Lapsi amikseen, eiko ketään vanhempaa oikasti

Ensin ajattelin, että harmittaa suunnattomasti pojan meneminen ammattikouluun. Onneksi se tunne hävisi suhteellisen nopeasti ja olen todella iloinen hänen puolestaan, koska hän itse on ollut innoissaan koulusta ja ala tuntuu olevan oikea.

Ensin ajattelin, että harmittaa suunnattomasti pojan meneminen ammattikouluun. Onneksi se tunne hävisi suhteellisen nopeasti ja olen todella iloinen hänen puolestaan, koska hän itse on ollut innoissaan koulusta ja ala tuntuu olevan oikea. Aluksi kyllä harmitti, vaikken ole ikinä myöntänyt tai sanonut sitä kenellekään.

Ensin ajattelin, että harmittaa suunnattomasti pojan meneminen ammattikouluun. Onneksi se tunne hävisi suhteellisen nopeasti ja olen todella iloinen hänen puolestaan, koska hän itse on ollut innoissaan koulusta ja ala tuntuu olevan oikea. Aluksi kyllä harmitti, vaikken ole ikinä myöntänyt tai sanonut sitä kenellekään.

Ensin ajattelin, että harmittaa suunnattomasti pojan meneminen ammattikouluun. Onneksi se tunne hävisi suhteellisen nopeasti ja olen todella iloinen hänen puolestaan, koska hän itse on ollut innoissaan koulusta ja ala tuntuu olevan oikea. Aluksi kyllä harmitti, vaikken ole ikinä myöntänyt tai sanonut sitä kenellekään.

ja aina voi suorittaa kaksoistutkinnon! se on kovaa valuuttaa työmarkkinoilla! 

Riippuu vähän linjasta. Ammattikoulussa on linjoja joita arvostan ja sitten niitä joita en niinkään. Jos ammatti on kutsumus, niin silloinhan se on hyvä juttu. Toki se kutsumus voi vaihtua elämän varrella, ei 15v:n unelma-ammatti vält. säily koko elämää samana, mutta nykyään alan vaihto on aina helppoa... ;)

Erilaiset teknisten alojen miesvaltaiset amisalat on aika jees. Palkka on ihan kelvollinen ja niistä pääsee jatko-opiskelemaan insinööriksi tms. melko helposti, jos koulun on kunnolla hoitanut. Sähköala, ATK-linjat erityisesti on aika hyviä. Tyttöjen puolella on valitettavasti pienipalkkaisempia ammatteja tarjolla, mutta jos kutsumus vetää keittiöalalle tai kauneuden tai vaatteiden pariin, niin mikäs siinä....

No ei, kun se valmistuu 18-vuotiaana ammattiin. Parikymppisenä saattaa saada jo parempaa palkkaa kuin vanhempansa.

Enemmän harmittaisi, jos kävisi ensin lukion ja sitten vasta menisi amikseen

En tiedä. Voi olla, et olis harmittanut jos lapset olis menny, menis amikseen.

Esikoinen valmistu juuri keväällä lukiosta, seuraava menee lukion tokalle ensviikolla, kolmas on menossa myös lukioon. Kuopus sen verran nuori vielä, ettei osaa sanoa.

Esikoinen 9 vuotiaana jo pohti, että mihin yliopistoon sitä sitten meniskään. Yliopisto-opinnot alka syyskuussa.

Nyt lukiossa olevalla on selvät sävelet opiskelujen suhteen ja tiennyt jo useamman vuoden mihin yliopistoon haluaa.

Minu ei harmittaisi, jos tietää mitä haluaa.

Olen aina sanonut, että turhaa menee 3 vuotta elämästään tuhlaamaan lukioon, ellei tiedä, että jatkaa siitä eteenpäin, ja tarvitsee hyvän lukion todistuksen.

Ammattikoulusta saa ammatin ja pääsee työelämään nopeammin kiinni ja myös ansioihin ja monella ammattikoulupohjaisella on parempi palkka kuin lukion käyneellä ja sitä myöten esim, kauppikseen menneenä.

Minu ei harmittaisi, jos tietää mitä haluaa.

Olen aina sanonut, että turhaa menee 3 vuotta elämästään tuhlaamaan lukioon, ellei tiedä, että jatkaa siitä eteenpäin, ja tarvitsee hyvän lukion todistuksen.

Ammattikoulusta saa ammatin ja pääsee työelämään nopeammin kiinni ja myös ansioihin ja monella ammattikoulupohjaisella on parempi palkka kuin lukion käyneellä ja sitä myöten esim, kauppikseen menneenä.

Minua ei todellakaan harmittaisi. Harmittaa, että en itse aikoinaan mennyt ja hankkinut kunnon ammattia. Nyt yliopistotutkinto takana ja paska duuni. Aion opiskella lähihoitajaksi kunhan saan rahaa säästöön, että voin lähteä opiskelemaan.

Amiksessa sentään pääsee tekemään jotain käsillään, lukiossa piti vaan istua ja istua. Olisi pitänyt valita amis 80-luvulla.

Harmittaisi kyllä, sillä toivon, että jälkikasvuni korkeakouluttautuisi. Enkä nyt tarkoita AMK:ta vaan yliopistoa, enkä "rimaa hipoen 30-vuotiaana maisteriksi", vaan nuorena sisään, nuorena hyvillä papereilla ulos ja töihin. Mieluiten joltain ns. kovalta alalta ensin maisteriksi/DI:ksi/lääkäriksi ja sitten väitöskirjan kimppuun, jos vielä intoa piisaa. Yleissivistystä sitten vapaa-ajalla kirjoista, matkailuista ja musiikista opiskelun ohella.

varmasti harmittaa. 15-vuotiaana sulkee käytännössä itseltään pois mahdollisuuden moneen, moneen ammattiin.

Kyllä minua vanhempana harmittaisi.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 01:12"]

varmasti harmittaa. 15-vuotiaana sulkee käytännössä itseltään pois mahdollisuuden moneen, moneen ammattiin.

[/quote]

Kuinka niin? Ammattikoulusta voi jatkaa ammattikorkeakouluun. Teoriassa myös yliopistoon, vaikka käytännössä se on melko epätodennäköistä. Ylioppilastutkinnon voi suorittaa myös aikuislukiossa ihan missä vaiheessa elämää tahansa. Parempi hyvin suoritettu ammattikoulu kuin huonot paperit lukiosta.

[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 21:48"]

harmita lapsen valinta päätyä amikseen 15veenä?

[/quote]

En osaa vastata kaikkien puolesta, mutta omalta osaltani ei harmittanut lainkaan kun lapset nro 4 ja 5 valitsivat amiksen lukion sijaan. Se oli heille parempi valinta ja kumpkin on nyt , vuosia myöhemmin, löytänyt paikkansa, toinen amisalansa yrittäjänä, toinen ihan muista töistä.

Ei harmittaisi, vaikka kaikki 3 päätyisivät amikseen, he elävät omaa elämäänsä enkä minä tee päätöksiä heidän puolestaan. Jos haluavat mennä amikseen, senkus menevät, jos haluavat lukioon, siitä menevät :) Olen ylpeä, että opiskelevat, harmittaisi tosiaan jos jäisivät vain maleksimaan eivätkä menisi mihinkään! :)

Ei harmita. On unelmatyössään. Keskiarvo olisi hyvin riittänyt lukioon ja lukemaan pidemmälle mutta on tekijä - ei lukija -tyyppiä.

Toinen lapsi kävi amk:n ja kolmas sai juuri kandin paperit yliopistosta ja jatkaa maisteriksi. Kukin luonteensa ja intonsa mukaisesti.

Tärkeämpää on se että ovat onnellisia ja työelämässä vahvasti mukana.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 01:12"]

varmasti harmittaa. 15-vuotiaana sulkee käytännössä itseltään pois mahdollisuuden moneen, moneen ammattiin.

Kyllä minua vanhempana harmittaisi.

[/quote]

Etkö sinä todellakaan tiedä, että ammattikoulusta voi hakea ammattikorkeakouluun ja yliopistoon? Etkö tiedä sitäkään, että ylioppilaaksi voi ammattikoulun käynytkin kirjoittaa?

Lukio-opintoja voi suorittaa myös aikuisena, jos ei teinin opiskelumotivaatio ole enää korkeimmillaan.

Surullista, jos näin monet vanhemmat pilaavat lapsensa tulevaisuuden vaatimalla lukion käyntiä ja ylioppilaskirjoituksia, vaikka paremmmin pärjäisivät hyvällä amiskoulutuksella kuin huonolla ylioppilastodistuksella.

Itse asiassa olen ylpeä amiksenkäyneistä lapsistani periaatteella "minun lapseni tekee sinunkin lapsellesi ruokaa" tai "minun lapseni hoitaa sinutkin".

Eipä harmita. Pääasia että pääsevät ja haluavat mennä jatko-opintoihin. Kaksi lapsista käynyt lukion ja sitten amk:n. Yksi kävi amiksen ja nyt aloittaa amk:n. Nuorin lähti juuri amikseen pitkän harkinnan jälkeen. Poika sai itse päättää mutta asiaa mietittiin ja opoja konsultoitiin. Kaksoistutkinnosta poika luopui, kun selvisi, että jatko-opintoihin pääsee paremmin esim. keskitasoisella amistodistuksella kuin heikolla lukion todistuksella. Todettiin pojan kanssa, että hänen kannattaa tässä vaiheessa panostaa kunnolla suoritettuihin ammattiopintoihin ja jos haluaa myöhemmin suorittaa lukion, niin sitten iltalukioon.

Pojalla olisi älyä selvitä lukiosta mutta intoa lukemiseen tällä hetkellä ei ole. Sen sijaan on käsistään taitava ja tarkka. Mies totesi, että meidän lapsista kätevin ja huolellisin kaikissa remontti ja korjaushommissa.

Itse olen käynyt yliopiston ja mies amk:n. Minulla on sellainen mutu-ajatus että nykyisin yliopistoista valmistuville ei niin helposti löydy töitä kuin amk:n tai amiksen käyneille. Tämä mutu johtuu siitä että yliopiston käyneistä tuttavissa on paljon työttömiä mutta amk.n käyneet ovat työelämässä.Toki riippuu paljon alasta.