Lue keskustelun säännöt.
Kuinka hullu täytyy olla, että saa KELAlta lähetteen psykiatrille 2x vkossa 2 vuoden ajan?
20.01.2013 |
Ystäväni kertoi saaneensa lähetteen, jossa kahden vuoden ajan käy terapiassa kahdesti viikossa. Ei eritellyt diagnoosiaan, mutta joku persoonallisuushäiriö hänellä on. (huomionhakuisuutta, aggressiivisuutta, suurentelee mitättömiä asioita, piittaamatonta käytöstä, seksuaalista holtittomuutta ja huumeiden ja rauhoittavien väärinkäyttöä).
Eräs tuttavani oli joskus vuosia sitten saanut lyhyen lähetteen ja mainitsi vaan silloin, että jos kelalta saa aikuinen ihminen tuollaisen parin vuoden setin, niin on todella hullu.
Ystväni oli aikaisemmin minulle todella läheinen, mutta päihteiden myötä luottamus yms on mennyt häneen täysin. Jotenkin prosessoin tätä menetettyä ystävyyttä ja haluaisin näkemystä ton lähetteen perusteella.
Kommentit (57)
..ja vaikka mitä muuta, vaan eipä tipu terapiaa! Eikä sairaslomaa. Eikä hitto soikoon edes kuntoutusta! Vuosi vuodelta paskemmassa jamassa eikä ketään kiinnosta. Mielenterveyspuolella annetaan uskoa että "tulevaisuudessa voisit hakea terapiaa", mutta sitä tulevaisuutta on nyt odoteltu tässä kohta 10 vuotta. Hah! Työntekijät vaihtuvat vuoden-parin välein, yksi sanoo yhtä ja toinen toista. Viimeksi luulin että jo tärppäisi, kun sain tehtäväksi tutustua eri terapiamuotoihin. Sitten seuraavalla kerralla oltiinkin ihan jäässä ja todettiin, että "ehkä ei sittenkään vielä ja ai niin, mä lopetan työt ensi kuussa". En vieläkään käsitä, mitä tapahtui..?
t. työmarkkinatukea vuodesta toiseen, ei työkykyä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totesin, ettei ihminen ole ihan järkevimmästä päästä. Syystä tai toisesta.
En tarkoittanut herjata ketään.
En ihan ymmärrä tuohtumustasi. Moni ammattilainen jakaa näkemyksesi juuri tuosta, että terapia on raskasta eikä sovi aina vaikeimpiin häiriöihin.
Koulutuksen merkitys asiakkaiden valinnassa ei ole omaa keksintöäni. Mutta totta kai työllistyminen vaikuttaa myös, oli ala mikä hyvänsä. Kyllä potilaan kognitiivista kapasiteettia myös arvioidaan lausuntoa kirjoitettaessa. Ihminen voi olla älykäs oli ammatti mikä hyvänsä.
..ja vaikka mitä muuta, vaan eipä tipu terapiaa! Eikä sairaslomaa. Eikä hitto soikoon edes kuntoutusta! Vuosi vuodelta paskemmassa jamassa eikä ketään kiinnosta. Mielenterveyspuolella annetaan uskoa että "tulevaisuudessa voisit hakea terapiaa", mutta sitä tulevaisuutta on nyt odoteltu tässä kohta 10 vuotta. Hah! Työntekijät vaihtuvat vuoden-parin välein, yksi sanoo yhtä ja toinen toista. Viimeksi luulin että jo tärppäisi, kun sain tehtäväksi tutustua eri terapiamuotoihin. Sitten seuraavalla kerralla oltiinkin ihan jäässä ja todettiin, että "ehkä ei sittenkään vielä ja ai niin, mä lopetan työt ensi kuussa". En vieläkään käsitä, mitä tapahtui..? t. työmarkkinatukea vuodesta toiseen, ei työkykyä
Tilanteesi ei ole reilu. Valitettavasti tällaista tapahtuu. Sinun kannattaa vaatia että voisit jatkaa jonkun työntekijän kanssa pidempään. Kai sieltä joku löytyisi, vaikka vaihtuvuus on suuri?
tämä nyt oikea paikka keskustella kenenkään terapioista !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tämä nyt oikea paikka keskustella kenenkään terapioista !
Aihe on hankala mutta merkittävä. On hyvä, että täällä voidaan anonyymisti keskustella asiasta. Jos terapia on tabu ja siitä ihmisillä outoja käsityksiä, niin epämääräisyys sen kuin jatkuu. Pahimpia luuloja ovat ne, joiden mukaan terapiassa käyvät ovat hulluimmasta päästä ja heitä pitäisi vältellä jne.
On hyvä, että keskustelussa on käynyt ilmi kuka on saanut terapiaa ja kuka ei. Kannattaa osata vaatia perusteluja niiltä jotka lausuntoja kirjoittavat.
Totesin, ettei ihminen ole ihan järkevimmästä päästä. Syystä tai toisesta.
En tarkoittanut herjata ketään.
sellainen ihminen joka hoitaa erilaiset asiansa kuntoon, nimenomaan on sieltä järkevimästä päästä.
Sellainen taas joka ei pysty näkemään omaa tilannettaan ei ole järkevä eikä fiksu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki ei todellakaan ole kohdallaan.
Hyvä tietenkin, jos terapia auttaa oireisiin.
Totesin, ettei ihminen ole ihan järkevimmästä päästä. Syystä tai toisesta. En tarkoittanut herjata ketään.
sellainen ihminen joka hoitaa erilaiset asiansa kuntoon, nimenomaan on sieltä järkevimästä päästä. Sellainen taas joka ei pysty näkemään omaa tilannettaan ei ole järkevä eikä fiksu.
Psykoterapia on myös välttämätön niille jotka aikovat terapeutiksi itse. Psykologeille ja lääkärielle suositeltavaa, Itsetuntemus lisääntyy ja samalla kokemus siitä millaista on olla potilas voivat tehdä työstä helpompaa. Ylimielisyydet toivottavasti karisevat siinä.
Paljon olisi vielä tehtävää, että ihmiset saisivat apua. Hoitojonot eivät hellitä ja julkiselle puolelle ei saada työntekijöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..ja vaikka mitä muuta, vaan eipä tipu terapiaa! Eikä sairaslomaa. Eikä hitto soikoon edes kuntoutusta! Vuosi vuodelta paskemmassa jamassa eikä ketään kiinnosta. Mielenterveyspuolella annetaan uskoa että "tulevaisuudessa voisit hakea terapiaa", mutta sitä tulevaisuutta on nyt odoteltu tässä kohta 10 vuotta. Hah! Työntekijät vaihtuvat vuoden-parin välein, yksi sanoo yhtä ja toinen toista. Viimeksi luulin että jo tärppäisi, kun sain tehtäväksi tutustua eri terapiamuotoihin. Sitten seuraavalla kerralla oltiinkin ihan jäässä ja todettiin, että "ehkä ei sittenkään vielä ja ai niin, mä lopetan työt ensi kuussa". En vieläkään käsitä, mitä tapahtui..?
t. työmarkkinatukea vuodesta toiseen, ei työkykyä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..miksi en pääse eläkkeelle? Työmarkkinatuki ei ole mielestäni oikea etuus sellaiselle, joka ei ole työkykyinen eikä edes työmarkkinoiden käytettävissä!
Ei ole reilua, että ihmistä pompotellaan. Siis työntekijät vaihtuvat ja pyydetään tutustumaan terapiamuotoihin jne. mutta ei sitten olisikaan mahdollisuuksia.
Tilanne ei oikein ole kenenkään työntekijän hallussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse pääsin terapiaan diagnooseilla keskivaikea masennus ja sosiaalisten tilanteiden pelko 3 vuodeksi (2 vuotta 2 kertaa viikossa). Pystyin kuitenkin sekä opiskelemaan että käymään töissä, joten mitenkään kamalan sekaisin en ollut.
Aika oleellisena syynä oli varmaan se, että olin silloin korkeakouluopintojen loppuvaiheessa. Mun kuntouttamiseen siis kannatti panostaa, koska muuten menisi hyvä veronmaksaja (jonka koulutukseen on ehditty jo panostaa paljon rahaa) hukkaan.
Tuskin olisin saanut terapiaa jos olisin ollut peruskoulun jälkeen vain kortistossa, vaikka terveydentila olisi ollut tasan sama. Tai niin vakavasti sairas, että todennäköisesti minusta ei terapian myötäkään tulisi työkykyistä.
Kelan terapian saamisperusteena oli ainakin minun sitä aikanaan hakiessa nimenomaan se, että terapian voi hyvällä syyllä olettaa palauttavan tai säilyttävän ihmisen työkyvyn, joka muuten olisi vakavasti uhattuna. Se, miten suuri vaikutus terapialla voisi olla todennäköisesti kuitenkin työkyvyttömäksi jäävän omaan vointiin, ei ole oleellista.
Ensinnäkään terapia ei sovi läheskään kaikille; on oltava kykyä pohtia asioita, tukia omaa toimintaa ja ajttelumalleja jne. , joten ihan kaikille se ei edes sovi. Toisekseen KELA kustantaa KUNTOUTUMISEEN terapiaa, eli liian sairaat ensin hoidetaan julkisella puolella esim. psyk.pkl:lla, vasta kun vointi on riittävän hyvä, on terapian aika. Kuten joku jo sanoi, KELAa kiinnostaa veronmaksajat..eli niille joilla on kapasiteettia työelämään, tuetaan hetiä saavuttamaan se työkykyisyys terapian avulla.
Joten vastauksena ap:lle, eli, ihminen joka käy terapiassa, ei ole umpihullu, itseasiassa päinvastoin.
Kela ei tee lähetteitä. Mutta Kela voi kustantaa terapian 2-3 vuotta kestävänä, 3 vuotta on max. Masennus diagnoosilla tuollainen irtoaa.
Olen mies. Kävin aikoinaan korkeakoulun piirissä "kartoittavassa terapiassa". Elikkä keskustelin 45 minuuttia psykologi-psykoterapeutin kanssa kerran viikossa joku 6 kertaa.
Terapeutti vihjaili, että tunne-elämäni ei ole kunnossa - piti osittain paikkansa. Rivien välistä oli luettavissa myös, että masennukseni johtui terapeutin mielestä siitä, että olen homo. No, olen bi-seksuaali, joka on kuitenkin lähinnä kiinnostunut naisista, EIKÄ tällä asialla ollut mitään tekemistä masennukseni kanssa.
Koska terapeutti oli "psykoterapia-uskovainen", minun olisi hänen mielestään pitänyt istua seuraavat kaksi vuotta laillistetun psykoterapeutin kanssa vatvomassa (ilmeisesti lähinnä) seksuaalisuuttani, VÄHINTÄÄN kaksi kertaa viikossa.
Terapeutti itse pohti, että jopa kolme kertaa viikossa olisi hyvä. Maksimaalisten KELA-korvausten jälkeenkin (75%) koko roska olisi maksanut AIVAN HELVETISTI.
En mennyt ja nyt vuosia myöhemmin olen täysin sinut asioiden kanssa. Fyysisen terveyden kanssa on edelleen ongelmia, mutta sillä taas ei ole mitään tekemistä edellisen kanssa.
Terapeutti myös selvästi ärsyyntyi, kun kyselin lyhytterapiasta... Ben Furman -koulukunta ei niissä piireissä ole kovin suosittu...
Kela ei tee lähetteitä. Mutta Kela voi kustantaa terapian 2-3 vuotta kestävänä, 3 vuotta on max. Masennus diagnoosilla tuollainen irtoaa.
Kela maksaa useita vuosia, jos heidän asiantuntijansa ovat sitä mieltä, että se on kannattavaa. Potilasta hoitavan lääkärin tekemä lähete on keskeinen tässä.
Jotta olisin saanut terapiaa, olin mm. ilmaisena työharjoittelijana puoli vuotta (todistin että kykenen sitoutumaan johonkin), siedin itselleni epäsopivia ryhmätapaamisia vajaan vuoden...eli tosiaan tein töitä sen eteen, että kuntoutuisin. Ja sitten ei riittänytkään/kelvannutkaan.
Käyn psyk.polilla, joo, mutta nyt sielläkin on alettu puhumaan että jospa miettisin asiakassuhteen lopettamista! Eli kumpi minä nyt olen- liian sairas vaiko liian hyväkuntoinen?? Pää menee sekaisin vähemmästäkin!
Sitä haetaan vuodeksi kerrallaan, aina uudella B-todistuksella. Terapia voi kestää kauemminkin, mutta korvausta siitä ei ehkä enää saa. Lyhytterapioitakin on. Toisen "hulluuden" määrää ei voi siitä kuitenkaan päätellä. Terapia on kallista vaikka Kelan korvauksen saakin. Yksi terapiatunti maksaa noin 80 euroa/45 minuuttia. Kela-korvauksen jälkeenkin on melko iso menoerä kuukaudessa, jos käy tyypilliset 2 kertaa viikossa. Ehkä voi päätellä, että henkilö ei ole aivan varaton, jos käy pitkään terapiassa. Muuta siitä ei voi päätellä.