Miksi naiset eivät pidä anopistaan?

[quote author="Vierailija" time="23.06.2013 klo 11:59"]

anoppihan on yleensä itsekin ollut jossan vaiheessa miniä joten kiinnostais tietää tapahtuuko se kusipääksi muuttuminen pam yhdesssä yössä het kun pojalle ilmestyy tyttöystävä....

[/quote]

Mä yritin miettiä tätä kunnolla, koska molemmilla anopeilla, exän äidillä ja nykyisellä anopilla, on molemmilla ollut vaikeat anopit ja elämänkohtalot itsellään.  Yritin miettiä, mikä ero näillä ihmisillä, miksi toisesta ei tullut ilkeää anoppia mutta toisesta tuli. Ja missä vaiheessa.

Tämän päättelin, että ilkeys ei yks kaks ilmestynyt esim. kun poika meni naimisiin, tai esim  lapsenlapsen syntymän takia. Vaan ihminen joko katkeroituu / on valmiiksi katkera, tai tulee lempeäksi / säilyttää lempeän luonteensa. Ja miniä sattuu olemaan sopiva kanava jo valmiiksi olevalle ilkeydelle ja patoutuneelle katkeruudelle, jos sellainen luonne on. Omalle pojalle ei halua ilkeyttä purkaa. Jos ilkeyttä luonteessa ei ole, ei ole ilkeyttä jota purkaakaan. Eli tämä toinen anoppi, tämä kiltti, on sellainen pohdiskelija. Ehkä hän on ajatellut suhdeasioita, tiedostanut menneisyytensä, käsitellyt sitä, ja osannut katkaista ketjun. Toisin kuin tämä ilkeä joka on enemmän sellainen eteenpäin turhia miettimättä "porskuttaja".

Eli me jotka ajattelemme ja täällä palstalla puimme, meillä on kaikki mahdollisuudet. Vielä jos olemme osanneet katkaista omien vanhempiemmekin virheitä (vaikka alkoholismia, väkivaltaa) niin anoppi-miniä suhteen dynamiikan katkaiseminen on siihen verrattuna helppo nakki! :)

[quote author="Vierailija" time="23.06.2013 klo 12:21"]

64, oletko ihan idiootti... tuleehan susta anoppi sille vävylle. tarkoitit varmaan ettet koskaan saa miniää?

[/quote]

No niinpä ja jos tosiaan tämän palstan juttuja lukee, niin näissä armaissa miehissäkin on kaikenlaisia sikoja joukossa. Ne siathan ovat myös joidenkin vävypoikia, joidenkin tyttärien miehiä.

naisen syytä kaikki aina

Minulla on onneksi ihana anoppi :) Hän on tosi nuorekas ja aina haluaa auttaa ja tukea hyvällä tavalla (ei koskaan ole tunkeileva). Ei ole KOSKAAN arvostellut minun ja mieheni elämää.

Siskollani on kyllä oikeasti ihan kamala anoppi. Siskoni kun on käynyt "vain" lähihoitajakoulutuksen ja on muka täysin epäsopiva hänen FM-pojalleen. Ei siedä sitä, kun asuvat vuokralla kerrostalossa, ei ymmärrä etteivät omista autoa, ei ymmärrä miksi siskoni ja minun perheeni ei pidä suuria sukujuhlia ym. On siis sellainen oikein super oikeistolainen kermaperse, jolle kulissit ovat kaiken A ja O. Hänen poikansa (siskoni mies) on onneksi todella ihana ja yliopistokoulutuksestaan huolimatta ihan täysin tavis - ei ole äidin opit menneet kai perille ;)

Onhan se sääli ja varmasti iso pettymys, jos oma koulutettu poika tuo sukuun jonkun hyvää naimakauppaa jaaganneen lähärin.

[quote author="Vierailija" time="23.06.2013 klo 13:46"]

Onhan se sääli ja varmasti iso pettymys, jos oma koulutettu poika tuo sukuun jonkun hyvää naimakauppaa jaaganneen lähärin.

[/quote]

Vai niin. Eipä ainakaan miestä haittaa (jos kommenttisi oli siis osoitettu tuohon minun siskooni) ja siskoni tekee kyllä niin paljon töitä ettei monikaan ja on kyllä kaikinpuolin kunnollinen ihminen :) Ainoa ihminen jota hoitajan työ haittaa on hänen anoppinsa.

Ennen lapsia minulla oli hyvät välit anoppiin olimme jopa samassa työpaikassa. Sitten syntyi esikoinen ja arvostus meni täysin. Ensinnäkin puolusti kovin poikaansa kun tämä oli kauheassa humalassa samalla kun minä järjestin kk ikäisen kanssa aika huonossa kunnossa ristiäisiä. Piti hänen sitten puuttua meidän asioihin... Sitten sen jälkeen aina oli repimässä lasta sylistäni joka välissä. Salaa syöttää karkkia ym. Nyt on toinen lapsi syntynyt. Hän myös haukkui tyttöjä, itsellään poikia meillä tyttöjä. Onneksi miehen henkilöä on poikia jota hän hoitaakin monta kertaa viikossa. Minua ärsyttää etten voi olla enään hänen kanssa normaalisti vaikka kuinka haluan meillä on myös aivan eri ajatusmaailma ym. :(

Varmasti on syitä monia minkä takia anopit ja miniät eivät tule toimeen, mutta yksi yleinen syy varmasti on se, että anopit ovat kiinni pojissaan ja eivät millään halua luovuttaa miestänsä toiselle naiselle. 

Yhtäkkiä se elämän tärkein nainen ei olekaan oma äiti vaan joku toinen tyttönen. Onko tämä tyttö sitten tarpeeksi hyvä omalle lapselle? no totuushan on se että jos äidit saisivat päättää niin ei taitaisi kukaan olla tarpeeksi sopiva ;)

Kunhan oma miehesi on saanut katkaistua napanuoran äidistään se helpottaa paljon!

Yksi työkaverini puhuu poikansa tulevasta vaimosta kyllä niin rumasti etten voi käsittää... Hänen puheiden perusteella miniänsä on kyllä ihan kunnollinen, koulutettu ja työssäkäyvä ihminen, mutta on vaan kuulemma niin "helvetin pihi, ruma ja kamala pikkuämmä" ja ihmettelee miten hänen täydellinen poikansa voi olla sellaisen ihmisen kanssa. Työkaverini on kyllä todellinen rääväsuu, ilkeä ja kaikesta valittava ihminen myös työelämässä, joten en yhtään ihmettele, jos menee vähän sukset ristiin ja ikään kuin hän yrittää esittää jotain kuuluisaa hirviöanoppia... Tuskin on niin paha oikeasti?

Mä olen aina pitänyt ja tullut hienosti anoppien kanssa toimeen. Paitsi tämän nykyisen joka on ihan virallinen anoppi. Tämä ihminen on ns. hankala ihminen jonka kanssa moni muukaan ei tule toimeen. 

Mulla on hyvät välit anopin kanssa, ei valittamista.

Kuollut anoppi on paras anoppi.

Mulla on ollut aina kivat anopit. Hyvä tsäkä ehkä? Jopa ex-anoppiin on loistavat välit.

Mä tykkään anopistani ja "puoli-anopista": miehen isä on mennyt uusiin naimisiin varmaan 20 v sitten, ja tulen hyvin toimeen sekä miehen äidin että miehen isän uuden vaimon kanssa.

Mulle anoppi on läheisempi kuin oma äitini. 

Tai sit anopit ei pidä miniästään...

Minusta vaikuttaa siltä että anopit vihaavat miniöitään!

Minä tykkään anopistani :)

Ovat raukat mustasukkaisia miehistään. Näin on usein nuorten miniöiden kohdalla.

Entinen anoppini oli tekouskovainen, ulkokultainen. En sopinut hänen ajatusmaailmaansa jossa naisen tulee vaieta seurakunnassa ja palvella miestään.

- Vaikka tekisi ansiotöitä päivässä tuplaten sen, minkä mies.

En myöskään "tehnyt HÄNELLE" poikia. Valistin häntä sitten pikkuisen biologiasta, täysin kyllästyneenä jo vuosia jatkuneeseen kummalliseen asetelmaan. Lisäksi anoppi muisti moneen kertaan valittaa sitä kun en ollut hänen ihanneminiänsä ja hän myös vähän väliä vaati avaimia perheemme kotiin. Joita ei siis saanut.

Tuo anoppikokemus oli kummallinen, aikaisempien poikaystävien äitien kanssa olin tullut hyvin toimeen, myös suhteiden jälkeen.

Nykyinen anoppini on toista maata. Hänellä on oma elämänsä, antaa pojalleen tilaa eikä vaadi jatkuvaa läsnäoloa kaikenmaailman ruuvien vääntämisissä. Johtuu varmaan pitkälti siitä, että on kasvattanut kolme poikaa yksinhuoltajana ja reissannut myös maailmalla töitä tehden.

Mä pidän hänen huumoristaan ja energisyydestään vaikka onkin jo yli 60-vuotias.