Nyt on pakko purkautua nimettömänä tai halkean.

Ap ei sovellu ammattiinsa, koska kadehtii lapsia, jotka elävät syrjäytyneissä perheissä...

Ja ottaa asiat tuolla tavalla henk. koht. että on niin epistä kun oppilaallani on läppäri ja mun tyttärellä ei oo, epistä.



terv. toinen ope

Eihän se ap palkkaansa kitissyt vaan sitä, että yhteiskuntaa curlaa osan lapsista reitin elämään ja tulevaisuuteen.

jos kokopäivätyössä olevalla ei ole varaa ostaa lapselleen edes läppäriä taikka ylimääräistä ei jää niin paljon että siihen läppärin voi säästää, niin silloi palkka on liian pieni. Kun katsoo vaikka halvan miniläppärin hintaa.

ja kannatan täydestä sydämestäni.Itsekin olen navetanvinti karjakon kammarista tielle lähtenyt,koulusta kumisaappaat saanut.Ihan itse olen kouluttautunut,ilman aineellista tai henkistä tukea kotoa.



Nyt olen akateeminen neljän lapsen äiti.Meillä ei sossusta kerjätä vaan on menty töihin.Onneksi työni puolesta pääsen torppaamaan mahdottomimmat sossuköörien tukisuunnitelmat.Oppikoot tekemään työtä!

ovat saaneet läppärinsä jostain muualta kuin sossulta. Se on varma.

Ketjun aloittaja on ihan oikealla asialla: meillä ei oikein ymmärretä, miten turmiollista (noin pitemmän päälle) on tuudittaa lapset ja nuoret sellaiseen käsitykseen, että kaikki työ ja ponnistelu on tarpeetonta - kyllä yhteiskunta maksaa!

Olen veronmaksaja, joka maksaa ap:n palkan. Minusta on järkyttävää, miten ap voi kadehtia lasta!

Olevansa niin erinomainen ihminen, että kustantaa Suomen opettajat?

LASTESSUOJELUSTA saatetaan tuollaisia ehkä joskus jollakin tavalla perustellen kustantaakin, mutta ei TOIMEENTULOTUESTA, jolla suurin osa "sossun" asiakkaista vain elää. Lastensuojelu on tunnetusti löyhäkätisempää, koska siellä valvontakin on tiukempaa. Ko.perheissä lienee siis vakavia ongelmia ja lapsilla muutenkin vaikeaa, joten on voinut olla perusteltua hankkia edes se tietokone.



Ei kannata todellakaan alkaa kadehtimaan toimeentulotuella eläviä (taatusti saat, ap, opettajana reilusti enempi rahaa käteen kuin he ja vaikket saakaan, ovat asiasi silti paremmin!) saatika lastensuojelun asiakkaita.



ps. lastensuojelun asiakkaina on yhä enemmän myös varakkaita perheitä, joissa vanhemmuus vain on hukassa

Eiköhän ne ole ihan muut asiat, jotka siihen vaikuttavat? Kannattaa katsoa peiliin ja panostaa tasapainoiseen perhe-elämään, eikä kadehtia huonompiosaisia.

Väitän, että nämä "opet" ja muut asiantuntijat ovat tosiasiassa näitä kotona makaavia ties milläkin syyllä ja yhteiskunta maksaa ja elättää.



Minä keskituloisena tajuan ap:n pointin. MItä järkeä on minun raataa palkkatyössä, kun siitä palkasta iso osa menee juuri tällaisten sossupummien matkoihin, läppäreihin ja jopa juomisiin? Sossupummien lapset eivät ole syypäitä vanhempiensa tekemättömyyksiin, mutta ihan ensimmäisenä en heitä tukisi läppäreillä vaan mielekkäillä harrastuksilla, tukihenkilöillä ja kesäleireillä. Alkoholistiperheen lapset ottaisin yksintein huostaan - erityisesti teinit.



Yksi iso syy, miksi esim. Afikka on pysynyt köyhänä maana, on se, että annettu apu on ollut ylhäältä annettavaa "almua". Siinä ei auta,kuinka monta kaivoa on kaivettu suomalaisin rahoin, jos ne puhdasta vettä saavat sikiävät entiseen malliin eikä esim. tyttöjä päästetä kouluihin.



Alkoholistiperheen lapsi saattaa hyötyä vaatteista ja harrastusten maksamisista mutta kaikenlainen elintasotavara luo heti käsityksen, että näiden eteen ei tarvitse tehdä töitä. Paljon parempaa on kasvattaa oikeanlaista asennetta, antaa tilaisuuksia ja mahdollisuuksia esim. kesätöihin ja opastaa niiden rahojen säästämisessä/käytössä kuin vain ojentaa raha suoraan kouraan. Suomalaisen yhteiskunnan vika on siinä, että kaikesta yritetään selvitä rahalla, kun se välittäminen on oikeasti niin vaikeaa.

Niin ehkä lapsesi saa sitten kivan tietokoneen ilmaiseksi sossusta?



Oikeasti, tunnen useita sosiaalihuollon asiakkaita, eikä kukaan elä leveästi, vaan ostavat halpaa ja huonoa ruokaa ja lapsilla ei ole varaa harrastuksiin. Ja nämä perheet eivät ole juoppoja, vaan pysyvästi kroonisen sairauden takia eläkkeellä olevien lapsia.



On niin helppo kadehtia toisilta sitä pientäkin onnea, kun itsellä on kaikki hyvin! Olet ap matalamielinen ja sietäisit saada vaikeuksia, jotka kasvattaisivat sinua.

Väitän, että nämä "opet" ja muut asiantuntijat ovat tosiasiassa näitä kotona makaavia ties milläkin syyllä ja yhteiskunta maksaa ja elättää.

Minä keskituloisena tajuan ap:n pointin. MItä järkeä on minun raataa palkkatyössä, kun siitä palkasta iso osa menee juuri tällaisten sossupummien matkoihin, läppäreihin ja jopa juomisiin? Sossupummien lapset eivät ole syypäitä vanhempiensa tekemättömyyksiin, mutta ihan ensimmäisenä en heitä tukisi läppäreillä vaan mielekkäillä harrastuksilla, tukihenkilöillä ja kesäleireillä. Alkoholistiperheen lapset ottaisin yksintein huostaan - erityisesti teinit.

Yksi iso syy, miksi esim. Afikka on pysynyt köyhänä maana, on se, että annettu apu on ollut ylhäältä annettavaa "almua". Siinä ei auta,kuinka monta kaivoa on kaivettu suomalaisin rahoin, jos ne puhdasta vettä saavat sikiävät entiseen malliin eikä esim. tyttöjä päästetä kouluihin.

Alkoholistiperheen lapsi saattaa hyötyä vaatteista ja harrastusten maksamisista mutta kaikenlainen elintasotavara luo heti käsityksen, että näiden eteen ei tarvitse tehdä töitä. Paljon parempaa on kasvattaa oikeanlaista asennetta, antaa tilaisuuksia ja mahdollisuuksia esim. kesätöihin ja opastaa niiden rahojen säästämisessä/käytössä kuin vain ojentaa raha suoraan kouraan. Suomalaisen yhteiskunnan vika on siinä, että kaikesta yritetään selvitä rahalla, kun se välittäminen on oikeasti niin vaikeaa.

Mutta sitten jäin työttömäksi, eikä oman alan siistiä sisätyötä ole löytynyt. Muunlaista työtä en voi terveydentilani takia tehdä, vaan sairaus asettaa vakavat rajoitukset jaksamiselle. Mutta ehkä hyvä puoli tässä kaikessa on, että olen alkanut nähdä asiat niin kuin ne ovat: ihmisten vaikeudet ja elämäntilanteet ovat hyvin moninaisia ja kaikilla, jotka eivät ansaitse elantoaan työelämässä on jotain pahoja vaikeuksia, johon he ovat itse syypäitä. Tiettyyn rajaan asti ihminen jaksaa taistella saadakseen paremman elämän, mutta kun ikää tulee, terveys pettää aina vain lisää, ja tulee yhä uusia pettymyksiä, niin lopulta ihminen ei vain enää kestä lisää vastoinkäymisiä ja itseään suojellakseen lopettaa taistelemisen. Monella tällaisella ihmisellä on jo lähtökohtijaan huono stressinsietokyky, koska he ovat joutuneet aikuistumaan liian varhain vanhempien ongelmien takia. Olen myös huomannut, että tasapainoisesta kodista olevien on mahdotonta ymmärtää sitä henkistä taakkaa, jonka alla nämä ihmiset elävät nuoresta asti. Miettikää hei oikeasti, millaista elämä olisi jos se olisi sinullakin alusta asti mennyt toisin, jos et olisikaan terve ja jaksavainen, jos et olisikaan saanut töitä kovasta hakemisesta huolimatta. Ehkä jonain päivänä ymmärrät, ettei kannata kadehtia muita silloin, kun itsellä on kaikki perushyvin, vaan keskittyä nauttimaan elämästä niin kauan kun ei ole isompia murheita. Tie alaspäin on aina auki.

Ei pitäisi kirjoittaa kiihtyneenä.

kyllä työnteko pitäisi tehdä kannattavammaksi, eikä niin että luuseri saa saman elintason kuin pienipalkkainen omillaan toimeentuleva.

Moni sosiaali asiakas käyttää kuukaudessa enemmän rahaaylimääräiseen kuin niukalla palkalla toimeen tuleva. Jonkun lainen työvelvoite täytyisi olla ns terveillä että voisi tukiaisia saada.

Pk seudulla on kaupunginosia joissa taloja joista juuri kukaan ei lähde aamulla työhön, mikä malli lapsille. Järkyttävää, olen myös päässyt läheltä seuraamaan parinkin luuseriperheen elämää, niille vaan kuulema kuuluu antaa..toisessa perheessä on monta aikuista lasta, tyttöjä ja poikia, kaikki alkaneet toteuttaa kodin mallia, työt ei kiinnosta, lapsia tehty jo useampien kanssa..ja yhteiskunta elättää. Eikä se yksi tietokone pelasta lasta luuseriperheestä siinä tarvitaan enemmän. Ihmettelen vaan miten suu sitten pannaan kun tukia leikataan, kun rahat vaan yksinkertaisesti loppuu, työtätekeviä ei riitä tarpeeksi maksamaan, yhteiskuntahan olemme me.

Väitän, että nämä "opet" ja muut asiantuntijat ovat tosiasiassa näitä kotona makaavia ties milläkin syyllä ja yhteiskunta maksaa ja elättää.

Minä keskituloisena tajuan ap:n pointin. MItä järkeä on minun raataa palkkatyössä, kun siitä palkasta iso osa menee juuri tällaisten sossupummien matkoihin, läppäreihin ja jopa juomisiin? Sossupummien lapset eivät ole syypäitä vanhempiensa tekemättömyyksiin, mutta ihan ensimmäisenä en heitä tukisi läppäreillä vaan mielekkäillä harrastuksilla, tukihenkilöillä ja kesäleireillä. Alkoholistiperheen lapset ottaisin yksintein huostaan - erityisesti teinit.

Yksi iso syy, miksi esim. Afikka on pysynyt köyhänä maana, on se, että annettu apu on ollut ylhäältä annettavaa "almua". Siinä ei auta,kuinka monta kaivoa on kaivettu suomalaisin rahoin, jos ne puhdasta vettä saavat sikiävät entiseen malliin eikä esim. tyttöjä päästetä kouluihin.

Alkoholistiperheen lapsi saattaa hyötyä vaatteista ja harrastusten maksamisista mutta kaikenlainen elintasotavara luo heti käsityksen, että näiden eteen ei tarvitse tehdä töitä. Paljon parempaa on kasvattaa oikeanlaista asennetta, antaa tilaisuuksia ja mahdollisuuksia esim. kesätöihin ja opastaa niiden rahojen säästämisessä/käytössä kuin vain ojentaa raha suoraan kouraan. Suomalaisen yhteiskunnan vika on siinä, että kaikesta yritetään selvitä rahalla, kun se välittäminen on oikeasti niin vaikeaa.

Mutta sitten jäin työttömäksi, eikä oman alan siistiä sisätyötä ole löytynyt. Muunlaista työtä en voi terveydentilani takia tehdä, vaan sairaus asettaa vakavat rajoitukset jaksamiselle. Mutta ehkä hyvä puoli tässä kaikessa on, että olen alkanut nähdä asiat niin kuin ne ovat: ihmisten vaikeudet ja elämäntilanteet ovat hyvin moninaisia ja kaikilla, jotka eivät ansaitse elantoaan työelämässä on jotain pahoja vaikeuksia, johon he ovat itse syypäitä. Tiettyyn rajaan asti ihminen jaksaa taistella saadakseen paremman elämän, mutta kun ikää tulee, terveys pettää aina vain lisää, ja tulee yhä uusia pettymyksiä, niin lopulta ihminen ei vain enää kestä lisää vastoinkäymisiä ja itseään suojellakseen lopettaa taistelemisen. Monella tällaisella ihmisellä on jo lähtökohtijaan huono stressinsietokyky, koska he ovat joutuneet aikuistumaan liian varhain vanhempien ongelmien takia. Olen myös huomannut, että tasapainoisesta kodista olevien on mahdotonta ymmärtää sitä henkistä taakkaa, jonka alla nämä ihmiset elävät nuoresta asti. Miettikää hei oikeasti, millaista elämä olisi jos se olisi sinullakin alusta asti mennyt toisin, jos et olisikaan terve ja jaksavainen, jos et olisikaan saanut töitä kovasta hakemisesta huolimatta. Ehkä jonain päivänä ymmärrät, ettei kannata kadehtia muita silloin, kun itsellä on kaikki perushyvin, vaan keskittyä nauttimaan elämästä niin kauan kun ei ole isompia murheita. Tie alaspäin on aina auki.

Jos olisin ymmärtänyt niitä ihmisiä loputtomiin joilta sain lapsuudessani kokea sitä paskaa mitä sain, niin en olisi ikinä täysijärkiseksi ja normaaliksi kasvanutkaan. Stressinsietokyky diagnoosillasi voi heittää vesilintuja.

Fyysiset sairaudet ymmärrän, mutta alkoholismia ja osaa henkisistä "sairauksista" en. Ympäristöä ei voi syyttää aina omista valinnoista ja elämäänsä ei saa maksattaa toisilla. Jokainen on myös vastuussa omista valinnoistaan. Myös se luovuttaminen on valinta.

Minä ainakin nautin elämästäni, mutta olen myös tehnyt itse paljon sen eteen. En todellakaan ole samaa mieltä kanssasi. Isäni oli alkoholisti, joka tappoi itsensä. Äitini oli mielenterveysongelmainen (tai on edelleenkin, mutta nyt taas hallinnassa). Itse olisin ottanut lapsena miljoona kertaa mielummin sen kerhon tai aikuisen joka olisi kysynyt kuulumisiani kuin kalliita laitteita.

Väitän, että nämä "opet" ja muut asiantuntijat ovat tosiasiassa näitä kotona makaavia ties milläkin syyllä ja yhteiskunta maksaa ja elättää.

Minä keskituloisena tajuan ap:n pointin. MItä järkeä on minun raataa palkkatyössä, kun siitä palkasta iso osa menee juuri tällaisten sossupummien matkoihin, läppäreihin ja jopa juomisiin? Sossupummien lapset eivät ole syypäitä vanhempiensa tekemättömyyksiin, mutta ihan ensimmäisenä en heitä tukisi läppäreillä vaan mielekkäillä harrastuksilla, tukihenkilöillä ja kesäleireillä. Alkoholistiperheen lapset ottaisin yksintein huostaan - erityisesti teinit.

Yksi iso syy, miksi esim. Afikka on pysynyt köyhänä maana, on se, että annettu apu on ollut ylhäältä annettavaa "almua". Siinä ei auta,kuinka monta kaivoa on kaivettu suomalaisin rahoin, jos ne puhdasta vettä saavat sikiävät entiseen malliin eikä esim. tyttöjä päästetä kouluihin.

Alkoholistiperheen lapsi saattaa hyötyä vaatteista ja harrastusten maksamisista mutta kaikenlainen elintasotavara luo heti käsityksen, että näiden eteen ei tarvitse tehdä töitä. Paljon parempaa on kasvattaa oikeanlaista asennetta, antaa tilaisuuksia ja mahdollisuuksia esim. kesätöihin ja opastaa niiden rahojen säästämisessä/käytössä kuin vain ojentaa raha suoraan kouraan. Suomalaisen yhteiskunnan vika on siinä, että kaikesta yritetään selvitä rahalla, kun se välittäminen on oikeasti niin vaikeaa.

Mutta sitten jäin työttömäksi, eikä oman alan siistiä sisätyötä ole löytynyt. Muunlaista työtä en voi terveydentilani takia tehdä, vaan sairaus asettaa vakavat rajoitukset jaksamiselle. Mutta ehkä hyvä puoli tässä kaikessa on, että olen alkanut nähdä asiat niin kuin ne ovat: ihmisten vaikeudet ja elämäntilanteet ovat hyvin moninaisia ja kaikilla, jotka eivät ansaitse elantoaan työelämässä on jotain pahoja vaikeuksia, johon he ovat itse syypäitä. Tiettyyn rajaan asti ihminen jaksaa taistella saadakseen paremman elämän, mutta kun ikää tulee, terveys pettää aina vain lisää, ja tulee yhä uusia pettymyksiä, niin lopulta ihminen ei vain enää kestä lisää vastoinkäymisiä ja itseään suojellakseen lopettaa taistelemisen. Monella tällaisella ihmisellä on jo lähtökohtijaan huono stressinsietokyky, koska he ovat joutuneet aikuistumaan liian varhain vanhempien ongelmien takia. Olen myös huomannut, että tasapainoisesta kodista olevien on mahdotonta ymmärtää sitä henkistä taakkaa, jonka alla nämä ihmiset elävät nuoresta asti. Miettikää hei oikeasti, millaista elämä olisi jos se olisi sinullakin alusta asti mennyt toisin, jos et olisikaan terve ja jaksavainen, jos et olisikaan saanut töitä kovasta hakemisesta huolimatta. Ehkä jonain päivänä ymmärrät, ettei kannata kadehtia muita silloin, kun itsellä on kaikki perushyvin, vaan keskittyä nauttimaan elämästä niin kauan kun ei ole isompia murheita. Tie alaspäin on aina auki.

Jos olisin ymmärtänyt niitä ihmisiä loputtomiin joilta sain lapsuudessani kokea sitä paskaa mitä sain, niin en olisi ikinä täysijärkiseksi ja normaaliksi kasvanutkaan. Stressinsietokyky diagnoosillasi voi heittää vesilintuja.

Fyysiset sairaudet ymmärrän, mutta alkoholismia ja osaa henkisistä "sairauksista" en. Ympäristöä ei voi syyttää aina omista valinnoista ja elämäänsä ei saa maksattaa toisilla. Jokainen on myös vastuussa omista valinnoistaan. Myös se luovuttaminen on valinta.

Minä ainakin nautin elämästäni, mutta olen myös tehnyt itse paljon sen eteen. En todellakaan ole samaa mieltä kanssasi. Isäni oli alkoholisti, joka tappoi itsensä. Äitini oli mielenterveysongelmainen (tai on edelleenkin, mutta nyt taas hallinnassa). Itse olisin ottanut lapsena miljoona kertaa mielummin sen kerhon tai aikuisen joka olisi kysynyt kuulumisiani kuin kalliita laitteita.

Olen töissä sosiaalialalla. Useimmilla on ongelmana rahan käytön hallinta, prioriteetit ovat täysin hakusessa. Vanhemmat saattavat ostaa tietokoneita, kalliita puhelimia jne. ja laskut jäävät maksamatta, ruokaa ei ole, eikä lapsille koskaan rahaa harrastuksiin.

kun aloin lukea ap:n viestiä, luulin, että huoli kohdistuu siihen, että oppilaana on lapsia, joiden vanhemmat ovat syrjäytyneitä ja juovat.



mutta ei: ap:n suurin huoli on se, että lapset saavat läppäreitä väärin perustein.

Osta Anttilasta osamaksulla läppäri. 40 euroa kuukausimaksu. Niin tein minäkin.

Vasta valmistunut.



Ope