Henkisistä asioista kiinnostuneet

Kyllä se on evoluutio, joka pakottaa ihmisen kehittymään. Emme kulje nuija kädessä, se aika jäi taakse kauan sitten. Aivomme kehittyvät ja ymmärrämme yhä enemmän. Huomaamme samalla, ettemme ymmärräkään niin paljon kuin olemme kuvitelleet. Tiedon määrälle ei vaikuta olevan loppua.

Kun henkisyydestä puhutaan, tietääkseni uusinta on jo 1900-luvun lopussa valaistuneen Eckhart Tolle:n julkituomat mietteet, esim. kirja Läsnäolon voima, joka on buddhismista edistynyttä mieltämistä sisältäen viitteitä kristinuskoon olematta silti uskonnollinen varsinaisesti.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 12:51"]

Nyt koti on valmis, näköalapuolella on vain yksi talo aika lähellä mutta ei häiritsevästi, siellä puiden takana. Tai oli. Sen omistaja vaihtui, ja uusi omistaja on perustanut tontin rajalle, suoraan meidän näköalan keskelle ei yhden vaan kolme romuläjää/kaatopaikkaa/roskatunkiota. Koko horisontin laajuudelta. Katselen niitä aamukahvilla, töitä tehdessäni. Kun kaikella on merkitys, sanokaa mulle mikä on tämän merkitys.

[/quote]

Mitäs viranomaiset ovat sanoneet, kun olet ilmoittanut asiasta? Kai muistit mainita rottalauman, joka vilisee tontillanne? - Tämä nyt ensin.

Toiseksi: Istuttakaa puita siihen romuläjän peitoksi oman tonttinne reunaan.

Kolmanneksi mene tosiaan kirjastoon ja lainaa Eckhart Tolle Läsnäolon voima.

Keith Ward on hyvin sanonut asiasta niin, että tiedemiehet jotka työskentelevät kvanttifysiikan parissa, tai ovat kosmologeja suhtautuvat ajatukseen Jumalasta huomattavasti  avarakatseisemmin ja positiivisemmin, kuin esimerkiksi kemistit tai biologit. Tietenkin se on yleistävää sanoa näin, ja poikkeuksia varmasti löytyy useita mutta käy kyllä ihan järkeen tämä, koska esim. biologithan tutkivat evoluutioon liittyviä juttuja ja siitä helposti jääkin kaikki yliluonnollinen pois. Sitten nämä jotka tutkivat maailmankaikkeutta saattavat nähdä tiettyjä kaavoja ja merkitystä siinä. Matematiikkahan on maailmankaikkeuden kieli, oli se sitten Jumalasta tai luonnollista kautta. 

[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 13:53"]

Oppiminen on elämän mittainen asia, joten siitä ei pääse eroon. Se mikä rakentuu epätäydellisyydestä, sitä ei voi tehdä täydelliseksi koska asiat muuttuvat alati. Se on sisäänrakennettu jo fysiikan lakeihin. 

Monella näyttää kaikki olevan kunnossa ja elämä täydellistä, mutta sellainen on aina vain pintaa. Vain ne jotka ovat valinneet henkisen kasvun kaiken muun kustannuksella, voivat elää täydellistä elämää vaikka päällepäin se vaikuttaisi muiden silmissä kovin kurjalta.

Mitä enemmän kiinnyt asioihin, sitä suuremmalla todennäköisyydellä tulet kohtaamaan yhtä suuria pettymyksiäkin. Se maisema varmasti paranee, kun keskityt siihen tosiasiaan että sulla on ihana talo, harvoilla on edes sitä.

[/quote]

Voi kun kuuluisit ystäviini. Aivan upea elämän oivaltaminen ja asennoituminen. Olet helmi tällä palstalla.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 14:54"]

Voi kun kuuluisit ystäviini. Aivan upea elämän oivaltaminen ja asennoituminen. Olet helmi tällä palstalla.

[/quote]

Heh, kyllä munkin elämässä on ollut synkkiä ja syviä hetkiä silloin kun elämä on vienyt mukanaan eikä itte ole meinannut perässä pysyä.

Mä olen kait aina ollut ns. totuuden etsijä, pentuna mulla oli vahva käsitys itsestäni ja maailmasta kunnes elämä muuttui synkemmäksi ja sekavammaksi. Kesti varmaan parikymmentä vuotta ennen kuin jälleen havahduin tuohon tunteeseen mikä mulla aikoinaan oli ja pystyin jatkamaan sitä etsintää. 

Mä katson oppineeni paljon matkan varrella, koska vaikka tilanne näyttikin synkältä se ei olisi muuten vienyt mua siihen tilanteeseen mikä mulla on nyt. Kun lukee henkistä kirjallisuutta, uskonnoista, kvanttifysiikasta jne. eri asioista joiden tarkoitus on selvittää tai selittää olemassa oloa omista näkökulmistaan, niin huomaa että niissä kaikissa on se sama punainen lanka löydettävissä. Maailma ei todellakaan ole niin yksiselitteinen miltä se voisi vaikuttaa sellaisen mielestä joka ei ole koskaan tajunnut pysähtyä miettimään ja pohtimaan.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 14:51"]

[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 12:51"]

Nyt koti on valmis, näköalapuolella on vain yksi talo aika lähellä mutta ei häiritsevästi, siellä puiden takana. Tai oli. Sen omistaja vaihtui, ja uusi omistaja on perustanut tontin rajalle, suoraan meidän näköalan keskelle ei yhden vaan kolme romuläjää/kaatopaikkaa/roskatunkiota. Koko horisontin laajuudelta. Katselen niitä aamukahvilla, töitä tehdessäni. Kun kaikella on merkitys, sanokaa mulle mikä on tämän merkitys.

[/quote]

Mitäs viranomaiset ovat sanoneet, kun olet ilmoittanut asiasta? Kai muistit mainita rottalauman, joka vilisee tontillanne? - Tämä nyt ensin.

Toiseksi: Istuttakaa puita siihen romuläjän peitoksi oman tonttinne reunaan.

Kolmanneksi mene tosiaan kirjastoon ja lainaa Eckhart Tolle Läsnäolon voima.

[/quote]

Ei taida tulla rottalaumoja eikä liene keinoja estää naapuria raahaamasta tonttinsa perälle  risukasoja ja vanhoja sahapukkeja ja "säilyttämään" siellä vanhoja maatalouskoneita. Ja puiden istuttamisella katoaa sitten loputkin näkymästä. Eckhart Tollen olen lainannut takavuosina ja epäilen että opin aika paljon läsnäolosta silloin kun homesheissen pahimmassa vaiheessa kaikki oli uhattuna, terveys ja vararikko, ja oli pakko keskittyä siihen miltä vaatteet tuntuu ihoa vasten koska ei ollut muuta keinoa kestää sietämätöntä tilannetta.

Ensimmäisellä kierroksella kun lähdin meditoimaan ja niin edelleen, se oli mitä suurimmassa määrin vapaaehtoista ja innokasta, meditoin kunnes rupesin näkemään leijuvia värikkäitä pilviä ja sitten ne pilvet rupesivat pyörimään, ja sitten selkärankani rupesi meditoidessa kuumenemaan ihmeellisen kuumaksi. Ja sitten rupesin odottamaan noita ilmiöitä, rupesin miettimään mikä niitten merkitys on ja hankkiutumaan kaikenlaisiin tilaisuuksiin joista, joitten anti tuntui epäilyttävältä ja foorumeille joissa mietittiin sen ja tuon merkitystä "kehitysasteelle". Koko juttu kävi turhauttavaksi pinnistelyksi ja sitten sanoin itselleni että nyt saa riittää. Silti, kaikki tulevat vuodet ja kaikki karmeat vaikeudet, koko ajan jossain mielen sopukassa uskoin prosessiin ja että kärsimyksessä on mieltä. Nyt en enää usko. Tästä lähtökohdasta tuntuu kummalliselta ryhtyä jatkamaan prosessia, johon uskon ja en usko. Tai uskon samalla lailla kuin vaikka siihen että lapsi voidaan  rikkoa niin että siitä saadaan huippuviulisti, joka on kyllä lopulta kiitollinen, mutta.... Ja entä oma tahto?

Juu, ei saa pakottaa itseään mihinkään, koska se ei vie asiaa eteenpäin ollenkaan.

Kärsimystä kuvaillaan mm. Raamatussa vertauskuvalla hel*vetin tulesta, mutta se ei ole rangaistus mistään teoista vaan nimenomaan puhdistusta. Kärsimys jatkuu niin kauan kunnes ihminen tajuaa ettei se ole todellista.

Kun kirjoitetaan että kärsimys jatkuu niin kauan kunnes ihminen tajuaa ettei se ole todellista, kärsimys voi olla joko random kärsimystä tai tarkoituksella juuri tälle yksilölle tähdättyä kärsimystä. Random-kärsimys tulee luonnollisesti pyytämättä ja tilaamatta ja sama ei-todellisuuden havaitsemisen periaate siihen toimii, vaikkei taustalla ole yliluonnollista olentoa. Mutta sitten kun kärsimystä ruvetaan räätälöimään yksilökohtaisesti asia muuttuu monimutkaisemmaksi.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 17:43"]

Kärsimys jatkuu niin kauan kunnes ihminen tajuaa ettei se ole todellista.

[/quote]

Uteliaisuudesta, jos olet ottanut maksimäärän velkaa talosta, jonka just ja just pystyt maksamaan, mutta et laajaa ja kallista korjausta, ja perheesi oireilee ja joutuu joka hengenvedolla myrkyttämään itseään, niin kuinka pitkälti sulta onnistuu ajatella että en kärsi mitenkään koska tää ei ole todellista...?

[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 18:26"]

Uteliaisuudesta, jos olet ottanut maksimäärän velkaa talosta, jonka just ja just pystyt maksamaan, mutta et laajaa ja kallista korjausta, ja perheesi oireilee ja joutuu joka hengenvedolla myrkyttämään itseään, niin kuinka pitkälti sulta onnistuu ajatella että en kärsi mitenkään koska tää ei ole todellista...?

[/quote]

Vaikea tilanne, mutta vaikeita tilanteita on ääretön määrä. Yksin eläminen on siksi paljon parempi ratkaisu, silloin välttyy tuolta tilanteelta, mutta silloin kohtaa taatusti jonku toisen ongelman. Asioilla on silti aina taipumus ratketa parhain päin, siksi ei koskaan pidä antaa periksi tai luopua toivosta.

Mulla on pari sanaa teille luusereille. Yrittäkää tulla voimakkaammiksi karatella.

t. N43

[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 18:45"]

[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 18:26"]

Uteliaisuudesta, jos olet ottanut maksimäärän velkaa talosta, jonka just ja just pystyt maksamaan, mutta et laajaa ja kallista korjausta, ja perheesi oireilee ja joutuu joka hengenvedolla myrkyttämään itseään, niin kuinka pitkälti sulta onnistuu ajatella että en kärsi mitenkään koska tää ei ole todellista...?

[/quote]

Vaikea tilanne, mutta vaikeita tilanteita on ääretön määrä. Yksin eläminen on siksi paljon parempi ratkaisu, silloin välttyy tuolta tilanteelta, mutta silloin kohtaa taatusti jonku toisen ongelman. Asioilla on silti aina taipumus ratketa parhain päin, siksi ei koskaan pidä antaa periksi tai luopua toivosta.

[/quote]

Toivo on kärsimyksen toinen puoli, kärsimys ja toivo ovat sama asia vain eri näkökulmasta. Jos kärsimys on epätosi ja merkityksetön, samoin on myös toivo. Jos ihmiseltä vaaditaan toivoa, silloin häneltä ei voi vaatia samalla kärsimyksen merkityksen kieltämistä, silloin mennään henkisen väkivallan puolelle.

Et voi sanoa että leave me alone, koska et voi kieltää sitä mikä olet.

Mutta pakotusta se ei ole, ainut kuka sua voi pakottaa johonkin on sun oma ego.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 11:45"]

Et voi sanoa että leave me alone, koska et voi kieltää sitä mikä olet.

Mutta pakotusta se ei ole, ainut kuka sua voi pakottaa johonkin on sun oma ego.

[/quote]

Ehkä pakotus on väärä sana, ja paremmin asiaa kuvaisi se että jos ei seuraa henkistä tietä (aargh että inhoa tuota ilmaisua) niin tulee isosti lunta tupaan? Tavallaan siis "opetuksia" sataa rangaistuksenomaisesti, tai siltä se itsestä tuntuu, kohtuuttomissa määrin. JOS valitsee henkisen tien kulkemisen, nämä ovat tietysti tärkeitä opetuksia, mutta eikö voi sanoa että kiitos vain, mutta haluaisin vain elää tavallista elämää?

Ja ps. Edelleenkään ei tarvi kertoa että olen sekaisin päästäni, tiedän sen kuulkaa ihan itsekin.

Ap on koko ikänsä tehnyt tiliä henkisyyden ja ei-henkisen elämäntavan väliä alkaen siitä että pikkutyttönä haaveilin ryhtyväni nunnaksi ja nuorena aikuisena valaistuvani, ja sitten jätin sen kaiken taakseni, tai yritin. Koska kaiken jälkeen päällimmäiseksi on jäänyt kokemus että minun elämässä ei ole mahdollista valita materiaan kiinnittymistä, se otetaan heti pois ja vielä julmalla tavalla. Ja tällaisessa ajattelussahan lähtökohta on tietenkin se, että kaikella on elämässä merkitys (ja sisäinen skeptikkoni luonnollisesti pyörittelee tässä kohtaa silmiään).

Esimerkki, ostimme jokunen vuosi sitten hometalon. Prosessi kaupan purkamiseksi oli niin raastava, samoin kuin pelko terveyden puolesta ja vaikutukset talouteen. Mietin silloin paljon omaa suhdetta tavaroihin ja omaisuuteen ja asumuksiin kiintymiseen. Päätin että otan kuin otankin kaikesta huolimatta elämäni kiintopisteeksi uuden kodin, kauppa saatiin purettua, painajaisen jälkeen rakensimme omaa taloa ihanaan paikkaan. En osaa sanoin kuvata mikä merkitys meidän tontilta avautuvalla hienolla näköalalla oli mulle, se oli niin vahva symboli sille että homepainajainen on ohi ja haluan kiinnittyä loppuelämäkseni johonkin konkreettiseen, haluan rauhaa, kauneutta ympärille.... Nyt koti on valmis, näköalapuolella on vain yksi talo aika lähellä mutta ei häiritsevästi, siellä puiden takana. Tai oli. Sen omistaja vaihtui, ja uusi omistaja on perustanut tontin rajalle, suoraan meidän näköalan keskelle ei yhden vaan kolme romuläjää/kaatopaikkaa/roskatunkiota. Koko horisontin laajuudelta. Katselen niitä aamukahvilla, töitä tehdessäni. Kun kaikella on merkitys, sanokaa mulle mikä on tämän merkitys.

Tjaa'a, eipä ne merkitykset aukea niin helposti jos ollenkaan. Kaikella on tosiaan merkityksensä, mutta kenties opit ne vasta paljon myöhemmin.

"Koska kaiken jälkeen päällimmäiseksi on jäänyt kokemus että minun elämässä ei ole mahdollista valita materiaan kiinnittymistä, se otetaan heti pois ja vielä julmalla tavalla"

Sun pitää ottaa huomioon, että kukaan ei ota sulta mitään pois vaan kaikki mitä tapahtuu on lähtöisin aina susta ittestäsi. Luultavasti yrität takertua tai kiintyä vääriin asioihin. Aina kun luulet olevasi pinnalla sut vedetäänkin takaisin syvyyksiin.

Sä olet selvästi murtovaiheessa, henkinen minäsi on heräämässä, mutta toisaalta haluat palata takaisin tietämättömyyteen ja tuo ristiriita aiheuttaa kärsimystä. Kuten todettu, et voi paeta sitä mikä olet, koska se on ainoa asia mikä oikeasti on.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 13:08"]

Luultavasti yrität takertua tai kiintyä vääriin asioihin. [/quote]

Kyllä mulle se on selvää että yritän kiinnittyä vääriin asioihin, mutta koko tämän kirjoituksen pointti on se että eikö henkisessä elämänskenaariossa ole mitään sanomista siihen mihin kiinnittyy? Olen halunnut tietoisesti kiinnittyä vääriin asioihin ja - tässä vinksahtaneessa new age -todellisuudessa johon nyt siis taas hetkeksi lipsahdan - odottaisin sille normaaleja seurauksia ja normaaleja vaikeuksia. Sellaisia kuin vaikka että uudessa talossa on jotain vikaa tai joku meistä saa vakavan sairauden tms. Eikä näitä mitkä iskee suoraan mun symboliin niin kipeästi kuin vain pystyy. Tiedän että kolme tunkiota horisontissa on pieni ja narunremahduksia aiheuttava asia, mutta mun symbolitasolla se on se kipein isku minkä joku hemmetin kosminen kouluttaja voi vain keksiä.

Sä teet asioista jotka ei ole ongelma, ongelman itsellesi.  Yritä sen sijaan keskittyä niihin asioihin jotka tuovat sulle iloa ja unohda näköpiiristä kaikki tunkiot ja muut jutut. Sun ei tarvi tukea henkisyyttä valinnoillasi, mutta älä myöskään tue niitä negatiivisia asioita vaan anna niiden tulla toisesta silmästä sisään ja toisesta ulos^^

Monet muuntaa vaikeat asiat huumoriksi, joka on ihan hyvä lähestymistapa, koska kosmiselta vitsailtä nuo tunkiotkin vaikuttavat.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 13:33"]

Monet muuntaa vaikeat asiat huumoriksi, joka on ihan hyvä lähestymistapa, koska kosmiselta vitsailtä nuo tunkiotkin vaikuttavat.

[/quote]

Ehkä suurin ongelma tässä on se, että mä en jaksa enää ottaa huumorilla ja mä olisin niin tarvinnut sen näköalan. Synnyin äärimmäisen snobiin yläluokkaiseen kotiin ja odotukset oli korkealla, ja sen jälkeen olen joutunut läpikäymään fyysisen sairauden joka pakotti eläkkeelle, ja siihen liittyvän työkyvyttömyyden ja normaalista elämästä syrjäytymisen ja henkilökohtaisen varattomuuden häpeän ja oman surun ja pettymyksen terveyden takia. Sitten kun siitä taistelin jonkinlaisen hyväksymiseen ja tasapainoon, alkoi uusi kierros ja homehelvetti, ja nyt kun mun haaveet korvattiin tunkiolla, niin näköalat katosi kaikilla tasoilla. En enää jaksa "oppia".

Oppiminen on elämän mittainen asia, joten siitä ei pääse eroon. Se mikä rakentuu epätäydellisyydestä, sitä ei voi tehdä täydelliseksi koska asiat muuttuvat alati. Se on sisäänrakennettu jo fysiikan lakeihin. 

Monella näyttää kaikki olevan kunnossa ja elämä täydellistä, mutta sellainen on aina vain pintaa. Vain ne jotka ovat valinneet henkisen kasvun kaiken muun kustannuksella, voivat elää täydellistä elämää vaikka päällepäin se vaikuttaisi muiden silmissä kovin kurjalta.

Mitä enemmän kiinnyt asioihin, sitä suuremmalla todennäköisyydellä tulet kohtaamaan yhtä suuria pettymyksiäkin. Se maisema varmasti paranee, kun keskityt siihen tosiasiaan että sulla on ihana talo, harvoilla on edes sitä.