Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nyt on pakko purkautua nimettömänä tai halkean.
20.01.2013 |
Olen ammatiltani opettaja. Teen työtäni tunnollisesti ja pidän siitä. Palkka on suhteessa pieni, mutta pääosin se ei ärsytä. Se mikä tässä yhteiskunnassa saa sappeni kiehumaan, on sosiaalihuollon toiminta. Oppilainani on lapsia, joilla on työttömät vanhemmat, jotka hengailevat pullon kanssa kotona. Heillä ei ole lainkaan yritystäkään päästä kiinni työelämään, koska omien sanojensa mukaan tuet tippuisivat ja sitten joutuisi niin kovasti tekemään töitä saadakseen saman elintason. Ei heillä ole huolta nyky-yhteiskunnassa, sillä heidän lapsiaan tuetaan sossusta esim. niin, että lapset kyekenevät saamaan kannettavia tietokoneita synttärilahjoiksi?!!!? Kuulemma tuetaan, että lapset eivät heikon tulotason takia syrjäydy???Minulla työssäkäyvällä ihmisellä ei ole varaa ostaa yläasteikäiselle tyttärelleni kannettavaa tietokonetta syntymäpävälahjaksi!? Kuka hänen syrjäytymisestään kiinnostuu?
Kommentit (87)
Mistä muualta ne saa? Jos vanhemmat makaa kännissä kotonaja rahaa ei riitä ruokaan? Ymmärrän ap kantasi. Minäkin laittaisin mielellän verorahojani näihin nuoriin eri muodossa kuin tietokoneissa ym.
Nykynuoret on sitten varmaan fiksumpia ja menevät sossuun sen sijaan että menisivät yöllä paikalliseen elektroniikkafirmaan visiitille.
Tai voishan ne myös tehdä töitä tai "töitä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä on niin mielenterveydellist, että pystyt matkustelemaan, mutta et raahautumaan töihin???
T: yh asiakaspalvelussa työskentelevä, jota myös ketuttaa aamuisin töihin meno....mutta MENEN.
Psykoosi ja bipo II
Minä yritin tehdä alani töitä ja muitakin, mutta aina lähti pää kiertämään kaukaisia galakseja..
Näillä MT-potilailla on aika usein asennevamma. Elämän ku pitäis olla 24/7 kivaa ja jos ei ole, niin sitten pää ei kestä sitä pettymystä ja töihin ei kykene.
Näillä MT-potilailla on aika usein asennevamma. Elämän ku pitäis olla 24/7 kivaa ja jos ei ole, niin sitten pää ei kestä sitä pettymystä ja töihin ei kykene.
Olen ammattini puolesta seurannut läheltä mielenterveysongelmaisia, ja nyt on minusta yleistynyt hurjasti se, että työssäkäyntiin ei vain pysty. Ymmärrän sen esim. estyneestä persoonallisuudesta kärsivällä erittäin hyvin, että nykyinen mahdottomia vaativa työelämä pelottaa. Kyllä, pelottaa! Se voi tuntua teistä muista naurettavalta, mutta se on ihan todellista. Tutuissa ympyröissä pärjätään, matkat vaatii jo monella lääkitystä. Mutta on eri asia lähteä oman perheen kanssa kerran vuodessa Kanarialle kuin pärjätä työssä päivästä toiseen.
Ihan vain sivuhuomiona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän se ap palkkaansa kitissyt vaan sitä, että yhteiskuntaa curlaa osan lapsista reitin elämään ja tulevaisuuteen.
Alue: Aihe vapaa
En ole numero 58, mutta voin kertoa että ystäväni on kuntoutustuella onnettomuudesta johtuen. Ei voi tehdä töitä, odottaa kolmatta leikkausta jossa operoidaan jalkaa (jolla ei voi kunnolla kävellä) vielä lisää. Mutta kyllä hän matkustaa voi, keppiensä kanssa :)