Pää hajoaa vauvan kanssa, apua!
Mä en kestä enää yhtään sitä, että vauva huutaa. Viikonloppuna mies on kotona ja hoitaa suurimmaksi osin vauvan. Viikoilla tää on ihan helvettiä hyssytellä ja kuunnella tuota jatkuvaa parkumista.. Mä olen tosi väsynyt, en ehdi syödä kunnolla tai huolehtia itsestäni muutenkaan.. Viimeiset 2 kk on tullut lähinnä jumitettua neljän seinän sisässä vauvan kanssa ja mun korvat on tätä huutoa niin täynnä ETTÄ!!!!!!! Välillä tekis mieli ottaa kamat ja häipyä :(
Kommentit (57)
Minäkin olin tuollainen luuseri joskus. Sitten menin armeijaan ja opin maan tavoille.
Eikö mikään auta? :( Älä nyt häivy sentään, mutta eikö sille parkumiselle löydy syytä?
Nytkin vauva on huutanut tunnin yhteen menoon. En jaksa ottaa enää edes syliin, kun tiedän että se on turhaa! Mies ei usko kun sanon että olen väsynyt ja ei ole hänen mielestä hälyyttävää kun en jaksa muutenkaan tehdä mitään.. Olen alkanut saamaan raivareita ja pelkään että tämä pahenee jatkossa todella huonoon suuntaan..
En saa ketään tuttua/sukulaista auttamaan lapsenhoidossa :(
ap
Vie lapsi vaunulenkille, siellä ne yleensä nukahtaa ja on hiljaa.
Lähde ulos raittiiseen ilmaan ja tapaa muita ihmisiä vauvan kanssa!
Lähde ulos raittiiseen ilmaan ja tapaa muita ihmisiä vauvan kanssa!
ps soita puhelinaikana ja sano neuvolassa, että olet uupunut ja saat kotipavelua lastensuojelusta HETI
No mitä sä sitten kuvittelit äitiyden olevan? Olet valintasi tehnyt eli se on vaan nyt kestettävä ellet sitten halua antaa mukulaasi adoptioon
Vauva kantoreppuun tai kärryyn ja ulos!!! Toi on kamalaa, tiedän sen, mutta siitä selvitään. Tarvitset kyllä apua, soita neuvolaan!
[quote author="Vierailija" time="12.08.2013 klo 15:08"]
Minkä ikäinen vauva?
[/quote]
3kk, ap
Vauva vaunuihin ja kävelylle. Joo, meillä myös nyt puolivuotias ei oo oikein missään vaiheessa tykännyt vaunuissa olosta, joten alkaa vaan huutaa enemmän jos on ulkona ja se kyllä nolottaa. Lähinnä jos sitten nukahtaa, niin ulkona voi käydä.
Hei, toi on vaikeaa. Ei se muuksi muutu. Päivät on ihan paskoja ja kännykällä laitat viestejä miehelle töihin ja kiroot miten rankkaa on. Kun sukulaiset kaukana ja oikeastaan ainoa apu on se mies, niin ei nyt kannata ihan proppuja polttaa. Ajattele miten kauheaa olisi, jos ei olisi sitä miestä auttamassa viikonloppuisinkaan. Ajattele miten kauheaa olisi, jos ei olisi lasta ollenkaan. Mieti lähinnä sitä, että onko kiva olla ilman lasta - en usko. Mieti missä oikeasti menee hyvin ja älä yritä olla liian superloistava suoriutuja. Ja voi hyväksyä sen, että nyt vaan on rankka päivä, ehkä huomenna on parempi.
Tsemppiä, kyllä se jossain vaiheessa loppuu. Sitä ennen, hanki kantoliina (ja opastus sen käyttöön, kantoliinayhdistys.fi ylläpitää tukihenkilölistaa) ja korvatulpat. Vauva saa olla sinun lähellä turvassa, sinä saat kädet vapaaksi ja ääntä edes vähän vaimennettua. Ja tietenkin jos vaan joskus saat jonkun luotettavan hoitajan vauvalle edes tunniksi päivän aikana, ota apu vastaan ja lähde kävelylle tai jonnekin, pois kotoa.
Vauva rattaisiin ja ulos. Julkisella paikalla et ainakaan voi hermostua niinkuin kotona voisit.
Toinen juttu, mitä voit kotona tehdä on laittaa vauvan rintareppuun/kantoliinaan.
Luota siihen että tilanne helpottaa. Oikeasti!
tsemppiä, täällä tänään sama tilanne. Meidän lapsi hieman isompi mutta tekee hampaita. Tiedän tunteen, kävin vaunulenkillä, onneksi lopuksi nukahti. Koita jaksaa, osta apteekista korvatulpat jollei teillä ole. Itse panin korvaakuulokkeet korviin vaunulenkillä niin sain itse valita musiikin :)
Oletko kokeillut musiikkia? Meillä sekä äiti koliikkivauva rauhottui kun kuunneltiin enyaa. :)
Pyydä kylään kavereita, joille kehtaat sanoa että sori täällä on vähän sotkua - jos et saa siivottua siis. Tai joille kehtaisit sanoa, voisivatko he pitää vauvaa kun käyt suihkussa, tms. Kavereita jotka ymmärtää millaista vauvan kanssa on. Noin pieni ei varmaan vierasta niin viihtyy ehkä muidenkin kuin sinun sylissä. Jos sulla on vaikka kolme kaveria, jotka pääsee, niin siinä on jo kolmelle päivälle ohjelmaa.
Meilläkin on sukulaiset kaukana pohjoisessa eikä täällä ole ketään auttamassa silloin kun alkaa proppuja palaa = olemme olleet monta viikkoa putkeen keskenämme, kesällä ei ollut mitään kerhoja eikä aktiviteettejä, meillä siis myös vähän opäälle kolmevuotias.. Niin se on rankka, mutta itse ajattelen, että kunhan onnistun olemaan jotenkin elossa ja kaikki muutki elossa niin se on jo voitto. Ja kahvinjuonti on kyl semmonen "oma aika" ettei mikään. Kohtahan onneksi pyörähtää perhekahvilat jo käyntiin. Terv edellinen
vauva roskiin :)
t. jammu-setä