lapsi pettyy usein joulukalenterin yllätykseen.mistä se kertoo?

Minäkin neuvoisin ensin keskustelemaan tytön kanssa (luulen, että olet jo keskustellut) ja jos halveksunta jatkuu vielä kerrankin, niin kalenteri pois. Ei se enää ensi joulukuussa muista, mikä johti kalenterin häviämiseen ja silloin on ehkä saanut jostain jonkin muun mieleisen kalenterin, jolloin tuo opetus valuu hukkaan. Lapsi tajuaa parhaiten tekojensa ja seurausten yhteyden, kun niihin tartutaan heti ja osoitetaan, mitä teoista seuraa.

Mitähän lapsi kuvittelee saavansa kalenteristaan? Jouluna likka tietysti tuhahtelee saamilleen lahjoille?

Lapselle on myös hyödyllistä päästä muuttamaan käytöstään ennen, kuin on liian myöhäistä, siinä pääsee näkemään, mikä vaikutus hyvällä ja huonolla käytöksellä on. Joulun jälkeen on myöhäistä, koska ensi jouluun on pitkä aika.

oletko kysynyt tytöltä, mitä tämä odottaa kalenterista saavansa?

pettymysten toivossa, vaan laittaisin mielummin tarran yllätykseksi ;) Voit kyllä kertoa asialliasti miltä sinusta tuntuu, olet hyvällä mielellä ja ajatuksella valinnut yllätykset. Ja kysyä tytöltä miltä hänestä tuntuisi, jos osanne olisivat toisin päin...

Jatkossa voit miettiä jättäväsi "turhat" antamiset pois, kauppareissujen puuhakirjat, heräteostokset jne.

Samaa mieltä mitä joku laittoikin, on myös luonnekysymys. Monen asian summa. Älä tällä joulumieltäsi menetä. Ehkä voisitte viedä joulupataan tms. jotain. Opettelette antamisen iloa?

juuri eilen kaivoin vaatekaapista yhden uuden furreal-hamsteripaketin, jonka olen ostanut joskus "varalle" kaverisynttäreille, niin ehdotin, että voitaiin antaa se jollekkin köyhälle lapselle joululahjaksi.. tyttö innostui ideasta.

osaa kyllä antaakkin.

luonne... vaikea, ainakin tunnepuoli. en kestä itse tuollaista tempperamenttia, joka kuohahtelee, ja kaikki tunteet näkyy selvästi.

mukava, mutta vaikea.

ap

paketoidaan ja viedään se jonnekkin keräykseen.

Kerro lapselle kuinka pahalta tuntuu ja koska hän ei selvästikään osaa arvostaa panostasi, otat kalenterin pois.

kalenteri pois siis saman tien. Olkoon ilman.



Näin minä toimisin.

tylsääkin tylsemmän perhostarran. ei sanonut mitään negatiivista, vaikkei varmasti ollut iloinen siitä.. muisteli vain, että "heei, sain samanlaisen tarran viime jouluna, se oli vain eri perhonen"



ap

Jos tyttö on temperamenttinen ja näyttää tunteensa avoimesti, ei mielestäni pidä pettymyksestä rangaista, jos se ei mene nurkumiseksi tai valitukseksi. On ok olla pettynyt mutta sitä ei voi osoittaa väärällä tavalla.



Hienoa, että tarrahomma sujui noin hyvin. Oma lapseni on aina iloinen vähän kaikesta yllätyksestä ja mietin itsekin, mitä tekisin, jos aloittaisikin nurkumisen. Ajattelin, että pettymyksen näyttäminen on sinällään ok, sekin on tunnetila, mutta se on osottava sivuuttaa ilman suurempaa draamaa.

Lapselle on myös hyödyllistä päästä muuttamaan käytöstään ennen, kuin on liian myöhäistä, siinä pääsee näkemään, mikä vaikutus hyvällä ja huonolla käytöksellä on. Joulun jälkeen on myöhäistä, koska ensi jouluun on pitkä aika.

Plus vielä se, että jos ap odottelee kovin pitkään ennen kuin puuttuu asiaan ja napinaa kuuluu päivittäin, niin lopulta voi tulla vähän turhankin voimakas kilahdus, mistä taas seuraa huonoa omaatuntoa (aivan turhaan, mutat silti)... Parempi siis ottaa ongelma heti puheeksi, kun mielessä ei vielä ole 24 päivän kertynyt mielipaha.

Muuten opetat tyttäresi todella hankalaksi ihmiseksi. Eli minkäänlaista kiukuttelua lahjoista ei pidä sietää, kaikki mikä ei "kelpaa" otetaan heti pois. Toisten anteliaisuutta pitää oppia arvostamaan.