinjaisia sekarotuisia, joissa yhdistetään muutaman eri rodun parhaita ominaisuuksia ja näin ollen saadaan entistä parempia TYÖkoiria.
Kennelliitto ei tätä katso lainkaan hyvällä. Itse taas näkisin että koira tulisi jalostaa käyttötarkoituksen mukaan, joten sekarotuisten harkittu jalostaminen kuvailemallasi tavalla menisi mun kategoriaan "hyväksytty".
Se, että käyttääkö sairaita rotuja näissä mixeissä, on tietty yksi tärkeä kysymys. Itselleni ainakin vähän pistäisi silmään jos tarkoituksella jatkettaisi karmeaa jalostuksen aikaansamaa "mutaatiota".
Hintana 1500e on ehdottomasti liikaa mistä tahansa koirasta. 700-800e laadukkaalla ja tutkitulla yhdistelmällä on mielestäni sopiva hinta.
Sekin on varmaan hyvä muistaa, että kasvattaja ottaa lähes aina persnettoa, kun laskee jalostuskoirien kaikki menot.
Nyt täytyy ap:lta ihan mielenkiinkosta kysyä, että miten ajattelet, että kukaan haluaisi harrastuskoiraksi seropia? Mainitsemistasi roduista & paimenkoirapuheista päättelisin, että harrastat agilityä, miksi kukaan oikeasti agia harrastava haluaisi seropin, kun se ei voi valioitua, eikä sillä pääse SM-kisoihin? Aika moni laji agin lisäksikin on pullollaan harrastajia, joiden eka koira on seropi, mutta toka, kolmas, jne onkin rotukoiria, koska niiden kanssa on hieman mielekkäämpää harrastaa kennelliiton valionarvosäännöistä johtuen. Ja niihin sääntöihin on turha muutosta odottaa, mielestäni hyvä niin!
Ei vaan ensisijaisesti mietin kyllä näitä ihan kotiseurakoirasessejä, jolloin yhdistelmässä olisi seurakoiramaisia, pieniä rotuja pohjana. Vasta toisena kävi mielessä, että voisihan se olla joku vähän isompikin ja virtavampi ja koiraharrastuksiin sopivampi. Vaikkapa lyhytkarvainen isompi sheltti :). En tiedä miksi kukaan muu sellaista haluaisi, ehkei kukaan.
Ymmärrän kommentoijan nro 30 pointin. Minusta on selvää että ihmiset haluavat koiria, ja useilla on jonkinlaisia toiveita sen koiran suhteen. Silloin ei minusta ole vikaa siinä, että joku niitä koiria kasvattaa kunhan sen tekee vastuullisesti.
Eikä se ihan niin ole, että "mitä vaan voi tulla". Tulee mitä vanhempien perimä määrää. . En millään usko, että perusseurakoirien luonne olisi niin spesiaali ja huippuunsa hiottu rodusta riippumatta, että kahden kivan seurakoiran yhdistelmästä tulisi jotain ihan erilaista. Risteytyspennuissa voi olla hajontaa joissain ominaisuuksissa, siten että pennut ei käytökseltään olisi ihan rodunomaisia tai ainakaan tyypillisiä jos jompaan kumpaan vanhemmista ja niiden roduista vertaa, mutta ei sieltä mitään sellaista ylläriominaisuutta tule mitä ei kummassakaan rodussa ole lainkaan. Luultavimmin vanhempien keskiväliltä kuitenkin kuin mistään ääripäistä. Sama ulkonäön osalta, jotain vanhempien väliltä ensimmäisessä polvessa ja myöhemmissä sukupolvissa sitten enempi sattuman ohjaamaa.
Jalostamisesta, se pennuttamisen päämäärähän voi olla pelkkä "ok luonne normaalille kotikoiralle tai vähäseen tokoiluun tms." ja hyvä terveys. Jos rotupuhtaus ei ole mikään kriteeri, tuohon pitäisi olla paljon helpompi päästä kuin rotukoirilla, koska ei tarvitse miettiä niitä sukutauluja paljonkaan (jonkin verran toki) eikä rotutyypillisyyttä tms. Myöskin osa terveysongelmista on helpompi välttää, jos ei käytä samanrotuisia koiria. Mutta jalostusta se ei ehkä siinä mielessä ole, että ss%:n ei tarvitse nousta välttämättä lainkaan. Tavoitteena olisi vain käyttää terveitä koiria ja toivoa, että terveysasiat pysyy kunnossa joka pentueessa. Silloin se on koirien lisäämistä eikä jalostamista, mutta vähän eri kriteereillä ja eri lähtökohdista kuin useimmat (jos ei kaikki) kasvattajat.
Ai niin ja millä osoittaisin etten pennuta liian tiheästi :D. Noh, millä sitä kukaan todistaa? Voisihan sitä vaikka käyttää nartun eläinlääkärissä hakemassa todistusta, että juoksut on kyllä, ja hetken päästä että ei, ei ole kantavana :).
Koirien jalostus ei aina vaan ole ihan niin helppoa, kuin mitä luulisi. Jos laitat yhteen pienen mustan ja ison valkoisen, et välttämättä saa lopputuloksena yhtään keskikokoista harmaata, näin kärjistetysti sanoen. Oletko ajattelut käyttöominaisuuksien ja luonteen periytyvyyden hallintaa? Miten käy, jos pentueessasi yhdistyy vaikkapa kustakin rodusta huonoimmat puolet, joita joissakin rodun yksilöissä esiintyy? Tai sitten vain lopputuloksen kannalta hankalia piirteitä? Saatkin esim. räksyttäviä, saalisviettisiä sähläreitä? Tai ääniarkoja kimottajia, joiden vaikea rauhoittua? Itseä jännittäisi lähteä tekemään tuollaisia kokeiluja ihan jo hermorakenteenkin puolesta.
[quote author="Vierailija" time="17.05.2013 klo 21:55"]
Ai niin ja millä osoittaisin etten pennuta liian tiheästi :D. Noh, millä sitä kukaan todistaa? Voisihan sitä vaikka käyttää nartun eläinlääkärissä hakemassa todistusta, että juoksut on kyllä, ja hetken päästä että ei, ei ole kantavana :).
[/quote]
Rekisteröityjen rotukoirien kasvattajat todistavat sen pakostakin sillä, että Kennelliitto ei hyväksy liian tiheää pennutusta.
Paperittomien ja sekarotuisten pentujen kasvattajat eivät tosiaan pysty todistamaan sitä millään, ja usein tällaisten pentujen ostajat rahoittavatkin tietämättään häikäilemätöntä pentutehtailua.
[quote author="Vierailija" time="17.05.2013 klo 22:00"]
Koirien jalostus ei aina vaan ole ihan niin helppoa, kuin mitä luulisi. Jos laitat yhteen pienen mustan ja ison valkoisen, et välttämättä saa lopputuloksena yhtään keskikokoista harmaata, näin kärjistetysti sanoen. Oletko ajattelut käyttöominaisuuksien ja luonteen periytyvyyden hallintaa? Miten käy, jos pentueessasi yhdistyy vaikkapa kustakin rodusta huonoimmat puolet, joita joissakin rodun yksilöissä esiintyy? Tai sitten vain lopputuloksen kannalta hankalia piirteitä? Saatkin esim. räksyttäviä, saalisviettisiä sähläreitä? Tai ääniarkoja kimottajia, joiden vaikea rauhoittua? Itseä jännittäisi lähteä tekemään tuollaisia kokeiluja ihan jo hermorakenteenkin puolesta.
[/quote]
Ajattelen, että joka pentueessa ja jokaisen elukan kohdalla on riskinsä. Mutta vaikkapa räksyttävä, saalisviettinen sähläri, joo voisi tulla jos yhdistäisi kaksi rotua joissa sellaisia ominaisuuksia on. Jos rodussa on sellaisia ominaisuuksia harvakseltaan, niin ne voi toki jossain määrin ilmetä siinä sekarotuisessakin yhdistelmässä, mutta ei sen suuremmalla riskillä kuin puhdasrotuisessa yhdistelmässä. Esimerkkinä että jos mulla nyt olisi vaikka villakoira ja perhoskoira, ja jos molempien suvuissa olisi jonkinlaisia viitteitä että hermot voisi joillakin koirilla olla paremmatkin. On mahdollista että pennuista jotkut tai vaikka kaikki sitä samaa ominaisuutta ilmentää, mutta yhtä lailla samat koirat yhdistettynä toiseen samanrotuiseen voisi jättää hermoheikkoja jälkeläisiä.
En tekisi esimerkiksi evp-malinois-yhdistelmää. Tai boerboel-jackrussel-ajokoira-yhdistelmää. Tai bullterrieri-greyhound-karjalankarhukoira-chihuahua-yhdistelmää. Tuollaisista voisi jo odottaa vähän hankalasti hallittavia koiria. Villakoira-bichon-maltankoira tai spanieli-noutaja on aika eri maata :).
[quote author="Vierailija" time="17.05.2013 klo 22:07"]
[quote author="Vierailija" time="17.05.2013 klo 21:55"]
Ai niin ja millä osoittaisin etten pennuta liian tiheästi :D. Noh, millä sitä kukaan todistaa? Voisihan sitä vaikka käyttää nartun eläinlääkärissä hakemassa todistusta, että juoksut on kyllä, ja hetken päästä että ei, ei ole kantavana :).
[/quote]
Rekisteröityjen rotukoirien kasvattajat todistavat sen pakostakin sillä, että Kennelliitto ei hyväksy liian tiheää pennutusta.
Paperittomien ja sekarotuisten pentujen kasvattajat eivät tosiaan pysty todistamaan sitä millään, ja usein tällaisten pentujen ostajat rahoittavatkin tietämättään häikäilemätöntä pentutehtailua.
[/quote]
Ai pakostakin? Iso osa rekisteröimättöminä myytävistä rotukoirista on "välipentueita". Mietipä mikä ihmeen väli :)... No tietenkin rekisteröityjen pentueiden välissä oleva pentue. Eikä ne ole vahinkoja, vaan ihan tarkoituksella jätetty pois papereista. Sitä paitsi nykyiset rekisteröintisäännöt sallii peräkkäisistäkin juoksuista astuttamisen.
Mielestäsikö muuten tosiaan elkr-todistus ei riittäisi osoittamaan, että ko. narttu ei ole saanut pentuja tiettynä aikavälinä?
En tiedä koirista mitään, mutta onko niitä rotukoiria pakko käyttää näyttelyissä jos kasvattaja niin toivoo? What? Olen elänyt siinä uskossa, että koira on yleensä vain, no, koira. Sellainen, jota lenkitetään ja viihdytetään.
[quote author="Vierailija" time="17.05.2013 klo 22:14"]
[quote author="Vierailija" time="17.05.2013 klo 22:00"]
Koirien jalostus ei aina vaan ole ihan niin helppoa, kuin mitä luulisi. Jos laitat yhteen pienen mustan ja ison valkoisen, et välttämättä saa lopputuloksena yhtään keskikokoista harmaata, näin kärjistetysti sanoen. Oletko ajattelut käyttöominaisuuksien ja luonteen periytyvyyden hallintaa? Miten käy, jos pentueessasi yhdistyy vaikkapa kustakin rodusta huonoimmat puolet, joita joissakin rodun yksilöissä esiintyy? Tai sitten vain lopputuloksen kannalta hankalia piirteitä? Saatkin esim. räksyttäviä, saalisviettisiä sähläreitä? Tai ääniarkoja kimottajia, joiden vaikea rauhoittua? Itseä jännittäisi lähteä tekemään tuollaisia kokeiluja ihan jo hermorakenteenkin puolesta.
[/quote]
Villakoira-bichon-maltankoira tai spanieli-noutaja on aika eri maata :).
[/quote]
Mikä vika niissä valmiissa roduissa on? Mitä sellaista on villis-bichon-maltankoirassa, mitä niissä jokaisessa ei jo ole? Miksi noutajan ja spanielin risteytys olisi yhtään parempi mihinkään käyttötarkoitukseen, kuin spanieli tai noutaja?
[quote author="Vierailija" time="17.05.2013 klo 20:58"]
Myös USA:n presidentillä on muistaakseni (design-)sekarotuinen koira.
[/quote]
Tarkistinpa vielä jälkikäteen, niin ei ollutkaan sekarotuinen se koira. Aluksi kuitenkin muistaakseni spekuloitiin lehdistössä sitä rotua hieman. Mutta tosiaan ne "design-sekarotuiset" ovat myös USA:ssa pienimuotoinen oma ilmiönsä, kulkevat nimellä "hybrid dogs" siellä. Ja suosittelen, että jos ap ryhtyy kasvattamaan sekarotuisia, niin valitsee vanhemmiksi terveitä koirarotuja sekä yksilöitä, nimittäin muuten menee se koko sekarotuisen koiran hyvä idea pieleen (ovat yleensä terveempiä kuin rotukoirat jne.).
http://www.dogbreedinfo.com/hybriddogs.htm