nuuskitteko miehenne taskut, lompakot, kännyt ym?

Joskus, kun hänen puhelin jää pöydälle ja itselläni ei ole mitään tekemistä, saatan plärätä lähetettyjä ja saapuneita viestejä. En siis salaa ja mieheni tietää tämän.

Kyllä saavat puhelimet ja lompakot ja taskut olla minulta täysin rauhassa ja päinvastoin.

Joskus saatan katsoa lompakkoon että paljonko meillä rahaa jäljellä miehen kukkarossa ja jos kuitteja että mihinkä on törsännyt rahansa. En etsi siis mitään todistusaineistoa mistään tms.

Me luotamme 100% toisiimme ja siksi kummankaan ei tarvi peitellä mitään toiselta. Nuo sinun esimerkkisi olivat muutenkin aika outoja mielestäni... Meillä minä pesen pyykit, joten luonnollisesti käyn kaikki taskut läpi. Rahat (ja näinollen rahapussit) ovat yhteisiä ja tiliotteesta viimeistään näkee kaiken mihin rahaa on laitettu. Puhelimet ovat molempien käytössä, molemmissa on samat numerot joten ei haittaa kumpi ottaa kumman. En käsitä mikä tässä on väärin tai nuuskimista tai miksi epäilet minun etsivän sieltä jotain? Ja huono itsetunto, pah! Minusta minulla on hyvä itsetunto kun voin vapaasti käyttäytyä kodissani miten tahdon (ja mies samoin) eikä minun tarvitse miettiä pitävätkö muut minua nyt mustasukkaisena ja säälittävänä! ;)

Vierailija:

minä en.

ihmetyttää että miksi jotkut naiset tekee niin?

mitä te etsitte sieltä? merkkejä uskottomuudesta?

onko teillä heikko itsetunto, vai onko mies jo jäänyt aiemmin kiinni ja nyt etistte merkkejä uudesta naisesta?

vai mitä ihmettä? valaiskaa minua.

Saan siis ihan hyvin käyttää mieheni kännykkää, katsoa hänen puolestaan paljonko lompakossa on rahaa, taikka katsoa, oisko miehellä purkkaa taskussa, jos itseni tekee mieli yms. Nämä siis ei ole mitään sellaisia tärkeitä yksityisasioita meillä. En ole kyllä koskaan nuuskinut niinkuin jotakin muka vakoillakseni.

eli mies ei tiedä, että tongit ja tutkit hänen tekstiviestinsä, etsit lompakosta jotain puhelinnumerolappuja ym...





-ap

Löytyihän sieltä lähetetyistä viesti vieraalle naiselle.

En nuuski enää.



Miehen menoille ja kavereille olin aikoinani mustasukkanen. Kun en saanu semmosta mitä olin ajatellut saavani suhteelta.. :(



Monien tappelujen jälkeen sitten mies sanoi että moni mies olisi mut jättänyt kun olen niin vaikea mutta hän rakastaa ja haluaa olla VAAN mun kanssa. Että kertaakaan ei ole jättänyt tulematta kotiin.

Se avasi mun silmäni lopullisesti. Luvattiin että jos tulee paha olo suhteessa ja löytää jonkun joka alkaa kiinnostamaan niin se kerrotaan ja asia koitetaan ratkasta.



Siihen loppui täysin mun etsintäni ja epäilykset. Mulla on hyvä mies joka toimii niinkuin minä ja minä meinaan kertoa jos naapurin Pena alkaa kiinnostamaan enempi.



En selaa miehen sähköpostia, lompakkoa, etc. Lupa olisi, tunnukset ja kaikki. Mutta en käy silti. Jos mies sanoo että ota vitonen lonpakostaan niin otan sen, kuitit ei kiinnosta mua.



Meillä on yhteinen tili, mutta en selaa mihin rahat menee. tiedän kyllä: työpaikkaruokailuun ja kauppoihin joissa mies asioi. Ja laskut tietty.



En selaa enää miehen asioita. Jos mies ei oo kääntäny taskujaan pesuun menevistä housuista niin tyhjennän taskut, mutta en kiinnostu paperilapuista.

Jotenkin tuntuu hassulta, että tekisin niin. Ensinnäkään en ole yhtään mustasukkainen miehestäni. Tuskin pettää minua, mutta jos niin tekee, en todellakaan halua tietää asiasta.

Muussa tapauksessa en tutki. Vaimon itsetunto tuskin vaikuttaa kauheasti siihen pettääkö mies vai ei jos ei ihan ääripäässä olla. Mutta haluaako vaimo tietää siitä vai olla pimennossa on sitten toinen juttu.

Nyt vilkaisen joskus puhelimeen. Syy siihen on se, että minua oli yritetty tavoittaa monta kertaa miehen puhelimen kautta. Odotin siis tätä puhelua ja tämä soittaja oli mieheni puhelimeen yrittänyt soittaa. Mies tiesi, että odotan tärkeää puhelua, mutta oli jättänyt sanomatta minulle, että vastaamattomissa puheluissa oli outo numero. Numeron suuntanumerosta olisi pitänyt tajuta, että mistä puhelut on, mutta eipä ollut katsonut sen kummemmin.