Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Työuupumuksesta psykoosi ja hullunpaperit
13.01.2013 |
7 kk mennyt aikaa ja vasta nyt tajuan mitä on tullut koettua.
Olen 42v nainen ja kuvittelin elämän olevan ohi kokemusteni pohjalta.
Nyt pitäisi ottaa kurssi kohti uusia haasteita, mutta kun henkiset voimat on vielä niin vähäiset ettei jaksaisi kuin olla.
Jokainen kuitenkin sanoo, että pahinta on jäädä notkumaan himaan.. niin onhan se totta.
Kuitenkin tässä kävi niin, että entiset ystävät jättivät ja paikkakunta jossa asun on pieni, joten sekoamiseni on täällä kaikkien tiedossa.
Tunnen valtavaa häpeää, olen pettänyt lapseni ja mieheni sekoamisellani. Minulla on tunne, että kaikki nauravat meille. Pelkään lasteni huostaanottoa, vaikken ole tehnyt mitään väärää.
Elän parahillaan kelan rahoilla, joten en psyty rahallisesti tarjoamaan lapsilleni juurikaan mitään. Onneksi mies käy töissä ja tienaa sen verran, että lapset saavat häneltä kaikki tarvitsemansa (harratukset, vaatteet, lelut jne)
En tiedä vielä, onko minusta tekemään entistä työtäni (tuskin) En tiedä vielä mitä sitä lähtisi opiskelemaan ja koska se kannattaa tehdä.
Onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa? Olisin niin kiitollinen tiedosta, että onko minulla mitään toivoa päästä jaloilleni?
Kommentit (18)
Ei psyykkinen sairastuminen ole häpeä jasiitä selviää kyllä. Tarvitset hyvän hoitosuhteen ja tukijoukot. Toivottavasti mies jaksaa tukea sinua. Onko mahdollista muuttaa! Pikkupaikat voivat olola ahdistavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta oletko ihan varma, että sun sairastuminen johtuu vain sun duunista?
mutta todennäköistä, että monentekijän summa oli.
ap
Olen sinua seitsemän vuotta nuorempi, mutta kaksi kertaa burn outin kokenut. Olin myös han osastolla toipumassa, ne hullun paperit tulee siinä samalla kun burn out ei ole virallinen diagnoosi. Jos eivät jotain keksisi, et saisi rahaa ja asiat voisi olla vielä huonommin. Toki sitten diagnoosi näyttää paperilla pahalta ja leimaa.
Tuo työperusteinen loppuunpalaminen on tunnollisten ylisuorittajien tauti. Liikaa duunia, ristiriitoja ihmisten välillä duunissa ja liian vähän asiansa osaavia ihmisiä. Itse luulin olevani jokin superihminen, joka voi ratkaista ristiriidat ja tehdä monen ihmisen hommat. Johtoa ei kiinnostanut, miten asiat hoidettiin, kunhan tulosta tuli. Itse tein ilman asianmukaista roolia minulle kuulumattomiakin töitä. Ne, joille työt oikeasti kuuluivat eivät osanneet tai ristiriitojen vuoksi halunneet, joten sain tietty vihat niskaani koska hoidin duunit.
No, itse selvisin firmaa vaihtamalla ja nyt olen ollut viimeiset 7 vuotta duunissa vähemmän vaativissa ja paremmin organisoiduissa hommissa samalla toimialalla.
Eli voit selvitä mistä vaan, sinulla on perheesi. Älä anna häpeälle valtaa, älä suostu mihin vaan, julkisen puolen mielenterveystyö on usein puoskarointia ja jopa tahallista nöyryyttämistä. Jos mahdollista, hae apua yksityiseltä puolelta. Voimia ja valoa elämääsi ja tulevaan kevääseen!
et sinä ainoa työuupunut tässä maassa ole, joillakin on useampikin uupumusjakso takana. Kyselepä pääsitkö esim. Kelan kustantamalle työuupumuksesta toipuvien kuntoutuskurssille niin saisi tukea sekä ammattilaisilta että saman kokeneilta. Työelämään voi palata esim. työkokeilun kautta.
et sinä ainoa työuupunut tässä maassa ole, joillakin on useampikin uupumusjakso takana. Kyselepä pääsitkö esim. Kelan kustantamalle työuupumuksesta toipuvien kuntoutuskurssille niin saisi tukea sekä ammattilaisilta että saman kokeneilta. Työelämään voi palata esim. työkokeilun kautta.
Tuollaiset kurssitukset. Saati sitten työkokeilut. Toisekseen, ei ap maininnut, että olisi saanut potkut, ei saairasloma ole irtisanomisen syy. Pitäisikö vakituinen työsuhde vaihtaa vapaaehtoisesti johonkin ilmaiseen orjatyö-työkokeiluun.
Just näitä pelle-ehdotuksia, kai kuulut ap liittoon tai kassaan, jos sinut on irtisanottu, kannattaa ilmoitta työsuojeluun ja selvitellä mahdollisuudet korvauksiin. Ansiosidonnaista toki saat myös jos työssäoloehto täyttyy.
Pidä kiinni oikeuksistasi äläkä anna uhriuttaa itseäsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja kyllä sinä toivut. Se vain vie paljon aikaa todennäköisesti vaikka erilaisia olemmekin toipumiskyvyltämme.
Itselläni burn outista toipuminen kesti kauan, ensimmäinen puoli vuotta meni melkeinpä pelkästään nukkuessa ja syvään hengittäessä vaikken siis psykoosiin asti mennytkään.
Kun itsetunto alkaa palautua osaat asettaa muiden ajatukset/puheet/suhtautumisen oikeisiin mittasuhteisiin etkä murehdi niitä.
Oletko nyt sairauslomalla? Miten pitkään?
Voimia sinulle, anna itseellesi aikaa ja ole itsellesi armollinen!
Älä analysoi mitään. Älä ajattele, että muut ajattelee. Näytä vain kaikille, että olet kuten ennenkin. Luultavasti suurentelet koko tapahtumaa. Jos työkykysi on tommoisesta laskenut, niin et pysty opiskelemaankaan mitään. Todennäköistä on kuitenkin, että sekä työkykysi että opiskelukykysi ovat kuten ennenkin, mutta ei 42-vuotiaan juuri muka sairaana olleen kannata mitään uutta ammattia alkaa itselleen stressata. Tee jotain, missä ei sinulle aseteta mitään suorituspaineita tai mene johonkin töihin."Kannattaa lähteä opiskelemaan" - kuka sinulle semmoista on syöttänyt? Tuskin sairaala, jos oikeasti olet ollut sairas. Mikä se semmoinen työ on mistä noin sairastuu? Oliko työnantaja ehkä rikkonut jotain lakia, sillä ei kait täällä töistä kuulu sairastua? Jospa samaa tai samankaltaista työtä voisi tehdä jonkun muun työnantajan luona, missä olosuhteet semmoiset, että ei sairastu työstä. Rahallisesti et voi tarjota? Eikö sairastumisesi oli kuitenkin joku lyhytaikaisempi juttu ja jos ei ole niin parasta lastenkin tottua siihen, että nyt tippui elintaso, koska äiti sairastui. Et nyt voi ottaa mitään suuntaa kohti uusia haasteita vaan yrität vaan saada arkesi toimimaan. Ei koko ajan voi juosta joidenkin haasteiden perässä - kuka sinulle semmoista on opettanut. Lopeta koko ajan uusien haasteiden perässä juokseminen. Elämäsi on tässä ja nyt päivä kerrallaan ja jokaisella päivällä on vain omat murheensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on nimenomaan työsuhteessa olevien (tai vasta työsuhteessa olleiden) oikeus, jota läheskään kaikki eivät ymmärrä käyttää eivätkä kaikki työterveyshuollot muista kertoa. Siihen kuuluvat työkokeilut omassa työssä tai uudessa, jos miettii ammatinvaihtoa, uudelleenkoulutuksen kustantaminen tarvittaessa, ohjaus ja neuvonta jne. jne. En puhu nyt työkkärin palveluista. Ennen ammatillista kuntoutusta taas on mahdollisuus lääkinnälliseen kuntoutukseen, jota on psykoterapia, kuntoutuskurssit jne. Näiden ajan työsuhde siis jatkuu. Mutta aika moni jättää nämä käyttämättä ja sairausloman lopussa ottaa omapyyntöisen eron työstään, kun ei kestä ajatusta työhön paluusta. Ja hankkii itsensä siinä melkoisiin taloudellisiin vaikeuksiin. Eli ottakaa selvää ennen kuin tyrmäätte.
on nimenomaan työsuhteessa olevien (tai vasta työsuhteessa olleiden) oikeus, jota läheskään kaikki eivät ymmärrä käyttää eivätkä kaikki työterveyshuollot muista kertoa. Siihen kuuluvat työkokeilut omassa työssä tai uudessa, jos miettii ammatinvaihtoa, uudelleenkoulutuksen kustantaminen tarvittaessa, ohjaus ja neuvonta jne. jne. En puhu nyt työkkärin palveluista. Ennen ammatillista kuntoutusta taas on mahdollisuus lääkinnälliseen kuntoutukseen, jota on psykoterapia, kuntoutuskurssit jne. Näiden ajan työsuhde siis jatkuu. Mutta aika moni jättää nämä käyttämättä ja sairausloman lopussa ottaa omapyyntöisen eron työstään, kun ei kestä ajatusta työhön paluusta. Ja hankkii itsensä siinä melkoisiin taloudellisiin vaikeuksiin. Eli ottakaa selvää ennen kuin tyrmäätte.
Kiitos kun täsmensit. Minulle ei koskaan moisesta vaihtoehdosta kerrottu tai mitenkään vaihtoehdoista sairaalassa tai jatkossakaan mainittu. Oletin, että tarkoitit nimenomaan työvoimatoimiston ilmaista työkokeilua.
Tuossakin vaihtoehdossa itsestäni tuntuisi nöyryyttävältämennä työkokeiluun omalle duunipaikalle kun olen ammattilainen kuitenkin. Palasin itse saikun jälkeen normaalisti duuniin ja sain tapella projekteista entistä kovemmin. Minua nimittäin kohdeltiin silkkihanskoin ja kuviteltiin, että murrun heti uudestaan jos joudun tekemään normaalisti töitä. Eli jouduin paikkani ansaitsemaan nopeasti uudelleen tai olisin tosiaan irtisanoutunut tai tullut irtisanotuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska entiseen työpaikkaani en tule koskaan palaamaan, en vaikka tilanne olisi mikä.
eihän mun tarvitse, kun entisiä työkavereita nähdä niin tuntuu, että kaikki tunteet palaa psykoosiaikaan.
Tuntuu ettei mt-toimistossakaan saa asiantuntevaa apua, vaan kaikki pitää itse selvittää ja kysellä. Nuokin selvittämiset ottaa niin paljon voimille, että päivän päätteeksi ajattelee vaan, että eläkkeelle vaan.
Olen oman alani töitä kokeillut toisella paikkakunnalla ennnen lopullista romahtamista.. ei onnistu enää.
Ryhdistäydy. Unohda koko juttu ja elä niin kuin sitä ei koskaan olisi tapahtunutkaan. Älä analysoi mitään. Älä ajattele, että muut ajattelee. Näytä vain kaikille, että olet kuten ennenkin. Luultavasti suurentelet koko tapahtumaa. Jos työkykysi on tommoisesta laskenut, niin et pysty opiskelemaankaan mitään. Todennäköistä on kuitenkin, että sekä työkykysi että opiskelukykysi ovat kuten ennenkin, mutta ei 42-vuotiaan juuri muka sairaana olleen kannata mitään uutta ammattia alkaa itselleen stressata. Tee jotain, missä ei sinulle aseteta mitään suorituspaineita tai mene johonkin töihin."Kannattaa lähteä opiskelemaan" - kuka sinulle semmoista on syöttänyt? Tuskin sairaala, jos oikeasti olet ollut sairas. Mikä se semmoinen työ on mistä noin sairastuu? Oliko työnantaja ehkä rikkonut jotain lakia, sillä ei kait täällä töistä kuulu sairastua? Jospa samaa tai samankaltaista työtä voisi tehdä jonkun muun työnantajan luona, missä olosuhteet semmoiset, että ei sairastu työstä. Rahallisesti et voi tarjota? Eikö sairastumisesi oli kuitenkin joku lyhytaikaisempi juttu ja jos ei ole niin parasta lastenkin tottua siihen, että nyt tippui elintaso, koska äiti sairastui. Et nyt voi ottaa mitään suuntaa kohti uusia haasteita vaan yrität vaan saada arkesi toimimaan. Ei koko ajan voi juosta joidenkin haasteiden perässä - kuka sinulle semmoista on opettanut. Lopeta koko ajan uusien haasteiden perässä juokseminen. Elämäsi on tässä ja nyt päivä kerrallaan ja jokaisella päivällä on vain omat murheensa.
Kuka sinulle on opettanut tuon tyyliin, vai ihan itsekö keksit.
Opettele edes kappalejako.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska entiseen työpaikkaani en tule koskaan palaamaan, en vaikka tilanne olisi mikä.
eihän mun tarvitse, kun entisiä työkavereita nähdä niin tuntuu, että kaikki tunteet palaa psykoosiaikaan.
Tuntuu ettei mt-toimistossakaan saa asiantuntevaa apua, vaan kaikki pitää itse selvittää ja kysellä. Nuokin selvittämiset ottaa niin paljon voimille, että päivän päätteeksi ajattelee vaan, että eläkkeelle vaan.
Olen oman alani töitä kokeillut toisella paikkakunnalla ennnen lopullista romahtamista.. ei onnistu enää.
Olen tuo kaksi burn outia kokenut. Kuulostaa,että tarvitset nyt ainakin pari kuukautta toipumisaikaa. Onko sinulle mahdollista ottaa tämä aika itsellesi? Se tarkoittaisi, että et edes suunnittele töihin paluuta tai koulutuksia tai muutakaan tuona aikana. Lepäät, ulkoilet, luet, jos jaksat. Teet sellaisia asioita, mistä nautit. Tämä aika antaa aivoillesi tilaisuuden toipua. Lupaan, että näet asiat valoisammin ja saat uusia resursseja pohtia tilannettasi uusiksi.
Tuo, että pitäisi pompata jaloilleen ja tietää, ettei (vielä) pysty, saa sinut toivottomaksi ja näet tilanteen huonompana kuin se on. Uskon, että olo liittyy juuri tunnollisuuteen ja oman arvon mittaamisee suorituksina, joita antaa työhön, perheeseen ja kaikkeen muuhun muita hyödyttävään. Tuttuakin tutumpi tunne itselleni.
koska entiseen työpaikkaani en tule koskaan palaamaan, en vaikka tilanne olisi mikä.
eihän mun tarvitse, kun entisiä työkavereita nähdä niin tuntuu, että kaikki tunteet palaa psykoosiaikaan.
Tuntuu ettei mt-toimistossakaan saa asiantuntevaa apua, vaan kaikki pitää itse selvittää ja kysellä. Nuokin selvittämiset ottaa niin paljon voimille, että päivän päätteeksi ajattelee vaan, että eläkkeelle vaan.
Olen oman alani töitä kokeillut toisella paikkakunnalla ennnen lopullista romahtamista.. ei onnistu enää.
Olen tuo kaksi burn outia kokenut. Kuulostaa,että tarvitset nyt ainakin pari kuukautta toipumisaikaa. Onko sinulle mahdollista ottaa tämä aika itsellesi? Se tarkoittaisi, että et edes suunnittele töihin paluuta tai koulutuksia tai muutakaan tuona aikana. Lepäät, ulkoilet, luet, jos jaksat. Teet sellaisia asioita, mistä nautit. Tämä aika antaa aivoillesi tilaisuuden toipua. Lupaan, että näet asiat valoisammin ja saat uusia resursseja pohtia tilannettasi uusiksi.
Tuo, että pitäisi pompata jaloilleen ja tietää, ettei (vielä) pysty, saa sinut toivottomaksi ja näet tilanteen huonompana kuin se on. Uskon, että olo liittyy juuri tunnollisuuteen ja oman arvon mittaamisee suorituksina, joita antaa työhön, perheeseen ja kaikkeen muuhun muita hyödyttävään. Tuttuakin tutumpi tunne itselleni.
koko ajan päässä ajatus.. töihin, kouluun, eläkkeelle, töihin, kouluun...
Tiedän, että minun pitäisi vain olla ja ajatella vain itseäni, mutten osaa nollata päätäni. Eivät edes neuroleptit nollaa päätäni tai hidasta ajatustani.
Pelkään saavani kohta sydänkohtauksen, koska stressaan tulevaisuuttani alati.
Onneksi minua alkuun hoitanut psykiatri oli ammattilainen ja kirjasi hoitosuunnitelmaani tuon uudelleen koulutuksen.. nykyinen psykiatri on aika nipo, eikä soisi minulle muuta kuin lääkettä lääkkeen päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
http://www.kela.fi/in/internet/liite.nsf/NET/020403143525HN/$File/tyoku…
Ap:lla todennäköisesti on edelleen oikeus työeläkelaitoksen ammatilliseen kuntoutukseen, koska työn päättymisestä on vielä melko vähän aikaa. Kannattaa ottaa selvää jos et ole ottanut vielä. Ensin tietenkin sairaus täytyy hoitaa niin hyvin että jaksat suunnitella tulevaisuutta, kiireellä ja pakolla se ei onnistu. Eli hae sairauslomaa ja hoitoa kunnes tunnet olevasi tarpeeksi hyvässä kunnossa. Kuntoutus alkaa lääkärin B-lausunnosta ja sen viemisestä Kelaan (tai omaan työeläkelaitokseen jos tietää mikä se on). Kela neuvoo tarvittaessa. Ensin voi myös vain pyytää selvitystä siitä onko oikeutettu kuntoutukseen, ja saa näin lisäaikaa miettiä mitä haluaa (neuvontaa, kokeiluja, koulutusta tms.). Mutta jos työeläkekuntoutusta ei hae parin vuoden kuluessa työn päättymisestä, oikeus siihen menee ohi ja korvaukset ovat sen jälkeen pienemmät.
Jengi käyttää aika vapaasti psykoosi-sanaa täällä?
"Psykoosi on vakava mielenterveyden häiriö, jossa henkilön todellisuudentaju hämärtyy ja vääristyy usein karkealla tavalla siten, että henkilöllä on huomattavia vaikeuksia erottaa tosi epätodesta. " Vaikea uskoa että olisi kyse psykoosista ja mm. sen aistiharhoista? Masennus sitten eri asia.
[quote author="Vierailija" time="17.04.2014 klo 07:27"]
Jengi käyttää aika vapaasti psykoosi-sanaa täällä?
"Psykoosi on vakava mielenterveyden häiriö, jossa henkilön todellisuudentaju hämärtyy ja vääristyy usein karkealla tavalla siten, että henkilöllä on huomattavia vaikeuksia erottaa tosi epätodesta. " Vaikea uskoa että olisi kyse psykoosista ja mm. sen aistiharhoista? Masennus sitten eri asia.
[/quote]
Kuka tahansa voi joutua psykoosiin, jos tilanne tarpeeksi paha. Sieltä tullaan myös pois ja voi olla että psykoosi ei koskaan enää toistu.
Alue: Aihe vapaa
mutta oletko ihan varma, että sun sairastuminen johtuu vain sun duunista?