Lapsi amikseen, eiko ketään vanhempaa oikasti

Teoriassa amiksen suorittanut voi hakea mihin tahansa korkeakouluun, mutta käytännössä on vaikea päästä sisään. Amiksessa mm. matematiikan, fysiikan ja kielten opiskelu on aivan alkeellista, eli jo se poissulkee monen alan pääsykokeissa menestymisen.

Tietty kiva jos osaa valita sen loppuelämänsä alan jo 15-vuotiaana niin eipä siinä sitten mitään, mutta hankalaksi menee jos haluaisi jotain täysin eri alaa lähteä opiskelemaan. Lääkiksen pääsykokeisiin on turha mennä yrittämään amiksen tiedoilla ja sitten taas taideyliopistoissa ei olla kiinnostuneita niinkään lukiotodistuksen tasosta, kunhan se lukio nyt vaan tullut käytyä läpi, eikä papereissa lue lähihoitaja tai merkonomi (niissä nyt vaan on tietty "white trash -stigma" tietyissä piireissä).

Ylioppilastutkinnon suorittaminen amiksen ohella taas oli oman kokemukseni mukaan aivan hullun hommaa. Päivät oli pitkiä ja kesälomaa myöten joutui istumaan kursseilla, opettajat tulivat toisen kaupungin lukiosta ja jos kurssia ei läpäissyt niin sitten sen joutui suorittamaan taas kolmannen koulun iltalukiossa omalla ajallaan. Oman alan koulutuksesta ei voinut suorittaa mitään virkistäviä valinnaisia aineita koska lukion kurssit suoritettiin sinä aikana, toisaalta lukiosta suoritettiin vain ne kaikista kuivimmat aineet ja niistäkin vain minimimäärä mikä tarkoitti sitä, että ylioppilaskirjoituksiin oli paljon heikommat eväät kuin sellaisella joka oli opiskellut asiaa paljon enemmän.

Koko homma kaatuikin sitten siihen, ja vasta myöhemmin opiskelin iltalukiossa ylioppilaaksi, mutta ne vuodet olivat päivätyön ohella raskaita ja jälkikäteen ajateltuna hukkaan heitettyä aikaa. Miljoona kertaa helpommalla olisin päässyt jos olisin suoraan mennyt lukioon, ja siitä jatko-opiskelemaan. 

Harmittaa ihan helvetisti. Nyt 25-vuotiaana ansaitsee kaksi kertaa paremmin kuin minä maisterina ja olen välillä työtön.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 21:31"]

Harmittaa ihan helvetisti. Nyt 25-vuotiaana ansaitsee kaksi kertaa paremmin kuin minä maisterina ja olen välillä työtön.

[/quote]

Tätä minäkin pelkään. Itse asiassa hänellä on kaksoistutkinto ja on hakenut yliopistoon huonolla menestyksellä. Sitten totesi, että neljän vuoden päästä hänellä on paljon parempi palkka nykyisessä ammatissaan kuin vastavalmistuneena maisterina, jos olisi saanut opiskelupaikan.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 01:12"]

varmasti harmittaa. 15-vuotiaana sulkee käytännössä itseltään pois mahdollisuuden moneen, moneen ammattiin.

Kyllä minua vanhempana harmittaisi.

[/quote]

missä on laki, missä kielletään menemästä lukioon myöhemmin? Ei missään. 

Jos 15-vuotiaana tietää jo varmasti mitä haluaa, niin sitten ei. Mutta jos mieli muuttuu myöhemmin tulee iso urakka iltalukion käymisessä, jotta pääsee korkeakouluun opiskelemaan haluamaansa alaa.

Kukas ne työt tekee jos nuoret ei alottas ammattikoulusta..? Kokit, tarjoilijat,merimiehet,hoitajat,kampaajat,sähkömiehet,autoasentajat.. Vieläkö joku oikeesti ajattelee et MINUN lapseni on parempi kuin joku sairaanhoitaja,hyh.

Amiksen käyneillä monilla aloilla töitä riittää aina, ja palkat on hyvät, ei tarvi montaa vuotta käydä kouluja kun pääsee jo ansioihin käsiksi. Mulla on kaks pientä poikaa, ja olisin erittäin ylpeä jos heistä tulisi kunnon ammattimiehiä, ei tarvisi meidän vanhusten vanhana murehtia mistään mitään, pojat vielä meille korjaisi autot ja talossa kaiken mitä pitää tehdä. Toinen poika on hulluna autoihin, ja on sanonut että haluaa auton korjaajaksi isona, se on meille ihan ok. Toinen poika alkaa räppäriksi, no sitä ei tiedä, mutta joku esiintyjä siitä tulee, en usko että kumpikaan lukioon menee. Esikoistytär kirjoittaa ylioppilaaksi ja valmistuu samalla merkonomiksikin ja menee varmaan kauppakorkeaan, se on hänen valintansa, enkä ole siihenkään koskaan puuttunut.

Itse valitsin amiksen. Vanhemmat tukivat täysin päätöstäni. Olin kiinnostunut alasta jo paljon ennen yhteishakua ja tiesin tasan, mitä tahdon. Muistan eräätkin sukujuhlat, joissa vanhemman polven sukulaiset kauhistelivat sitä, miten vanhempani antoivat luvan minulle hakea ammattikouluun. Eivät tienneet minun kuulevan keskustelua.

Amikseen hain ysin keskiarvolla ja suoritin kaksoistutkinnon. Samat sukulaiset olivat minusta tuplavalmistujaisjuhlissani "NIIIIIIIN ylpeitä". Teki mieli sanoa jotain menneistä, mutta pidin suuni supussa.

Isoisäni ehti kuolla ennen yhteishakuani. Mainitsin hänelle jo muutamaa vuotta ennen peruskoulun päättymistä urahaaveistani. Alani on kovin miehinen ja muistan ikuisesti hänen sanansa siitä, että hän lupaa kääntyä haudassaan, jos on kuollut, kun tämän hölmön haaveeni toteutan. Naiset tekee naisten töitä ja miehet miesten töitä. Piste. Siitähän vasta sisuunnuinkin ja päätin, että toteutan haaveni. En ole kuitenkaan käynyt tarkistamassa tätä haudassa kääntymistä. :)

On siinä pääsykokeisiin lukemisessakin melkoinen urakka. Onneksi ovat nykyään enimmäkseen aikaisin keväällä, ettei nuorten tarvitse enää tärvätä elämänsä parhaita kesiä pääsykokeisiin lukemiseen.

Kas kun ette huomaa, että ei lukion käyminen ja ylioppilastutkinto mitenkään automaattisesti enää avaa yliopiston ovia, lukuunottamatta eräitä erinomaisesti menestyneitä poikkeuksia harvoilla aloilla.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 22:24"]

Kas kun ette huomaa, että ei lukion käyminen ja ylioppilastutkinto mitenkään automaattisesti enää avaa yliopiston ovia, lukuunottamatta eräitä erinomaisesti menestyneitä poikkeuksia harvoilla aloilla.

[/quote]

Itse en tosiaan olisi ikinä läpäissyt pääsykokeita ilman lukiota. En olisi tajunnut pääsykoekirjoista mitään ja tuskin olisin ensin jaksanut yksin opetella esim. lukion kemiaa ja jatkaa siitä suoraan pääsykoekirjan kemiaan, joka kuitenkin oli vaativampaa kuin lukiokirjojen perusesimerkit.

Ei lukio siis avaa suoraan ovi mihinkään, mutta lukion käymättömyys voi lukita nämä ovet kokonaan (ellei ole poikkeuksellisen lahjakas ja pysty itsenäisesti opiskelemaan lukion oppimäärät tarvittavista aineista - ja silloinkin monilla aloilla pääsykokeessa tulee menestyä paljon muita paremmin, sillä voi tulla valituksi vain pääsykoekiintiössä (joka on usein pienempi kuin yo-arvosanojen ja pääsykokeen yhteipisteillä valittujen kiintiö)).

Olen iloinen, että pääsivät amikseen. Vanhimmalla vaikea lukihäiriö ja koko koulunkäynti oli pelkkää tuskaa. Löysi käytännönläheisen alan, josta on todella kiinnostunut. On käsistään taitava, ja tulee varmasti pärjäämään ammatissaan.

Keskimmäisellä myös koulunkäynti vaikeaa, eikä motivaatiota lukea. Aloitti nyt itseään kiinnostavalla alalla amiksessa ja luotan siihen, että löytää oman paikkansa. 

En ollenkaan ajattele, että amiksen jälkeen on kiva jatkaa eteenpäin - tuskin kumpikaan jatkaa, mutta toivottavasti pääsevät omalla alallaan kiinni työelämään. Kaikki eivät voi olla korkeakoulutettuja. 

Nuorin vasta alakoulussa, mutta lukupäätä ihan eri tavalla kuin vanhemmilla sisaruksilla ja toisaalta ei ole käytännön ihminen, joten valitsee varmaan erilaisen reitin. 

Meidän lapsilla ei ole päätä lukea ylioppilaaksi eikä varsinkaan opiskella yliopistoissa. Hyvä että hankkivat itselleen ammatin, työn ja hyvän elämän (ei hulppean vaikka joku luulee sen olevan synonyymi).

No voihan niitä kemiaa ja fysiikkaa opiskella aikuislukiossa jos yliopistoon haluaa.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 22:50"]

Ei lukio siis avaa suoraan ovi mihinkään, mutta lukion käymättömyys voi lukita nämä ovet kokonaan (ellei ole poikkeuksellisen lahjakas ja pysty itsenäisesti opiskelemaan lukion oppimäärät tarvittavista aineista - ja silloinkin monilla aloilla pääsykokeessa tulee menestyä paljon muita paremmin, sillä voi tulla valituksi vain pääsykoekiintiössä (joka on usein pienempi kuin yo-arvosanojen ja pääsykokeen yhteipisteillä valittujen kiintiö)).

[/quote]

Ei voi enää. Sinä olet jämähtänyt uskomuksesi kanssa jonnekin viime vuosisadalle. On olemassa avoimen väylä, eli opiskellaan sitä ainetta yliopistossa riittävästi, ja on olemassa esimerkiksi kansanopistoissa erityisiä vuoden kestäviä linjoja tiettyjä pääsykokeita varten, mm. lääketiede, oikeustiede, kasvatustiede.

Tosin hyvin harva lääketieteelliseen tai oikeustieteelliseen pyrkivä edes menee ammattikouluun ja jättää lukion kokonaan käymättä, kun se on kuitenkin suorempi reitti eikä kyse voi olla siitä, että ei pärjäisi lukiossa kun tavoite on kuitenkin korkeammalla.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 22:50"]

Ei lukio siis avaa suoraan ovi mihinkään, mutta lukion käymättömyys voi lukita nämä ovet kokonaan (ellei ole poikkeuksellisen lahjakas ja pysty itsenäisesti opiskelemaan lukion oppimäärät tarvittavista aineista - ja silloinkin monilla aloilla pääsykokeessa tulee menestyä paljon muita paremmin, sillä voi tulla valituksi vain pääsykoekiintiössä (joka on usein pienempi kuin yo-arvosanojen ja pääsykokeen yhteipisteillä valittujen kiintiö)).

[/quote]

Ei voi enää. Sinä olet jämähtänyt uskomuksesi kanssa jonnekin viime vuosisadalle. On olemassa avoimen väylä, eli opiskellaan sitä ainetta yliopistossa riittävästi, ja on olemassa esimerkiksi kansanopistoissa erityisiä vuoden kestäviä linjoja tiettyjä pääsykokeita varten, mm. lääketiede, oikeustiede, kasvatustiede.

Tosin hyvin harva lääketieteelliseen tai oikeustieteelliseen pyrkivä edes menee ammattikouluun ja jättää lukion kokonaan käymättä, kun se on kuitenkin suorempi reitti eikä kyse voi olla siitä, että ei pärjäisi lukiossa kun tavoite on kuitenkin korkeammalla.

Olisin toooodella onnellinen jos lapseni pääsisi hakutoiveena oliviin ammattikouluihin vuoden kuluttua!!!! Esikoinen kävi lukion, ei millään suurella panostuksella tai menestyksellä, mutta tämän nuoremman kanssa on vaikeaa.

[quote author="Vierailija" time="11.08.2013 klo 10:34"]

Ei voi enää. Sinä olet jämähtänyt uskomuksesi kanssa jonnekin viime vuosisadalle. On olemassa avoimen väylä, eli opiskellaan sitä ainetta yliopistossa riittävästi, ja on olemassa esimerkiksi kansanopistoissa erityisiä vuoden kestäviä linjoja tiettyjä pääsykokeita varten, mm. lääketiede, oikeustiede, kasvatustiede.

Tosin hyvin harva lääketieteelliseen tai oikeustieteelliseen pyrkivä edes menee ammattikouluun ja jättää lukion kokonaan käymättä, kun se on kuitenkin suorempi reitti eikä kyse voi olla siitä, että ei pärjäisi lukiossa kun tavoite on kuitenkin korkeammalla.

[/quote]

Lääketiedettä ei ainakaan omassa kotikaupungissani voi opiskella avoimessa. Monissa aineissa toki onnistuu, maksaa vain törkeästi, yliopistosta riippuen noi 10/opintopiste. Joillakin aloilla pisteitä tarvitaan ainakin lähemmäs sata ollakseen hakukelpoinen tuota väylää pitkin... Kansanopistojen perusteelliset kurssit maksavat sitten tonneja.

Jos motivaatiota ja riittävästi rahaa löytyy, nuo molemmat ovat ihan potentiaalisia vaihtoehtoja.

Mielestäni lukioon meneminen on kyseenalaista lukuaineiden keskiarvon alittaessa kahdeksikon rajan, erityisesti jos keskiarvoa huonontavat kielet, historia, äidinkieli ym.

Päinvastaisessa tilanteessa (luonnontieteet ei ominta aluetta) valinnanvaraa kyllä löytyy, vaimoni kirjoitti loistavat tulokset aikanaan kielistä ja reaalista (psykologia, uskonto, filosofia). Lyhyttä matikkaa hän ei kirjoittanut, siitä olisi tullut b tai c...

Tuttavaperheen poika on nyt menossa amiksen konepuolelle. Kaveri on kätevä käsistään, osaa erilaisia rakennelmia toteuttaa ilman neuvoja ja ohjeita. Puntaroimme asioita kerran yhdessä ja hän tuli tulokseen ammatin hankkimisen ohessa käydä aikuislukion puolella pitkän matikan ja fysiikan kurssit. Molemmat peruskoulun päättötodistuksessa 9.

Omilla lapsillani asia on ajankohtainen kymmenen vuoden kuluttua. Mielestäni mahdollisuus opinnoissa selviytymiseen ratkaisee valinnan; kokemusta on yli 40 vuoden takaa tädistäni, joka kävi ylioppilaaksi suvun pakottamana. Tuloksena yleisarvosana b, eikä opinnoista jatko-opiskeluun haettaessa juurikaan hyötyä. Kyse ei ollut laiskuudesta, kyvyt eivät yksinkertaisesti riittäneet.

Jos minä olen kykyjeni äärirajoilla valmistunut DI ja vaimoni työtön saksan/ranskan kielen ope, voimmeko oikein edellyttää jälkikasvumme ilman muuta hankkimaan samaa tai korkeampaa koulutustasoa?

Miksi ihmeessä harmittaisi? Onhan sillä lapsella loppuelämä aikaa kouluttautua vaikka yliopistossa jos niin haluaa.

Mun mielestä amis on ihan hyvå vaihtoehto. Sieltä pääsee nykyisin jatkamaan ihan mihini vain haluaa.