Opitut pelot. Mitä pelkoja olet oppinut vanhemmiltasi?

syviä luonnonvesiä. Minut peloteltiin pienenä, että vesihiisi vie jos menee syviin vesiin. Vieläkin yli kolmekymppisenä pelottaa uida kauas rannasta vaikka olen hyvä uimari. Äitini pelkää syviä vesiä, koska hänellä alkaa vetää suoni jalasta usein uidessa ja on meinannut joskus hukkua sen takia.

Äitini pelkäsi myös.



ap

Äiti ei ikinä antanut laittaa mihinkään rasvaa, voi oli kirosana jne. Hän vahti kaikkien syömisiä ja pelkäsi, että kasvattaisi lihavia lapsia.



En lisää mihinkään rasvaa, otan aina joko vähärasvaisen tai rasvattoman vaihtoehdon jne, en uskalla lähteä illanistujaisiin jos siellä tarjotaan ruokaa, koska en tiedä mistä aineista tehty jne.

Kuvaava esimerkki, pari päivää sitten olin vanhemmmillani käymämässä ja sanoin että "Menen hiihtämään". Isä sanoi siihen kauhistuneella äänellä että "Elä mene". Pelko on ollut meikäläisen elämän kantava teema eikä mikään tietoisuus asiasta oikein saa sitä menemään pois.

Aikoinaan salamanisku poltti äitini kotitalon ja sen myötä osan hänen perhettään. En osaa suhtautua ukkoseen ihailtavana luonnonilmiönä vaan täysin hallitsemattomana tilanteena, joka oikeasti voi tuhota hetkessä kaiken.

Isä oli sodankäynyt ja äitinkin elänyt sen ajan. Ei ne pelänneet ukkosta, vaikka niiltä salama sytytti tulipalon, ei romaaneja, ei vesiä, vaikka isän pikkusisko hukkui pienenä, ei eläimiä.Vaikka kai heilläkin oli pelonaiheita, mutta niistä ei puhuttu.Itse olen oikea arkajalka: käärmeet (vanhempien aikana käärmeet joko häädettiin pois tai tapettiin), syvää vettä, lasketteluhissiä, rullaportaita alaspäin ym. Eli olen arka luonnostani, ei opetettuna.

perin hämähäkkipelon ihan pienenä. Fobiaksi sitä voisi jo nykyään nimittää. Huoh.