Miksi naiset eivät pidä anopistaan?

Mulla tilanne sellainen että anoppi haluaisi läheiset välit, että olisin kuin oma tytär. Tuoreena miniänä jouduin aikoinaan kuuntelemaan kuinka hän arvosteli omaa tytärtään ja heidän äiti-tytärsuhdettaan ja mietin että tulee olemaan hankala anoppi.. Ja näin kävi. Hänellä on hyvin kielteinen elämänasenne, kaikessa mitä mieheni kanssa päätämme tai teemme on aina joku pieni mutta .. välimme ovat kohteliaat ja etäiset, en halua yhtään enempää. 

Varmaan nuo miniä-anoppi-jutut on lähteneet siitä, kun helposti miniä voi joutua kokemaan, että anoppi arvostelee häntä naisena ja vaimona ja äitinä. Anoppi haluaa tietysti pojalleen hyvän vaimon, ja sitten itse naisena arvostelee tätä vaimoehdokasta, täyttääkö "vaatimukset". Samalla tavalla anoppi ei pääse arvostelemaan tyttärensä miestä, sillä ovat eri sukupuolta ja eri rooleissa. Anoppi voi aina sanoa, että "minä teen tuon asian vaimona/äitinä/naisena toisin ja se on parempi tapa", mutta ei niin helposti pysty puuttumaan vävynsä elämään.

Minulla ja omalla anopillani ainakin tämä nimenomainen minun tapojeni ja tekojeni arvostelu oli se, mikä alkuun hiersi välejämme kovastikin. Sittemmin olen saanut anopille sanottua ja tehtyä selväksi että minua hän ei voi rumasti arvostella ja välitkin on vuosien saatossa parantuneet.

Exäni ei pitänyt äidistäni, minä taas en pitänyt hänen äidistään.

Yritin kovasti, mutta olimme täysin erilaiset ihmisinä.

Minun puoleltani pinna loppui siihen kun anoppi puuttui minun ja poikansa välisiin kiistoihin - teko jota omat vanhempani välttivät kuin ruttoa. Jos ihminen ei ole lapsensa aikuiseksi kasvatettuaan tuota fiksummaksi kerinnyt, niin olkoon: minä en ala vanhoja ihmisiä opettamaan.

12 jatkaa.. Anoppi on myös hyvin ulkokultainen ja hurskasteleva, kuin Hyasinth Bucket :) ja marttyyri tottakai. Koska en ystäväkseni valitsisi tuollaista ihmistä ei minun tarvi häneenkään läheisissä väleissä olla. ja kyllä ihan oikeasti yritin alussa ...

Ihan hyvin tullaan toimeen, soitellaan 1-3 kertaa viikossa toisillemme ja saatetaan puhua pitkät ajat kaikesta mitä mieleen tulee. Ollaan me riideltykin, useampaan kertaakin ja aika ikävistä aiheista, mutta nyt uskoisin riitojen olevan ohi ja välimme pysyvän hyvinä. Anoppi on ollut anoppini nyt noin 15 vuoden ajan.

Teillä joilla on noita ulkokultaisia ja hurskahtelevia anoppeja, niin onko miehenne sitten erilaisia kuin äitinsä?

Minun anoppini on alkoholisti. Meidän sotatilamme alkoi siitä, kun mies ja minä emme halunneet antaa hänelle hoitoon puolivuotiasta vauvaa. Mies ilmoitti kyllä äidilleen, ettei voi ajatella vauvan tulevan hoitoon monestakin syystä: ensinnäkin anopin koti on saastainen ja anopin kunto arvaamaton, vaikka olisi vauvan hakiessaan selvin päin niin voi huitaista yhtäkkiä nassuunsa kossupullon ja mitäs sitten? Anoppi on sitä mieltä, että minä olen "manipuloinut" miehen sanomaan noin, mutta tosiasia on että kyllä poika äitinsä tuntee. No, tämän kanssa nyt sitten eletään ja koitetaan tukea anoppia, vaikka se vaikeaa onkin.

Mulla on ihana anoppi.Tuntuu  pahalta sanoa,mutta on läheisempi minulle kuin äitini. Äiti ei halua olla ystäväni vaan äitini eli ei puhuta syvällisiä samalla tavalla kuin anoppini kanssa.Tuntuu,ettei äitiäni edes kiinnosta..Tiedän,että välittää jne,mutta näyttää sen omalla erikoisella tavalla.

Tulen hyvin anopin kanssa toimeen, mutta ei voi mitään että hänen muutamat möläytyksensä ovat jääneet mieleen. Kyllä anoppi on kuin olutpullo, parhaimmillaan kylmänä, avattuna ja pöydällä.

kerran oli sutinaa miehen kanssa jonka molemmat vanhemmat oli kuolleet, nykyisen anoppini kanssa mietin usein että olis pitänyt pysyä sen toisen miehen matkassa mutta hölmö menin valitseen nykyisen mieheni :D nykyiseni on ihanin mitä kuvitella saattaa mutta äitinsä on sietämätön. Ei kukaan jaksa jatkuvaa piilovittuilua ja arvostelua. 

Anoppini on levitellyt minusta perättömiä juttuja. Ihan käsittämättömiä valheita? Sitä se on kyllä tehnyt myös lapsistaan. Kolme hänen lapsensa perhettä on katkaissut välit häneen...

[quote author="Vierailija" time="22.06.2013 klo 22:45"]

Teillä joilla on noita ulkokultaisia ja hurskahtelevia anoppeja, niin onko miehenne sitten erilaisia kuin äitinsä?

[/quote]

Mun ex-mieheni muuttui parisuhteen vuosien karttuessa kummallisemmaksi; ailahtelevammaksi, kiukkuisemmaksi, hiljaisemmaksi. Ja väkivaltaisemmaksi.

Ulospäin oli kyllä aina yhtä rakastava perheenisä.

t. nro 11

Anopit tunkevat - ehkä hyvää tarkoittaen, mutta silti - sellaisille elämän alueille, jotka ovat henkilökohtaisia. Kuten suhde anopin poikaan, huushollin hoitaminen, lasten saaminen ja hoitaminen.

Teistä tulee myös ehkä anoppeja. Ja miniänne haukkuvat teitä samalla tavalla kuin te nyt anoppejanne. Joko joku ei koskaan opi tai joillakin on vain asenneongelma.

[quote author="Vierailija" time="22.06.2013 klo 22:14"]

Usein esim anoppivitsit kerrotaan miehen näkökulmasta mutta omassa tuttavapiirissäni  sotajalalla ovat aina anoppi ja miniä, eivät anoppi ja vävy. 

[/quote]

En pidä valehtelevista ihmisistä, jotka haluavat kuulua elämääsi, vaikka eivät toivo sinulle tai lapsillesi hyvää tai tee mitään hyvää pyyteettömästi ilman taka-ajatuksia.

Nainen on useimmiten se, joka pyörittää kotia ja sisustaa. Jos anopin ja miniän tavat ja mieltymykset menevät ristiin, on sota valmis. Anoppi kenties yrittää opastaa nuorempaansa oikeisiin tapoihin.

Esim. minun kotonani oli tapana, että tavarat oli levällään (johtui osaksi säilytystilan puutteesta). Miehen kotona taas kaikki tavarat pitää olla kaapeissa. Jopa kirjahylly on kaapillinen eikä mitään koriste-esineitä tai valokuvia ole esillä. Sohvapöydällä ei saa olla mitään. Telkun kaukosäädinkin täytyy olla piilossa.

Meillä on tavarat levällään. No anoppi tietty rupesi järjestämään paikkoja, kaikki piiloon. Ei löydetty itse tavaroita olelnkaan, ei edes sitä kaukosäädintä. Räjähdin. Omassa kodissaan piilotelkoon tavarat, mutta meillä olkoon kuten vieras ja pitäköön näppinsä erossa. Rauha hänen sielulleen.

Anoppi on ollut miniän miehen eli poikansa elämässä ennen miniää ja rakkausside pitää saada katkaistua pelkästä mustasukkaisuudesta, kateudesta ja omistamisenhalusta.

Minä kyllä pidän anopistani.

Vierailija kirjoitti:

Anoppi on ollut miniän miehen eli poikansa elämässä ennen miniää ja rakkausside pitää saada katkaistua pelkästä mustasukkaisuudesta, kateudesta ja omistamisenhalusta.

"Anoppi on ollut miniän miehen eli poikansa elämässä ennen miniää ja rakkausside pitää saada katkaistua pelkästä mustasukkaisuudesta, kateudesta ja omistamisenhalusta."

Miksi nostit 13 vuotta vanhan ketjun? Olisit voinut etsiä tuoreemman tai tehdä itse uuden kun asia sinua kaihertaa. Noin vanhoissa ketjuissa on se vika, että niistä on kadonnut vastausten ensimmäiset lauseet.

Ja kuka haluaa katkaista rakkaussuhteen? Anoppi vai miniä?

Ymmärrän jos joku nuori vierastaa anoppiaan ja käsittää kaiken tahallaan väärin mutta jos joku 30 v naimisissa ollut rankuttaa vielä anoppivanhuksestaan  ei taida olla kovin mukava ihminen itsekään.

Oma miniä aikoinaan, poika selvitti, tiina sanoo aina mitä ajattelee, se ei teeskentele. Onneks oon aika paksunahkainen, jos jotain ei miellytä mun kotini tai ruokani tai olemukseni, ei minua haittaa. Myöhemmin on selvinnyt vaikka lahjakas ja älykäs nainen hänellä näitä kirjainyhdistelmäpiirteitä, ihmussuhdetaidot huonot.