Lue keskustelun säännöt.
Miksi pöydässä syömistä pidetään niin tärkeänä?
25.06.2013 |
Lapsuuden perheessäni syötiin missä sattuu, usein tv:tä katsellen. Omassa perheessäni syödään myös usein muualla kuin ruokapöydän ääressä. Aamupala syödään esim. useasti niin, että lapset katsovat piirrettyjä ja me aikuiset luemme uutisia netistä. Päiväruoka ja juhlallisemmat ateriat syödään ruokapöydässä.
Miksi jotkut pitävät ruokapöydän ääressä syömistä niin erityisen tärkeänä? Ja syömistä tv:n ääressä lähes syntinä?
Ja mainittakoon vielä aiheeseen liittyen: olemme kaikki normaalipainoisia, omaamme hyvät pöytätavat ja esim. ravintolassa/juhlissa asiallisesti syöminen ei tuota mitään ongelmaa. Vietämme myös aikaa paljon perheenä ulkoillen, harrastaen jne.
Kommentit (57)
Kannattaako tähän vastata mitään, kun aiot selvästikin perustella kaiken sillä, että te syötte tv:n ääressä ja silti omaatte moitteettomat ruokatavat ja olette hoikkia. Huoh. Jos joku tykkää syödä kumarassa tv:n ääressä ja olla puhumatta mitään tai katsoa tv:tä eikä muita perheenjäseniä, niin siitä vaan. Ei se mun arkea häiritse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut on noista tavoista niin tarkkoja. Meillä ei olla, ei tarvitse arkisin päivällisellä pöydässä pönöttää jos ei huvita. Lapset ottaa usein ruoan huoneisiinsa, jossa tietokoneen äärellä syövät. Minäkin usein, jos teen duunia kotona. Mies usein syö pöydän ääressä.
Opetamme silti käyttäytymistavat vierailuja, juhlia, koulua tms varten lapsille, mutta kotona saapi olla rennosti tässäkin asiassa kuten monessa muussa. Meilläkään ei ole kukaan ylipainoinen, vaikka usein sanotaan TV:n tai tietokoneen ääressä syömisen lihottavan kun ei tiedosta paljonko syö.
Munkin mielestä ruokapöytä on ihan yliarvostettu. Harvemmin kaikki ovat kotona ruoka-aikaan. Muutenkin ruokapöydässä keskusteleminen tuo kuulustelun makua koko hommaan, ikinä tykännyt. Ruokapöytä myöskin tekee ruokailusta ihan yliarvostettua. Ruokaa tarvitaan hengissä pysymiseen, ei keskusteluun. Tietysti silloin tällöin voi ns sosiaaliruokailla, esim juhlapyhinä ehdottomasti, mutta ei siitä arkena mitään perheen kohokohtaa tehdä. Helpommin Se juttelu käy esim ulkoillessa, nukkumaan mennessä tai leikkiessä.
Se tutkimuskin joskus tehtiin, että lapset puhuvat asioistaan vanhemmilleen paljon helpommin, kun vanhemmalla on jotain tekemistä (esim ruoanlaitto, yhdessä haravointi). Näin lapselle ei tule tunnetta ns kuulustelusta, eikä lapsi niin pelkää vanhemman reaktiota asioihinsa, kun katsekontakti ei ole suora.
Meillä syödään pöydässä siksi, että en halua juoksennella ympäri taloa etsimässä tiskejä. En myöskään halua, että joku kaataa kokikset matolle/tietokoneen näppäimistölle tai että pizza päätyy väärin päin valkoiselle sohvalle. Meillä on myös koira, joka nappaa herkut taaperon kädestä. Syöttötuolissa pöydän ääressä syödessä näin ei voi käydä.
5 jatkaa: ja mun mielestä tärkeintä on Se, mitä syö. Ei Se paljon syö. Esim kasviksia voi syödä kuinka paljon tahansa, eikä sitä lautasta tarvitse lapata täyteen ruokaa. Sitä voi hakea lisää keittiöstä, söi sitten vaikka metsässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mä en ole kauhean nipo pöydässä syömisestä - MUTTA...
Monet pienet lapset syövät hirvittävän sottaisesti ja pyyhkivät kätensä/naamansa sohvaan, jos silmä välttää, myös kaatavat juomia, murustavat jne. Se on epäkäytännöllistä.
Meidän pienet lapset ovat sottapyttyjä.
Lisäksi meillä syödään yhdessä, lapset malttavat silloin syödä paremmin ja olla höösäämättä. Se tilanne ikäänkuin "pysyy hallinnassa". Yhden pöydän ääreen on helpompi kattaa ruokaa. Jos laitan olkkarin pöydälle, niin lapset onnistuu sen tuokion kyllä jotenkin pilaamaan säntäilemällä ja ruokaa levittämällä/kaatamalla.
Mun miehen vanhemmat lapset ed avioliitosta eivät koskaan syöneet pöydän ääressä äitinsä luona, kun olivat pienempiä. Heille oli TOSI vaikeaa meillä asettua ihan tavalliseen ruokapöytään syömään ja jutustelemaan niitä näitä. Se oli heille kuin rangaistus. He olivat tottuneet siihen, että lautaselle laitetaan ne 5 pinaattilättyä ja sitten lasi maitoa, olkkarin pöydälle nämä ja piirretyt päälle. Päiväkoti- ja kouluruokailu oli ihan painajaisten paikka, kun siellä piti olla niin siististi ja syödä veitsellä ja haarukalla. Eivät olleet tottuneet kuin juhlatilanteissa.
Tällä kokemuksella mun mielestä on tärkeää, että lapsella on kokemus ruokailusta sellaisena, että se voi olla siistiä ja luontevaa, samoin kuten on tietoa erilaisista ruoista, miten niitä syödään, miltä ne maistuvat jne. Ettei se jokapäiväinen ruokailu ole kamala peikko ja taakka.
Sitten vähän isompana - teininä - pohja on tehty ja voi relata. Sen ikäiset lapset jo ymmärtää asiat, vaikka söisivätkin kotona pizzaa suoraan laatikosta ja cokista tölkistä päälle omassa huoneessaan.
[quote author="Vierailija" time="25.06.2013 klo 11:29"]
Kannattaako tähän vastata mitään, kun aiot selvästikin perustella kaiken sillä, että te syötte tv:n ääressä ja silti omaatte moitteettomat ruokatavat ja olette hoikkia. Huoh.
[/quote]
En tiedä kannattaako, mutta ei tämä sen kummempaa ole kuin kaikki ne ketjut, joissa pöydän ääressä, haarukalla ja veitsellä syövät kehuvat olevansa niin paljon sivistyneempiä, hoikempia ja kohteliaampia kuin muut. Jotkut haluaa pönöttää aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruokahetket ovat meille tärkeä kohtaamishetki.
Tää on vähän sellainen suomalainen juttu, kun monet asiat, jotka liittyy "hyviin tapoihin" liitetään heti kiusalliseen pönöttämiseen. Vähän niinkuin pikkuisen kuopaisee, niin se metsäläinen sieltä pilkistää, joka pelkää oman keittiönpöydänkin ääressä pönöttämistä. My ass.
[quote author="Vierailija" time="25.06.2013 klo 11:32"]
Jotkut on noista tavoista niin tarkkoja. Meillä ei olla, ei tarvitse arkisin päivällisellä pöydässä pönöttää jos ei huvita. Lapset ottaa usein ruoan huoneisiinsa, jossa tietokoneen äärellä syövät. Minäkin usein, jos teen duunia kotona. Mies usein syö pöydän ääressä.
Opetamme silti käyttäytymistavat vierailuja, juhlia, koulua tms varten lapsille, mutta kotona saapi olla rennosti tässäkin asiassa kuten monessa muussa. Meilläkään ei ole kukaan ylipainoinen, vaikka usein sanotaan TV:n tai tietokoneen ääressä syömisen lihottavan kun ei tiedosta paljonko syö.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.06.2013 klo 11:44"]
[quote author="Vierailija" time="25.06.2013 klo 11:29"]
Kannattaako tähän vastata mitään, kun aiot selvästikin perustella kaiken sillä, että te syötte tv:n ääressä ja silti omaatte moitteettomat ruokatavat ja olette hoikkia. Huoh.
[/quote]
En tiedä kannattaako, mutta ei tämä sen kummempaa ole kuin kaikki ne ketjut, joissa pöydän ääressä, haarukalla ja veitsellä syövät kehuvat olevansa niin paljon sivistyneempiä, hoikempia ja kohteliaampia kuin muut. Jotkut haluaa pönöttää aina.
[/quote]
Ja joillekin ressukoille ihan tavalliset asiat ovat pönöttämistä. Kyllä sulla taitaa olla rankka elämä! Voihan pönötys.
Meillä syödään pöydän ääressä siksi, etten halua rasvatahroja enkä ruoanmurusia muualle. Äläkä tule sanomaan, että te ette murusta, kaikille sattuu vahinkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.06.2013 klo 11:44"]
Mun miehen vanhemmat lapset ed avioliitosta eivät koskaan syöneet pöydän ääressä äitinsä luona, kun olivat pienempiä. Heille oli TOSI vaikeaa meillä asettua ihan tavalliseen ruokapöytään syömään ja jutustelemaan niitä näitä. Se oli heille kuin rangaistus. He olivat tottuneet siihen, että lautaselle laitetaan ne 5 pinaattilättyä ja sitten lasi maitoa, olkkarin pöydälle nämä ja piirretyt päälle.
Tällä kokemuksella mun mielestä on tärkeää, että lapsella on kokemus ruokailusta sellaisena, että se voi olla siistiä ja luontevaa, samoin kuten on tietoa erilaisista ruoista, miten niitä syödään, miltä ne maistuvat jne. Ettei se jokapäiväinen ruokailu ole kamala peikko ja taakka.
[/quote]
Kuulostaa kuitenkin siltä, että nämä miehen lapset ovat kuitenkin osanneet syödä siististi siellä sohvalla, päin vastoin kuin omat lapsesi. Heille se on ollut luontevaa. Eikä ruokapaikan sijainti kyllä ruuan makuun mitenkään vaikuta.
Minulla on parempaakin tekemistä kun kerätä astioita ja siivota ruokasotkuja ympäri taloa. Tietoinen syöminen ehkäisee myös lihavuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.06.2013 klo 11:32"]
Jotkut on noista tavoista niin tarkkoja. Meillä ei olla, ei tarvitse arkisin päivällisellä pöydässä pönöttää jos ei huvita. Lapset ottaa usein ruoan huoneisiinsa, jossa tietokoneen äärellä syövät. Minäkin usein, jos teen duunia kotona. Mies usein syö pöydän ääressä.
Opetamme silti käyttäytymistavat vierailuja, juhlia, koulua tms varten lapsille, mutta kotona saapi olla rennosti tässäkin asiassa kuten monessa muussa. Meilläkään ei ole kukaan ylipainoinen, vaikka usein sanotaan TV:n tai tietokoneen ääressä syömisen lihottavan kun ei tiedosta paljonko syö.
[/quote]
Opetat lapsesi tarvitsemaan viihdykettä kun syövät. Muuten iskee tylsyys. Jos luulette että opettamalla (Lue: sanomalla että teette kylässä sitten eri tavalla, eikä kuten kotona) lapsille ruokatapoja, mutta olematta näyttämättä niitä kotona, saatte aikaiseksi hyvät ruokatavat omaavat lapset, niin elätte illuusiossa. Ei ruokatavat ole pönöttämistä, vaan sitä että osaa istua pöydän ääressä, jaksaa istua siinä, osaa keskustella, syödä hitaasti, ja NAUTTIA ruoasta. Ei hotkia sitä tietokoneen ääressä. Juuri tuota varten tarvitaan näköjään noita ohjelmia, kuten Kaappaus keittiössä.. Koneen ääressä kasvatetaan kumarasa istuvia ja ruokaansa hotkivia lapsia..
Ap ihmettelee varmasti myös miksi pitää ottaa lippis/huppu pois päästä kun ollaan sisällä. Tai miksi pitää syödä veitsellä ja haarukalla. Tai miksi nyt ylipäätään kannattaa noudattaa jonkunnäköisiä käyttäytymissääntöjä noin yleisemmin.
En ymmärrä minäkään sitä, että normaaleja käytöstapoja pidetään suomalaisperheissä tiukkana pönöttämisenä. Muualla maailmassa pidetään aivan tavallisena sitä, että ruoka syödään pöydän ääressä, ja siinä on koko perhe samaan aikaan. Suomalaiset on varmasti ainoa kansa, joiden mielestä rentous = telkkarin katsominen. Meillä on ihan rentoa siinä pöydänkin ääressä, eikä todellakaan juttelu ole mitään kuulustelua, kuten tuolla aikaisemmin joku valitti.
Se kertoo jo tosiaan käytöstapojen puutteesta, jos ei osata edes jutella ilman leluja tai telkkaria ilman että ahdistaa ja on vaikeaa. En oikein usko että tällaiset lapset osaavat siellä kylässä tai juhlatilanteessakaan istua pöydässä rennosti ja jutella ihmisten kanssa. Siinähän se vasta vaikeaa onkin kun ei ole tottunut ollenkaan keskusteluun. Eikä ne pöytätavatkaan harjoittelematta luonnistu. Näkee näitä aikuisiakin, jotka eivät osaa pitää haarukkaa ja veistä luontevasti, puristavat niitä nyrkissä tai lappavat haarukalla niinkuin lapiolla ruokaa suuhunsa. Hyvät tavat tulee luonnostaan kun niitä käyttää kotonakin.
[quote author="Vierailija" time="25.06.2013 klo 11:38"]
Munkin mielestä ruokapöytä on ihan yliarvostettu. Harvemmin kaikki ovat kotona ruoka-aikaan. Muutenkin ruokapöydässä keskusteleminen tuo kuulustelun makua koko hommaan, ikinä tykännyt. Ruokapöytä myöskin tekee ruokailusta ihan yliarvostettua. Ruokaa tarvitaan hengissä pysymiseen, ei keskusteluun. Tietysti silloin tällöin voi ns sosiaaliruokailla, esim juhlapyhinä ehdottomasti, mutta ei siitä arkena mitään perheen kohokohtaa tehdä. Helpommin Se juttelu käy esim ulkoillessa, nukkumaan mennessä tai leikkiessä.
Se tutkimuskin joskus tehtiin, että lapset puhuvat asioistaan vanhemmilleen paljon helpommin, kun vanhemmalla on jotain tekemistä (esim ruoanlaitto, yhdessä haravointi). Näin lapselle ei tule tunnetta ns kuulustelusta, eikä lapsi niin pelkää vanhemman reaktiota asioihinsa, kun katsekontakti ei ole suora.
[/quote]
Näin myös meillä. Olemme vuorotyöperhe, missä ei ole ikinä oikein voinut kaavoihin kangistua. Nuoret juttelevat paljon asioistaan koko ajan arjen tiimellyksessä. Jotenkin ajatus, että ruokapöytä olisi se paikka, missä vain nähtäisiin koko perhe ja vaihdettaisiin kuulumisia, tuntuu ankealta. Me vietämme paljon aikaa yhdessä muuten. Yhteisiä harrastuksia, yhteisiä lenkkejä yms.
Ruoka on minullekin aika lailla vain nälän tyydyttämistä. Siihen ei liity mitään suurempia tunteita ja tapoja. Siksi voin ihan hyvin iltavuorosta tullessani lämmittää ruoan jääkaapista ja ottaa lehden eteeni ja lukaista sen, kun syön.
[quote author="Vierailija" time="25.06.2013 klo 11:44"]
[quote author="Vierailija" time="25.06.2013 klo 11:29"]
Kannattaako tähän vastata mitään, kun aiot selvästikin perustella kaiken sillä, että te syötte tv:n ääressä ja silti omaatte moitteettomat ruokatavat ja olette hoikkia. Huoh.
[/quote]
En tiedä kannattaako, mutta ei tämä sen kummempaa ole kuin kaikki ne ketjut, joissa pöydän ääressä, haarukalla ja veitsellä syövät kehuvat olevansa niin paljon sivistyneempiä, hoikempia ja kohteliaampia kuin muut. Jotkut haluaa pönöttää aina.
[/quote]
Olet oikeassa. Olisi vaan kiva lukea muitakin aloituksia kuin näitä "me mässätään karkkia ja kakuja ja suklaata koko päivän ja ei liikuta ikinä ja ollaan tosi terveitä ja laihoja. Miksi terveellinen ruoka on niin yliarvostettua??" -viestejä.
[quote author="Vierailija" time="25.06.2013 klo 11:48"]Kyllä sulla taitaa olla rankka elämä! Voihan pönötys.
[/quote]
Päinvastoin. Miten mulla voisi edes olla rankkaa, kun saan elää ihan niin kuin haluan? Näiden juttujen mukaan niillä on rankkaa, joiden lapset eivät osaa olla häsläämättä, kuten nr. 8 kuvaa.
Taisi kolahtaa tuo sana 'pönötys' :). Taidat ottaa useinkin jutut turhan kirjaimellisesti?
Minä pidän sitä tärkeänä mm. siksi, että se on yksi niitä harvoja paikkoja missä ollaan kaikki yhdessä ilman elektronisia laitteita, leluja tai muuta häiriötä. Meillä tulee ruokapöydässä puhuttua ihan arkipäivän pikkuasioista, mutta myös tärkeämmistä ja mieltä askarruttavista kysymyksistä. Muulloin tuollaiset keskustelut helposti jäävät telkkarin tai tietsikan jalkoihin.
Mutta hyvä jos teillä on aikaa ja mielenkiintoa jutella muulloinkin perheenä yhteisistä asioista, ja viettää aikaa yhdessä ilman että tuijotetaan jotain kuvaruutua siinä samalla. Meillä on kolme lasta, ja harvoin on muuten tilannetta missä ollaan kaikki yhdessä. Lapset ovat isoja ja niillä on omia harrastuksia ja ystäviä, joten vapaa-aikaa ei useinkaan vietetä koko perhe kasassa.