Lue keskustelun säännöt.
Minkälaista on muuttaa jonnekin pikkupaikkakunnalle täysin ulkopuolisena? Siis esim. jos mies saisi
16.09.2006 |
esim. lääkärin työtä jostain perähikiän terveyskeskuksesta, ni minkälaista ois muuttaa ko. paikkaan? Siellähän kaikki heti mulkoilisi, että ketä nuokin on tms? Kokemuksia? Joskus kun ollaan jossain oltu esim. mökkeilemässä, ni jotkut tuijottaa kuin ois ufoja nähnyt jos tulee sellainen perhe, jota eivät tunne.
Kommentit (15)
Ihana päästä pois täältä, kun mikään ei pidättele. Koti tulee olemaan aika korvessa, lähimpään " isompaan" kylään on semmonen 20km.
Naapureihin pitää kyllä heti tutustua(joita ei tosin montaa ole, eikä vieressä ;) ) Ja katotaan miten lähtee elämä sujumaan omakotitalossa omalla tontilla, verrattuna tähän kerrostalo-lähiöelämään, jossa todella kytätään kaikki menot ja tulot ja koirien kusetukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos olet johonkin outoon epämiellyttävään asenteeseen törmännyt, niin silloin kannattaa katsoa peiliin ja miettiä olisko aika seurata ympäristöä ja päivittää käyttäytymismallit.
Maalaisia voi ehkä ujostuttaa pääkaupunkiseudun väki, ainakin paljasjalkaiset. Jatko riippuu sitten paljolti siitä, toteuttaako tulija mahdolliset ennakkoluulot. Mukaan vaan kaikenmoiseen toimintaan ja sitkeää osallistumista. Jos heti luovuttaa ei kyllä saa ystäviä ja tuttavia.
Kadulla kulkiessa tuntui, että kaikki vastaantuntijat tunsivat minut, mutta minä en tuntenut ketään. Ihmisten asenne pikkukylillä tuntuu olevan, että kyseinen kylä on maailman napa ja alkuperäiset asukkaat jotakin ihmeellistä. Siis vaikka osallistuin moniin juttuihin vuoden aikana, en koskaan tuntenut olevani yksi paikkakuntalaisista. Jotkut myös muualta muuttaneet kollegani sanoivat, että 15 vuoden asuminen paikkakunnalla ei ole yhtään muuttanut tilannetta. Siis he olivat ulkopuolisia edelleen. No, elämääni tuli uusia mahdollisuuksia tuon vuoden jälkeen enkä ollenkaan harmitellut muuttoa pois!
Jutut leviää nopeasti ja kaikki tietää sun asiat. Toisaalta se on myös turvallista ja sana leviää, jos esim olet kipeänä tms... Ja tarjotaan apua lastenhoitoon jne...
jos minun pitäis muuttaa jollekin pikkupaikkakunnalle! Helsinkikin on just siinä rajoilla että onko se liian pieni vai ei. Täälläkin meinaan kaikki tuntee kaikki...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
jos olet johonkin outoon epämiellyttävään asenteeseen törmännyt, niin silloin kannattaa katsoa peiliin ja miettiä olisko aika seurata ympäristöä ja päivittää käyttäytymismallit.Maalaisia voi ehkä ujostuttaa pääkaupunkiseudun väki, ainakin paljasjalkaiset. Jatko riippuu sitten paljolti siitä, toteuttaako tulija mahdolliset ennakkoluulot. Mukaan vaan kaikenmoiseen toimintaan ja sitkeää osallistumista. Jos heti luovuttaa ei kyllä saa ystäviä ja tuttavia.
Mutta eipä helsinkiläisilläkään hirveästi paremmin mene. Suomalaiset on kaikenkaikkiaan varsinaista junttikansaa. Ei mitään tyylitajua tai ymmärrystä " for finer things in life." Vuosia ulkomailla asuneena mulle oli järkytys tulla Suomeen ja havaita minkälainen takapajula tämä maa monessa mielessä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse muutettiin paikkakunnalle, josta ei tiedetty mitään ja nyt on asuttu kohta 5 vuotta. Tämä on ihanaa! Olemme saaneet paljon enemmän ystäviä kuin kaupungissa, ja naapuriapuun voi aina luottaa. Lapset nauttii valtavasti ympäröivästä luonnosta ja kavereiden kanssa harrastamisesta. Palveluita löytyy tarvittava määrä, ja sienimetsä alkaa takapihalta.
Jos tähän naapuriin muuttaisi nyt joku sillä asenteella että " palvokaa mua juntit, mä oon stadista ja mulla on kuteet viimeistä huutoa" , niin voi olla että ei kovin kauaa siinä viihtyisi.
eikä stadilaistenkaan kuteet yleensä mitään viimeistä huutoa ole. Suomeen tulee kaikki trendit aina jälkijunassa ja muutenkaan täältä ei löydä tarpeeksi tyylikästä päällepantavaa, koska vaatekauppojen tarjonta on niin surkeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin katsoisivat heti miten pukeudut miten lapset käyttäytyy yms ja kohta olisi rotaryt sun muut naiset oven takana
jos muutat ns. tavallisena pulliaisena, niin olet aika pitkään ulkopuolinen, ennen kuin huolitaan mukaan
Enkä vieläkään tunne ketään, on sellaisia " moi" tuttuja, muttei muuta.
Ja suoraan sanottuna, mua ei edes kiinnosta tutustua täällä kehenkään,
sen verran takapajuiselta vaikuttaa meininki täällä.
Lapselle opetetaan Jumalasta ja Jeesuksesta juttuja esikoulussa, vaikka tietävät ettemme kuulu kirkkoon, emmekä tahdo näitä asioita lapsellemme tuputettavan. Olivat päivitelleet, kun lapsi oli kieltäytynyt ruuan siunaamisesta... hohhoijaa.
Juu, ikävä on sinne kehä3:sen sisälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäksi olin paikallisen pikkukoulun opettajan silmätikku. Miettisin itse hyvin tarkasti muuttoa.
ajattele, mikä lottovoitto pikkukunnalle, kun saavat lääkärin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin kuin aiemmatkin kirjoittavat sanoivat, ihmisiin tutustuminen voi olla hidasta. Toisaalta voi olla, että teistä ei juoruillakaan samassa mittakaavassa kuin paikallisista, jos kukaan ei tunne teitä. Jos olette näkyvissä ammateissa pikkukylällä, joudutte todennäköisesti silmätikuksi. Pienellä paikkakunnalla " julkkiksia" ovat esim. lääkärit, opettajat ja seurakunnan työntekijät. Ihmiset saattavat määrittää teidät pitkälti vain ammattinne kautta eivätkä näe teitä persoonina. Onko teillä mahdollisuutta kokeilla paikkakuntaa esim. vuosi? Sen jälkeen olisitte jo paljon viisaampia päättämään tulevaisuudesta.
Me olemme asuneet nyt 5 vuotta " ulkopuolisina" pikkupaikalla ja olemme kaikista haittapuolista huolimatta kotiutuneet. Työni puolesta minäkin olen jonkinlainen " pikkujulkkis" ja pitkään olin ihmisille vain kanttori ilman muuta nimeä. Nyt olen saanut ystäviä ja uskoisin, että monet näkevät minut jo muutenkin kuin vain työni kautta.
Kannattaa kokeilla!
Maalla ihmiset nyt vaan katselee kaikkia vastaantulijoita tarkemmin kuin jossain Helsingin keskustassa. Se nyt on selvää, kun täällä on niin paljon vähemmän ihmisiä.