Exän ADHD

Vaikea juttu kerrassaan.

Jonkinlainen suursiivous olisi paikallaan eksäsi kotona, mutta minkäs teet, kun hän on sinun eksäsi eikä hän kuuntele neuvojasi.

Millaiset välit sinulla on eksän äitiin? Entä eksällä äitiinsä? Juolahti mieleen sellainen mahdollisuus, että jos uskoutuisit eksän äidille, saisiko hän poikansa järjestykseen eli siivoamaan kotinsa? Se olisi nimittäin ensiaskel kohti järjestäytynyttä elämänmuotoa. 

Myös siivoojan tai personal organizerin palkkaaminen voisi tulla kysymykseen, jos mies ei pysty itse organisoimaan kotiaan. Palkka on kotitalousvähennyskelpoista, kelpaa siis verovähennykseksi ja tuntipalkka on kai kolmenkympin tienoilla. Olisi vähäinen uhraus mielenrauhasta, siis eksälle. Sinun ei kuitenkaan pidä ruveta maksajaksi. 

Vielä voisi kokeilla lastensuojelupuolta, jos ei muu auta. Törkyinen koti on tosiaankin lastensuojeluasia. Pelkkä huoli lapsen turvallisuudesta riittää ilmoituksen tekemisen syyksi. Siellä päässä sitten arvioidaan, onko syytä jatkotoimenpiteisiin. 

Voi apua, mäkö tuon kirjoitin??? No en, meillä lapset on vanhempia, ja yhdessä ollaan oltu pitkään, ihmisikä. Mutta muuten :( Paljon samaa kuvasit, toit esille sen mitä olen epäillyt. Meitä (tai minua) on yhdessä pitänyt kaksi tosiasiaa: en uskaltaisi jättää lapsia kokonaan miehen vastuulle, en luota että hän (juuri kuvaamistasi syistä) pärjäisi lasten kanssa. Ja toiseksi, yksi lapsista (adhd+ as) reagoi voimakkaasti muutoksiin. Eron tullessa minä joutuisin hoitamaan ja hulehtimaan vastaantulevista ongelmista. Säästän itseäni vielä suuremmalta stressiltä ja huolelta.

Mies itse epäilee että hänellä on adhd, je jotenkin sen varjolla hän ilmeisesti on antanut itselleen luvan olla huolehtimatta myös niistä asioista mistä hän aikaisemmin huolehti. Hän on tässä perheessä ja tässä suhteessa vain yksi huolehdittava lapsi lisää... kyllä se parisuhten näivettää :( 

Voimia sinulle, minä jatkan eropohdiskeluja..

2lle: ajattelinkin lastenvalvojalta kysyä neuvoa, ihan jo siksi että tulee merkintä minun olleen huolissani tälläisistä asioista jo heti eron jälkeen. Olisi hyvä jos joku menisi siellä yllärinä käymään, mutta lastensuojelusta käsittääkseni ilmoitetaan etukäteen että ollaan tulossa (?) Anopista ei ole apua, katkaisi välit minuun eromme aikoihin, koska lastenvalvojalla teimme sopimuksen yhteishuoltajuudesta ehdoilla mitkä ei häntä miellyttäneet.

Muistuipa tässä mieleeni sellainenkin että yhdessä asuessamme sain jopa moitetta exältäni siitä kun yritin pitää kodin siistinä ja huolehtia pyykit ym. (ja meillä ei tod ollut supersiistiä, ihan tavallista lapsiperheen sotkua).

Ja hän on palkannutkin sinne siivojaan joka kävisi kerran-pari kuussa, mutta siirtää ja siirtää siivoojan tuloa koska ei saa taloa siihen järjestykseen että siellä voisi siivota. Surkuhupaisaa.

3lle: pienen vauvan äitinä (silloin kun eropäätös tuli) voin kertoa että olin todella peloissani tulevasta. Tottakai surin eroakin, mutta eniten minua pelotti oma jaksaminen. Nyt olen ollut lapsen kanssa kahdestaan jonkin aikaa ja täytyy sanoa että tietyllä tavalla ero oli tosi suuri helpotus. Ei tietysti vieläkään ole helppoa, mutta uskallan väittää että paljon helpompaa kuin exäni kanssa asuessa. Meillä riideltiin asioista mitkä luulin aikuiselle ihmiselle olevan itsestään selvyyksiä, esim likapyykin laittaminen pyykkikoriin eikä pitkin lattioita. Tähänkin hän vastasi että ei vaan pysty.... toiseli vaan ettei pysty, ei tahallaan jätä vaan ei vaan yksinkertaisesti pysty tajuaan että ne pitäs sinne laittaa....  Lapsen ruoka- ja nukkumaanmenoajat ovat hänen huolehdittavinaan ihan mitä sattuu. Jos lähtee lapsen kanssa vaikka kylään, ei pysty puolta minuuttia miettimään mitä tarvii olla mukana, vaan lähtee ilman kaikkea tarvittavaa ja kylässä ihmettelee kun on tuttipullo/tutti/vaipat kotona. Ihan sama minulle muuten, mutta lapsihan siinä kärsii.

Tekee kaikki asiat kokoajan juoksemalla. Ihan koko ajan kiire jonnekkin ja tunnit ei vuorokaudessa riitä. Menee töihin aamulla neljältä ja ei tule kotiin kuin pakotettuna ennen ilta kahdeksaa jos silloinkaan.

Oletteko te kokeilleet hakea apua jostakin? Juttelemalla jollekin ulkopuoliselle? Minun exälläni ei ollut sellaiseen mielenkiintoa/pitkäjänteisyyttä. Kerran kävi tk psykologilla kun pakotin. Mutta siellä osaa esittää muka niin hyvää isää että oksat pois. Mutta psykologi tiesi taustat, joten ei mennyt läpi mutta mitäpä hänkään voi tehdä kuin katsoa vain että lujaa tuntuu menevän.

Etkö ottanut valokuvaa sotkuista? Ota ihmeessä ja kirjaa ylös huomiosi. Voit vielä tarvita niitä jos huonosti menee.

Sotkuista on meilläkin, kamat hujan hajan, hetken näyttää hyvältä ja sitten taas räjähtää. Ei muakaan ole diagnosoitu, joten ns normaali olen.

Täytyy sanoa, että varominen on hyvä asia, liika sitä on pahempaa...

En osaa auttaa, jos et voi luottaa, niin toimi. Kurjaa, jos kaikki kuitenkin on hanskassa.

ilmoita ap lastensuojeluun- ja hanki tukiperhe, niin saat edes joskus vapaata, siälleen lasta ei voi viedä

8:lle: on meilläkin lapsen kanssa täällä kotona tavarat hujanhajan, en tarkoita nyt sellaista sotkua. Vaan sellaista mikä on jo lapselle vaarallista. 1.5 vuotias on vielä liian pieni ymmärtämään esim löytäessään tuttipullon  täynnä pilaantunutta maitoa, että sitä ei voi juoda. Ja esim avatut säilyketölkit ei ole tarkoitettu pieniin käsiin. Mutta en mä tollasista edes ole niin huolissani koska ei niissä henki lähde. Mutta autotiellä seikkailut ovat asia erikseen ja holtittoman kuskin kyydittävänä olo. Tai uppoaminen kylpyveteen ja panikointi.

ap

PS isän kanssa ei tarvitse keskustella- ota heti yhteys lastenvalvojaan, ls-ilmoituksen voit tehdä vaikka heti

Missään nimessä et voi enää päästää lastasi vaarallisiin oloihin isänsä luo. Et SAA päästää häntä sinne. Olisi kauheaa, jos jotain ikävää pääsisi tapahtumaan. Ota yhteys lastensuojeluun ja selitä tilanne. He auttavat ja neuvovat. Lapsesi isä ei pysty huolehtimaan lapsensa turvallisuudesta. He voivat tavata muualla tai vaikka sinun luonasi.

9:lle: en kaipaa tukiperhettä. Lapsihan menee niin aikaisin nukkumaan että illat ovat omaa aikaa minulle. En vain jaksa näitä viikonloppuja kun kuitenkin miettii lapsen turvallisuutta. Ja tiedän exäni rakastavan lastamme ja tahallaan hän ei aiheuttaisi mitään vaaratilanteita, mutta on niin pihalla kaikesta eikä kuuntele jos koittaa kertoa miten tuonikäisen kanssa toimitaan.

12 jatkaa. Sinun tehtäväsi ei ole ymmärtää tai analysoida exääsi. Sinun ensisijainen tehtäväsi on huolehtia lapsesi turvallisuudesta. Voisiko exäsi tulla sinun kotiisi tapaamaan lastaan? Sinä voisit olla paikalla vaikka toisessa huoneessa tai ulkona, jos exäsi haluaa mieluummin olla kahdestaan lapsen kanssa. Mieti kuitenkin asiaa lapsesi kannalta. Haluaako hän joutua pienenä tapaturmaan vai haluaako kasvaa terveenä isoksi.

Tää on kyl tosi raskasta. Nyt kun olen selvinnyt hiukan jaloilleni yllättävästä erosta niin pitää alkaa tällästa säätämään. Siis tottakai teen kaiken tarvittavan lapseni turvallisuuden eteen, nyt ja aina. Ja nyt jälkiviisaana tajuan että olisi pitänyt pakata lapsi eilen takaisin autoon ja kertoa etten jätä lasta sellaiseen paikkaan. No viisaampana suoritan tupatarkastuksen jollain verukkeella 2 vkon päästä uudestaan ja lapsi lähtee mukaani kotiin jos ei parannusta ole tapahtunut. Ylihuomenna soitan jokapauksessa lastenvalvojalle.

ap

12: niin, meillä on lastenvalvojalla tehty sopimus niin että isä saa tavata lastansa joka toisen vkon la aamusta iltaan (olen ollut alunperin huolissani siitä että en voi tietää missä lapseni viettää aikaa koska kyseessä on työnarkomaani joten yritin pitää tapaamisen paperilla yhdessä päivässä, mutta suullisesti sovimme että voi olla vloppuja jos vaan aikaa löytyy lapselle). Hän on itse sanonut kun olen ehdottanut että jos haluaa olla sunnuntainkin lapsen kanssa että täällä heillä ei ole mitään tekemistä eikä tuttuja kenen luona vierailla (asumme 100 km etäisyydellä toisistamme) ja koska hänellä on adhd (minun mielestäni) niin eihän hän voi olla lapsen(kaan) kanssa yhdessä paikassa hetkeä pidempään. Minusta olisi enemmän kuin mukavaa jos hän viettäisi lapsemme kanssa täällä aikaa ja olen sanonut vaikka lähteväni viikonlopuksi pois. Tuossa vaihtoehdossa kyllä katan hänelle "pöydän valmiiksi", hän vain saapuisi paikalle nauttimaan lapsensa seurasta, mutta eipä se minun murheeni enää ole jos ei opi elämäänsä elämään. Anteeksi kun selitin näin sekavasti, toivottavasti ymmärrät pointin. 

ollaan käyty keskustelemassa muualla, ei tulosta. Mies ei näe mitä hänen vaikeutensa saa meillä kotona aikaan, ja toisaalta ei edes yritä suorioutua normaalisti koska mielestään hänellä on adhd. No en kiistä sitä, mutta jos hän tietää mistä vaikeudet johtuu, pitäisi niille tehdä jotain eikä vaan luulla että muu perhe mukautuu hänen oikkujensa mukaan. Lasten esioissa on palaveroitu useinkin, ja puhuttu siitä mikä lapsa auttaa. Mutta mies ei vaan asioita osaa tuora käytäntään- strukturoitu arki ja tiukat selvät rajat tuntuu olevan hänekke hepreaa. Noiden muiden luettelemiesi asioiden lisäksi. Minä pääsisin eron myötä arjessa varmaan toisaalta helpommalla, mutta tuon as- lapsen maailma romahtaisi. Joten tässä ollaan ja koitetaan selvitä.

3

3: ymmärrän sinua. Voi olla että sinulla(kin) tulee mitta jossain vaiheessa täyteen tai voimat loppuvat ja ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lähteä. Ihanaa jos saisitte arkenne ja elämänne toimimaan.

Meillä muuten lapsen syntymän jälkeen tapahtui miehessä sellainen muutos että en tunnista häntä enää samaksi ihmiseksi. Tottakai olen itsekin muuttunut, lapsen syntyminen kun laittoi minun elämäni ihan uusiksi: uudelle paikkakunnalle muuttaminen, työstä pois jääminen, nyt uuden työn etsiminen kun entinen vaatisi reissussa oloa ja yksinhuoltajana en siihen pysty enkä pienen lapsen kanssa muutenkaan haluaisi olla jatkuvasti pitkiä aikoja poissa kotoa, eron myötä taas uudelle paikkakunnalle muuttaminen. Että jos ei tämä nyt sitten kasvata ja vahvista niin mikä sitten :) ap

Jos epäilet että puolisollasi tms. on ADD (tai ADHD), asiasta voi läheinen saada erittäinkin tarkan kuvan jos lukee tämän kirjan:

http://www.amazon.com/Healing-ADD-Breakthrough-Program-Allows/dp/0425183270

Sanoisin että ensimmäinen 150 sivua riittää sen selvittämiseen onko vaiko ei. Löytyy myös ohjeet lääkitykseen ja lisäravinteisiin sekä ruokavalioon ja liikuntaan, ohjeita miten sellaisen läheisen kanssa voi tulla toimeen. Periytyy yhdeltä vanhemmalta lapselle 60% todennäköisyydellä (meillä kalahti myös lapselle). Lapsen kohdalla jos asia selviää 3-5 -vuotiaana ja saa hoitoa niin että saadaan oireet kuriin ennen koulun aloittamista, tuosta ei välttämättä jää mitään haittoja. Hyötyjä tuosta on myös, joten jos jää vain ne hyödyt niin hyvin on asiat. Mutta toimeksi, hankkikaa kirja ja lukekaa. Kindle-version voi ladata ja lukea, ilmaisen tietokoneella toimivan Kindle-ohjelman voi ladata amazonilta myös eli jos ei paperikopiota tarvitse niin kirjan saa heti eteensä.

Kirjassa on testi, jonka mahdollisimman harkiten ja objektiivisesti tekemällä selviää millä alueilla oireita on ja ylittääkö joku alue diagnosi-kriteerin. Yksittäisiä oireita voi olla vaikka ADD:tä (ADHD:ta) ei olisikaan.

Erittäin selkeä ja huojentava teos.

ls-ilmoitus

Oi kiitos, hankin tuon kirjan pikapikaa. Kiitoskiitoskiitos! Ja tosiaan, toivon ettei lapsemme peri tätä isältään.

Mites kun olen ymmärtänyt että tuota adhd:ta voi ns sairastaa eri tavoin. Nimenomaan epäilen hänellä olevan tuon hyperacitivityn pääosassa elämässään.