Mikä kanssaihmisissä ärsyttää kaikkein eniten?

OMA elämä, oma tapa toimia, oma etninen tausta on ainoa oikea ja muut epäilyttäviä, ei-toivottavia ja vääriä.

vihaan ihmisiä

Suvaitsemattomuus! Yäk!

mutta hyväksyn tyhmät, jotka eivät kuvittele olevansa viisaita vaan ovat hyväntahtoisen tyhmiä höpsöjä.



Mutta tyhmät jotka kuvittelevat olevansa parempia ihmisiä (mitä ne ovat?) kun ovat sattuneet syntymään kultalusikka perseessä, kauhealla vaivalla onnistuneet suorittamaan AMK tutkinnon tai vaikka päässeet työnjohtaja-asemaan, eivätkä edes osaa olla hiljaa vaan paljastavat tyhmyytensä viimeistään toisessa lauseessa, aahh he saavat minut raivoihini.

Sellainen MINÄMINÄMINÄ -tyyppi on todella raivostuttava.

Besserwisseriys. Tämä tässä tapauksessa siinä merkityksessä, että ihminen suhtautuu esim. ystäväänsä kuin lapseen, joka ei ymmärrä edes omista asioistaan mitään (besserwisser sen sijaan tietää jo puolesta sanasta aina mistä on Oikeasti kyse).



Mulla on tällainen tuttava ja isoin syy miksi en niin tiiviisti aina jaksa olla tekemisissä on juuri tämä piirre. Jos esim. mä kerron jostakin omaan elämääni kuuluvasta asiasta tai ihmisestä (joka on mulle tuttu mutta tuttavalleni ei, ja huom. kerron, en kysy neuvoja enkä esitä minkäänlaista ongelmaa), niin hän ottaa äidillisen holhoavan roolin ja kertoo minulle "totuuden" tästä asiasta/ihmisestä. Vaikka hän ei siis oikeasti tietäisi asiasta juuri mitään.



Hänen ajattelussaan on siis lähtökohtana oletus, että minä olen jotenkin toope enkä käsitä maailmaa ollenkaan. Muilla ystävilläni ei tällaista asennetta ole, vaan he pitävät minua ihan fiksuna ihmisenä. Hän esim. tuntee minun serkkunikin paremmin kuin minä, vaikka minä olen tuntenut serkkuni lapsesta saakka ja hän on nähnyt serkkuni kaksi kertaa. Hän siis kertoo minulle opettavaisesti, millainen henkilö serkkuni on jne. Se, miten mä asun, missä mä asun, mihin mä haluan matkustaa, mitä mä harrastan, ihan kaikki asiat ovat sellaisia, joita hän pyrkii "korjailemaan" kertomalla miten minun pitäisi muuttaa toimintaani. Jos esim. mä haluan asua mieluummin vähän syrjemmässä edullisella seudulla ja käyttää ylimääräisen rahan harrastukseen, niin rivien välistä luen että hänen mielestään olen vain aivan ulkona asioista ja minun kuuluisi asua keskustassa koska siellä on nämä ja nämä jutut paremmin jne. Eli ihan sama mitkä minun valintani ovat, niin "äiti" tietää paremmin mitä minun pitäisi tehdä. Kai hän jotenkin nauttii (?) siitä että saa opastaa minua avutonta elämäni valinnoissa. Tai esim. kun olin viimeisimmässä seurustelusuhteessa niin tuttavani kertoi minulle heti arvion miehestä kun oli nähnyt häntä pikku hetken (n. 10 min) minun kanssani. Hänen arvionsa poikkesi minun arviostani (minä kuitenkin tunsin miehen jo hyvin), mutta minun arvioni oli tietenkin väärä koska minähän en näistä asioista ymmärrä ja hän tietää Totuuden kaikesta ja kaikista.



Sori, tuli vähän pitkä sepustus, en osannut kuvailla asiaa lyhyesti...

Besserwisseriys. Tämä tässä tapauksessa siinä merkityksessä, että ihminen suhtautuu esim. ystäväänsä kuin lapseen, joka ei ymmärrä edes omista asioistaan mitään (besserwisser sen sijaan tietää jo puolesta sanasta aina mistä on Oikeasti kyse).

Mulla on tällainen tuttava ja isoin syy miksi en niin tiiviisti aina jaksa olla tekemisissä on juuri tämä piirre. Jos esim. mä kerron jostakin omaan elämääni kuuluvasta asiasta tai ihmisestä (joka on mulle tuttu mutta tuttavalleni ei, ja huom. kerron, en kysy neuvoja enkä esitä minkäänlaista ongelmaa), niin hän ottaa äidillisen holhoavan roolin ja kertoo minulle "totuuden" tästä asiasta/ihmisestä. Vaikka hän ei siis oikeasti tietäisi asiasta juuri mitään.

Hänen ajattelussaan on siis lähtökohtana oletus, että minä olen jotenkin toope enkä käsitä maailmaa ollenkaan. Muilla ystävilläni ei tällaista asennetta ole, vaan he pitävät minua ihan fiksuna ihmisenä. Hän esim. tuntee minun serkkunikin paremmin kuin minä, vaikka minä olen tuntenut serkkuni lapsesta saakka ja hän on nähnyt serkkuni kaksi kertaa. Hän siis kertoo minulle opettavaisesti, millainen henkilö serkkuni on jne. Se, miten mä asun, missä mä asun, mihin mä haluan matkustaa, mitä mä harrastan, ihan kaikki asiat ovat sellaisia, joita hän pyrkii "korjailemaan" kertomalla miten minun pitäisi muuttaa toimintaani. Jos esim. mä haluan asua mieluummin vähän syrjemmässä edullisella seudulla ja käyttää ylimääräisen rahan harrastukseen, niin rivien välistä luen että hänen mielestään olen vain aivan ulkona asioista ja minun kuuluisi asua keskustassa koska siellä on nämä ja nämä jutut paremmin jne. Eli ihan sama mitkä minun valintani ovat, niin "äiti" tietää paremmin mitä minun pitäisi tehdä. Kai hän jotenkin nauttii (?) siitä että saa opastaa minua avutonta elämäni valinnoissa. Tai esim. kun olin viimeisimmässä seurustelusuhteessa niin tuttavani kertoi minulle heti arvion miehestä kun oli nähnyt häntä pikku hetken (n. 10 min) minun kanssani. Hänen arvionsa poikkesi minun arviostani (minä kuitenkin tunsin miehen jo hyvin), mutta minun arvioni oli tietenkin väärä koska minähän en näistä asioista ymmärrä ja hän tietää Totuuden kaikesta ja kaikista.

Sori, tuli vähän pitkä sepustus, en osannut kuvailla asiaa lyhyesti...

ET saa anteeksi.

Tulee vaan mieleen miksi toinen ihminen tietää serkustasi helvetisti...

Koska selität helvetisti ja helvetin pitkästyttävästi. Et kertoisi niin paljoa serkustasi. Nyt minäkin tiedän serkustasi... Vittu!

Besserwisseriys. Tämä tässä tapauksessa siinä merkityksessä, että ihminen suhtautuu esim. ystäväänsä kuin lapseen, joka ei ymmärrä edes omista asioistaan mitään (besserwisser sen sijaan tietää jo puolesta sanasta aina mistä on Oikeasti kyse).

Mulla on tällainen tuttava ja isoin syy miksi en niin tiiviisti aina jaksa olla tekemisissä on juuri tämä piirre. Jos esim. mä kerron jostakin omaan elämääni kuuluvasta asiasta tai ihmisestä (joka on mulle tuttu mutta tuttavalleni ei, ja huom. kerron, en kysy neuvoja enkä esitä minkäänlaista ongelmaa), niin hän ottaa äidillisen holhoavan roolin ja kertoo minulle "totuuden" tästä asiasta/ihmisestä. Vaikka hän ei siis oikeasti tietäisi asiasta juuri mitään.

Hänen ajattelussaan on siis lähtökohtana oletus, että minä olen jotenkin toope enkä käsitä maailmaa ollenkaan. Muilla ystävilläni ei tällaista asennetta ole, vaan he pitävät minua ihan fiksuna ihmisenä. Hän esim. tuntee minun serkkunikin paremmin kuin minä, vaikka minä olen tuntenut serkkuni lapsesta saakka ja hän on nähnyt serkkuni kaksi kertaa. Hän siis kertoo minulle opettavaisesti, millainen henkilö serkkuni on jne. Se, miten mä asun, missä mä asun, mihin mä haluan matkustaa, mitä mä harrastan, ihan kaikki asiat ovat sellaisia, joita hän pyrkii "korjailemaan" kertomalla miten minun pitäisi muuttaa toimintaani. Jos esim. mä haluan asua mieluummin vähän syrjemmässä edullisella seudulla ja käyttää ylimääräisen rahan harrastukseen, niin rivien välistä luen että hänen mielestään olen vain aivan ulkona asioista ja minun kuuluisi asua keskustassa koska siellä on nämä ja nämä jutut paremmin jne. Eli ihan sama mitkä minun valintani ovat, niin "äiti" tietää paremmin mitä minun pitäisi tehdä. Kai hän jotenkin nauttii (?) siitä että saa opastaa minua avutonta elämäni valinnoissa. Tai esim. kun olin viimeisimmässä seurustelusuhteessa niin tuttavani kertoi minulle heti arvion miehestä kun oli nähnyt häntä pikku hetken (n. 10 min) minun kanssani. Hänen arvionsa poikkesi minun arviostani (minä kuitenkin tunsin miehen jo hyvin), mutta minun arvioni oli tietenkin väärä koska minähän en näistä asioista ymmärrä ja hän tietää Totuuden kaikesta ja kaikista.

Sori, tuli vähän pitkä sepustus, en osannut kuvailla asiaa lyhyesti...

ET saa anteeksi.

Tulee vaan mieleen miksi toinen ihminen tietää serkustasi helvetisti...

Koska selität helvetisti ja helvetin pitkästyttävästi. Et kertoisi niin paljoa serkustasi. Nyt minäkin tiedän serkustasi... Vittu!

Sehän se juttu just on, että hän "tietää" jo puolesta sanasta kaiken paremmin kuin minä.

Sun ei olis ollut muuten mikään pakko lukea tätä (et kyllä ehkä lukenutkaan?), joten jos noin provoiluttaa niin voit yrittää provosoida jotakuta muuta. Mä en jaksa nyt provosoitua sun vituistas.

[

ET saa anteeksi.

Tulee vaan mieleen miksi toinen ihminen tietää serkustasi helvetisti...

Koska selität helvetisti ja helvetin pitkästyttävästi. Et kertoisi niin paljoa serkustasi. Nyt minäkin tiedän serkustasi... Vittu!

Kiihkeä aggressiivisuus, hyökkäävyys ja riidan haastaminen aina kun mahdollista. Ei jaksa aikuisia, jotka käyttäytyy kuin ongelmalapset. Anteeksi erityislapset. Erityisaikuiset. Työpaikalla on sellainen erityisaikuinen joka kokee oikeudekseen vittuilla pää punaisena aina jos vähänkin siltä tuntuu, kun "se nyt vaan on sellainen".

[

ET saa anteeksi.

Tulee vaan mieleen miksi toinen ihminen tietää serkustasi helvetisti...

Koska selität helvetisti ja helvetin pitkästyttävästi. Et kertoisi niin paljoa serkustasi. Nyt minäkin tiedän serkustasi... Vittu!

Kiihkeä aggressiivisuus, hyökkäävyys ja riidan haastaminen aina kun mahdollista. Ei jaksa aikuisia, jotka käyttäytyy kuin ongelmalapset. Anteeksi erityislapset. Erityisaikuiset. Työpaikalla on sellainen erityisaikuinen joka kokee oikeudekseen vittuilla pää punaisena aina jos vähänkin siltä tuntuu, kun "se nyt vaan on sellainen".

naureskelin tyylitajuiselle aggressiolle. Mutta pitipä jonkun kympin tytön tulla siihen oikein käytös 10 -hengessä moittimaan. Hei sinä, joka kirjoitit ton hauskan aggressio-viestin, jatka samaa rataa

agressiivinen ristiriitatilanteessa, jyrää heikommat alleen miettimättä seurauksia, haukkuu ja halveksii, käyttäytyy kuin keskenkasvuinen teini vaikka on yli viisikymppinen mies...

[

ET saa anteeksi.

Tulee vaan mieleen miksi toinen ihminen tietää serkustasi helvetisti...

Koska selität helvetisti ja helvetin pitkästyttävästi. Et kertoisi niin paljoa serkustasi. Nyt minäkin tiedän serkustasi... Vittu!

Kiihkeä aggressiivisuus, hyökkäävyys ja riidan haastaminen aina kun mahdollista. Ei jaksa aikuisia, jotka käyttäytyy kuin ongelmalapset. Anteeksi erityislapset. Erityisaikuiset. Työpaikalla on sellainen erityisaikuinen joka kokee oikeudekseen vittuilla pää punaisena aina jos vähänkin siltä tuntuu, kun "se nyt vaan on sellainen".

naureskelin tyylitajuiselle aggressiolle. Mutta pitipä jonkun kympin tytön tulla siihen oikein käytös 10 -hengessä moittimaan. Hei sinä, joka kirjoitit ton hauskan aggressio-viestin, jatka samaa rataa

En sanonut kyseisen viestin kirjoittajan olevan sellainen kuin kuvasin. Ja jos tapaisit sen työkaverini niin tajuaisit mistä puhun.

terveisin "kympin tyttö"

yksi ihminen. Olen ollut aiemmin hänen kanssaan tekemisissä, mutta enää en kykene. Hän puhuu paskaa suunnilleen kaikista tuntemistaan ihmisistä ja selkäänpuukottaa minkä kerkiää. Huom. hän haukkuu ihmisiä myös alakouluikäisten lastensa kuullen, mikä on jo aika paksua. Lapset sitten koulussa haukkuvat koulukavereidensa vanhempia kotoa kuulluilla haukkumanimillä.



Hän kyselee lapsiltaan kaikki koulupäivän aikana tapahtuneet jutut ja uskoo myös kaiken, mitä lapset sanovat. Näitä juttuja hän sitten säätää jatkuvasti opettajien kanssa, jotka ovat tietenkin aivan lopen kyllästyneitä asioiden jatkuvaan vatvomiseen. Omasta mielestään hänen lapsensa eivät koskaan tee mitään väärää ja ovat kaikessa parhaita.



Siedän ihmisissä yhden, kaksi ja kolmekin ärsyttävää piirrettä, koska kukaan ei ole täydellinen. Jos ihmisessä äsyttää joku yksi juttu, yleensä hänessä on sitten muita kivoja puolia. Tässä kyseisessä ihmisessä on valitettavasti nuo huonot puolet päässeet niin pintaan, että niitä hyviä on aika vaikea arvostaa.