Lue keskustelun säännöt.
Kuinka yleistä on ettei ihminen lue?
29.01.2013 |
Minulle on aina ollut itsestäänselvää että kaikki lukevat. Meidän perheessä kaikki lukevat aina ja koko ajan. Luuloni oli kuitenkin väärä, sillä mieheni ei lue mitään. On kuulemma lukenut Tuntemattomasta sotilaasta kolmasosan kun koulussa oli pakko, mutta sekin jäi sitten kesken. Ei mies ole huono tai hidas lukija, häntä ei vain kiinnosta. Ehkä johtuu siitä että hänellä on huono mielikuvitus? Tai siis luulisi että kirjan lukeminen olisi silloin vaikeaa kun kaikkea ei tarjota valmiiksi pureskeltuna.
Luetko sinä, entä puolisosi? Mieheni lukemattomuus ei tietenkään ole maailmaa kaatava asia, mutta hyvin, hyvin hämmästyttävä. Minulla on aina kesken yksi tai useampi romaani. Tietokirjoistakin pidän, mieheni ei lue edes sellaisia.
Kommentit (46)
Mitä he sitten tekevät? En kysy ilkeilläkseni, en vaan itse keksi mitään tekemistä jos ei ole luettevaa :) Töissä käyn, harrastan liikuntaa, vietän aikaa perheen ja kaverien kanssa, mutta jotain puuttuisi jos en lukisi.
Aamulla luen sanomalehteä, illalla saatan myös selailla jos jotain en ehtinyt lukea. Julkisissa usein käteen tarttuu ilmaisjakelulehti tai ostan jonkun lehden. Illalla ei uni tule ellei (edes muutamaa sivua) lue kirjaa. Kun on matkoilla tulee luettua lentokoneessa ja aurinkotuolissa kirjoja.
Tuntuisi jotenkin tyhmältä vaan olla möllöttää mitään tekemättä, mielummin luen kirjaa tai lehteä.
Usein hyvä kirja vie mennessään niin, että hyvä jos uutiset ehtii katsoa tv:stä kun on pakko mennä nojauoliin lukemaan kirjaa.
Se on mielestäni ihan eri asia. Yleensä luen nettiä.
Mun lukemiseni loppuivat yliopistolla. Tuntui "väärältä" lukea muuta kirjaa kuin tenttikirjaa. Eikä se oikein enää rentouttanutkaan.
Toinen syy on varmasti tämä nettikulttuuri. Siitähän on tehty tutkimuksiakin, miten jatkuva sähköpostien ja muiden viestinten kautta saatavilla olo ja surffailumentaliteetti ovat lyhentäneet ihmisten keskittymiskykyä. Minäkään en enää kykene keskittymään kirjoihin, paitsi korkeintaan lomilla. :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä he sitten tekevät? En kysy ilkeilläkseni, en vaan itse keksi mitään tekemistä jos ei ole luettevaa :) Töissä käyn, harrastan liikuntaa, vietän aikaa perheen ja kaverien kanssa, mutta jotain puuttuisi jos en lukisi.
Aamulla luen sanomalehteä, illalla saatan myös selailla jos jotain en ehtinyt lukea. Julkisissa usein käteen tarttuu ilmaisjakelulehti tai ostan jonkun lehden. Illalla ei uni tule ellei (edes muutamaa sivua) lue kirjaa. Kun on matkoilla tulee luettua lentokoneessa ja aurinkotuolissa kirjoja.
Tuntuisi jotenkin tyhmältä vaan olla möllöttää mitään tekemättä, mielummin luen kirjaa tai lehteä.
Usein hyvä kirja vie mennessään niin, että hyvä jos uutiset ehtii katsoa tv:stä kun on pakko mennä nojauoliin lukemaan kirjaa.
Se on mielestäni ihan eri asia. Yleensä luen nettiä.Mun lukemiseni loppuivat yliopistolla. Tuntui "väärältä" lukea muuta kirjaa kuin tenttikirjaa. Eikä se oikein enää rentouttanutkaan.
Toinen syy on varmasti tämä nettikulttuuri. Siitähän on tehty tutkimuksiakin, miten jatkuva sähköpostien ja muiden viestinten kautta saatavilla olo ja surffailumentaliteetti ovat lyhentäneet ihmisten keskittymiskykyä. Minäkään en enää kykene keskittymään kirjoihin, paitsi korkeintaan lomilla. :/
että sitä ennen luin ihan lapsesta asti todella paljon kirjallisuutta laidasta laitaan, vähintään 3-4 kirjaa viikossa.
mutta silmät väsyvät.
Onko valaistus kunnossa? Näkö tarkastettu? Aika siirtyä äänikirjoihin?
Meillä (kahden aikuisen taloudessa) luetaan paljon. Hyllyyn on kertynyt 783 kirjaa - kaikkea venäläisistä klassikoista "chick litiin". Aloitin lukemisen 8-vuotiaana, ja jos vanhemmiltani kysyy jotain lapsuudestani, he muistavat mainita miten meille kannettiin viikossa kymmenittäin kirjoja kirjastosta.
Tuntuisi oudolta olla miehen kanssa, joka ei lukisi.
Onko muuten mitään parempaa kuin alkusyksyn kirpeä aamu, hyvä äänikirja ja paljon lenkkipolkua?
että ap on lukenut jostain, ettei kaikki lue, niin ei tarttis ihmetellä...
Mä en lue, en vaan pidä lukemisesta. Luin jonkinlaisen "vapaa-ajan" kirjan viimeksi lukiossa, kun äidinkielen opettaja pakotti.
Opin kuuntelemalla ja katselemalla kuvia, jonkinverran ammattikirjallisuutta on pitänyt lukea ja se välillä ihan mielenkiintoistakin, mutta mitään turhanpäiväistä en jaksa tavata.
En muuten myöskään lue lapsille. Jos vihaan jotain lukemista enemmän, niin se on ääneen lukemista.
Tämä tuntuu jotenkin pahalta, ettei lapsille lueta :o
Meillä kanssa mies ei lue. ja on aivan älykäs persoona :D
Minä puolestani luen, mutta en keskustele lukemistani kirjoista. en osaa - ei kyllä ole ketään kenen kanssa keskustellakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että ap on lukenut jostain, ettei kaikki lue, niin ei tarttis ihmetellä... Mä en lue, en vaan pidä lukemisesta. Luin jonkinlaisen "vapaa-ajan" kirjan viimeksi lukiossa, kun äidinkielen opettaja pakotti. Opin kuuntelemalla ja katselemalla kuvia, jonkinverran ammattikirjallisuutta on pitänyt lukea ja se välillä ihan mielenkiintoistakin, mutta mitään turhanpäiväistä en jaksa tavata. En muuten myöskään lue lapsille. Jos vihaan jotain lukemista enemmän, niin se on ääneen lukemista.
Tämä tuntuu jotenkin pahalta, ettei lapsille lueta :o
lapsillahan ei ole muita lukutaitoisia elämässään, kuin minä...?
Tosiasiassa ei meillä kukaan ole erityisen paljoa lukenut lapsille, varsinkaan esikoiselle, josta neuvolan täti totesi, että "kyllä huomaa että lapselle on luettu paljon, kun on niin mahtava mielikuvitus..."
että ap on lukenut jostain, ettei kaikki lue, niin ei tarttis ihmetellä... Mä en lue, en vaan pidä lukemisesta. Luin jonkinlaisen "vapaa-ajan" kirjan viimeksi lukiossa, kun äidinkielen opettaja pakotti. Opin kuuntelemalla ja katselemalla kuvia, jonkinverran ammattikirjallisuutta on pitänyt lukea ja se välillä ihan mielenkiintoistakin, mutta mitään turhanpäiväistä en jaksa tavata. En muuten myöskään lue lapsille. Jos vihaan jotain lukemista enemmän, niin se on ääneen lukemista.
Tämä tuntuu jotenkin pahalta, ettei lapsille lueta :o
lapsillahan ei ole muita lukutaitoisia elämässään, kuin minä...?
Tosiasiassa ei meillä kukaan ole erityisen paljoa lukenut lapsille, varsinkaan esikoiselle, josta neuvolan täti totesi, että "kyllä huomaa että lapselle on luettu paljon, kun on niin mahtava mielikuvitus..."
muutkaan kuin sinä eivät ole erityisen paljon lukeneet lapsillenne? Ja siis "mahtava" johtopäätökseni oli oikea?
Kukin tyylillään, mutta itse pidän lapsille lukemista tärkeänä mm. kielellisten taitojen ja mielikuvituksen kehittymisen kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä rakastan lukemista. Luen paljon, kaikenlaista: kirjoja, lehtiä, nettiä, kuuntelen äänikirjoja... Mies ei lue kirjoja koskaan. Mies katsoo televisiota. Tuli sieltä mitä tahansa, se on aina päällä. Raivostuttaa.
Kuuntelen kadehtien, kun ystäväni kertoo miten he lukevat miehensä kanssa sängyssä kirjojaan. Mäkin haluaisin sellaista. Sitten voitais lukea parhaita paloja toiselle ääneen. Keskustella, pohtia, suositella kirjoja toisillemme... Only in my dreams.
Minun perheessä on luettu, mutta en koskaan ole kuvitellut, että kaikki lukevat.
Minä ja mies luetaan ihan eri tyyppistä kirjallisuutta, joten ei koskaan keskustella lukemistamme kirjoista. Ehkä lukeminen osoittaa minusta jonkin sortin sivistystä, mutta en pidä ihmisten lukemattomuutta outona asiana vaan erilaisuutena. Minä esimerkiksi kuuntelen hyvin vähän musiikkia. Lukematon ystäväni taas kuuntelee jatkuvasti kaikenlaista musiikkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä rakastan lukemista. Luen paljon, kaikenlaista: kirjoja, lehtiä, nettiä, kuuntelen äänikirjoja... Mies ei lue kirjoja koskaan. Mies katsoo televisiota. Tuli sieltä mitä tahansa, se on aina päällä. Raivostuttaa.
Kuuntelen kadehtien, kun ystäväni kertoo miten he lukevat miehensä kanssa sängyssä kirjojaan. Mäkin haluaisin sellaista. Sitten voitais lukea parhaita paloja toiselle ääneen. Keskustella, pohtia, suositella kirjoja toisillemme... Only in my dreams.
Villinä veikkauksena, miehes varmaan toivoo että voisi tunkea kirjasi lähimpään roskiin että tulisit hänen viereensä kateselemaan sitä televisiota hänen kanssaan ja ehkäpä jopa keskustella ja pohtia niitä ohjelmia, nauraa yhdessä niille parhaille paloille.
APlle: jos seuraisit edes yhden päivän palstaa ja törmäät aloitukseen jossa on enemmän kuin neljä riviä, on ensimmäiset viisi kommenttia "Kappalejako!!!", "Liian pitkä", "En jaksa lukea", "Opettele kappalejako!" ja "Kappalejako olisi hyvä". Noista kommenteista voikin jo aika pitkälle päätellä lukeeko ihmiset, ainakaan palstalla notkujat, kirjallisuutta.
että ap on lukenut jostain, ettei kaikki lue, niin ei tarttis ihmetellä... Mä en lue, en vaan pidä lukemisesta. Luin jonkinlaisen "vapaa-ajan" kirjan viimeksi lukiossa, kun äidinkielen opettaja pakotti. Opin kuuntelemalla ja katselemalla kuvia, jonkinverran ammattikirjallisuutta on pitänyt lukea ja se välillä ihan mielenkiintoistakin, mutta mitään turhanpäiväistä en jaksa tavata. En muuten myöskään lue lapsille. Jos vihaan jotain lukemista enemmän, niin se on ääneen lukemista.
Tämä tuntuu jotenkin pahalta, ettei lapsille lueta :o
lapsillahan ei ole muita lukutaitoisia elämässään, kuin minä...?
Tosiasiassa ei meillä kukaan ole erityisen paljoa lukenut lapsille, varsinkaan esikoiselle, josta neuvolan täti totesi, että "kyllä huomaa että lapselle on luettu paljon, kun on niin mahtava mielikuvitus..."
muutkaan kuin sinä eivät ole erityisen paljon lukeneet lapsillenne? Ja siis "mahtava" johtopäätökseni oli oikea?
Kukin tyylillään, mutta itse pidän lapsille lukemista tärkeänä mm. kielellisten taitojen ja mielikuvituksen kehittymisen kannalta.
Nyt 6v. lapsi on aina lähtenyt pois paikan päältä kun aloin lukea (inhoaa kuulemma ääntäni) ja 2v. seuraa isoveljeään (matkii häntä kaikessa). Lasten kirjoja on iso kasa ja yksikään niitä ei kiinnosta. Paitsi dinokirjat. Mutta esikoinen haluaa kuulla pelkkää faktaa, kuten on tehnyt jo viimeisen kolme vuotta mitä dinoihin tulee.
Väkipakollako pitäisi lapset pitää vieressä? Vai luenko noita dinosauruksista kertovia kirjoja, jotka eivät ole satuja vaan ihan faktatietoa niistä?
Noh, eipä ole minullekaan koskaan luettu ja silti olen aina ollut innokas lukija (ja siksi haluaisin lapsille saman "harrastuksen). On aivan mahtava antaa mennä ja uppoutua tarinaan.
Mielikuvituksen kannalta on vaikea keksiä mitään sanottavaa. Juuri eskariope sanoi, että pojalla on enemmän tai vähemmän lennokas mielikuvitus (ja tätä on kuultu aiemminki). Itse asiassa mielikuvitus on niin lennokas että kirjoitin lapsen tarinan ihan paperille ja luin samanikäisille serkuille (jotka muuten tykkäsivät!).
Ehkä tämä siis on vähän luonnekysymys myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja olen nopea lukemaan, minusta lukeminen on parasta ajanvietettä! :) 3v lapsikin on kiinnostunut kirjoista ja koko ajan saa tuolle jotain lukemassa ollakin, toivottavasti kiinnostus jatkuu :)
Mies lukee tosi vähän, hänellä on lukihäiriö, joten se selittää kaiken. Lukisi enemmänkin, mutta lukihäiriö tekee siitä niin raskasta, että ei jaksa lukea :/
mutta eniten minua aina hämmästyttää nämä, joille tulee aikiusiällä yllätyksenä, että ihmiset ovat erillaisia ja oma tapa viettää aikaa ei ole ainoa oikea tai edes yleinen tapa.
En tiedä, kuinka yleistä on, etteivät ihmiset lue ja tähän vaikuttaa tietenkin se, mitä lukemisella tarkoitetaaan. Selvää kuitenkin on, että ihmiset harrastavat erillaisia asioita.
Oscar.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppini ei lue, hän mieluummin ulkoilee ja liikkuu. Isäni ei lue, hän mieluummin dokaa ja nukkuu. Minä en useinkaan nykyisin lue, koska en jaksa keskittyä enää. Elämä on niin silppumaista.
Nuorempana tuli luettua helpommin. Kotona oli oma huone, jossa sain olla rauhassa. Minulla oli yölamppu sängyn vieressä, joten sängyssäkin oli helppo lukea. Huoneessa oli myös hyvä lepotuoli, johon saattoi käpertyä lukemaan.
Muutettuani miehen kanssa yhteen sängyssä lukeminen loppui, koska hän ei osaa nukkua, kun valo palaa.
Moni muukin juttu muuttui tietysti silloin vähän mutkikkaammaksi...
Joskus jaksan lukea romaanin tai kaksi, mutta en enää kuten nuorena.
Lapseni ei lue, koska hän haluaa nähdä liikkuvia kuvia. Hän tykkää kyllä siitä, että hänelle luetaan ääneen. Koulussa hän lukee sen, mikä on pakko lukea.
mutta tällä hetkellä kun muksut on pieniä, on tosi haastavaa lukea. Aina jos tarttuu kirjaa, niin hetken päästä joku on jotain vailla. Mieluummin neulon tai virkkaan, sitä voi jatkaa purkamatta (peruuttamatta 10 sivua).
...mutta ei joka perheessä. Esimerkiksi isäni ei ole koskaan lukenut yhtään kirjaa loppuun, ei edes graduani, vaikka lupasi sen tehdä. Minulle lukeminen on melkein yhtä tärkeää kuin hengittäminen. Luen melko monipuolisesti: tällä hetkellä filosofiaa, historiaa, kaunokirjallisuutta ja jonkin verran myös lyriikkaa. Viime aikoina on ollut malttia tarttua myös kaunokirjallisuuden klassikkoteoksiin. Vaimo lukee enimmäkseen ammattikirjallisuutta, mutta myös viihdekirjallisuutta, lähinnä kai dekkareita.
Meille kirjahylly on kodin tärkein kaluste. Se onkin parhaassa paikassa olohuoneessa, ja pieni TV:mme on saanut väistyä nurkkaan sen tieltä. Tuttavien koteihin tullessa huomio kiinnittyy ensimmäisenä kirjahyllyyn: sen antia tutkiskelemalla löytyy usein kaikkea mielenkiintoista, myös tietoa sen omistajista.
Ehkä miehesi lukee tietokirjallisuutta?
kuin 1-2 kirjaa vuodessa. Mutta se kyllä lukee kaikkea muuta, on kiinnostunut ihan kaikesta ja sillä on todella hyvä yleissivistys, romaanien lukeminen on vaan siitä samanlaista ajanhukkaa kuin telkkarin katsominen. Eli ihan kivaa, mutta aikaa voi käyttää paremminkin.
Lukee eniten erilaisia lehtiä, mutta myös esim. kaikenmaailman käyttöohjeita ja oppaita, netistä kaikenlaista tietoa.
Minä en ymmärrä ihmisiä jotka eivät lue. Mitä he sitten tekevät?
Nämä menee vähän kausittain. Nyt on lukukausi menossa ja käsityöt saa odottaa innostusta. Viime syksynä en lukenut kirjan kirjaa, mutta lankaa kului monta kiloa.
Liikunta vie enimmän osan vapaa-ajasta, julkisissa kuuntelen musiikkia ja aurinkotuolissa istuminen on umpitylsää, mieluummin istun vaikka pyörän satulassa (sielläkin mukana on musiikki). Kirjojen lukeminen kuuluu iltaan.
Lehtiä kyllä luen aina, mutta se on eri asia.
Mieheni ei lue. Hän on kuitenkin älykäs, paljon älykkäämpi kuin minä. Koulussakaan ei ole lukenut kuin ne kirjat mitä on ollut pakko. Kirjoituksestasi hoksasin ettei hänellä ole yhtään mielikuvitusta, ei sitten tippaakaan. Ehkä se johtuu siitä.
Mies sekä lapset, ja joka ilta luetaan lapsille ääneen.
Niin me ollaan erilaisia kaikki :) Minusta taas lasten kanssa kaikista mukavinta on juuri ääneen lukeminen! Etenkin nyt kun esikoinen on 9,5-vuotias ja voi lukea jo vähän "vaativampia" kirjoja..
Täytyy sanoa että en myöskään oikein ymmärrä ettei joku lue. Siis jotenkin surettaa, koska tuntuu että jäävät niin paljosta paitsi! Mutta kaipa sen "tyhjiön" sitten jokin muu tekeminen täyttää.