Lue keskustelun säännöt.
Avioliiton ongelmat: Mistä löytyisi nyt sitä TAHTOA?
19.01.2013 |
Mistä te olette sitä löytäneet? Meillä lapsen ensimmäiset kaksi vuotta olivat hirvittävän vaikeita, kukaan ei saanut nukkua ja tietäähän sen mitä siitä seuraa. No, sitten vuosi oli lapsen kanssa helpompaa, mutta parisuhde ei koskaan "palautunut" alun shokista, ja nyt tuntuu, kun lapsi neljännellä ikävuodellaan, että mikään muu kuin lapsi ei pidä meitä yhdessä. Lapsi herää edelleen kerran yössä ja tulee tällöin viereemme, ja nyt viime aikoina vain minun viereeni, kun siirryin nukkumaan pojan huoneeseen patjalle. Mitä järkeä nukkua miehen vieressä, kun hyvä kun me edes hyvää yötä toisillemme toivotamme? Välillä tuntuu, kun jotain kivaa on tehty, esim. käyty leffassa tms. että ehkä tää tästä, mut sitten taas paluu arkeen koittaa ja vanha ahdistus palaa. Olemme kuitenkin hyvin siotutuneita avioliittoon ja perheeseen, enkä näekään mitään järkevää syytä lähteä tästä, mutta toisaalta tää raastava tunne ahdistaa mua, et meistä tulee tätä menoa vain katkera vanha pariskunta, jotka ei aikanaan tajunneet erota eivätkä halunneet katsoa, josko elämällä olisi heille vielä jotain kivaa tarjottavana. Olen nyt 30-vuotias, enkä haluaisi heittää elämääni hukkaan. :( Tämä nyt ei todellakaan ole avioliittomme suurin ongelma, mutta mainittakoon, että seksiä me olemme lapsen syntymän jälkeen (3,5 vuoden aikana) harrastaneet varmasti alle 10 kertaa! Niin surullista, miten tämä kaikki näin meni.
Kommentit (7)
Voi, yrittäkä ja jutelkaa yhdessä. Jutelkaa, mihin olette tyytyväisiä, mihin tyytymättömiä. Haluatteko todella jatkaa ja yrittää vai mitä mieltä esim. mies on? Kuitenkin olette naimisissa ja yhdessä sitä liittoa on tarkoitus hoitaa jne.
Itselle kävi niin, että mies lähti "läpsystä vaihto" -tyylillä nuoremman ja lapsettoman mukaan tuossa muutama kk sitten. Sanallakaan ei juuri voinut vuosien saatossa varoittaa tai mainita, että ei ehkä nyt tämä ole sitä, mitä hän loppuelämältä haluaa. Itse olin pääsääntöisesti 24/7 lasten kanssa (nyt 5 ja 3v) ja mies ei niinkään. Itse ajattelin, että mä sit pyöritän arkea ja jaksan vähemmän muuta, jos hän ei osallistu lapsiin niin paljon (siitä huolimatta seksielämä oli ihan kohtuuaktiivista loppuun asti!). Ja ajattelin, että tämä on nyt sitä pikkulapsivaihetta, joka menee ohi ja sitten on enemmän aikaa toisille ja parisuhteelle ja paremmalle yhteiselle elämälle, mutta olin NIIN väärässä!
Että mun neuvoni tosiaan on, että jutelkaa ja pohtikaa yhdessä, mihin suuntaan haluatte mennä, ettei tule toiselle sitten esim. ero täysin "puun takaa", koska sitä en toivo kenenkään kokevan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei me juuri puhuta ongelmista, koska niitä "oikeita ongelmia" ei tosiaan ole. Toi seksijuttu on mennyt jo niin naurettavaksi, että kumpikin vaan vitsailee sen vähyydellä, mutta varmaan kumpikin sydämessään tuntee, ettei se nyt ihan ok näin ole. Mutta ilmeisesti kummankaan ei vaan tee tarpeeksi mieli, että mitään aloitetta tekis.
Kyllä me jotain kivaa joskus yhdessä tehdään joo, ja se mua aina masentaakin, kun tajuan, että "tällaista meillä silloin joskus oli", ja sitten kun arki taas alkaa, niin ollaan vaan etäällä toisistamme. Puuhailemme molemmat tietokoneilla tai luemme kirjaa tai katsomme televisiota, eri huoneissa. Kun toinen menee nukkumaan, ei toinen välttämättä edes huomaa sitä.
Ei nettiä tai telkkaria klo 21 jälkeen. Tai edes arki-iltaisin.
Fyysinen läheisyys tuo henkistäkin läheisyyttä. Opetelkaa taas koskemaan toisianne, olemaan lähellä. Ajaudutte eroon tuota menoa ennätysvauhtia, joten toimi!
Voi, yrittäkä ja jutelkaa yhdessä. Jutelkaa, mihin olette tyytyväisiä, mihin tyytymättömiä. Haluatteko todella jatkaa ja yrittää vai mitä mieltä esim. mies on? Kuitenkin olette naimisissa ja yhdessä sitä liittoa on tarkoitus hoitaa jne.
Itselle kävi niin, että mies lähti "läpsystä vaihto" -tyylillä nuoremman ja lapsettoman mukaan tuossa muutama kk sitten. Sanallakaan ei juuri voinut vuosien saatossa varoittaa tai mainita, että ei ehkä nyt tämä ole sitä, mitä hän loppuelämältä haluaa. Itse olin pääsääntöisesti 24/7 lasten kanssa (nyt 5 ja 3v) ja mies ei niinkään. Itse ajattelin, että mä sit pyöritän arkea ja jaksan vähemmän muuta, jos hän ei osallistu lapsiin niin paljon (siitä huolimatta seksielämä oli ihan kohtuuaktiivista loppuun asti!). Ja ajattelin, että tämä on nyt sitä pikkulapsivaihetta, joka menee ohi ja sitten on enemmän aikaa toisille ja parisuhteelle ja paremmalle yhteiselle elämälle, mutta olin NIIN väärässä!
Että mun neuvoni tosiaan on, että jutelkaa ja pohtikaa yhdessä, mihin suuntaan haluatte mennä, ettei tule toiselle sitten esim. ero täysin "puun takaa", koska sitä en toivo kenenkään kokevan!
Mulle selvis jokin aikaa sitten että miehellä on ollut pitkään toinen nainen. Ei ole kuulemma ollut tyytyväinen elämäänsä, kun ei ole seksiä ja vaimo on aina kiukkuinen. No on kai kun hoitaa kaiken 24/7. Mä en ole nukkunut kokonaista yötä moneen vuoteen!!
Mut mä ajattelin aina että tämä on nyt se rankka pikkulapsivaihe ja tästä yhdessä selvitään. Että ollaan tässä liemessä yhdessä, elämänkumppaneina. No ei oltu, mies päätti sitten jatkaa kohti parempaa elämää mutta unohti kertoo mulle.
Nyt me ollaan käyty läpi tätä meidän liittoa ja yksi suuri syy välien rikkoutumiseen on ollut täydellinen kommunikaation puute.
Eli PUHUKAA! Muuta en voi teille neuvoa. Me puhutaan nyt, mutta liekö jo liian myöhäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei me juuri puhuta ongelmista, koska niitä "oikeita ongelmia" ei tosiaan ole. Toi seksijuttu on mennyt jo niin naurettavaksi, että kumpikin vaan vitsailee sen vähyydellä, mutta varmaan kumpikin sydämessään tuntee, ettei se nyt ihan ok näin ole. Mutta ilmeisesti kummankaan ei vaan tee tarpeeksi mieli, että mitään aloitetta tekis.
Kyllä me jotain kivaa joskus yhdessä tehdään joo, ja se mua aina masentaakin, kun tajuan, että "tällaista meillä silloin joskus oli", ja sitten kun arki taas alkaa, niin ollaan vaan etäällä toisistamme. Puuhailemme molemmat tietokoneilla tai luemme kirjaa tai katsomme televisiota, eri huoneissa. Kun toinen menee nukkumaan, ei toinen välttämättä edes huomaa sitä.
Ota nyt hyvä ihminen teidän välit puheeksi miehen kanssa, tuossa käy vielä huonosti. Parisuhde ei kestä tuota ikuisesti, mulla on siitä tuoreet ja tosi karvaat omat kokemukset.
Mutta sitten sen ilmeisesti vasta ymmärtää että parisuhdetta tulee oikeasti aktiivisesti hoitaa kun tulee tosipaikka eteen.
t. 8
Siis ilmeisesti mitään isoja ongelmia ei ole? Jopa teette joskus jotain kivaa? Oletko puhunut miehesi kanssa? Tyyliin, musta tuntuu, että ollaan etäännytty toisistamme, mitä mieltä sinä olet? Mitä voitaisiin tehdä asialle?