Normaali vaihe avioliitossa vai ei...?

2 vuotta ollaan oltu naimisissa, yhdessä 6 vuotta. Viime aikoina minua on vaivannut omituinen (ja turhauttava!!) asia: Töissä (suuri yritys, paljon kollegoja) kuka tahansa mies tuntuu kiinnostavammalta ja fiksummalta kuin oma mieheni. Omanikaan ei ole mitenkään huono mies, mutta välillä tuntuu vahvasti siltä että hänen kanssaan minulla ei ole paljon yhteistä, kollegojen kanssa taas on. Monet meillä töissä ovat samasta koulusta ja opiskelleet samaa alaa. Mieheni ala on niin kaukana omastani kuin voi olla (sanotaan näin että minä lähden töihin jakkupuvussa, hän haalareissa).



Jos tuntisin näin jotain tiettyjä työkaveria kohtaan, arvelisin olevani ihastunut. Mutta tämän tunteen herättää nykyään lähes kuka tahansa! Jos joku sanoo jotain hauskaa, nokkelaa, syvällistä, älyllistä tai mitä vain, ajattelen automaattisesti että tällaisia ei oma mieheni puhu koskaan.



Tunne on hyvin ikävä, ja pahimmillaan kiukuttelen miehelle kotiin tultuani kun hän tuntuu niin tylsältä, kaavoihin kangistuneelta ja kapeakatseiselta. Kukaan muu ei tunnu ajattelevan miehestäni mitenkään väheksyvästi joten oletan ongelman olevan minun päässäni.



Onko tämä jokin normaali suhteen kehitysvaihe? Vai kertooko alitajuntani että en ole oikeasti onnellinen mieheni kanssa? On todella ikävää kaivata "fiksua ja filmaattista" juttuseuraa kenestä tahansa muusta paitsi puolisostaan.