Mikä on nolointa perheessäsi?

Mulla on jääneet opinnot kesken (tosin voisin niitä vielä jatkaa, ja aionkin) ja työelämässäkin on mennyt vähän niin ja näin. Nyt teen vähän oman alan töitä siinä sivussa, kun olen hoitovapaalla.



Häpeän itseäni niin paljon, että se vaikeuttaa kanssakäymistäni ystävien kanssa.

Onko se jotenkin epänormaalia, että ei ole kotona eikä perheenjäsenissä mitään noloa tai salattavaa? Meillä ei ainakaan ole yhtään luurankoa kaapissa. Emmekä todellakaan ole mikään kiiltokuvaperhe suoraan aamiaismuromainoksesta.

minulla oli salasuhde ja että olimme sen takia erossa jonkin aikaa.

:(

Pienikin ongelma tai kriisi ja kaikki viisi huutavat yhteen ääneen.



Olen yrittänyt rikkoa kaavaa, mutta en onnistu.



Häpeän, ettemme pysty parempaan, mutta en sitä mitenkään salaile.

Hävettää enkä kehtaa pääsää tänne vieraita jos en ehdi siivoamaan ensin. Astiat jää lattialle sohvan viereen, roskat sohvalle tai pöydille, vastteet myttyyn olkkariin taskut tyhjentää kolukoista ja kuiteista pöydälle kotiintullessa, etsinyt dvd:tä tyhjentänyt kaapun lattialle jne. usomattoman sotkun saa aikaiseksi sinä aikana kun olen esim. Töissä. 11 vuotta olen koittanut saada muutosta asiaan mutta ei. Siivoaa kyllä sillointällöin pyynnöstäni. Hävettää myös se etten aina jaksa välittää ja alkaa siivoamaan jos on ollut pitkä päivä töissä ja jotain menoa töiden jälkeen vaan annan sotkujen olla seuraavaan päivään jolloin kaaos on jotain aivan järkyttävää.

kuten sille että avioliittomme on todella huono emmekä enää harrasta lainkaan seksiä. Se on enemmänkin surullista.



Noloa ehkä on, kuinka harvoin pesemme lapsiamme. Ei puhettakaan että kävisivät joka ilta kylvyssä. Helposti menee viikko ilman että pesevät muuta kuin hampaita, käsiä ja naamaa.

Tää on järkkyä, mutta ei kyetä muuhun.

tiedätkö että ne haisevat pahalle. Miten on vaihdetaanko edes vaatteita?

Suosittelen pariterapiaa josko saisitte suhteen kuntoon ja jaksaisitte hoitaa jälkikasvuanne tai erokin on mahdollisuus parempaan.

kuten sille että avioliittomme on todella huono emmekä enää harrasta lainkaan seksiä. Se on enemmänkin surullista.

Noloa ehkä on, kuinka harvoin pesemme lapsiamme. Ei puhettakaan että kävisivät joka ilta kylvyssä. Helposti menee viikko ilman että pesevät muuta kuin hampaita, käsiä ja naamaa.

-sotkuisuus

-sotkuisuus

-sotkuisuus

- Mieheni on alkanut kaljuuntua

- Olen miestäni 10v nuorempi

- Minulla on todella runsas karvoitus

- Sotkuisuus

Hävettää enkä kehtaa pääsää tänne vieraita jos en ehdi siivoamaan ensin. Astiat jää lattialle sohvan viereen, roskat sohvalle tai pöydille, vastteet myttyyn olkkariin taskut tyhjentää kolukoista ja kuiteista pöydälle kotiintullessa, etsinyt dvd:tä tyhjentänyt kaapun lattialle jne. usomattoman sotkun saa aikaiseksi sinä aikana kun olen esim. Töissä. 11 vuotta olen koittanut saada muutosta asiaan mutta ei. Siivoaa kyllä sillointällöin pyynnöstäni. Hävettää myös se etten aina jaksa välittää ja alkaa siivoamaan jos on ollut pitkä päivä töissä ja jotain menoa töiden jälkeen vaan annan sotkujen olla seuraavaan päivään jolloin kaaos on jotain aivan järkyttävää.

Ärsyttävää, kun saa olla jatkuvasti siivoamassa aikuisen ihmisen sotkuja. Itse pidän siitä, että tavarat ovat omilla paikoillaan eikä sikin sokin.

Lapset tietenkin sotkevat, mutta se on eri asia.

Astiat jää lattialle sohvan viereen, roskat sohvalle tai pöydille, vastteet myttyyn olkkariin taskut tyhjentää kolukoista ja kuiteista pöydälle kotiintullessa, etsinyt dvd:tä tyhjentänyt kaapun lattialle jne. usomattoman sotkun saa aikaiseksi sinä aikana kun olen esim. Töissä.

Täällä sama. 35v. mies sotkee ja jättää tavarat levälleen ihan samalla tavalla kun 15v. pikkuveljeni. Keittiössä otetaan astia kaapista, ovet jää auki, tiskipöytä ja hella on aina roiskeissa, vaatteet mytyssä pitkin lattioita, märkä pyyhe heitetään sängylle myttyyn, takki eteisen tuolilla, taskujen sisältö pöydillä, astiat sohvan alla, pleikkarin ja tietokoneen sun muun elektroniikan johtoja menee lattian poikki miljoonia, yms. Lista on loputon. En jaksa edes valittaa enää.

En voi mitään, että häpeän sitä. Lapset ei voi pyytää kavereita yökylään eikä muutenkaan viikonloppuisin kyläilemään, ettei alkoholismi paljastuisi kaikille. Samoin häpesin aikoinaan äitini alkoholismia.

meilläkin. Joudun aina huhkimaan tunnin verran että saan asunnon edes joten kuten samaan siisteysluokkaan kavereiden kotien kanssa kun kutsun kavereita kylään. Ei meillä varsinaisesti likaista ole, mutta kaikki tavarat tuppaa menemään epäjärjestykseen.

joita häpeän, mm

- mieheni antososiaalisuutta. Ei tule lapsen koulujuttuihin mukaan. Minä vaan menen.

- emme tee mitään perheenä ikinä

- meillä ei ole perhtuttuja joiden kanssa viettää aikaa (liittyy tuohon ekaan kohtaan)

- sotuisuus. En jaksa siivota kaikkien jälkiä aina ja joka päivä.

- lapsemme on hieman "tyhmä". Ei osaa kaikkea jota 9v pitäisi (esim kelloa, solmia kengännauhoja).

- laisuus itsessäni. En jaksa opettaa lapselle ed kohdan asioita.



voisin jatkaa listaa loputtomiin, mutta tuossa tärkeimmät.

1. Sotkuisuus. Meillä minä siivoan, mies jättää kaiken siihen, mistä tavara kädestä kimpoaa esim. vaatteet lattioille, lautaset pitkin keittiötä/olohuonetta, ei imuroi ikinä eikä putsaa edes leivänmuruja. Ei petaa sänkyä jne. Tosin itsekään en jaksa siivota töiden jälkeen, joten meillä on karmea sotku lähes aina!



2. Olen todella karvainen.



3. Olen lihava, mutta se näkyy kaikille.



4. Meillä on alettu syödä yhä enenevässä määrin eineksiä ja tuttavat luulevat, että syömme pääasiassa vain luomua. En vain enää jaksa. Onneksi on luomukarjalanpiirakoita eineksienkin joukossa. Tunnen itseni piirun verran paremmaksi äidiksi, kun syötän lapsilleni moskaa.



5. Haluaisimme vielä lapsen, vaikka väitämme kaikille kyselijöille, että tässä on meidän perheemme. Tähänkin liittyy pitkä ja surullinen tarina, jota en jaksa kirjoittaa. Se ei tosin ole kenellekään salaisuus.

Pöytä oli aikoinaan kallis ja muka hyvälaatuinen, mutta nykyisin se näyttää aivan kauhealta, eivätkä tahrat lähde minnekään.