Miksi naiset eivät pidä anopistaan?

eikö olekin ärsyttävää miten paljon anopit kaihertaa? vie paljon energiaa olla tekemisissä niiden kanssa. Itselläni ei taida montakaan kaveria olla jota ei anoppi ärsyttäisi. Miksi ne sekaantuu ja määräilee, arvostelee ja kontrolloi? Mulla kanssa ex-poikaystävien äidit mukavia mutta nykyisen aviomiehen äiti on kammottava lehmä. 

Jos anoppi kokee että ei ole saanut opiskella ja on pitänt käydä töissä, paskaduunia tehden koko elämä, vaikka olisikin yrittänyt olla saikulla joka toinen päivä ja käydä lääkärissä hakemassa diagnoosia (vaikka eläkkeelle päästyä 50+ on terve kuin pukki monta kymmentä vuotta ja hyväkuntoisempi kuin moni nelikymppinen) ja vältellä kaikin tavoin työtä 

eli lyhyesti sanottuna, jos anoppi on mielestään joutunut tehdä paljon ruokaa, kotitöitä, käydä töissä, elämä mennyt, hän odottaa että aikuistuttuaan poika tuntee vain kiitollisuutta ja tuo hänelle rahapussin, käy koko ajan, palvoo, kiittää, jne, koska äiti on hoitanut lapsensa, niin nyt pojan vuoro, sen sijaan poika perustaakin oman perheen ja kunnollisena ihmisenä tietysti kantaa vastuun lapsistaan ja perheestään, äitihän on varakas ja hyväkuntoinen ja hyvä eläke, velaton asunto, paria sijoitusasuntoa, jne, sen sijaan lapset täysin vanhempiensa varassa, on velkainen koti , kotona paljon työtä, jne, niin tottakai oma perhe hoidetaan. 

Mutta anoppi ei ymmärrä eikä halua ymmärtää tätä, että pojalla on oma perhe.

Vois kyllä miniätkin tulla joskus vastaa. Ei tarvis olla niin ehdottomia.

En voi arvostaa ihmistä, jolle elämän tärkein tehtävä tuntuu olevan kulissien ylläpito. Lisäksi vaatii sitä lapsiltaan. Kärsimme vuosia lapsettomuudesta ja samaan aikaan kuuntelimme miten elämme on huonoa, koska meillä ei ole lasta. Tasan tarkkaan tiesivät tilanteemme. Kun saimme lapsen, alkoi valitus asumismuodostamme ja milloin mistäkin aiheesta. En millään käsitä miten miehen vanhemmat kuvittelevat voivansa sanella aikuisten lastensa tekemisiä. Myös muut miehen sisarukset saavat samankaltaisia ohjeita.

[quote author="Vierailija" time="22.06.2013 klo 23:12"]

Vois kyllä miniätkin tulla joskus vastaa. Ei tarvis olla niin ehdottomia.

[/quote] kaikista ei vaan voi pitää, anopin kanssa kuitenkin pakko tulla toimeen. Sivistyneet etäisesti välit on hyvä vaihtoehto. Omalla kohdallani tuo puolitiehen vastaan ei toiminut, anoppi pitää aina ehdottomasti oman kantansa. Hän ei kysy vaan Käskee ja lisäksi anoppilassa on anopin tavat mutta hänen mielestään myös meillä pitäisi noudattaa samoja tapoja. 

[quote author="Vierailija" time="22.06.2013 klo 22:26"]

Minusta vaikuttaa siltä että anopit vihaavat miniöitään!

[/quote]

Ai vaikuttaa vai?

Suhteet on aina kahdenkauppoja. Ei niitä vaan toinen tee. Minusta sekin vaikuttaa jo että miten KUVITTELEE toisen ajattelevan. Tälläisiä ihmisiä tiedän muutavan ja siinä välissä ei ole huono suhde vaan oletukset millainen toinen on tai pelko olla mitä on. Anopit ja miniät on ihan tavallisia ihmisiä. Minulla on ihana anoppi ja ollaan aitoja, toivon että lapseni saa myös kumppanit jotka ei pelaa jotain roolia. Se pilaa ensin anopin ja lapsen välit ja alkaa hiertämään lopulta myös parisuhdetta.

[quote author="Vierailija" time="22.06.2013 klo 23:09"]

Jos anoppi kokee että ei ole saanut opiskella ja on pitänt käydä töissä, paskaduunia tehden koko elämä, vaikka olisikin yrittänyt olla saikulla joka toinen päivä ja käydä lääkärissä hakemassa diagnoosia (vaikka eläkkeelle päästyä 50+ on terve kuin pukki monta kymmentä vuotta ja hyväkuntoisempi kuin moni nelikymppinen) ja vältellä kaikin tavoin työtä 

eli lyhyesti sanottuna, jos anoppi on mielestään joutunut tehdä paljon ruokaa, kotitöitä, käydä töissä, elämä mennyt, hän odottaa että aikuistuttuaan poika tuntee vain kiitollisuutta ja tuo hänelle rahapussin, käy koko ajan, palvoo, kiittää, jne, koska äiti on hoitanut lapsensa, niin nyt pojan vuoro, sen sijaan poika perustaakin oman perheen ja kunnollisena ihmisenä tietysti kantaa vastuun lapsistaan ja perheestään, äitihän on varakas ja hyväkuntoinen ja hyvä eläke, velaton asunto, paria sijoitusasuntoa, jne, sen sijaan lapset täysin vanhempiensa varassa, on velkainen koti , kotona paljon työtä, jne, niin tottakai oma perhe hoidetaan. 

Mutta anoppi ei ymmärrä eikä halua ymmärtää tätä, että pojalla on oma perhe.

[/quote]

29, okei eli sinun tarvitsee myös ymmärtää että kun lapsesi kasvaa ja muuttaa niin ei he sitten ole sinun kanssa yhteydessä. Miten kehtaat? Oletko myös itse omiin vanhempiisi menettänyt välisi?

Anopit on kateellisia. Pojan elämän uusi keskipiste on nuori ja elinvoimainen, heillä taas on parhaat vuodet takana. Minulla lihava anoppi, syö ja syö ja syö ja on ärsyyntynyt koska olen laiha ja syömisen suhteen minulla on hyvä itsekuri. nyt omille lapsilleni opetan terveelliset ruokailutottumukset pienestä pitäen kuten on minullekin kotona opetettu. 

[quote author="Vierailija" time="22.06.2013 klo 23:17"]

En voi arvostaa ihmistä, jolle elämän tärkein tehtävä tuntuu olevan kulissien ylläpito. Lisäksi vaatii sitä lapsiltaan. Kärsimme vuosia lapsettomuudesta ja samaan aikaan kuuntelimme miten elämme on huonoa, koska meillä ei ole lasta. Tasan tarkkaan tiesivät tilanteemme. Kun saimme lapsen, alkoi valitus asumismuodostamme ja milloin mistäkin aiheesta. En millään käsitä miten miehen vanhemmat kuvittelevat voivansa sanella aikuisten lastensa tekemisiä. Myös muut miehen sisarukset saavat samankaltaisia ohjeita.

[/quote]

Jatkan omaa tekstiäni. Taas joku veti "sinustakin tulee anoppi"-kortin. Niin tulee, mutta minä ymmärrän ettei ole olemassa yhtä tiettyä polkua, jota jokaisen pitäisi kulkea. Ellei tulevat miniäni/vävyni ole täysin luonnehäiriöisiä tapauksia, uskon tulevani heidän kanssaan toimeen.

[quote author="Vierailija" time="22.06.2013 klo 22:48"]

Tulen hyvin anopin kanssa toimeen, mutta ei voi mitään että hänen muutamat möläytyksensä ovat jääneet mieleen. Kyllä anoppi on kuin olutpullo, parhaimmillaan kylmänä, avattuna ja pöydällä.

[/quote] loistava tuo olutpullovertaus! Ratkiriemukas! 

Mulla on poikia ja pelkään, että niiden vaimot ei anna poikien enää tavata mua, kun heillä on  oma perhe (johon anoppi ei usein kuulu, vaimon äiti kummasti kyllä). Toivottavasti pitävät minusta, eivätkä eristä poikiani kokonaan. :( 

Anoppini asuu kaukana, ja siksi kai välit pysyneet hyvinä. Sen sijaan miehen siskon kanssa välit on minimissä, koska en vain saa annettua anteeksi joitakin sanojaan. Omalle sukulaiselle se voisi olla helpompaa, uskon että veri on vettä sakeampaa tällaisessa. Mieheni kyllä aina jaksaa ihmetellä, että miten te naiset saattekin aina tällaisia draamoja aikaiseksi, mieleen ei tule yhtään vastaavaa mies-mies-draamaa. Lieneekö sukupuolikysymys.

Mä tulen hyvin toimeen, mutta en voisi sanoa viihtyväni. Siinä missä ilmaannun koska vaan miehen isän perheen luo niin hänen äidilleensä en ole _koskaan_ mennyt huvikseni. Hänen äidillään on ne tietyt tavat miten asiat hoidetaan piste. Mieskään ei osaa niitä oikein hoitaa koskaan. Lisäksi anoppi pitää miehen 10v. nuorempaa pikkuveljeä (20v.) lapsena, mikäli olemme paikkakunnalla niin mieheni käy tekemässä veljelle ruuat koska pikkuveli ei osaa (osaisi oikeasti, on tosi fiksu kaveri, joka luojan kiitos muuttaa syksyllä yksin). 

Mitään riitaa meillä ei ole ollut, koska olen pitänyt hieman etäiset välit. Anopille ei saa mainita sanallakaan miehen isän perheestä, koska se ei ole sopiva keskustelunaihe (erosta kohta 8 vuotta). Muutenkin kaikki asiat pitää aina neuvoa (tätä en kestä yhtään) ja hän ei usko, että osaamme mitään ikinä..

[quote author="Vierailija" time="22.06.2013 klo 23:47"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2013 klo 22:48"]

Tulen hyvin anopin kanssa toimeen, mutta ei voi mitään että hänen muutamat möläytyksensä ovat jääneet mieleen. Kyllä anoppi on kuin olutpullo, parhaimmillaan kylmänä, avattuna ja pöydällä.

[/quote] loistava tuo olutpullovertaus! Ratkiriemukas! 

[/quote]

Ei ole totta. Jokainen äiti, tai lähestulkoon jokainen, haluaa lapsilleen hyvää ja jos lasten mummo toivoo lapsille hyvää ja koko perheelle, niin tottakai mummo kuuluuu perheeseen.

Jos taas mummo arvostelee, piikittelee, vaatii, aina väärin, myöskään lapset eivät harrasta oikein tai ole oikeanlaisia, sukuopuoli väärä, ym. niin isovanhempaan pidetään etäisen kohteliaat välit.

29

[quote author="Vierailija" time="22.06.2013 klo 23:52"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2013 klo 23:47"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2013 klo 22:48"]

Tulen hyvin anopin kanssa toimeen, mutta ei voi mitään että hänen muutamat möläytyksensä ovat jääneet mieleen. Kyllä anoppi on kuin olutpullo, parhaimmillaan kylmänä, avattuna ja pöydällä.

[/quote] loistava tuo olutpullovertaus! Ratkiriemukas! 

[/quote]

Ei ole totta. Jokainen äiti, tai lähestulkoon jokainen, haluaa lapsilleen hyvää ja jos lasten mummo toivoo lapsille hyvää ja koko perheelle, niin tottakai mummo kuuluuu perheeseen.

Jos taas mummo arvostelee, piikittelee, vaatii, aina väärin, myöskään lapset eivät harrasta oikein tai ole oikeanlaisia, sukuopuoli väärä, ym. niin isovanhempaan pidetään etäisen kohteliaat välit.

29

[/quote]

lainasin väärin, piti vastata numerolle 37

Seurustelin useiden vuosien ajan ja minulla oli monia anoppikokelaita. Tulin aina hyvin toimeen heidän kanssaan ja koin heidän jopa arvostavan minua. Kun tutustuin nykyiseen mieheeni, luulin ennakkoluulottomasti, että anoppi on taas mukava ja tulemme hyvin toimeen.

Hän paljastui kuitenkin aivottomaksi määräilijäksi, jolla oli vain yksi totuus asioihin: hänen omansa. Hän koki poikansa vaimon sukuun naiduksi palkattomaksi piiaksi ja ohjeistus alkoi heti häiden jälkeen. No, löin tietysti stoppia touhuun, mutta ainoaksi keinoksi ilmeni jäädyttää välit kokonaan. Silti joudun vieläkin, vuosikausia myöhemmin, lukemaan kuittailuja FaceBookissa. Ihme touhua, sanon vaan.. Olen jättänyt hänet rauhaan, miksi hän ei voi jättää minua?

Kaikki ei kaikkia miellytä.

Ja jos eivät toisiaan miellytä niin mitä sitä täytyy teeskennelläkään muuta kuin on.  Välimatka tekee tosin silloin hyvää :)

Anopin mielestä appiukko on "jumala."

Väistämättä tästä seuraa, ettei yksikään nainen maan päällä ole tarpeeksi hyvä "jumalan pojalle."

Eli meillä on todella huonot välit anopin kanssa. En ole koskaan kelvannut, enkä tule kelpaamaan. Yhdessä olen ollut miehen kanssa jo 26 vuotta, mutta edelleenkään en ole hyvä. (en vaimona, en äitinä, en kodinhoitajana, en kelpaa mihinkään)

Anoppini on katkera, yksinkertainen ja negatiivinen ihminen. Noiden lisäksi haukkuu toista miniäänsä minulle sekä omaa tytärtään ja hänen miestään pojalleen eli miehelleni. Mietin vain mitähän kaikkea puhuu minusta ja omasta pojastaan muille.

Valittaa joka kerta, kun on mennyt hoitamaan ainoaa lapsenlastaan tuolle toiselle miniälle, kun siellä ei mikään ole hyvin hänen mielestään. Ei varmaan yllätä ettei olla kutsumassa häntä ihan ensimmäisenä vahtimaan syntyvää vauvaamme (tai kutsumassa meille muutenkaan). Todella raskas ihminen. Tulen toimeen, mutta en halua läheisiä välejä.

[quote author="Vierailija" time="22.06.2013 klo 23:35"]

Mulla on poikia ja pelkään, että niiden vaimot ei anna poikien enää tavata mua, kun heillä on  oma perhe (johon anoppi ei usein kuulu, vaimon äiti kummasti kyllä). Toivottavasti pitävät minusta, eivätkä eristä poikiani kokonaan. :(

[/quote]

Suuri hämmennys - millaisiksi sinä oikein kasvatat lapsesi jos antavat toisen ihmisen noin ohjailla? Etkö ole luonut lapsiisi läheistä suhdetta vai miksi luulet, että sen suhteen voi rikkoa? Miksi ylipäänsä luulet että tulevat miniäsi haluaisivat eristää sinut pojistasi? Tuolla ennakkoasenteella niin sattaa valitettavasti toki käydäkin.