Miksi jotkut mammat rääkyy synnytyksessä pää punaisena

ja supistukset sattu paljon vähemmän, samoin ponnistaminen meni kuudessa minuutissa kiitos tän ääntelyn. Tätä kannattaa jokasen kokeilla, jos vaikka auttas!

plop plop plop

Kipu voi tehdä naisen hysteeriseksi ja hysteerisena sitä huutaa kivusta. Oikeasti saattaa alitajuisesti luulla kuolevansa tai vahingoittuvansa pahasti.



Itseäni nolottaa ja hävettää ihan älyttömästi, kun menin tokan lapsen synnytyksessä kiljumaan. Esikoisen synnytyksessä repesin tosi pahasti ja tokan synnytyksessä pyysin puuduttamaan välilihan ja sitä ei keretty tekemään. Ponnistusvaiheessa ei ollut mitään puudutetta ja kun ponnistuspakko työnsi lasta pihalle ja sattui älyttömästi, iski paniikki ja huusin. Pelkäsin repeytyväni yhtä pahasti ja ilman puudutusta. Onneksi kuitenkin tulin nopeasti järkiini ja työnsin lapsen rauhallisesti ulos kivusta huolimatta.

Ei ollut mitään tarvetta huutaa. Leikkiikö ne jotain marttyyria ja ei ota puudutuksia, jotta saavat mieheltä säälipisteitä, vai?

Kommentoin silti sitä, että sama mamma voi yhdessä synnytyksessä olla rauhallinen kuin viilipytty, ääntäkään päästämättä punnata lapsen pihalle vaikka tietty kovasti kipeää tekeekin. Ja toisessa sitten huutaa tuskasta halvaantuneena, kun tuntuu kuin saisi puukosta mahaan samalla kun lantiota revitään kahtia.



nim. esikoisen synnytys hallittu, kaunis tapahtuma. Kuopusta tehdessä luulin kuolevani kuin teuraseläin.

täsmälleen niinkuin sinä.

Mene synnärin ovelle neuvomaan, ettei vain kukaan toimi erilailla kuin sinä.

Olethan täydellinen

kun viereisessä huoneessa ulvoi joku mamma kuin sitä leikattaisiin tai olisi kamalan orkun saanut. Eikö se nyt voinut ajatella muita ja olla hiljaa, että olisi saanut keskittyä omana synnytykseen rauhassa.

En ole ikinä pihadustakaan päästänyt, vaikka kipeää kävi.

Kommentoin silti sitä, että sama mamma voi yhdessä synnytyksessä olla rauhallinen kuin viilipytty, ääntäkään päästämättä punnata lapsen pihalle vaikka tietty kovasti kipeää tekeekin. Ja toisessa sitten huutaa tuskasta halvaantuneena, kun tuntuu kuin saisi puukosta mahaan samalla kun lantiota revitään kahtia.

nim. esikoisen synnytys hallittu, kaunis tapahtuma. Kuopusta tehdessä luulin kuolevani kuin teuraseläin.

huutajat tuli heti puolustelemaan velliperseyttään. Tiedättekö, että kätilöt nauraa eniten majaville ja huutajille.

En tosin tajunnut niin tekeväni, olin vain niin sekaisin kivusta. Naaprihuoneen kätilö kävi minua ravistelemassa olkapäästä ja käski olla hiljaa, kun hoitamansa ensisynnyttäjä kuulemma pelkää.



Missä vaiheessa se mies etsii itselleen uuden vaimon? Oma on pysynyt rinnalla yli 20 vuotta tuosta huutamisesta huolimatta.

Ja anteeksi vain, jos se haittasi sinua. Mies katseli jo aikaisemminkin muita, koko suhteen alusta lähtien. Meni myös synnäriltä suoraan jonkun hoitonsa luokse, joten katsoin, että minulla oli oikeus huutaa: "Vitun kusipää, mä tapan sut" miehelle, joka tajusi mennä kauemmas pois neuvomasta, miten ponnistetaan -_-.



Onhan se toki sulta pois, jos toinen huutaa, anna nyt vaan muiden elää niin kuin haluavat, saatana -_-



Eikä muuten johtunut siitä, että olis kipeää tehnyt. Synnytys ei edes satu, mä en ymmärrä naisia, jotka väittää supistusten sattuvan niin, että luulee kuolevansa. Ei ollut yhtään pahempia kuin menkkakivut, vähän juili selässä vaan! Valehtelijat, kiva kun pelkäsin synnytystä sen takia, kun kaikki valehteli, että se sattuu...

huutajat tuli heti puolustelemaan velliperseyttään. Tiedättekö, että kätilöt nauraa eniten majaville ja huutajille.

Naurakoot, ei ole minulta pois.

Kerro nyt, kun en oikein ymmärtänyt.



Nähdäkseni siinä ponnistusvaiheessa kaikki naiset ponnistavat, se on jo ihan fysiologinen tarvekin. Mutta muunlainen "osallistuminen" on turhaa: on kultuuri- ja trendisidonnainen juttu, missä määrin eri synnytysasentoja suositaan, eikä niiden eri asentojen ottaminen ole mitään erityistä OSALLISTUMISTA, ihan samalla lailla niissä ponnistetaan kuin makuuasennossakin. Valtaosa synnyttää selällään puoli-istuvassa asennossa.



Minä en ole kummassakaan synnytyksessä huutanut tai parkunut, vaikka eka kesti 44 h ja ponnistuskin melkein 2 h, repesin erittäin pahasti. Murisin kyllä ponnistaessa, sellaista "painonnostajan" ähinää siis. Mutta jos joku kokee kivut kovempina ja huutaa, se on ihan ok sekin.

Ap, oletkos kuullut sellaisesta asiasta kuin kipukynnys? Ja siitä, että se on eri ihmisillä erilainen?



Ehkä sinun pitäisi seuraavan kerran mennä jonnekin korpeen synnyttämään lumihankeen ja antaa susien purra napanuoran poikki ettei tarvitse muita ihmisiä kuunnella.



Entä jos siellä naapurihuoneessa onkin synnytetty kuollutta lasta ja äiti huutaa henkistä tuskaansa? Tai mitään puudutuksia ei ole ehditty antaa? Synnyttäjä on itsekin vasta lapsi? Tai huutaminen sattuu synnyttäjää helpottamaan?



Toisin sanottuna, toivottavasti seuraava synnytyksesi on sen verran kamala, että tajuat olla moisia typeryyksiä päästelemättä. Minäkin tajuan, enkä ole edes koskaan synnyttänyt.

Ei voi mitään, teen mitä tykkään. :)

Ihan sama mitä mieltä av-mamma on :D



Se tulee jos tulee :)

Auttoi kipuun edes vähän. Otin epiduraalin ja ei auttanuy mitään otin myös sitä kaasua ja ei auttanut sekään.

Kivut oli kovat kun oli käynnistetty synnytys ja kohdunkaula oli täysin avautumaton ja lapsen olisi kuulunut syntyä vasta parin kk päästä, mutta kun oli komplikaatioita niin oli pakko käynnistää.

mutta toisessa oli pakko huutaa aina supistuksen tullessa, se vaan tuli jostain luonnostaan. Ponnistaessa en kyllä huutanut, en tiedä miten siinä voisikaan, ponnistaessahan pidättää automaattisesti hengitystä.

Joku taliaivo käyny lukemassa yhtä alempaa ketjua ja sillä on välähtänty: Huutaminen synnärillä aiheuttaa keskustelua, kannanpa oman korteni kekoon tekemällä tällaisen reppana-aloituksen.



Jos mun mies alkaa muita katsella siitä syystä että huudan synnyttäessä, niin tervemenoa.

Ja jos naista revitään kahtia kuten teuraseläintä, niin kyllä se pistää huutamaan.



mä sain tehdä synnytyksessä juuri kuten halusin, jos joku olisi tullut sanomaan, että ole hiljaa niin olis saanut potkun ottaan.

Se täysin epäkypsästä tilanteesta käynnisetty synnytys oli aivan järjettömän tuskallinen siihen normaalin verrattuna. Minäkin varmaan laukoisin typeryyksiä että synnyttäminen on ihan helppo juttu, jos olisin kokenut pelkästään sen toisen luonnollisen synnytyksen.

Kivut oli kovat kun oli käynnistetty synnytys ja kohdunkaula oli täysin avautumaton ja lapsen olisi kuulunut syntyä vasta parin kk päästä, mutta kun oli komplikaatioita niin oli pakko käynnistää.

ja kätilöt (jotka tuttujani) siihen kovasti kannustivat. Vietin synnytyssalissa esikon kanssa noin 4 tuntia ja kakkosen kanssa 20 minuuttia ennen syntymää -- näinä aikoina minusta kuului supistusten aikana tasaista matalaa ääntä ja ponnistuksen aikana vähän kovempaa ;)



En tarvinnut puudutuksia tai muuta kivunlievitystä, eikä sitä tosin olisi kakkosen kanssa ehditty antaakaan. Ykkösen kanssa kestin ekat 12 tuntia supistuksia vesien menon jälkeen kotona, kävin vain osastolla tulehdusarvot välillä antamassa.



Kovasti sain positiivista palautetta äänenkäytöstä ja tehokkaasta hengityksestä. Kuulemma luomu on harvinaista ja samoin asenteeni sekä rohkeus järkevään äänenkäyttöön. Kun ei muita kemiallisia apuja tarvittu, olin heti istukan syntymisen & parin tunnin kenguruhoidon/ensisyötön jälkeen valmis suihkuun & syömään & kävelemään omin jaloin perhehuoneeseen...