Lue keskustelun säännöt.
Raha + minä = katastrofi = huorausta, pikavippejä, lainoja...
14.05.2013 |
Tästä tulee piiitkä.... Lukekaa, jos haluatte antaa jollekkin varoittavan esimerkin.
Vasta nyt olen tajunnut kuinka sairas suhde mulla on rahaan. En vain osaa elää varojeni mukaan.
Perheeni oli lapsuudessa hyvin toimeentuleva ja muistankin lapsuusajoista monta hauskaa ulkomaanmatkaa, kivoja autoja ja ison kodin. Sitten tuli avioero, vanhempani erosivat ja sairastuivat ja koko elämä meni niin, että lopulta tällä hetkellä kumpikin elää köyhyysrajalla ja toisen yritys on jo mennyt nurin.
Itse olen jo aikuinen, parikymppinen tyttö. Vaikka en todellakaan ole saanut rahaa vanhemmiltani niin olen elänyt kuin minulla olisi varaa tehdä kaikkea mitä hyvätuloinen ihminen voi tehdä: ostella luksuslaukkuja, uusia vaatteita, asua kivassa keskustayksiössä 18 vuotiaana, syödä ulkona...
Tosiasiassa olen ollut tavallinen opiskelija, joka on kyllä tehnyt töitä 16-vuotiaasta lähtien. Palkat eivät vain ole koskaan riittäneet ja mitä enemmän olen saanut, sitä enemmän olen tuhlannut. Eikä palkatkaan olleet niin kovin pieniä. Ostoslista on vain aina kasvanut ja tavarahimotukset kasvaneet. En osaa tyytyä vähään ja haluan aina parasta ja kalleinta. Mulla on käsittämättömän suuria unelmia elämäni varalle ja olen kyllä tehnyt sen eteen töitäkin, mutta samalla myös kaivanut erittäin syvää kuoppaa itselleni.
Outoa kyllä, en edes häpeä myöntää vaikka kavereilleni, ettei mulla ole rahaa vaikka viikkoa ennen palkkaa. Tuntuu vain että itselleni mun pitää jotenkin osoittaa että voin elää "hyvää elämää". Ostan kaupasta mitä haluan että voin syödä mitä mieli tekee, ja sitten samana iltana ahdistun siitä kun ei ole rahaa huomiselle. Tiedän sanomattakin, että olen typerä enkä osaa ajatella pitkäjänteisesti.
Lopullinen alamäki alkoi silloin, kun täytin 18. Myin kalliit menopelit pois ja samalla aukesi säästötilikin - yhtäkkiä käsissäni oli enemmän tuhatlappusia kuin koskaan aiemmin. Tuhlasin silmittömästi ja ostin kaikkea elektroniikkaa ja hienoja tavaroita ensiasuntooni, ostin luksuslaukkuja, juhlin ja tein kaikkea sitä mistä olin aina haaveillut. Piti säästää, mutta tietenkään penniäkään ei jäänyt säästöön.
Sitten loppuivat rahat. Otin opintolainan ja maksoin sillä tärkeimpiä asioita ja vuokraa. Sitten loppui opintolainakin. Löysin pikavipit. Mulla oli joku lasku ja sen eräpäivä oli menossa umpeen ennen palkkapäivääni, joten turvauduin yhteen pieneen lainaan. Maksoin sen pois ajallaan ja mietin että hei, tämähän on hieno keksintö - nopeaa rahaa helposti. Tietenkin vanhemmilta olisi voinut kysyä apua, mutta he eivät kyenneet minua taloudellisesti auttamaan enkä olisi edes kehdannut pyytää - halusin osoittaa kaikille kuinka pärjään omillani, teen töitä ja opiskelen samalla ja lisäksi elän hyvää elämää. Eniten halusin kai osoittaa sen itselleni, minä, joka tulen alkoholismista ja mielenterveysongelmista kärsivästä perheestä ja tavoitteeni oli elää täysin erilaista elämää kuin mihin olin tottunut. Tietämättäni olin vain tähtäämässä samaan.
Pikavippejä tuli otettua ties milloin ja lopulta velkamäärä ylitti tulot. Tein samaan aikaan töitä todella paljon ja sain työpaikalla kunniaa ja mainetta, sillä olin hyvä töissäni, mutta samalla kaikki palkat menivät velkojen kustannuksiin. Piti ottaa uusi vippi että sai maksettua vanhan pois. Korot kasvoivat ja samalla kasvoi ahdistus.
Lopulta pyysin isovanhemmiltani apua. Oikeaa syytä en tietenkään kertonut, en olisi ikinä kehdannut. He auttoivat mielellään. Maksoin rahalla velkoja pois. Se ei kuitenkaan riittänyt, ja jälleen kerran maksettavaksi tuli vuokra, laskut ja jäljelle jääneet pikavipit, jotka itsessään ylittivät jo mun kuukausituloni. Samaan aikaan mun piti silti nähdä kavereitani ja shoppailla heidän kanssaan, koska en voinut paljastaa heille kuinka kusessa oikeasti olin.
Osamaksulla ostetut tavarat ja vaatteet jäivät maksamatta. Perintäkirjeitä tipahteli sisään ja velkojat soittelivat. En nukkunut enää öisin ja yritin puskea töitä jotta saisin hoidettua asiat kuntoon. Samalla yritin hoitaa koulunkäyntiä. Paloin loppuun. Katsoin laskukasaani ja tunsin itseni maailman surkeimmaksi ihmiseksi.
Sitten tein päätöksen, joka oli kaikkein radikaalein. Ryhdyin myymään itseäni. Otin asioista selvää eri blogeista ja netin keskustelupalstoilta ja lopulta laitoin oman ilmoituksen internettiin. Viestejä tuli satoja. Sovin monta tapaamista, mutta vasta kahden oharin jälkeen uskalsin oikeasti ottaa vastaan ensimmäisen miehen. Jännitin niin että oksensin. Kaikki sujui kuitenkin hyvin ja en tuntenut asiasta minkäänlaista morkkista. Raha oli helppoa ja ajattelin että näin saan maksettua vuokrat.
Lopulta huoraaminen rupesi syömään sisältä. Jatkuvasti piti keksiä syitä, miksi en voinut tavata ystäviäni moneen päivään, koska otin asunnossani miehiä vastaan. Jatkuvasti pelkäsin että jään kiinni. Jatkuvasti mietin että kauanko mun pitää tätä tehdä ennen kuin jotain sattuu. Muutuin kylmäksi. Aloin inhoamaan itseäni ja sitä mihin jamaan elämäni olin saanut. Olin huora ja idiootti. 19 vuotias ja pilannut elämäni. Yritin itsemurhaa.
Lopulta mun oli pakko lopettaa huoraaminen, koska en kestänyt sitä enää. En halunnut olla se tyttö. Laskut eivät lakanneet tulemasta ovesta sisään ja itkien revin kuoria auki. Kukaan ei tiennyt tilanteestani. Kukaan ei arvannut millaisessa helvetissä elin. Sain kehuja kuinka ahkera opiskelija ja koululainen olen ja kuinka hyvä tulevaisuus mulla olisi edessä.
Lopulta sain häädön maksamattomien vuokrien takia. En ollut koskaan hävennyt niin paljon. Muutin ulkomaille. Sen jälkeen menetin luottotietoni. Annoin kaiken mennä ulosottoon, en vain jaksanut enää taistella. Luovutin. Tällä hetkellä en edes tiedä paljonko mulla on ulosotossa ja kuinka monta vuotta joudun elämään luottotiedottomana.
Ulkomailla oli uusi alku. Kaikki hyvin. Suomessa rästissä olevat asiat painavat vieläkin jatkuvasti mielessä, mutta en voi vaikuttaa niihin nyt. Kaikki palkat menevät edelleen shoppailuun. En osaa elää varojeni mukaan edelleenkään. Hain Visaa pankista mutta en saanut takaajien puutteen vuoksi. Ehkä se Visa olisi mulle huono vaihtoehto.
Olen todennut, että olen todella pahasti sairas ja typerä, kun en opi virheistäni.
Tiedän mikä haukkujen kommentti sieltä av-palstalaisilta tulee, mutta halusin kertoa tämän varoittavana esimerkkinä. Mua ahdistaa edelleen joka päivä vaikka maa on eri. Olen nuori ja pilannut jo elämäni. Ja ei, kukaan ei uskoisi tätä musta. Olen sosiaalinen, siisti, huumorintajuinen ja mulla on paaljon erilaisia ystäviä. Kukaan ei tiedä enkä kellekkään aio koskaan kertoa. Tuntuu että elän kaksoiselämää: olen niin herkkä niin monessa asiassa, mutta huoraaminen ei tuntunut missään. Tuntuu että olen psyykkisesti sairas, eli täysin samanlainen kuin oma perheeni. Eli siis kaikella taistelullani perheen ongelmiani vastaan päädyin loppupeleissä itse kaikista pahimpaan jamaan.
Kommentit (18)
tämä kertomus kuulostaa niin teinimielikuvitukselta, en vaan osaa ottaa sitä todesta, tunteiden käsittely on köyhää, tarina ontuu ja on sinänsä klisee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 16:10"]
tämä kertomus kuulostaa niin teinimielikuvitukselta, en vaan osaa ottaa sitä todesta, tunteiden käsittely on köyhää, tarina ontuu ja on sinänsä klisee.
[/quote]
Voi että mä toivon että mun paheeni olisikin kirjoitella säälittäviä mielikuvitustarinoita internettiin. Valitettavasti ei ole ja kertomus on ihan totta. Vaikea sitä on ehkä ymmärtää kuinka joku voi olla näin huono elämän kontrolloinnissaan. Ja totta sekin, että teksti ei kovin käsittele mun tunteitani, mutta kun niitä ei oikein ole. Tämän tarinan olen käynyt jo niin monesti läpi päässäni ettei se synnytä enää suuria tunteita ja välillä melkein jo tuntuu ettei se edesole mun elämästäni.
Tänään vaan taas mietin raha-asioitani ja tajusin etten tule selviämään. Iski epätoivo ja oli pakko kirjoittaa anonyymisti. En keksinyt muuta kuin Vauva.fin.
- aloittaja
Peliä ei ole menetetty. Raha on vain rahaa ja jokainen on tehnyt elämässään virheitä. Kaikki järjestyy kyllä.
Ihan näin omana mielipiteenäni APlle, että sulla on todennäkösesti ollut hinnottelun kanssa isoja ongelmia. Tarkotan vaan, että joku 18-19 vuotias tyttö pystyy helposti laskuttamaan miehiltä noin 1000 euroa/laaki ja maksajia löytyy. Sä et ole millään voinut ton ikäsenä saada aikaan sellasia velkoja, että noilla hinnoilla et olisi saanut niitä hoidettua. Toi raha meinaan vielä verovapaatakin. no, mutta toivottavasti saat raha-asiasi kuntoon.
kuulostaa lapselliselta ja sairaalloiselta sun elämä, sulla saattaa olla esim bipolaarisuuteen taipuvaisuutta. Normaali ihminen ei aja itseään tollaseen kuseen. Joku addiktio tai adhd sulla varmaan on. Hae apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän sua ja Suomessa on monia tyttöjä samassa tilanteessa kuin sinä. Kaikilla ei pokka riitä itsensä myymiseen ja luottotiedot menee heti, toisilla huoraus pelastaa muutaman vuoden lisää. Mä olen itse vanhempi henkilö ja ollut tukihenkilönä kaltaisillesi tytöille. Teitä on koko ajan enemmän. Monissa blogeissa näkyy että mennään juuri samaa tietä mitä sinäkin olet mennyt. Ongelma on siinä ettei pelkästään kusessa oleva/sinne kohta putoava saati lukijat. ystävät suostu ongelma tajuamaan, uskomaan. Aina löytyy selitys: tienaa hyvin, saanut perintöä etc...Tosiasiassa Suomessa ei rikkaita tai hyvätuloisia, ison omaisuuden saaneita nuoria naisia ole niin paljon. Toivottavasti mahdollisimman moni lukee tarinasi ja avaa silmänsä totuudelle.
Kirjoittaminen tänne oli hyvä alku. Nyt keksit elämääsi muuta sisältöä kuin shoppailu.
No onhan sulla karvavisa, eikun vinkumaan...niin makaa kun petaa.. : )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin kauan kun et ole ketään tappanut, ovat ongelmasi kuitenkin mahdollisia hoitaa.
Tee töitä, elä fiksusti. Jos sinulta löytyy itsekuria pääset jaloillesi.
[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 16:10"]
Etkä ole pilannut elämääsi. Sulla on hyvin aikaa laittaa asiat kuntoon.
[/quote]
komppi. Ja hae apua,terapiasta ja joskus myös lääkityksestä on monelle paljon hyötyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauankos tonnilla vois panna? Ja onnistuuko kaikkiin reikiin?
nim. Kiinnostunut
Kiitos kivoista vastauksista :) Terapiaa pitää miettiä sitten kun siihen on rahaa, tiedän kyllä että nämä ongelmat kumpuavat jostain.
- aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä 30 ja risat naisen neuvoja. Olen jo elämää nähnyt!
Ensinnäkin: totuus on aina tarua ihmeellisempää. Älä huolehdi, sinä selviät aivan varmasti tästä. Mullakin oli vaikea nuoruus, eri syistä kuin sinulla. Mutta se menee ohi! Älä pelkää virheitä ja hienoa, että puhut tästä edes täällä.
Jokainen tekee mokia ja niin kauan kuin ei tee mitään rikollista, ei ole pelikään menetetty. Sun ongelmat on isoja sulle, mutta täysin selvitettävissä.
Sä et ole tulossa alkoholistiksi tai hulluksi! Sinusta tulee juuri sitä mitä päätät mihin haluat. Jos haluat olla onnellinen, menestyvä ja henkisesti+ taloudelliseti rikas joku päivä, niin sinä tulet olemaan juuri sitä. Sulla ei ole ollut oikeita neuvonantajia ja elämäntyylisi on saanut sut huonoon jamaan,
Nyt ihan ekaksi rupeat elämään varojesi mukaan ja jos se ei onnistu, haet jostain apua vaivaasi.
Hyvä, ettet enää rahoita ostoksiasi myymällä itseäsi, koska se varmasti on sun henkiselle terveydelle huono juttu. Ja lopeta valehtelu kavereillesi: sano heille, ettei sulla ole shoppailuun varaa. He ovat yhtä hukassa kuin sä- sellaista se nuoruus on.
[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 18:59"]
Kauankos tonnilla vois panna? Ja onnistuuko kaikkiin reikiin?
nim. Kiinnostunut
[/quote]
häpeä luuseri, kukaan ei anna sulle edes maksusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oletko jo saanut tilannetta paremmaksi?
Toivon sulle oikeasti parempaa tulevaisuutta :) Kyllä se siitä, järki kasvaa hitaasti päähän mutta kyllä se kasvaa. Ja kun aika kuluu ne "asiakastapaamisetkin" alkavat tuntua kaukaiselta unelta. Kokemusta on, vm. 1978.
[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 18:59"]
Kauankos tonnilla vois panna? Ja onnistuuko kaikkiin reikiin?
nim. Kiinnostunut
[/quote]
Hyi vittu mikä sairas paska.
En jaksanut lukea kaikkea, koska ihan sama se.. Lopputulos on tullut siitä ettei teillä koskaan ole ollut rahaa. Piste.
Vaikka vanhempasi ovat ostaneet lomia niin ei se tarkoita että teillä olisi ollut siihen varaa. Miksi vanhempasi erosivat? Ehkä kerroit, en jaksanut tosiaan lukea mutta luultavammin teidän perheen rahatilanne ajoi vanhemmat riitoihin ja siitä eroon.
Minusta sun kannattaa mennä terapiaan. Miettiä miksi ei voisi nauttia tunteesta että on tilillä rahaa ja voisi ostaa sillä ansaitulla rahalla jotain?
Jotenkin huokuu se että on saatava parasta siitä ettei elämänhallinta ja rahatalous ole kunnossa. Et sinä varmaan lapsena ja nuorena ole tiennyt mikä vanhempiesi rahatilanne on -ja jos rahaa olisi ollut, sitä olisi erosta huolimatta. Nyt kasvettuasi vaan näet ettei rahaa ole. Ei sen kummallisempaa. Heillä ei ole enää rahansaantimahdollisuuksia kuten nuorempana oli, muutenkin joku lama-aika oli melko laveaa aikaa saada rahaa.
Kannattaa nyt vaan ottaa yhteys velkaneuvojalle ja vastuu rahankäytöstään. Jotenkin karmivaa on jos kukaan ei lapsille opeta rahataloutta ja miten arkea kuuluu hoitaa. Pikavipeissä ei ole mitään vikaa jos ne voi samantien maksaa takaisin. SINÄ: sinä otat rahaa ja jätät maksamatta. Piste. Se tässä on vikana. Sinä otat lainan ja jotenkin jää ymmärtämättä se että korko maksaa lainasi moninkertaisesti jos panttaat takaisinmaksua. Onko silloin enää oleellista se hieno laukku vai se että saisit saman laukun hommattua omalla rahalla säästettynä. Et edes ymmärrä miten paljon rahaa hukkaat korkojen takia!
Ei sillä ole merkitystä jos sinulla on kallis maku mutta sillä on jos otat maksumiehiä muualta ja jätät velat maksamatta. Melko varmasti olet käyttänyt hyväksesi myös sukulaisia ja kavereita. Otat lainaa heiltä ja kun saat rahaa niin jätät maksamatta -
Itsekkyyttä tuollainen on.
Niin. Se on ihan sama, kuinka paljon sitä rahaa tulee, jos perälauta vuotaa.
Etkä ole pilannut elämääsi. Sulla on hyvin aikaa laittaa asiat kuntoon. Mutta tee se. Ihan ensin, ennen kuin alat edes miettiä niitä velkoja, hanki ammatti, työpaikka ja lopeta kuluttaminen. Ihan maapallon edun nimissä.