Henkisistä asioista kiinnostuneet

Tässä keskustelun kuluessa olen tajunnut ettei se talo ollut edes tärkein vaikka tärkeä olikin (edelleenkään ei ole kovin materialistinen), vaan nimenomaan se kaunis näköala ja kaikki mitä se maailmassa edustaa siksi olen nyt niin rikki. New age -skene on niin sekava. Toisaalta toitotetaan että maailmankaikkeus on hyväntahtoinen ja saat mitä haluat kun oikein kovasti tahdot jadda jadda. Ja toisaalta taas sitten mitään ei saisi tahtoa tai ainakaan olla pahoillaan kun joutuu luopumaan kaikkein merkityksellisimmistä asioista. Nyt pitäisi sitten osata elää täysin ilman haaveita, miten se tehdään?

Helpottaa kyllä tämä vuodattaminen joten tämän vielä sanon. Järjen tasolla ymmärrän että olisi paljon kauheampaa jos joku läheisistäni, esim. aviomieheni tai minä itse vaikkapa sairastuisi syöpään ja kuolisi, menettäisin talon ja niin edelleen. Silti se olisi kaiken kokemani jälkeen vain yhdenlainen elämän tarjoama isku, se ei saisi minua pettymään elämään tai katkeroitumaan. Mutta tämä pieni asia on sellainen, että merkityksellisistä taphtumista koostuvassa maailmassa on vaikea sen jälkeen jatkaa, koska miten elää kun ei saa olla mitään kiinnekohtaa muuta kuin välinpitämättömyys asioista. Kun edes hetken saisi olla vain ja nauttia jostain merkityksellisestä mitä varten on käynyt kovan taistelun.

Olen kiinnostunut lähinnä sellaisesta ajattelutavasta, jota nimitetään sekulaarihumanismiksi. ohis