Lue keskustelun säännöt.
Mustasukkainen miehen siskon raskaudesta?
28.01.2013 |
Minulla on erikoinen ongelma.
Huomasin juuri, että taidan olla mustasukkainen miehen siskon raskaudesta. En tätä aikaisemmin ole huomannut tai sitten olen vain sulkenut mielestäni tällaiset ajatukset..
Olemme molemmat siis raskaana, lasketut ajat sattuvat lähekkäin. Miehen sisko saa ensimmäisensä, meille tulee kolmas.
Jo alusta asti pidimme raskauden pitkään salassa, jotta sisko sai hehkuttaa ensimmäistään. Olemme muutenkin olleet turhaa hössöttämättä, jotta miehen sisko saa tietysti ansaitsemansa huomion, kun ensimmäistään odottaa.
Appivanhemmat ovat tietenkin sekaisin. Mutta vain tästä tyttärensä ensimmäisestä, tietysti onhan se ensimmäinen tyttärentytär. Mutta jotenkin tuntuu pahalta, että tämä meidän kaveri on jotenkin "vähemmän odotettu".
Aina toki kaikessa tämä tytär on ollut se numero 1, joten oli ehkä odotettavissakin.
No appivanhemmista en jaksa murehtia, mutta kun tuntuu, että mies on samassa kelkassa! Tokihan hänestä tulee ensimmäistä kertaa eno, mutta silti tuntuu hössöttävän siskonsa raskaudesta enemmän kuin oman vaimonsa!
Mies ei hirveästi reagoi minun juttuihin, kun kerron, miten vauva liikuskelee ja kovasti potkii eikä välitä niin hirveästi edes kokeilla.. Tietystihän uutuudenviehätys on tästäkin asiasta jo kolmannen myötä karissut, mutta pelottaa silti, että mies ei ehkä olekaan ihan täysillä tässä mukana.
Olenkohan vähän lapsellinen ja pikkumainen?
Pitääkö vain luottaa siihen, että vauva synnyttyään hurmaa kaikki vai pitäiskös tuolle miehelle puhua, että miksei oma lapsi kiinnosta yhtä paljon kuin siskonsa?
Kommentit (5)
Eikä ongelmasi ole missään tapauksessa erikoinen, varmaan pikemminkin tyypillinen (jos uskaltaa olla rehellinen omista tunteistaan).
Olen ihan varma, että miestäsi kyllä kiinnostaa oma lapsensa, mutta hän pitää sinua jo "vanhana tekijänä" joka hoitaa homman kotiin ilman hänen isompaa osallisuutta. Pikkusiskostaan miehesi on huolissaan ja jännittää hänen puolestaan. Hän pohtii, miten se pikkuinen tyttö, jota lapsena hiekkalaatikolla kiusasi, pärjää äidiksi tullessaan.
Sulla ja miehelläsi on erilainen asema tähän kälysi lapseen. Tuleva vauva kantaa osin samoja geenejä kuin miehesi, mutta sinulla ja tällä vauvalla ei ole yhteisiä geenejä. Se on vain jotain evoluutiota ja biologiaa, että olet tavallaan herkästi mustasukkainen tuon sinulle sukua olemattoman vauvan saamasta huomiosta ja rakkaudesta.
Meillä on tilanne se, että mies sanoi kerrassaan, ettei meille tule enää lapsia. Nyt se sitten ihan intopiukeena lellii siskonsa vauvaa ja mua v*tuttaa niin ankarasti etten osaa edes sanoa. Yritän rakastaa ja ihailla tuota vauvaa mutta rehellisesti, on tosi vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tähän asti en ole edes ajatellut asiaa, mutta äsken yhtäkkiä iski sellainen aalto läpi ja tajusin, että piru minähän olen mustasukkainen!
Koita jaksaa oman miehesi hössötystä! Ehkäpä hän saisi sittenkin kipinän omaan?
raskaana tuollaiset asiat nyt vaan ovat aika isoja. Saa sitä murehtia, ettei omaa miestä tunnu raskaus hirveästi kiinnostavan - vaikka järjellä ajateltuna syy olisikin siinä, että hän ajattelee että kolmannesta ei tarvitse sen enempää pitää melua koska voi jo luottaa siihen että kaikki menee hyvin.
Kyllä minuakin ketuttaisi ja rankasti. Nuoremman raskaudesta mies ei ollut ollenkaan kiinnostunut, ja sekin oli riittävän rankkaa. Jos siinä olisi ollut vielä joku sukulainen, jonka raskauden ympärillä hän olisi höösännyt, niin se olisi ollut sietämätöntä.
Minua välillä myös loukkaa se, että minulta ei esimerkiksi kysytä koskaan mitään, että miten se asia sinulla meni näissä raskauksissa. Eli olisi varmasti voinut monessa asiassa antaa pieniä neuvoja jne. Hän hämmentyy täysin, jos puhun jotain ns. äitiysasioita. Hän meni ihan lukkoon puhuessani rinnanlämmittimistä. Olenkohan sitten jotenkin pelottava?
Ärsyttävää olla tällainen herkkis. Mutta itse ainakin kyselin ihan hulluna oman veljeni vaimolta kaikkia vinkkejä..
Plääh!
Ota vain iisisti, kyllä rakastavat sinuakin ja teidän tulevaa lasta=)