Lue keskustelun säännöt.
Miksi pöydässä syömistä pidetään niin tärkeänä?
25.06.2013 |
Lapsuuden perheessäni syötiin missä sattuu, usein tv:tä katsellen. Omassa perheessäni syödään myös usein muualla kuin ruokapöydän ääressä. Aamupala syödään esim. useasti niin, että lapset katsovat piirrettyjä ja me aikuiset luemme uutisia netistä. Päiväruoka ja juhlallisemmat ateriat syödään ruokapöydässä.
Miksi jotkut pitävät ruokapöydän ääressä syömistä niin erityisen tärkeänä? Ja syömistä tv:n ääressä lähes syntinä?
Ja mainittakoon vielä aiheeseen liittyen: olemme kaikki normaalipainoisia, omaamme hyvät pöytätavat ja esim. ravintolassa/juhlissa asiallisesti syöminen ei tuota mitään ongelmaa. Vietämme myös aikaa paljon perheenä ulkoillen, harrastaen jne.
Kommentit (57)
[quote author="Vierailija" time="25.06.2013 klo 11:54"]Ei ruokatavat ole pönöttämistä, vaan sitä että osaa istua pöydän ääressä, jaksaa istua siinä, osaa keskustella, syödä hitaasti, ja NAUTTIA ruoasta.
[/quote]
Niin, joku kehui aiemmassa ketjussa, kuinka heillä istutaan 8-10 tuntia pöydän ääressä nauttimassa. Todella terveellistä :).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.06.2013 klo 12:00"]
[quote author="Vierailija" time="25.06.2013 klo 11:55"]
[quote author="Vierailija" time="25.06.2013 klo 11:38"]
Munkin mielestä ruokapöytä on ihan yliarvostettu. Harvemmin kaikki ovat kotona ruoka-aikaan. Muutenkin ruokapöydässä keskusteleminen tuo kuulustelun makua koko hommaan, ikinä tykännyt. Ruokapöytä myöskin tekee ruokailusta ihan yliarvostettua. Ruokaa tarvitaan hengissä pysymiseen, ei keskusteluun. Tietysti silloin tällöin voi ns sosiaaliruokailla, esim juhlapyhinä ehdottomasti, mutta ei siitä arkena mitään perheen kohokohtaa tehdä. Helpommin Se juttelu käy esim ulkoillessa, nukkumaan mennessä tai leikkiessä.
Se tutkimuskin joskus tehtiin, että lapset puhuvat asioistaan vanhemmilleen paljon helpommin, kun vanhemmalla on jotain tekemistä (esim ruoanlaitto, yhdessä haravointi). Näin lapselle ei tule tunnetta ns kuulustelusta, eikä lapsi niin pelkää vanhemman reaktiota asioihinsa, kun katsekontakti ei ole suora.
[/quote]
Näin myös meillä. Olemme vuorotyöperhe, missä ei ole ikinä oikein voinut kaavoihin kangistua. Nuoret juttelevat paljon asioistaan koko ajan arjen tiimellyksessä. Jotenkin ajatus, että ruokapöytä olisi se paikka, missä vain nähtäisiin koko perhe ja vaihdettaisiin kuulumisia, tuntuu ankealta. Me vietämme paljon aikaa yhdessä muuten. Yhteisiä harrastuksia, yhteisiä lenkkejä yms.
Ruoka on minullekin aika lailla vain nälän tyydyttämistä. Siihen ei liity mitään suurempia tunteita ja tapoja. Siksi voin ihan hyvin iltavuorosta tullessani lämmittää ruoan jääkaapista ja ottaa lehden eteeni ja lukaista sen, kun syön.
[/quote]
Meillä myös. Myös lämmin ruoka ja kokkaaminen on mielestäni yliarvostettua. Me syödään silloin kun syödään ja yleensä kylmää ruokaa suoraan jääkaapista tai sitten vaikka wc:ssä lehteä lukiessa. Siinä lapset muuteniin rauhoittuu kivasti. Ei sillä paikalla niin väliä ole. Ruoka ja nälän poistaminen on se pää-asia. En ole ikinä edes ostanut meille ruokapöytää. Mitä turhaan sellaiseen pönöttämiseen tuhlata rahaa. Eli samoilla linjoilla ollaan myös Ap:n kanssa!
[/quote]
Tiedät olevasi naurettava :)
Taisi tosiaan kolahtaa sinuun tosi paljon. Oletko muutenkin sellainen mustavalkoinen ihminen, että jos kaikki eivät ole samaa mieltä kanssasi, alat marttyyrimaisen nillittämisen :)
Voin kuvitella teidän tunnelmaa siellä ruokapöydässä, jos joku uskaltaa olla eri mieltä kanssasi...huh huh
[quote author="Vierailija" time="25.06.2013 klo 11:56"]
[quote author="Vierailija" time="25.06.2013 klo 11:44"]
[quote author="Vierailija" time="25.06.2013 klo 11:29"]
Kannattaako tähän vastata mitään, kun aiot selvästikin perustella kaiken sillä, että te syötte tv:n ääressä ja silti omaatte moitteettomat ruokatavat ja olette hoikkia. Huoh.
[/quote]
En tiedä kannattaako, mutta ei tämä sen kummempaa ole kuin kaikki ne ketjut, joissa pöydän ääressä, haarukalla ja veitsellä syövät kehuvat olevansa niin paljon sivistyneempiä, hoikempia ja kohteliaampia kuin muut. Jotkut haluaa pönöttää aina.
[/quote]
Olet oikeassa. Olisi vaan kiva lukea muitakin aloituksia kuin näitä "me mässätään karkkia ja kakuja ja suklaata koko päivän ja ei liikuta ikinä ja ollaan tosi terveitä ja laihoja. Miksi terveellinen ruoka on niin yliarvostettua??" -viestejä.
[/quote]
No juu, mutta lähes kaikissa ketjuissahan täällä vedetään vähän yli. Mutta todellakin sellaiset "koska minulle tämä juttu toimii (oli se mitä tahansa), niin on sen toimittava muidenkin kohdalla" ovat aika väsyttäviä.
Minua ei kiinnosta miten muut syö, mutta minusta yhteinen ruokahetki pöydän ääressä on kaunis vanha tapa. Minulle se osoittaa kunnioitusta minua ja valmistamaani ateriaa kohtaan, että ruoka nautitaan ilman ulkoisia ärsykkeitä ruokailuun keskittyen. Nykyään on niin vähän vanhoja perinteitä, että henkilökohtaisesti meidän perheessä tämä ruokapöytäkulttuuri pidetään hengissä :)
Mutta siis, korostan että vaikka minulle henkilökohtaisesti tämä asia on tärkeä, ei mulla ole sellaista oloa että tämä olisi kaikille se oikea tapa. Tärkeintä minusta on se, että vanhempien ja lasten keskusteluyhteys säilyy, ja perheellä on yhteistä aikaa. Oli se sitten ruokailun tai jonkin muun aktiviteetin yhteydessä. En siis ole sitä mieltä, että jos joku ei harrasta yhteistä ruokailua, tämä olisi jotenkin huonompi tapa.
Minusta ruokailu on hetki kun ei tehdä muuta kuin syvennytään siihen tilanteeseen.
Telkkaa ja lehtienlukemista voi tehdä ruokailun jälkeen mutta ruokailu kertoo että ollaan nyt yhdessä. Sillä jos ei olla niin milloin ollaan? Joskus vuonna nakki ravintolassa?
Ihmiselle on hyväksi toimia vaan niin että pysähdytään tekemään yhdessä, ruokailu on tässä ihan arkinen hyvä paikka. Koska montako kertaa päivässä teillä sitten on tälläisiä koko perheen kokoontumisia samaan juttuun muuten?
Kyllä se antaa tiedostamattomastikin signaaleja mm. lapsillesi jos ruokailuun ei keskitytä vaan siinä samalla tehdään kaikkea muuta. Näitä näet paitsi Nanny- ohjelmista mutta myös minä kokkina sanon että ruokailu on hetki kun laitat lehden pois ja olet läsnä vain lapsillesi. Se osoittaa heille että tahdot pysähtyä heille: he ei tartte lastenohjelmaa paikkaamaan sinua. Et vaan ole läsnä. Tuosta keskeytyy myöhemmin ongelmatilanteita kun lapset tarvitsevat telkkarin siihen ruokailuun. Ei osata enää pysähtyä juttelemaan porukalla.
On iso ristiriita siinä että kehuu miten osataan olla ravintolassa mutta sitten sama ei kotona onnistukaan. Miksi ei? Ravintolassa se voi olla ainakin lapsien ollessa sopivan ikäisiä mutta kun syöminen alkaa venymään kolmeen ruokalajiin ja pitäisi malttaa istua ja jutella niin olette vieraantuneet siitä. Hampparit kaikille meluisassa pikaravintolassa onnistuu kun olette vajaassa tunnissa ulkona ja lapset saa lelut.. ;)
Ruokaa ja ruokailuTILANNETTA täytyy ymmärtää nähdä sosiaalisena asiana. Jos ruoka on vaan polttoaine, niin ei siihen koskaan muodostu sosiaalistapuolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.06.2013 klo 12:05"]
[quote author="Vierailija" time="25.06.2013 klo 12:00"]
[quote author="Vierailija" time="25.06.2013 klo 11:55"]
[quote author="Vierailija" time="25.06.2013 klo 11:38"]
Munkin mielestä ruokapöytä on ihan yliarvostettu. Harvemmin kaikki ovat kotona ruoka-aikaan. Muutenkin ruokapöydässä keskusteleminen tuo kuulustelun makua koko hommaan, ikinä tykännyt. Ruokapöytä myöskin tekee ruokailusta ihan yliarvostettua. Ruokaa tarvitaan hengissä pysymiseen, ei keskusteluun. Tietysti silloin tällöin voi ns sosiaaliruokailla, esim juhlapyhinä ehdottomasti, mutta ei siitä arkena mitään perheen kohokohtaa tehdä. Helpommin Se juttelu käy esim ulkoillessa, nukkumaan mennessä tai leikkiessä.
Se tutkimuskin joskus tehtiin, että lapset puhuvat asioistaan vanhemmilleen paljon helpommin, kun vanhemmalla on jotain tekemistä (esim ruoanlaitto, yhdessä haravointi). Näin lapselle ei tule tunnetta ns kuulustelusta, eikä lapsi niin pelkää vanhemman reaktiota asioihinsa, kun katsekontakti ei ole suora.
[/quote]
Näin myös meillä. Olemme vuorotyöperhe, missä ei ole ikinä oikein voinut kaavoihin kangistua. Nuoret juttelevat paljon asioistaan koko ajan arjen tiimellyksessä. Jotenkin ajatus, että ruokapöytä olisi se paikka, missä vain nähtäisiin koko perhe ja vaihdettaisiin kuulumisia, tuntuu ankealta. Me vietämme paljon aikaa yhdessä muuten. Yhteisiä harrastuksia, yhteisiä lenkkejä yms.
Ruoka on minullekin aika lailla vain nälän tyydyttämistä. Siihen ei liity mitään suurempia tunteita ja tapoja. Siksi voin ihan hyvin iltavuorosta tullessani lämmittää ruoan jääkaapista ja ottaa lehden eteeni ja lukaista sen, kun syön.
[/quote]
Meillä myös. Myös lämmin ruoka ja kokkaaminen on mielestäni yliarvostettua. Me syödään silloin kun syödään ja yleensä kylmää ruokaa suoraan jääkaapista tai sitten vaikka wc:ssä lehteä lukiessa. Siinä lapset muuteniin rauhoittuu kivasti. Ei sillä paikalla niin väliä ole. Ruoka ja nälän poistaminen on se pää-asia. En ole ikinä edes ostanut meille ruokapöytää. Mitä turhaan sellaiseen pönöttämiseen tuhlata rahaa. Eli samoilla linjoilla ollaan myös Ap:n kanssa!
[/quote]
Tiedät olevasi naurettava :)
Taisi tosiaan kolahtaa sinuun tosi paljon. Oletko muutenkin sellainen mustavalkoinen ihminen, että jos kaikki eivät ole samaa mieltä kanssasi, alat marttyyrimaisen nillittämisen :)
Voin kuvitella teidän tunnelmaa siellä ruokapöydässä, jos joku uskaltaa olla eri mieltä kanssasi...huh huh
[/quote]
Hupsankeikkaa, keneenköhän kolahti. Te oikeesti syötte siellä wc:ssä lehtien lukemisen lomassa, eikö? ;)
Hauskaa minusta tässä ketjussa on taas se, että kovinkaan moni ei pysähdy oikeasti pohtimaan ja miettimään miksi.
Hoetaan samoja pinttymiä ja sitten kun ei muuta keksitä, aletaan saivartelemaan ja ilkeilemään. Tuntuu omituiselta, että nämä ihmiset osaisivat sitten keskustella siellä ruokapöydässä, kun eivät osaa sitä edes tässä ketjussa niiden kanssa, jotka perustelevat sitä, miksi heidän mielestään ruokapöydässä syöminen ei ole tärkeää.
Tämäkin oli ihan mielenkiintoinen aloitus. Jäin itse miettimää sitä, että miksi. Toisille ruoka merkitsee nälän poistamista, toisille seurustelua. Toisille se on tapa, kun näin on ollut omassakin kodissa. Ennen on ollut keräilijäkansoja, jotka ovat syöneet silloin kun ruokaa on löytynyt.
Ihmisille ruoka meinaa eri asioita. Ei se ole uhka teille, jotka haluatte joka ilta kerätä perheen saman pöydän ympärille ruokailemaan ja keskustelemaan, jos joku muu tekee toisin. Voi se toki kamalasti harmittaa, jos sen toisen perheen nuoret eivät olekaan lihavia ja huonokäytöksisiä kyrmyniskoja, jos he eivät syökkään joka ilta siinä ruokapöydässä. Hukkaan olisi mennyt koko tuomitseminen.
Valaiseva ketju taas siitä, miten ihmiset ei todellakaan mieti omaa käytöstään, miksi-. Niin vin tehdään, kun on totuttu tekemään ja kaikki muu toiminta on uhkaavaa ja pelottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.06.2013 klo 12:10"]
[quote author="Vierailija" time="25.06.2013 klo 12:05"]
[quote author="Vierailija" time="25.06.2013 klo 12:00"]
[quote author="Vierailija" time="25.06.2013 klo 11:55"]
[quote author="Vierailija" time="25.06.2013 klo 11:38"]
Munkin mielestä ruokapöytä on ihan yliarvostettu. Harvemmin kaikki ovat kotona ruoka-aikaan. Muutenkin ruokapöydässä keskusteleminen tuo kuulustelun makua koko hommaan, ikinä tykännyt. Ruokapöytä myöskin tekee ruokailusta ihan yliarvostettua. Ruokaa tarvitaan hengissä pysymiseen, ei keskusteluun. Tietysti silloin tällöin voi ns sosiaaliruokailla, esim juhlapyhinä ehdottomasti, mutta ei siitä arkena mitään perheen kohokohtaa tehdä. Helpommin Se juttelu käy esim ulkoillessa, nukkumaan mennessä tai leikkiessä.
Se tutkimuskin joskus tehtiin, että lapset puhuvat asioistaan vanhemmilleen paljon helpommin, kun vanhemmalla on jotain tekemistä (esim ruoanlaitto, yhdessä haravointi). Näin lapselle ei tule tunnetta ns kuulustelusta, eikä lapsi niin pelkää vanhemman reaktiota asioihinsa, kun katsekontakti ei ole suora.
[/quote]
Näin myös meillä. Olemme vuorotyöperhe, missä ei ole ikinä oikein voinut kaavoihin kangistua. Nuoret juttelevat paljon asioistaan koko ajan arjen tiimellyksessä. Jotenkin ajatus, että ruokapöytä olisi se paikka, missä vain nähtäisiin koko perhe ja vaihdettaisiin kuulumisia, tuntuu ankealta. Me vietämme paljon aikaa yhdessä muuten. Yhteisiä harrastuksia, yhteisiä lenkkejä yms.
Ruoka on minullekin aika lailla vain nälän tyydyttämistä. Siihen ei liity mitään suurempia tunteita ja tapoja. Siksi voin ihan hyvin iltavuorosta tullessani lämmittää ruoan jääkaapista ja ottaa lehden eteeni ja lukaista sen, kun syön.
[/quote]
Meillä myös. Myös lämmin ruoka ja kokkaaminen on mielestäni yliarvostettua. Me syödään silloin kun syödään ja yleensä kylmää ruokaa suoraan jääkaapista tai sitten vaikka wc:ssä lehteä lukiessa. Siinä lapset muuteniin rauhoittuu kivasti. Ei sillä paikalla niin väliä ole. Ruoka ja nälän poistaminen on se pää-asia. En ole ikinä edes ostanut meille ruokapöytää. Mitä turhaan sellaiseen pönöttämiseen tuhlata rahaa. Eli samoilla linjoilla ollaan myös Ap:n kanssa!
[/quote]
Tiedät olevasi naurettava :)
Taisi tosiaan kolahtaa sinuun tosi paljon. Oletko muutenkin sellainen mustavalkoinen ihminen, että jos kaikki eivät ole samaa mieltä kanssasi, alat marttyyrimaisen nillittämisen :)
Voin kuvitella teidän tunnelmaa siellä ruokapöydässä, jos joku uskaltaa olla eri mieltä kanssasi...huh huh
[/quote]
Hupsankeikkaa, keneenköhän kolahti. Te oikeesti syötte siellä wc:ssä lehtien lukemisen lomassa, eikö? ;)
[/quote]
älä viitsi, ihan oikeasti. Jos et pysty asiallisesti keskustelamaan aiheesta, tyypillinen aaveevittuilusi ei oikein kolahda tässä ketjussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä pöydän ääressä syöminen on kätevää. kaikki ruuat on siinä nenän edessä eikä tarvitse juosta jostain olkkarista hakemaan lisää leipää, juomaa tms. Lisäksi meidän lapset nauttii, kun syödään yhdessä saman ruokapöydän ääressä, naamat paistaa kuin naantalin auringot ja jutustellaan siinä niitä näitä syömisen lomassa. Lisäksi mä ainakin olen tottunut aika vahvaan keskustelukulttuuriin, missä sitä muualla kävisi maailmaa syleileviä keskusteluja kuin ruokapöydän ääressä?
Joissain perheissä yhteiset ruokailuhetket ovat todella ahdistavia. Äitimarttyyri odottaa, että ruokaa kehutaan. Silmäilee koko ajan, että kaikki syö oikein. Haarukat kalisevat ja nielaisukin kuuluu, kun on niin hiljaista.
Sitten äiti yskäisee ja kysäisee tiukasti : "miten on tänään koulussa mennyt"
Siihen sitten lapset vastailee hädissään ja yrittää syödä äkkiä, että pääsee piinapenkistä pois.
Muistan aikoinaan lapsena, että joillain kavereillani ruokailutilanteet oli tosi ahdistavia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.06.2013 klo 12:16"]
[quote author="Vierailija" time="25.06.2013 klo 12:10"]
[quote author="Vierailija" time="25.06.2013 klo 12:05"]
[quote author="Vierailija" time="25.06.2013 klo 12:00"]
[quote author="Vierailija" time="25.06.2013 klo 11:55"]
[quote author="Vierailija" time="25.06.2013 klo 11:38"]
Munkin mielestä ruokapöytä on ihan yliarvostettu. Harvemmin kaikki ovat kotona ruoka-aikaan. Muutenkin ruokapöydässä keskusteleminen tuo kuulustelun makua koko hommaan, ikinä tykännyt. Ruokapöytä myöskin tekee ruokailusta ihan yliarvostettua. Ruokaa tarvitaan hengissä pysymiseen, ei keskusteluun. Tietysti silloin tällöin voi ns sosiaaliruokailla, esim juhlapyhinä ehdottomasti, mutta ei siitä arkena mitään perheen kohokohtaa tehdä. Helpommin Se juttelu käy esim ulkoillessa, nukkumaan mennessä tai leikkiessä.
Se tutkimuskin joskus tehtiin, että lapset puhuvat asioistaan vanhemmilleen paljon helpommin, kun vanhemmalla on jotain tekemistä (esim ruoanlaitto, yhdessä haravointi). Näin lapselle ei tule tunnetta ns kuulustelusta, eikä lapsi niin pelkää vanhemman reaktiota asioihinsa, kun katsekontakti ei ole suora.
[/quote]
Näin myös meillä. Olemme vuorotyöperhe, missä ei ole ikinä oikein voinut kaavoihin kangistua. Nuoret juttelevat paljon asioistaan koko ajan arjen tiimellyksessä. Jotenkin ajatus, että ruokapöytä olisi se paikka, missä vain nähtäisiin koko perhe ja vaihdettaisiin kuulumisia, tuntuu ankealta. Me vietämme paljon aikaa yhdessä muuten. Yhteisiä harrastuksia, yhteisiä lenkkejä yms.
Ruoka on minullekin aika lailla vain nälän tyydyttämistä. Siihen ei liity mitään suurempia tunteita ja tapoja. Siksi voin ihan hyvin iltavuorosta tullessani lämmittää ruoan jääkaapista ja ottaa lehden eteeni ja lukaista sen, kun syön.
[/quote]
Meillä myös. Myös lämmin ruoka ja kokkaaminen on mielestäni yliarvostettua. Me syödään silloin kun syödään ja yleensä kylmää ruokaa suoraan jääkaapista tai sitten vaikka wc:ssä lehteä lukiessa. Siinä lapset muuteniin rauhoittuu kivasti. Ei sillä paikalla niin väliä ole. Ruoka ja nälän poistaminen on se pää-asia. En ole ikinä edes ostanut meille ruokapöytää. Mitä turhaan sellaiseen pönöttämiseen tuhlata rahaa. Eli samoilla linjoilla ollaan myös Ap:n kanssa!
[/quote]
Tiedät olevasi naurettava :)
Taisi tosiaan kolahtaa sinuun tosi paljon. Oletko muutenkin sellainen mustavalkoinen ihminen, että jos kaikki eivät ole samaa mieltä kanssasi, alat marttyyrimaisen nillittämisen :)
Voin kuvitella teidän tunnelmaa siellä ruokapöydässä, jos joku uskaltaa olla eri mieltä kanssasi...huh huh
[/quote]
Hupsankeikkaa, keneenköhän kolahti. Te oikeesti syötte siellä wc:ssä lehtien lukemisen lomassa, eikö? ;)
[/quote]
älä viitsi, ihan oikeasti. Jos et pysty asiallisesti keskustelamaan aiheesta, tyypillinen aaveevittuilusi ei oikein kolahda tässä ketjussa.
[/quote]
Mikä sun ongelma nyt on? Olihan tuo klo 11.55 kirjoitettu viesti myös ironinen. Jatkoin samaa linjaa. Enkä haukkunut ketää, toisin kuin sinä teit. Vai missä kohtaa sua nyt noin paljon loukattiin? Rauhoituhan vähän, nämä ovat mielipiteenvaihtokanavia, ei kannata ottaa kaikkea noin vakavasti
Ei minua häiritse ollenkaan se missä muut syövät. Kaikille sallittakoon omanlainen elämänsä oman kodin sisällä. Sitä varten koti on.
Mä kokisin elämän kanssa aika köyhäksi jos syöminen olisi pelkkää energian saantia. Kyllä mulle ainakin ruoalla on paljon muutakin hyvää kuin energiansaanti.
Mä haluaisin opettaa lapsille myös nautintoja, hyvä ruoka ja perheen seura ovat niitä ainakin mulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullekin on aivan sama, miten muut ruokansa syövät, mutta meillä se syödään ehdottomasti ruokapöydän ääressä. Se, että pienet lapset kantaisivat ruokaa ympari asuntoa, tekisi minut vaan yksinkertaisesti hulluksi. Meillä on lisäksi koira, joka ei saa tulla keittiöön, mutta muualla kerjää ruokaa tosi ärsyttävästi. Siellä, missä on ruokaa, on myös isoja kuolatahroja lattiat täynnä.
Lapseni ovat tosi pieniruokaisia ja nirsoja (kuten itsekin) joten meillä ei käydä mitään ruokapöytäkeskusteluja. Ne kaksi makaroonia on imuroitu naamariin niin vikkelästi, että eipä siinä ehdi mitää jutustella. Ja hyvä niin, saadaan miehen kanssa jutella enemmän kahdestaan. :)
Yhteiskuntaluokka näkyy monessa asiassa. Turha kuvitellakaan, että kukaan ylempien luokkien edustaja kehuskelisi tällaisella, mutta niissä yleensä hallitaan käytöstavat muutenkin.
[quote author="Vierailija" time="25.06.2013 klo 12:15"]
Hauskaa minusta tässä ketjussa on taas se, että kovinkaan moni ei pysähdy oikeasti pohtimaan ja miettimään miksi.
Hoetaan samoja pinttymiä ja sitten kun ei muuta keksitä, aletaan saivartelemaan ja ilkeilemään. Tuntuu omituiselta, että nämä ihmiset osaisivat sitten keskustella siellä ruokapöydässä, kun eivät osaa sitä edes tässä ketjussa niiden kanssa, jotka perustelevat sitä, miksi heidän mielestään ruokapöydässä syöminen ei ole tärkeää.
Tämäkin oli ihan mielenkiintoinen aloitus. Jäin itse miettimää sitä, että miksi. Toisille ruoka merkitsee nälän poistamista, toisille seurustelua. Toisille se on tapa, kun näin on ollut omassakin kodissa. Ennen on ollut keräilijäkansoja, jotka ovat syöneet silloin kun ruokaa on löytynyt.
Ihmisille ruoka meinaa eri asioita. Ei se ole uhka teille, jotka haluatte joka ilta kerätä perheen saman pöydän ympärille ruokailemaan ja keskustelemaan, jos joku muu tekee toisin. Voi se toki kamalasti harmittaa, jos sen toisen perheen nuoret eivät olekaan lihavia ja huonokäytöksisiä kyrmyniskoja, jos he eivät syökkään joka ilta siinä ruokapöydässä. Hukkaan olisi mennyt koko tuomitseminen.
Valaiseva ketju taas siitä, miten ihmiset ei todellakaan mieti omaa käytöstään, miksi-. Niin vin tehdään, kun on totuttu tekemään ja kaikki muu toiminta on uhkaavaa ja pelottavaa.
[/quote]
Ja mitenhän tämä oma kommenttisi eroaa kuvailemastasi pinttymien hokemisesta, saivartelemisesta ja ilkeilystä? Ja miten se korostaa sinun paremmuuttasi keskustelemisen jalon taidon hallinnassa?
Meillä syödään yhdessä koko perhe aina, kun mahdollista. Silloin ei lueta, olla puhelimessa tms.
Meistä on tärkeää tietää, mitä perheenjäsenille kuuluu, mitä he ajattelevat jne. Pöydässä jutellaan ja ollaan oikeasti läsnä.
Anoppilassa syödään arkena siellä missä ketäkin kiinnostaa, yleensä tv:n ääressä. Kaikki on reilusti ylipainoisia, mukaanlukien pois muuttaneet lapset. Jääkaapilla on alaikäisen kersan lupa käydä 24/7 ja se kyllä näkyy. Ruokakippoja ja limsalaseja on siellä täällä ja olkkari on täynnä keksinmuruja. Kaikesta paistaa läpi vääristynyt suhtautuminen ruokaan. Joskus kun ollaan poikaystävän kanssa oikein ajatuksella tehty siellä ruokaa esim. hampurilaiset alusta loppuun asti itse niin, tää kersa tulee maistamaan sitä mainoskatkon aikana kun ehtii, sitten haukkuu miten pahaa on ja ottaa jääkaapista vähän jotain einestä mitä menee sohvalle mussuttamaan. Arggggh!
Yllättävän monessa perheessä ruoka tuntuu olevan vain jotain, millä täytetään maha. Meillä tehdään joka ikinen päivä hyvää (ja terveellistä) ruokaa, ellei ole pakottavaa syytä (kiire) ostaa joskus esim. eineksiä. Ruoka syödään yhdessä, ruoka on hyvää- ja perhe oikeasti nauttii ruokahetkistä :) . Ei pakkokuulustelupönötystä meillä, vaikka jutellaan ja on servetitkin katettu :) . Ruokailu on päivittäinen juhlahetki.
[quote author="Vierailija" time="25.06.2013 klo 11:55"]
[quote author="Vierailija" time="25.06.2013 klo 11:38"]
Munkin mielestä ruokapöytä on ihan yliarvostettu. Harvemmin kaikki ovat kotona ruoka-aikaan. Muutenkin ruokapöydässä keskusteleminen tuo kuulustelun makua koko hommaan, ikinä tykännyt. Ruokapöytä myöskin tekee ruokailusta ihan yliarvostettua. Ruokaa tarvitaan hengissä pysymiseen, ei keskusteluun. Tietysti silloin tällöin voi ns sosiaaliruokailla, esim juhlapyhinä ehdottomasti, mutta ei siitä arkena mitään perheen kohokohtaa tehdä. Helpommin Se juttelu käy esim ulkoillessa, nukkumaan mennessä tai leikkiessä.
Se tutkimuskin joskus tehtiin, että lapset puhuvat asioistaan vanhemmilleen paljon helpommin, kun vanhemmalla on jotain tekemistä (esim ruoanlaitto, yhdessä haravointi). Näin lapselle ei tule tunnetta ns kuulustelusta, eikä lapsi niin pelkää vanhemman reaktiota asioihinsa, kun katsekontakti ei ole suora.
[/quote]
Näin myös meillä. Olemme vuorotyöperhe, missä ei ole ikinä oikein voinut kaavoihin kangistua. Nuoret juttelevat paljon asioistaan koko ajan arjen tiimellyksessä. Jotenkin ajatus, että ruokapöytä olisi se paikka, missä vain nähtäisiin koko perhe ja vaihdettaisiin kuulumisia, tuntuu ankealta. Me vietämme paljon aikaa yhdessä muuten. Yhteisiä harrastuksia, yhteisiä lenkkejä yms.
Ruoka on minullekin aika lailla vain nälän tyydyttämistä. Siihen ei liity mitään suurempia tunteita ja tapoja. Siksi voin ihan hyvin iltavuorosta tullessani lämmittää ruoan jääkaapista ja ottaa lehden eteeni ja lukaista sen, kun syön.
[/quote]
Meillä myös. Myös lämmin ruoka ja kokkaaminen on mielestäni yliarvostettua. Me syödään silloin kun syödään ja yleensä kylmää ruokaa suoraan jääkaapista tai sitten vaikka wc:ssä lehteä lukiessa. Siinä lapset muuteniin rauhoittuu kivasti. Ei sillä paikalla niin väliä ole. Ruoka ja nälän poistaminen on se pää-asia. En ole ikinä edes ostanut meille ruokapöytää. Mitä turhaan sellaiseen pönöttämiseen tuhlata rahaa. Eli samoilla linjoilla ollaan myös Ap:n kanssa!