lapsi pettyy usein joulukalenterin yllätykseen.mistä se kertoo?

tänä aamuna pussista löytyi helmirannekoru.... kun kysyin, mitä tuli tänään, niin vastasi erittäin ystävällisesti todeten, että "pelkkä helmikoru".



kysyin, että ai "pelkkäkö"? "---niin, en oikein pidä helmikoruista, ei ole niille käyttöä"



ja tämän kaiken lapsi sanoi ystävällisesti, ilman vinoiluja. vain tuon "pelkkä" sanan kun olisi osannut jättää pois, niin luulisi, että olikin oikeasti iloinen yllätys:D



ap

Lopeta nyt hyvä ihminen pikkukrääsän osto. Kyllä vika on nyt enemmän äidin shoppailuvimmassa kuin lapsessa. Lapsihan sanoo sulle suoraan että ei tarvii kyseisiä tavaroita. Älä siis osta!



Laita huomenna yksi pipari. Katoaa mahaan eikä jää nurmkkiin pyörimään. Tai laita lappu, jossa lupaat että leivotte keskenänne pipareita.

Lopeta nyt hyvä ihminen pikkukrääsän osto. Kyllä vika on nyt enemmän äidin shoppailuvimmassa kuin lapsessa. Lapsihan sanoo sulle suoraan että ei tarvii kyseisiä tavaroita. Älä siis osta!

Laita huomenna yksi pipari. Katoaa mahaan eikä jää nurmkkiin pyörimään. Tai laita lappu, jossa lupaat että leivotte keskenänne pipareita.

vaan tulee onnelliseksi muista asioista? Oletko miettinyt sitä mahdollisuutta?

Kalenterihan kertoo päivistä jotka on ennen joulua. Siis joulunahan niitä lahjoja saa ei koko kuuta. Itseä hämmästytti viime jouluna kun minua odotettiin niin siskon luo. No se oli syy että poika 6 vee oli kiukutellut koko aattopäivän kun halusi tiettyä lahjaa jonka huom! Olin äidille luvannut ostaa. Kuinka kaameaa olis ollut jos se peli olis unohtunut. Sama ongelma eli tavaraa on ja ostetaan ihan liikaa. Vaikka lapsi on onnellinen kun piirretään yhdessä juliste enkä osta sellaista. Oma poika on vielä niin pieni ettei tajua lahjousta mutta ajattelin kohtuutta kaikessa, kalenteriin laitan vaikka tarran/päivä niin jouluna ne lahjat joita saa on merkityksellisiä. Eikä niistä tuhista ja mutista. Kiittämättömyys on opittua!

Ja pakko lisätä että jo 5v kanssa voi puhua tällasista asioista. Esim. Monet lahjatoiveet on mahdottomia hintansa puolesta mutta eihän lapsi tajua miksei saa jotain jos siitä ei puhuta. Vai saako teidän lapset joka vuosi aina suuremmalla summalla hankitun lahjan? Toivottavasti ei!

Kalenterihan kertoo päivistä jotka on ennen joulua. Siis joulunahan niitä lahjoja saa ei koko kuuta. Itseä hämmästytti viime jouluna kun minua odotettiin niin siskon luo. No se oli syy että poika 6 vee oli kiukutellut koko aattopäivän kun halusi tiettyä lahjaa jonka huom! Olin äidille luvannut ostaa. Kuinka kaameaa olis ollut jos se peli olis unohtunut. Sama ongelma eli tavaraa on ja ostetaan ihan liikaa. Vaikka lapsi on onnellinen kun piirretään yhdessä juliste enkä osta sellaista. Oma poika on vielä niin pieni ettei tajua lahjousta mutta ajattelin kohtuutta kaikessa, kalenteriin laitan vaikka tarran/päivä niin jouluna ne lahjat joita saa on merkityksellisiä. Eikä niistä tuhista ja mutista. Kiittämättömyys on opittua!

Ja pakko lisätä että jo 5v kanssa voi puhua tällasista asioista. Esim. Monet lahjatoiveet on mahdottomia hintansa puolesta mutta eihän lapsi tajua miksei saa jotain jos siitä ei puhuta. Vai saako teidän lapset joka vuosi aina suuremmalla summalla hankitun lahjan? Toivottavasti ei!

ja se kyllä menee, ei sillä rahalla montaa pakettia osteta.

ap

Tuo 200 kuulostaa minusta aika paljolta. Toki jos siinä on käyttövaatetta ym niin sitten ei ole paljoa mutta jos esim leluihin ym. huveihin niin ymmärrän kyllä että ei siinä karkkilaatikot ym. tunnu isoilta asioilta.



Meillä lapset saavat esim karkkipäivänä maksimissaan yhden pikkukarkkilaatikon tai suklaapatukan. Alle kouluikäisinä saivat yhden karkkilaatikon jaettavaksi kolmelle lapselle. En ole halunnut totuttaa heitä pienenä isoihin karkkimääriin joten ovat todella onnellisia jos saavat pukilta pienen suklaalevyn ja karkkilaatikon.



Elämä on helpompaa kun ei hukuteta lahjoihin ym. vaan oppii kohtuullisuuteen.



Mutta ihan hyvä juttu tuo perhostarra välillä niin ap:n lapsi oppii vähän mitä seuraa kitinästä.

Siis tietysti lapset saavat pukilta leluja ja muutakin mutta karkistakin osaavat nauttia myös pienestä määrästä kun sitä ei anneta jatkuvasti liikaa.



Leluja meidän lapset saaavat jouluna meiltä vanhemmilta kukin yhden ison paketin ja lisäksi kirjan. Muilta sukulaisilta tullee noin 5- 10 pakettia per lapsi lisäksi.

Miksi hän tyytyisi vähään missään asissa, jos tietää, että itse ja muut pystyvät parempaan?

Lopeta nyt hyvä ihminen pikkukrääsän osto. Kyllä vika on nyt enemmän äidin shoppailuvimmassa kuin lapsessa. Lapsihan sanoo sulle suoraan että ei tarvii kyseisiä tavaroita. Älä siis osta! Laita huomenna yksi pipari. Katoaa mahaan eikä jää nurmkkiin pyörimään. Tai laita lappu, jossa lupaat että leivotte keskenänne pipareita.

Kalenteriin voisi varmaan laittaa lapun, että tänään siivotaan?

ja ostaa vain 100e. Silläkin saa aivan tarpeeksi krääsää joka päätyy parin tunnin leikin (jos sitäkään) jälkeen lelukorin syövereihin pölyyntymään.



Lupaaa uutena vuotena että ensi vuonna ostat puolet vähemmän tavaraa niin itsellesi kun lapsellesi ja opit sanomaan ei lapsen vaatimaan romuun. Eivät tavarat tee ketään onnelliseksi vaan pikemminkin onnettomaksi kuten sinun lapsesi tuntuu jo olevan vain 7 vuotiaana.

Lopeta nyt hyvä ihminen pikkukrääsän osto. Kyllä vika on nyt enemmän äidin shoppailuvimmassa kuin lapsessa. Lapsihan sanoo sulle suoraan että ei tarvii kyseisiä tavaroita. Älä siis osta! Laita huomenna yksi pipari. Katoaa mahaan eikä jää nurmkkiin pyörimään. Tai laita lappu, jossa lupaat että leivotte keskenänne pipareita.

Kalenteriin voisi varmaan laittaa lapun, että tänään siivotaan?

ap:sta ei tiedä kun ei vastannut. Voihan se lappu olla vaikka siivousta termillä "joulunvalmistelua" tai mitä tahanssa yhdessä tekemistä kuin sitä roinaa.

"olen tullut tulokseen, että lapseni on tottunut saamaan liian paljon ja liian aikaisin."



Sanoitkin se jo ja olet aivan oikeassa.Kun mikään ei enää riitä...

Että varmaan tottunut liikaa saamaan kaiken haluamansa, eikä siksi osaa iloita asioista niin helposti. Kyllä tossa vaiheessa voiskin ottaa sen kalenterin pois ja sanoa, että ei sitten kun ei kelpaa.

ja sitten menee ja ostaa sadoilla euroilla lahjoja perusteluna kun sillä ei saa "mitään". Hohhoija taas.

ja sitten menee ja ostaa sadoilla euroilla lahjoja perusteluna kun sillä ei saa "mitään". Hohhoija taas.

ja lapsen tempperamentin. AP:ssä itsessään ei ole niin mitään vikaa. Ap:n sädekehä loistaa ihan tänne asti. Vie vielä se lapsi psykologille niin saat lausunnon että kyllä siinä lapsessa jotain vikaa pakosta on.

Että varmaan tottunut liikaa saamaan kaiken haluamansa, eikä siksi osaa iloita asioista niin helposti. Kyllä tossa vaiheessa voiskin ottaa sen kalenterin pois ja sanoa, että ei sitten kun ei kelpaa.

eikä tottunut. Eihän lapsi itseään totuta tavara paljouteen!!?!!

Tässäkin ketjussa kaikki vierittävät syyn lapsen niskoille vaikka ap ne tavarat lapselle kaupasta kantaa ja antaa. AP tässä pitää ristiinnaulita eikä lapsi.

sun kommentit 3 asiasta:



AP: äiti erinomainen tavara-addikti

-meillä on sellainen yllätyspusskikalenteri, johon laitaN jotain

-ihan oman käytöksenSÄ vuoksi EN enää jaksa.

-näin teenkin. en aio ostaa enää ylimääräisiä heräteostoksia

-juuri eilen kaivoin vaatekaapista yhden uuden furreal-hamsteripaketin, jonka olen ostanut joskus "varalle" kaverisynttäreille

-eilen laitoin pelkän YHDEN tarran pussiin. (äiti erinomainen tavara-addikti)

-ap:n lapsi saa jouluisin 200e lahjat. se on raja. ja se kyllä menee, ei sillä rahalla montaa pakettia osteta.





AP: äiti minun lapsessani on minusta riippumaton sisäänrakennettu vika

-lapseni on TOTTUNUT saamaan liian paljon ja liian aikaisin aion myös sanoa sen joulun jälkeen tytölle.

-mutta kun kotona saa jotain, josta kuvittelisi lapsen olevan iloinen tms, niin on usein pettynyt saamaansa tavaraan.

-luonne... vaikea, ainakin tunnepuoli. en kestä itse tuollaista tempperamenttia, joka kuohahtelee, ja kaikki tunteet näkyy selvästi.

-vain tuon "pelkkä" sanan kun olisi osannut jättää pois, niin luulisi, että olikin oikeasti iloinen yllätys





Lapsi ei tavara-addikti:

-esim. karkkiaskin sai, heitti lattialle, että "en mä mitään karkkiaskeja halua!!"

-tänään sai kivisen munan, sellaisen koristekiven, kuulin, kun tyttö sähisi itsekseen " pyh,kivimuna.mitä mä tällä muka teen!?"

-ei käyttäydy kylässä huonosti.

-ehdotin, että voitaiin antaa se jollekkin köyhälle lapselle joululahjaksi.. tyttö innostui ideasta.

-"heei, sain samanlaisen tarran viime jouluna, se oli vain eri perhonen"

-tänä aamuna pussista löytyi helmirannekoru.... kun kysyin, mitä tuli tänään, niin vastasi erittäin ystävällisesti todeten, että "pelkkä helmikoru". kysyin, että ai "pelkkäkö"? "---niin, en oikein pidä helmikoruista, ei ole niille käyttöä"

Kenessä on kommenttisesi perusteella vika: sinussa vai lapsessa?



Aiotko muuttaa omaa suhtautumistaSI tavaroihin?

yritää kasvattaa sua olemaan ostamatta tarpeetonta krääsää:

-kivimuna.mitä mä tällä muka teen

-en oikein pidä helmikoruista, ei ole niille käyttöä

-ehdotin, että voitaiin antaa se jollekkin köyhälle lapselle joululahjaksi.. tyttö innostui ideasta.



mutta ap näkee kaiken vain valituksena ja kiittömättömyytenä hänen "erinomaisuuttaan" kohtaan.



Mietippä ite!

Eli lapsi ehkä on ajatellut, et tollasesta kalenterista tulee ennen jouluakin jo kunnon LAHJOJA, yksi päivässä.

Ei ole ehkä ihan tajunnut et se on onkin vaan ns."tavallinen" pieniä ylläreitä sisältävä kalenteri.



Toki voi olla sitäkin et nykyää lapset saaa kaikenaista jo tosi aikasin ja hukkuu siiihen tavaraähkyyn ja odottaa aina vaan isompaa ja parempaa...



Ite ku olin pieni ni oisin ollu yllärikalenterista niin onnellinen :) kai se oli äidistä turhan vaivalloinen, meillä oli vain suklaakalenterit kaikila ja lisänä partiokalenteri josta kukin sai vuorollaan luukun avaa eli joka 3. luukku... heh.