Jaksaisitko totaali yh:n elämää, ilman
Kommentit (15)
Kyllä jaksaisin, toki välillä voisi olla vähän raskasta, kun lapset harrastavat niin paljon, nytkin tosin hoidan lapset lähes yksin
Sosiaalisesti lahjakaana ihmisenä en osaisi edes kuvitella itseäni tuollaiseen tilanteeseen, koska sosiaalistaverkkoaan voi aina kehittää. Apua kyllä saa, mutta sitä pitää osata pyytää eikä jäädä pahimpana martyyrina sitten jeesuksen tulee makaamaan ja vellomaan omaan pieneen piiriinsä.
[quote author="Vierailija" time="26.07.2013 klo 15:10"]
pakkohan se on jaksaa,eipä ole muuta vaihtoehtoa.4 lapsen totaaliyh.
[/quote]
Sama juttu, lapsia tosin vaan kaksi ja ovat jo kouluiässä.
En. Siksi olen sinnitellyt naimisissa, vaikka kuinka ottais päähän. Mies nimitäin taatusti muuttaisi Lappiin, jos erottaisiin.
Tässä maassa on niin vahva tukiverostojen mahdollisuus ettei kenen ole mikään pakko pärjätä tuollaisessa tilanteessa. Voi olla rumasti sanottu, mutta sanon silti, että jos on totaalisti yksin voisi nostaa katseensa sieltä omasta navasta peiliin. Tukiverkostojen yms. sellaisten puute on lapsen "emotionaalistakaltoinkohtelua" ja on silkkaa itsekkyyttä omia lapsia itselleen. Lapset tarvitsevat erinlaisia aikuisia ja lapsia kehityäkseen osaksi tätä yhteisöä.
Ei kai siinä olisi muita vaihtoehtoja kuin jaksaa?
Ei ole mitään pakkoa pärjätä. Enkä edes usko, että kenenkään on edes pakko vaan se on huonosti piilotettua itse korostusta jolla ns. kiillotetaan sitä omaa kruunua, kun minä, minä ja minä en tarvitse ketään tullakseni toimeen.
Olen ollut totaaliyh alusta alkaen, joten en tiedä paremmasta. tukiverkot jää vähiin, jos ei asu sukulaisia lähellä ja saa lapsen myöhemmin kuin kaverit.
Tietysti. Lapsen tekeminen on oma valinta ja oma vastuu. Tekee niin monta, kuin uskoo itse pystyvänsä elättämään ja kasvattamaan vaikka yksin. Meillä on vapaa valinta ehkäisyn suhteen ja yhteiskunta elättää, jopa ikävä kyllä laiskuritkin.
[quote author="Vierailija" time="26.07.2013 klo 15:15"]
Tässä maassa on niin vahva tukiverostojen mahdollisuus ettei kenen ole mikään pakko pärjätä tuollaisessa tilanteessa. Voi olla rumasti sanottu, mutta sanon silti, että jos on totaalisti yksin voisi nostaa katseensa sieltä omasta navasta peiliin. Tukiverkostojen yms. sellaisten puute on lapsen "emotionaalistakaltoinkohtelua" ja on silkkaa itsekkyyttä omia lapsia itselleen. Lapset tarvitsevat erinlaisia aikuisia ja lapsia kehityäkseen osaksi tätä yhteisöä.
[/quote]
Mistä luukusta niitä muita aikuisia saa?
ois kyllä todella surullinen ja uuvuttava tilanne sekä itselle että lapsille, mutta kyllähän ihminen venyy jos on pakko. Ehkä kuitenkin yrittäisin löytää niitä verkkoja sitten muualta, jollei miestä ja ketään läheisiä sukulaisia olisi. Pitäisin yhteyttä yllä ystäväperheisiin ja hakisin kontakteja, naapureista, harrastuksista, lasten koulusta yms... Ihminen kaipaa toista ihmistä.
Aikanaan oli pakko kun jäin yksin lasten kanssa vieraalla paikkakunnalla. Onneksi enää ei tarvitse.
pakkohan se on jaksaa,eipä ole muuta vaihtoehtoa.4 lapsen totaaliyh.