Kuinka hullu täytyy olla, että saa KELAlta lähetteen psykiatrille 2x vkossa 2 vuoden ajan?
Ystäväni kertoi saaneensa lähetteen, jossa kahden vuoden ajan käy terapiassa kahdesti viikossa. Ei eritellyt diagnoosiaan, mutta joku persoonallisuushäiriö hänellä on. (huomionhakuisuutta, aggressiivisuutta, suurentelee mitättömiä asioita, piittaamatonta käytöstä, seksuaalista holtittomuutta ja huumeiden ja rauhoittavien väärinkäyttöä).
Eräs tuttavani oli joskus vuosia sitten saanut lyhyen lähetteen ja mainitsi vaan silloin, että jos kelalta saa aikuinen ihminen tuollaisen parin vuoden setin, niin on todella hullu.
Ystväni oli aikaisemmin minulle todella läheinen, mutta päihteiden myötä luottamus yms on mennyt häneen täysin. Jotenkin prosessoin tätä menetettyä ystävyyttä ja haluaisin näkemystä ton lähetteen perusteella.
Kommentit (57)
mä olen niin hullu etten saa edes psykoterapiaa kelan kustantamana.
Mä vaan odottelen kuntoutustuen alkamista joka vuosien aikana vaihtuu eläkkeeseen.
Mulla ei ole huumetaustaa tai alkoholiongelmaa.. mä vaan uuvuin työssäni ja kuukauden sairauslomasta tämä lähti liikkeelle.
Itselläni on keskivaikea masennus, olen perheellinen ja työelämässä, ilman mitään psykoottista tai muuta outoa ja sain helposti tuon ilmeisesti tarkoittamasi B-lausunnon Kelaa varten. Nykyään Kela-korvauksen saa paljon helpommin kuin ennen. Siihen riittää lääkärin arvio siitä, että henkilö tarvitsee kuntouttavaa psykoterapiaa pysyäkseen työkykyisenä. Kela ei siis mitään lähetteitä tee, vaan vaatii lääkärin B-lausunnon korvauksen myöntämiseksi.
Vuosia sitten tilanne on voinut olla toinen, nykyään ei ole. ongelmana on lähinnä se, että terapeuteista alkaa olla pulaa, koska heille on nyt paljon asiakkaita tarjolla.
Terapiaa rahoitetaan mielellään korkeakouluopiskelijoille ja niille joista tulee hyviä veronmaksajia. Ei saa olla liian hullu. Ainakin lähimenneisyydessä ajateltiin, että älykäs ihminen jolla on koulutusta hyötyy terapiasta enemmän. Masennus on tavallisin diagnoosi.
Nyt kysyit kyllä oikealta keskustelufoorumilta.
Villi veikkaus, että saat ennätysmäärän vastauksia tältä vertaisryhmältä.
Työeämässä olen ja aion olla vielä 23 vuotta.
voi traumatisoida ihmisen niin pahasti, että ihminen joutuu aikuisiällään vuosikausien intensiiiviseen psykoterapiaan. Se on täysin normaali seuraus siitä, että ihminen on joutunut koko persoonaansa, kehitykseensä ja elämäänsä vaikuttavan rikoksen kohteeksi. Muuten ihminen voi vaikuttaa päällisin puolin pärjäävältä tai toisaalta oirehtia monin eri tavoin, kuten syömishäiriökäyttäytymisellä, päihteidenkäytöllä, itsetuhoisuudella jne.
Ulkopuolisen on hyvin vaikeaa tietää kenenkään taustaa tai vointia jonkun KELA:n terapian perusteella - sen arvaileminen on jopa tökeröä ja kertoo enemmän tästä arvailijasta itsestään ja hänen älyllisestä kapasiteetistaan.
Jos on tosi hullu, ei saa Kelan korvaamaa pitkää terapiaa. Kela voi evätä kuntoutuksen sillä perusteella, että paranemisennuste on liian huono. Tuo tuttavasi on väärässä, pitkiä terapioita määrätään nimenomaan sellaiselle ihmiselle, jonka kuntoutuminen on todennäköistä.
Eräs tuttavani oli joskus vuosia sitten saanut lyhyen lähetteen ja mainitsi vaan silloin, että jos kelalta saa aikuinen ihminen tuollaisen parin vuoden setin, niin on todella hullu.
ihminen joka on psykoottinen ei todellakaan kykene psykoterapiaan, jossa pitää sitoutua menemään keskustelemaan asioista kaksi tuntia viikossa, pystyä sopimaan aikoja ja hoitamaan maksamiset. Psykoterapia on ennenkaikkea asiakkaan omaa työskentelyä. Sen tähtäimenä on kuntouttaa ihminen työelämään kykeneväksi, joten esim. kotiäiti tai eläkeläinen ei saa Kelan korvausta. Sossu voi osallistua tietääkseni kustannuksiin.
Seiska puhuu varmaankin ihan lämpimikseen asiasta josta ei mitään oikeasti tiedä.
Kuten monet ovat jo kertoneet, Kelan kriteerit ovat muuttuneet viime vuosina. Olennaisinta on, että kuntouttamalla saadaan ihminen tekemään töitä ja maksamaan veroja.
Itse en "vuosia sitten" saanut terapiaa, koska en pystynyt osoittamaan, että olisin ollut tarpeeksi työkyvytön t.s. ei ollut pitkiä sairauslomia. Terapeuttini mukaan tällä hetkellä todennäköisesti saisin Kela-korvauksen. En tosin tavitse, koska olen "parantunut" omalla kustannuksellani.
ihminen joka on psykoottinen ei todellakaan kykene psykoterapiaan, jossa pitää sitoutua menemään keskustelemaan asioista kaksi tuntia viikossa, pystyä sopimaan aikoja ja hoitamaan maksamiset. Psykoterapia on ennenkaikkea asiakkaan omaa työskentelyä. Sen tähtäimenä on kuntouttaa ihminen työelämään kykeneväksi, joten esim. kotiäiti tai eläkeläinen ei saa Kelan korvausta. Sossu voi osallistua tietääkseni kustannuksiin. Seiska puhuu varmaankin ihan lämpimikseen asiasta josta ei mitään oikeasti tiedä.
Ai lämpimikseen vai??? Olen mm. opiskellut yliopistossa psykologiaa. Terapian kriteereistä ja tasaa-arvosta olen keskustellut monen kanssa ja useat ammattilaiset ovat tällä linjalla. Lukekaa esim. Veikko Tähkän psykoterapian perusteet, vanha kirja, mutta nykyiset terapeutit ovat sitä lukeneet merkittävänä oppikirjana. Siinä todetaan suoraan,että kouluteutuille ihmisille sopii (psykodynaaminen) terapia parhaiten.
ja päälle kaksi vuotta kerran viikossa.
En ole hullu, kärsin vain vakavasta masennuksesta.
Hullu on se, joka arvostelee ja ruotii tuolla tavalla toisen ongelmia.
minua ei kuntouteta, koska olen joko a) liian hyväkuntoinen, kun minulle sanotaan 8kk sairausloman jälkeen, että mene vaan normaalisti töihin
b) olen liian huonokuntoinen
Ihmettelen vaan, kun syksyllä ollessani 3 päivää psykiatrisessa sairaalassa huonetoverinani oli nuorehko nainen, jolla oli huume- ja alkoholiongelmaa, lukuisia itsemurha yrityksiä, ls-toimiston kanssa asiointia, ei koulutusta, ei työtä ja hän sai Kelan kustaman psykoterapian.
Olen miettinyt usein, että kumpi meistä on todennäköisemmin palaamassa työelämään? Minulla on 11v työhistoriaa takana, tuolla huonekaverilla ei ollut yhtään päivää töitä takana.
Mä en taida olla paikallisen mt-toimiston suosiossa.
Teidän kummankin olisi pitänyt päästä terapiaan. Yksi merkittävä syy on myös potilaan oma motivaatio terapiaan. Sinulla ilmeisesti olisi sitä ollut.
Erilaisia päätöksiä silti tehdään, ja lausunnon kirjoittajalla on merkittävä rooli. Ehkä hän on tuon nuoren kohdalla ajatellut että elämä on vielä täysin edessä.
Jos hän on motivoitunut terapiaan ja löytää fiksun terapeutin, niin toivottavasti elämä alkaa mennä paremmin. Monella ei ole hyvää tunnesidettä ja kokemusta turvallisuudesta, ja sitten tulee näitä vaikeita ongelmia. Terapiassa tämä asia voi korjaantua.
Tosiaan, hullu ei voi olla jotta psykoterapiaan pääsee. Pitää olla melkoisen hyvässä kunnossa sitoutuakseen usean vuoden terapiaan. Itselläni 3. vuosi menossa, dg yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Koen olevani ihan normaali ihminen. Työssäkäyvä ja perheellinen.
Työnantajani käskytti minut psykiatrille, koska sairastin paljon. Sain täysjärkisen paperit. Sairauteni osoittautui vaikeaksi syöväksi.
Tärkeintähän on, että hoidon saaja tulee kuntoon. Olipa diagnoosi ihan mikä tahansa.
mutta on kai päivänselvää ettei kuka tahansa voi aloittaa vuosia kestävää, todella suurta sitoutumista ja omaehtoista työskentelyä vaativaa hoitoa. Jos ihminen on todella huonossa kunnossa, on parempi hoitaa tilanne paremmalle tolalle muilla keinoilla.
Itselläni ei ole korkeakoulututkintoa, silti sain terapiaan kela-korvauksen ja tiedän monen muunkin saaneen ilman mitään yliopistotutkintoja. Tekstistäsi ei välity suuri sivistys tai asiantuntemus, vaikka olet psykologiaa lukenut.
Olen saanu ton.