Kuinka yleistä on ettei ihminen lue?

Älä herranjumala sentään mene myöntämään että luet muutakin kuin naistenlehtiä. Jos kerrot lukevasi muuta, kerskailet ja olet ylimielinen.



Tämä oli oiva oppi tuosta toisesta ketjusta! ;-)

Älä herranjumala sentään mene myöntämään että luet muutakin kuin naistenlehtiä. Jos kerrot lukevasi muuta, kerskailet ja olet ylimielinen.

Tämä oli oiva oppi tuosta toisesta ketjusta! ;-)

ylimielistä siinä on että lukee kirjoja...? Kuvittelisin sen olevan maailman yleisimpiä ja halvimpia harrastuksia.

-ap

ja lukenut kaunokirjallisuutta tosi vähän. Minulla on opiskelujen lisäksi harrastuksia ja työ, en siihen päälle jaksa lukea, koska usein olen usein niin stressaantunut etten jaksa enää keskittyä lukemiseen. Olen kyllä viime vuosina saanut luettua edes yhden kaunokirjallisen kirjan per vuosi. Omalla kohdallani on ollut myös vaikeaa löytää sellaisia kirjoja, joita jaksan mielenkiinnolla lukea.

Etkö silloin huomannut miehessä mitään outoa? Itse luit koko ajan, mutta mitä teki mies? Minä ainakin juttelen miesystäväni kanssa kirjoista, joita olen lukenut. Hän tekee samoin. Suosittelemme kirjoja toisillemme, käymme yhdessä kirjakaupassa ja luemme toistemme aikana.

Minulle on aina ollut itsestäänselvää että kaikki lukevat. Meidän perheessä kaikki lukevat aina ja koko ajan. Luuloni oli kuitenkin väärä, sillä mieheni ei lue mitään. On kuulemma lukenut Tuntemattomasta sotilaasta kolmasosan kun koulussa oli pakko, mutta sekin jäi sitten kesken. Ei mies ole huono tai hidas lukija, häntä ei vain kiinnosta. Ehkä johtuu siitä että hänellä on huono mielikuvitus? Tai siis luulisi että kirjan lukeminen olisi silloin vaikeaa kun kaikkea ei tarjota valmiiksi pureskeltuna.

Luetko sinä, entä puolisosi? Mieheni lukemattomuus ei tietenkään ole maailmaa kaatava asia, mutta hyvin, hyvin hämmästyttävä. Minulla on aina kesken yksi tai useampi romaani. Tietokirjoistakin pidän, mieheni ei lue edes sellaisia.

elämäni aikana, mutta nyt viime aikoina on tullut luettua hieman vähemmän. En enää jaksa samallailla innostua, tuntuu vaikealta löytää kiinnostavaa luettavaa. Nyt on on niin paljon luettavana pakollista tenttikirjallisuutta sun muuta, niin on vain helpompi katsella vaikkapa elokuvia :)



Silti ihan rehellisesti olen sitä mieltä, että niiltä jotka eivät ole koskaan lukeneet yhtä kirjaa enempää "puuttuu jotain". Minulle ainakin kirjat ovat avanneet aivan uusia miljöitä ja elämyksiä, tunteita ja tietoja.

Olen päntännyt koulussa kirjat puhki, se riitti. Omaan niin vilkkaan mielikuvituksen, ettei kiinnosta lukea satoja sivuja toisten mielikuvitusten tuotteita. En vaan tykkää lukea, musta siinä menee aika hukkaan, pitää saada jotain näkyvää aikaan. Mutta kukin tyylilään, mä olen enemmän toiminnan nainen.

Ei puhu kuitenkaan sisällöstä mitään, vaan kerskuu vain, kuinka nopeasti sen luki. Poikansa eli mieheni on lukenut elämässään ehkä kaksi kirjaa. Itse luen lähes koko ajan. Jos elämässäni on ollut jaksoja, että en ole lukenut, olen erikseen puhunut siitä (esim pienet lapset ja vuorotyö-> vähemmän aikaa lukemiselle).

Sä olet ihan nyt aikaasi jäljessä. Ei aika riitä kaikkeen. Mene ottamaan kännykuvia ja laita kuva-albumeja teitin perheestä ja pidä sisustusblogia sun kodista ja sen semmoista. Nyt pitää olla luova ja uusajatteleva ja tuottaa jotain eikä kuluttaa jotain vanhoja, kellastuneita kirjoja.

Mä heitin melkein kaikki kirjat pois jo 20 vuotta sitten. Ja nyt on muotia myös opetella kirjoittaan kaunolla, jos et sitä sattunut tietää. Siinä sulle ja miehelle hommaa. Unohda kirjat. Ootsä ees Facebookissa? Et varmaan - sä oot niitä!

Älä herranjumala sentään mene myöntämään että luet muutakin kuin naistenlehtiä. Jos kerrot lukevasi muuta, kerskailet ja olet ylimielinen.

Tämä oli oiva oppi tuosta toisesta ketjusta! ;-)

ylimielistä siinä on että lukee kirjoja...? Kuvittelisin sen olevan maailman yleisimpiä ja halvimpia harrastuksia.

-ap

Mutta tuolla rokoteketjussa haukuttiin alimpaan maan rakoon ihminen, joka luki lääketieteellisiä julkaisuja. Ja englanninkielisiä sanomalehtiä. :-O

Meillä luetaan paljon, myös lasten 1v ja 2v kanssa. Olen pienestä saakka ollut lukutoukka, enkä voi kuvitella viikkoa ilman lukemista. Luen ihan mitä vastaan tulee, mutta nykyisin harvemmin mitään suomeksi.

Mieheni ei taas lue senkään vertaa. Tekee softa-alalla töitä ja sen minkä lukee, lukee tietokoneelta. Harry Potterit sentään luki hänkin. :-D

Etkö silloin huomannut miehessä mitään outoa? Itse luit koko ajan, mutta mitä teki mies? Minä ainakin juttelen miesystäväni kanssa kirjoista, joita olen lukenut. Hän tekee samoin. Suosittelemme kirjoja toisillemme, käymme yhdessä kirjakaupassa ja luemme toistemme aikana.

Minulle on aina ollut itsestäänselvää että kaikki lukevat. Meidän perheessä kaikki lukevat aina ja koko ajan. Luuloni oli kuitenkin väärä, sillä mieheni ei lue mitään. On kuulemma lukenut Tuntemattomasta sotilaasta kolmasosan kun koulussa oli pakko, mutta sekin jäi sitten kesken. Ei mies ole huono tai hidas lukija, häntä ei vain kiinnosta. Ehkä johtuu siitä että hänellä on huono mielikuvitus? Tai siis luulisi että kirjan lukeminen olisi silloin vaikeaa kun kaikkea ei tarjota valmiiksi pureskeltuna.

Luetko sinä, entä puolisosi? Mieheni lukemattomuus ei tietenkään ole maailmaa kaatava asia, mutta hyvin, hyvin hämmästyttävä. Minulla on aina kesken yksi tai useampi romaani. Tietokirjoistakin pidän, mieheni ei lue edes sellaisia.

kahdella ihmisellä olla muutakin yhteistä kuin lukeminen..? Tietenkin olisi ihanaa jos voisimme puhua kirjoista, suositella kirjoja toisillemme jne. mutta meillä on mm. yhteinen liikuntaharrastus, meneillään oleva remontti ja syvällisemmällä tasolla hyvin kohtaavat ajatusmaailmat ja tulevaisuuden suunnitelmat. Eli ei mies muuten ole "outo".

-ap

Etkö silloin huomannut miehessä mitään outoa? Itse luit koko ajan, mutta mitä teki mies? Minä ainakin juttelen miesystäväni kanssa kirjoista, joita olen lukenut. Hän tekee samoin. Suosittelemme kirjoja toisillemme, käymme yhdessä kirjakaupassa ja luemme toistemme aikana.

Minulle on aina ollut itsestäänselvää että kaikki lukevat. Meidän perheessä kaikki lukevat aina ja koko ajan. Luuloni oli kuitenkin väärä, sillä mieheni ei lue mitään. On kuulemma lukenut Tuntemattomasta sotilaasta kolmasosan kun koulussa oli pakko, mutta sekin jäi sitten kesken. Ei mies ole huono tai hidas lukija, häntä ei vain kiinnosta. Ehkä johtuu siitä että hänellä on huono mielikuvitus? Tai siis luulisi että kirjan lukeminen olisi silloin vaikeaa kun kaikkea ei tarjota valmiiksi pureskeltuna.

Luetko sinä, entä puolisosi? Mieheni lukemattomuus ei tietenkään ole maailmaa kaatava asia, mutta hyvin, hyvin hämmästyttävä. Minulla on aina kesken yksi tai useampi romaani. Tietokirjoistakin pidän, mieheni ei lue edes sellaisia.

kahdella ihmisellä olla muutakin yhteistä kuin lukeminen..? Tietenkin olisi ihanaa jos voisimme puhua kirjoista, suositella kirjoja toisillemme jne. mutta meillä on mm. yhteinen liikuntaharrastus, meneillään oleva remontti ja syvällisemmällä tasolla hyvin kohtaavat ajatusmaailmat ja tulevaisuuden suunnitelmat. Eli ei mies muuten ole "outo".

-ap

"Miksi sitten ihmettelet, jos asia ei ollut tutustumisvaiheessa tärkeä?"



vaikka en harkitse tämän takia sentään eroa, niin utelisuuttani tulin tänne kysymään onko tämä ihan friikkiä vai onko yleistä että ihmistä ei vain kiinnosta lukea. Olen kyllä vähän surullinen mieheni puolesta, omasta näkökulmastani katsottuna hän menettää paljonkin kun ei lue. Mutta loppujen lopuksi se on vain hänen menetyksensä, ei minun.



-ap

otsikon kysymykseesi niin luulenpa, että on aika yleistä ettei ihminen lue. Vaikea tietää tarkasti kuitenkaan, sillä minä olen vain yksi ihminen yli seitsemän miljardin joukossa ja minä en lue (muuta kuin otsikot). Varsinaisen statistisen tiedon puutteessa tilanne vaatii siis hieman loogista päättelyä. Edes sivistysmaissa ei jokainen opi lukemaan. Puhumattakaan kehitysmaista, joissa lukemaanoppimisprosentti huitelee varmaan jossain 10 alapuolella. Kun ajatellaan, että miten paljon väkeä asuu kehitysmaissa maissa, miten paljon on alle kouluikäisiä lapsia tässä maailmassa ylipäätään plus vielä meitä aikuisiakin jotka olemme ns. va-lu:ja, eli vapaaehtoisesti lukemattomia, niin kyllä tulisin tosiaan siihen tulokseen, että melko yleistä on se, ettei homo sapiens lue.



Vakavasti puhuen, minulla ei ole aikaa tuollaiseen. Koen sen ajan haaskaamiseksi, enkä pysty keskittymään yhtä lausetta pidemmälle, jos minulla on mikä tahansa asia rästissä/tekemättä (ja aina on jotain, trust me).. Hassua sinänsä, että tällainen koneella istuminen taas ei ollenkaan liity tekemättömiin töihin. Tämä datailu tai vaikkapa leffojen katselu luonnistuu oikein hyvin, vaikka jonossa olisi miljoona kotityötä tai muuta juoksevaa asiaa.

Nyt vaan en enää jaksa. Silppuviihde (tv, netti) vie paljon vähemmän aikaa ja energiaa. En jaksa enää katsoa edes elokuvia. Katotaan sitten parinkymmenen vuoden päästä kun jään eläkkeelle.

Mitä he sitten tekevät? En kysy ilkeilläkseni, en vaan itse keksi mitään tekemistä jos ei ole luettevaa :) Töissä käyn, harrastan liikuntaa, vietän aikaa perheen ja kaverien kanssa, mutta jotain puuttuisi jos en lukisi.



Aamulla luen sanomalehteä, illalla saatan myös selailla jos jotain en ehtinyt lukea. Julkisissa usein käteen tarttuu ilmaisjakelulehti tai ostan jonkun lehden. Illalla ei uni tule ellei (edes muutamaa sivua) lue kirjaa. Kun on matkoilla tulee luettua lentokoneessa ja aurinkotuolissa kirjoja.



Tuntuisi jotenkin tyhmältä vaan olla möllöttää mitään tekemättä, mielummin luen kirjaa tai lehteä.



Usein hyvä kirja vie mennessään niin, että hyvä jos uutiset ehtii katsoa tv:stä kun on pakko mennä nojauoliin lukemaan kirjaa.

mutta silmät väsyvät.



Yleisellä tasolla varmaan sekin vaikuttaa, kuinka paljon lukee työssään. Jos saa tehdä hyvin vaativaa ja älykästä työtä, ei välttämättä jaksa vapaalla kuin palautua (nykyään se tehdään usein muuten kuin lukemalla).

Mies tällä hetkellä hieman enemmän kuin minä. Kirjoja luetaan romaaneista tietokirjoihin ja englanninkieliset alkuperäiskielessään (myös vanhin poika 12 v luki just Vonnegutin Slaughterhouse 5 ja nyt menee Hobitt, nuorempi veljensä 9v on lukenut esim Roald Dahlin koko lastenkirjatuotannon, sekä hänen 2 omaelämkertaansa ja RD:n vitsikirjan englanniksi). Kotona jokapaikassa kirjoja ja lehtiä ja keskustelemme usein lukemastamme sekä vaihdellaan kirjoja keskenämme. Minulle tämä on ollut tärkeä yhdistävä tekijä parisuhteessamme, mutta on toki onneksi muitakin...

Varsinkin, jos miehellä on muita aikaa vaativia harrastuksia. Itse luen kausiluontoisesti, muutama kuukausi täysin lukematta ja sitten ahmin monta kirjaa parissa viikossa. Mutta jos minulla olisi esim. soitto- tai autoharrastuksia joka ilta, niin en välttämättä ehtisi lukea ollenkaan. Ei se ole osoitus tyhmyydestä tms, jos ihmisellä on kuitenkin kiinnostuksen kohteita.

enää. Lapsien synnyttyä en voi uppoutua kirjaan, ja lukea aamuun. Olen sitä tyyppiä, joka lukee tylsemmänkin kirjan kannesta kanteen yhtä soittoa. Joskus kaipaan sitä silti.

että ap on lukenut jostain, ettei kaikki lue, niin ei tarttis ihmetellä...



Mä en lue, en vaan pidä lukemisesta. Luin jonkinlaisen "vapaa-ajan" kirjan viimeksi lukiossa, kun äidinkielen opettaja pakotti.



Opin kuuntelemalla ja katselemalla kuvia, jonkinverran ammattikirjallisuutta on pitänyt lukea ja se välillä ihan mielenkiintoistakin, mutta mitään turhanpäiväistä en jaksa tavata.



En muuten myöskään lue lapsille. Jos vihaan jotain lukemista enemmän, niin se on ääneen lukemista.