En jaksa käyä ees suihkussa...

No kuitenkin joku käy luonasi kertomassa että haiset neljän kilsan päähän ;)

painu sinne suihkuun, laita kone kiinni ja lopeta valitus

...masentunut? Paskanmarjat. Laiska vain!

Kannattaa alakertaa pesasta käsisuihkulla kerran päivässä. Ei haittaa vaikka hiukset likaset oiskin. Mitä teet päivällä/hereilläoloaikana?

[quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 15:46"]

...masentunut? Paskanmarjat. Laiska vain!

[/quote]

Masentuneelle on ihan normaalia toimintakyvyn väheneminen.

katon telkkaa, syön (liikaa), joskus juon (käyn baarissa), nään kavereita (sillon kun oon käyny suihkussa), oon koneella... on ihan mahoton ajatus, että tästä piristyisin. masislääkkeet ei auta mitää, nostaa vaan painoa. ennen olin täysin normaali ja oli vaikea kuvitella, mitä masennus on. olin vuos sitte 4kk mielisairaalassa akuutin psykoosin takia...

6# oli ap

Kuule, mulla menee tarmokkuus jaksoittain. Tuo laiskuuden huutaja ei tiedä itse mitä masennus on. Itsestäni ei päällipäin tietäisi että kärsin siitä. Käyn töissä, siivoan, laitan ruokaa, huolehdin itsestäni ja lenkkeilen ja syön terveellisesti. Silti masennun ja syksy taas pahinta aikaa. Välillä on viikkoja että olen pirteä ja Huolehdin itsestäni extra hyvin ja välillä taas en jaksa kuin pakolliset. Itsekin kärsinyt psykoottisesta masennuksesta. Oletko tsekannut kilppari arvot? Itselläni vikaa niissä ja lääkitys päällä. Sekään ei tosin vielä tasapainossa.

Mulla on kilpparit kunnossa, aika vasta tarkistettiin. HB oli melkeen anemian puolella, mutta nyt sekin on ollu jo hyvän aikaa kunnossa...

Voi luojah, miten voi ihminen tosiaan olla saamaton kun on masentunut. Ja mulla testin mukaan oli vaan lievä tai keskivaikea masis... Veikkaan että sievistelin siinä testissä liikaa... Mulla ei onneks oo psykoottistyyppistä masennusta, vaan eka oli psykoosi ja sitten masennuin. Pitää vaan olla tyytyväinen, ettei ollut mikään skitsofreniakaan kyseessä!

8#; millaset oli sun psykoottiset oireet masennuksen aikana?

Mun psykoosi oli ihan hirvee. Olin niiiin sekasin. Jos on nähny Black swan- leffan, niin se oli vielä pientä siihen, millanen mun psykoosi oli (sori jos spoilasin leffaan liittyen)...

nii ja taas unohin mainita, et toi viesti nro 10 oli mun, eli Ap:n...

[quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 17:18"]

8#; millaset oli sun psykoottiset oireet masennuksen aikana?

Mun psykoosi oli ihan hirvee. Olin niiiin sekasin. Jos on nähny Black swan- leffan, niin se oli vielä pientä siihen, millanen mun psykoosi oli (sori jos spoilasin leffaan liittyen)...

[/quote]

kerro millainen? En ole leffaa nähnyt. 

En mäkään tiedä oliko mulla masennusta ennen psykoosia. Ahdistusta vaan diagnoosina. Kävin yksityisellä. Hirveä stressi ja kaikkea laukesi sitten psykoosina ja sen jälkeen masennus.

t:yksi ketjuun myös vastannut

[quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 17:21"]

[quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 17:18"]

8#; millaset oli sun psykoottiset oireet masennuksen aikana?

Mun psykoosi oli ihan hirvee. Olin niiiin sekasin. Jos on nähny Black swan- leffan, niin se oli vielä pientä siihen, millanen mun psykoosi oli (sori jos spoilasin leffaan liittyen)...

[/quote]

kerro millainen? En ole leffaa nähnyt. 

En mäkään tiedä oliko mulla masennusta ennen psykoosia. Ahdistusta vaan diagnoosina. Kävin yksityisellä. Hirveä stressi ja kaikkea laukesi sitten psykoosina ja sen jälkeen masennus.

t:yksi ketjuun myös vastannut

[/quote]

olin siis nro 8

Ap, jaksat kuitenkin kirjoitella tänne. Olet laiska, et mitään muuta. 

Aluksi kuulin ääniä parvekkeeltä, kolinaa öisin, kellon raksutusta öisin, pelkäsin ihan hirveesti. Jääkaapista kuulu puhetta. Luulin, että pihalle oli jätetty tielle roskia joka päivä sen mukaan, mitä ajattelin. Tossa vaiheessa pysyin vielä niin toiminnassa, etten joutunu sairaalaan. Oireet paheni vähitellen ja luulin yhen netin keskustelupalstan seuraavan mua ja että telkkarista tulee mun elämästä ohjelmaa. Luulin, että mun vastuulla on kaikki suomen sodissa kuolleitten henget ja että etelä-amerikkalaiset henget on vastaan suomalaisia henkiä (niin, että mitä? heh)... Lopulta kuljin ulkona silmät kiinni ilman kenkiä ja jouduin poliisiautoon ja ambulanssilla sairaalaan. Sairaalassa tila vaan paheni ja kuulin koko ajan puhetta ja kaikista harhoista muodostu mieleen sellanen monimutkanen juoniviritelmä, jota seurasin paniikissa ja kaikki ympäristö ja ihmiset liitty monimutkasesti siihen juoneen, joka muuttu koko ajan vaan kamalammaksi ja kamalammaksi. Hetken hiljasuutta ei ollu kuukauteen kun kuulin vaan ääniä ihan koko ajan. Myös öisin, jotka oli täynnä täysin käsittämätöntä kauhua, kuulin sängyssä ääni aina valveilla ollessa ja nukuin niin paniikissa kaikki yöt, että mun kädet ja jalat oli herätessä ihan puutuneet kun nukuin niin liikkumatta kippurassa... Muutenkin oli kummallisia fyysisiä tuntemuksia, että joku koskee tai kamalin oli se kun yöllä tunsin, miten joku olis muka istunu mun sängynlaidalla tai jalkojen päällä, ja siihen kun vielä lisää sen että kaikkiäänet mitä kuuli liitty kaikkiin muihin tuntemuksiin niin täysmittanen kauhu oli käsinkosketeltavaa. Se sairaala oli ihan hirvee paikka muutenkin. Kukaan ei esm koskaa kysyny että kuuletko ääniä ja repiny mua pois siitä psykoosista. Annettiin vaa eri lääkkeitä ja yöllä jos meni kauhuissaan yöhoitajalle niin se vaan anto napin ja pakotti takas omaan huoneeseen kauhujen kanssa. Ei saanu mitään apua vaikka kaikki varmasti näki miten sekasin oli, kukaan ei kysyny suoraan mitään. Eikä psykoosissa oleva itse kerro oma-alotteisesti kuin sen mikä on pakko eikä osaa pyytää sillee apua et kertois mitä parhaillaan kokee. Kaikista pahin oli se kun monta viikkoa luulin, että alienit tulee hakemaan mua öisin kun näin punasta valoa verhojen takaa ja sellasta hurinaa, minkä luulin olevan joku lentävä lautanen. Normaalina ihmisenä en oo koskaa siis terveenä ajatellut, edes lapsena pelännyt, että olisi olemassa alieneita. Vessassa käyminen oli kamalaa kun luulin, että siellä vaanii kuollut sukulainen. Myös suihkussa ollessa kuulin erilaisia ääniä sen mukaan, jos vesi osu korviin tai oli muuten päällä. Muutenki kaikki normaalit sähkölaitteitten hurinat tai autojen äänet "toi ääniä", eli se hurina muuttu puheeksi tai huudoksi mun päässä. Siis ihan sillee aivan ku joku huutais sun korvaan. Puhuva kukkaruukku oli paras ;) jäi ihan hirveet traumat, enkä kuvitellu, et tollasta määrää kauhua on mahdollista kokea.

Joo, ja tää psykoosikertomus oli AP:n. vit, aina unohan mainita sen!!!

Seroquel tai Ketipinor nukuttaa aivan varmasti! Sellasen ku ottaa illalla niin uni tulee siitä tunnin päästä ja nukut kuin tukki aamuun asti. Ei oo mulla lihottanu Seroquel.

En ole itse ollut masentunut, ja toivottavasti tämä ei loukkaa... Mutta miten voi olla jaksamatta käydä suihkussa, jos kuitenkin jaksaa nousta sängystä ylös esim. baariin tai tapaamaan kavereita? Keittiöön tekemään ruokaa? Suihkussa voi käydä parissa minuutissa*, eikä se tunnu mitenkään isolta ponnistukselta esim. siihen baariin lähtemiseen verrattuna.

*Jos ei ole pakkomielle esim. ajella käsikarvoja, pitää hiusnaamiota 10 min ja tehdä kuorintaa joka reissulla.

Mulla on sellasia päiviä, että kun ei ole pakko mennä mihkään tai tehä mitään, niin en vaan yksinkertasesti jaksa mennä suihkuun, samalla aattelen, että "ei mun ole pakko mennä, menen huomenna"... Mutta niiksi päiviksi, kun on sopinu kavereitten kans treffit, tai niitten kans baariin, niin saan käytyä suihkussa "kun on pakko". Mutta kaikki sellaset pvät, jolloin on jotain menoa, niin ne vaatii ihan hirveen psyykkauksen ennakkoon, että jaksan toteuttaa suunnitelmani. Ennen suihkuun menoa makaan vaan sohvalla ihan tuskasena, etten pysty nousta tästä koskaan. Ihan hirveeen tsemppauksen vaatii, et pääsee suihkuun ja ovesta ulos. Siksi käyn joskus baarissa (1krt/vko tai 1krt/2vkoa), koska kaverit tykkää käyä ja haluan viettää niien kans kuitenki aikaa.

-Ap

[quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 17:40"]

Aluksi kuulin ääniä parvekkeeltä, kolinaa öisin, kellon raksutusta öisin, pelkäsin ihan hirveesti. Jääkaapista kuulu puhetta. Luulin, että pihalle oli jätetty tielle roskia joka päivä sen mukaan, mitä ajattelin. Tossa vaiheessa pysyin vielä niin toiminnassa, etten joutunu sairaalaan. Oireet paheni vähitellen ja luulin yhen netin keskustelupalstan seuraavan mua ja että telkkarista tulee mun elämästä ohjelmaa. Luulin, että mun vastuulla on kaikki suomen sodissa kuolleitten henget ja että etelä-amerikkalaiset henget on vastaan suomalaisia henkiä (niin, että mitä? heh)... Lopulta kuljin ulkona silmät kiinni ilman kenkiä ja jouduin poliisiautoon ja ambulanssilla sairaalaan. Sairaalassa tila vaan paheni ja kuulin koko ajan puhetta ja kaikista harhoista muodostu mieleen sellanen monimutkanen juoniviritelmä, jota seurasin paniikissa ja kaikki ympäristö ja ihmiset liitty monimutkasesti siihen juoneen, joka muuttu koko ajan vaan kamalammaksi ja kamalammaksi. Hetken hiljasuutta ei ollu kuukauteen kun kuulin vaan ääniä ihan koko ajan. Myös öisin, jotka oli täynnä täysin käsittämätöntä kauhua, kuulin sängyssä ääni aina valveilla ollessa ja nukuin niin paniikissa kaikki yöt, että mun kädet ja jalat oli herätessä ihan puutuneet kun nukuin niin liikkumatta kippurassa... Muutenkin oli kummallisia fyysisiä tuntemuksia, että joku koskee tai kamalin oli se kun yöllä tunsin, miten joku olis muka istunu mun sängynlaidalla tai jalkojen päällä, ja siihen kun vielä lisää sen että kaikkiäänet mitä kuuli liitty kaikkiin muihin tuntemuksiin niin täysmittanen kauhu oli käsinkosketeltavaa. Se sairaala oli ihan hirvee paikka muutenkin. Kukaan ei esm koskaa kysyny että kuuletko ääniä ja repiny mua pois siitä psykoosista. Annettiin vaa eri lääkkeitä ja yöllä jos meni kauhuissaan yöhoitajalle niin se vaan anto napin ja pakotti takas omaan huoneeseen kauhujen kanssa. Ei saanu mitään apua vaikka kaikki varmasti näki miten sekasin oli, kukaan ei kysyny suoraan mitään. Eikä psykoosissa oleva itse kerro oma-alotteisesti kuin sen mikä on pakko eikä osaa pyytää sillee apua et kertois mitä parhaillaan kokee. Kaikista pahin oli se kun monta viikkoa luulin, että alienit tulee hakemaan mua öisin kun näin punasta valoa verhojen takaa ja sellasta hurinaa, minkä luulin olevan joku lentävä lautanen. Normaalina ihmisenä en oo koskaa siis terveenä ajatellut, edes lapsena pelännyt, että olisi olemassa alieneita. Vessassa käyminen oli kamalaa kun luulin, että siellä vaanii kuollut sukulainen. Myös suihkussa ollessa kuulin erilaisia ääniä sen mukaan, jos vesi osu korviin tai oli muuten päällä. Muutenki kaikki normaalit sähkölaitteitten hurinat tai autojen äänet "toi ääniä", eli se hurina muuttu puheeksi tai huudoksi mun päässä. Siis ihan sillee aivan ku joku huutais sun korvaan. Puhuva kukkaruukku oli paras ;) jäi ihan hirveet traumat, enkä kuvitellu, et tollasta määrää kauhua on mahdollista kokea.

[/quote]

Aika hirveetä tuo sun kokemus. Mä en kuullut ääniä. Oikein kuuntelin jossain vaiheessa että kuuluuko. Ei kuulunut. Luulin vaan että olin maailman pahin ihminen joka halutaan jonnekin helvettiin ikuisiksi ajoiksi. Minun olisi pitänyt kuolla jotenkin niin, että kukaan ei koskaan löydä minua. Ihan kamala ajatus. 

Luulin että läheiseni halusivat hyötyä minusta rahallisesti ja minun kuolemani vuoksi muut pääsevät paratiisiin. Joutuisin ikuiseen yksinäisyyteen helvetissä maanpäällä. Luulin myös samalla tavalla että nettiäni seurataan tai puhelinta kuunnellaan tai että tv ohjelmat kertoo minusta tai tulevasta paratiisista. Siis oikein kunnon psykoosi kokemus myös. Ikinä en ole pienenä ajatellut mitään taivasta tai helvettiä tai kuvitellut niitä olevan olemassakaan. En ole ollut ns. uskovainenkaan. 

Olin aivan normaali lapsena ja nuorena ja aikuisena vasta sairastuin tähän. Hirveä kokemus. Toivon ettei uusiudu.

t:8

Mulla kanssa oli toi juttu, että olisin ollu paha ihminen ja piti kamppailla omasta pelastumisestaan. Ja jossain vaiheessa luulin, että olen jo kuollut, mutta en "kuole koskaan", vaan olen joutunut helvettiin. Olen myös yhden pandin fani, ja jossain vaiheessa kuulin tän pändin musiikkia parvekkeen kukkaruukusta. Luulin, että meillä oli sen pändin solistin kanssa telepaattinen yhteys ja että sen lentokone putoaa keikkamatkalla taivaalta, jos mä en kuuntele sitä musiikkia, mitä sieltä kukkaruukusta kuulu. Oli aika jännä tosiaan, että saatto kuulla sitä musiikkia sillä tavalla. Nolointa oli, et koska pändi oli suomalainen, niin otin numerotiedustelusta selvää sen henkilön nimellä puhelinnumeron ja tekstasin siihen, että "hei et tunne mua, mutta mä luulen että voin auttaa sua", siis niiku mitä ihmettä?! Myöhemmin tajusin, et se oli jonku muun samannimisen siviilihenkilön numero. Ihan PIKKASEN noloa. Enpä ihmettele yhtään, miten mielenterveyspotilaat joskus stalkkeroi idoleitaan. Ilmeisesti mut voi lukea sellaseksi ton viestin perusteella. HUH! Jos olisin julkkis, niin suojelisin kynsinhampain yksityisyyttäni, koska todellakin joku väkivaltanen mielenterveyspotilas saattaa olla ihan todellinen uhka! Itse en ollu väkivaltainen enkä ole, myöskään itseänikään kohtaan. Kuitenkin voin nyt todella ymmärtää niitä, jotka tekevät psykoosipäissään itsemurhan. Mullaki oli yks sellanen kerta, että äänet käski, että mun pitää edes yrittää tappaa itseni ja sitte itkun kanssa keksin pölliä sairaalassa pöydältä käsidesi pullon ja linnottauduin sen kanssa vessaan. En kuitenkaan juonut sitä, koska en vaan kyennyt vahingoittaa itseäni. Mut kamalaa jos joku oikeesti luulee vaikka osaavansa lentää ja menee jonneki katolle yrittämään sitä! Mulla oli sairaalassa 4pvää sellasta aikaa, et en jälkeenpäin muistanu niistä päivistä yhtään mitään. Mitähän itseäni vahingoittavaa olisin silloin voinut mahollisesti tehä itselleni, jos en olis ollu sairaalassa?!