Lue keskustelun säännöt.
Vaikeita tunteita vauvan sukupuolesta...
15.09.2006 |
Minulla on kaksi poikaa ennestään ja odotan kolmatta lasta 15. viikolla, ja pelkään, että nyt tulee tyttö.
Nii-in. Todellakin pelkään.
Toivoin ekaa odottaessa epämääräisesti poikaa, toista odottaessa epätoivoisesti ja nyt on taas sama juttu.
Tämä on kumma, syvällä minussa oleva " vika" , joka ei millään järkeilyllä helpotu. En osaa kuvitella itseäni tytön äidiksi, en tiedä miksi. Ajatus tyttölapsesta tuntuu todella vieraalta ja hieman vastenmieliseltä. Tämä voi johtua kenties omasta huonosta äitisuhteestani, en tiedä. Oma äitini ei minusta juuri piitannut.
Olen myös usein kokenut tyttölapset ärsyttävinä, mutta se voi johtua siitä, että heitä on lähipiirissä todella vain pari ja molemmissa tapauksissa on kyse äärimmäisen hemmotelluista ja kurittomista lapsista, perheiden pojat ovat aivan yhtä ärsyttäviä.
Tiedän, että tämä herättää vihastusta, se lienee luonnollinen reaktio. Olisi kuitenkin mielenkiintoista kuulla, onko muilla ollut samanlaisia tuntemuksia koskaan? Miten olette niiden kanssa selvinneet?
Kommentit (23)
Raskaana ollessa mietin kauhunsekaisin tuntein, et mitas jos tuleeki tytto... Ajattelin sita Barbien, vaaleenpunasten keijukaisvaatteiden, tukkalaitteiden, hellien ja varovaisten leikkien sekamelskaa ja aloin voida pahoin... Tosin meian perheessa on miehen tytar ja sille ollaan aika hyvin onnistuttu terottamaan, et pinkki, Barbi, keijut, nuket, yms on meian talossa pannassa! Aiti sitte ostaa sellasia, meilla leikitaan autoilla ja palikoilla. Hyvin on lapsi viihtyny ja mielellaan leikkii!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun sopoja pikku tyttoja kulkee tuolla kaduilla pelkastaan pinkkiin puettuina, ku pienet vaahtokaramellit... On niita muitaki vareja. Ja lapset ite tykkaa vareista, joten aidit ja isat vois niita muitaki kayttaa... Joskus tuntuu et etenki tytot joutuu kulkemaan pinkissa paasta varpaisiin ihan vaan sen takia, et vanhemmat on aivopesty siihen ikivanhaan> pojille sinista ja tytoille pinkkia. HoHHHHoijjjaaaa... Lisaa kauniita vareja piristamaan katukuvaa!!!!
Toivoin esikoisesta poikaa. Onneksi kävimme jo raskausaikana selvittämässä kumpi tulee. Olin pettynyt ja nielin sen yksin. Kenellekään en tunteistani puhunut. En edes miehelleni jolle puhun yleensä KAIKESTA.
Raskausaikana oli aikaa miettiä asiaa ja sopeutua ajatukseen. Niin se asia sitten lopulta kääntyi mielessäni siihen, että on hyvä että lapsi on tyttö ja että on oikeastaan aivan ihanaa että lapsi on tyttö! Näin on ollutkin. Nyt raskausajan ajatukset tuntuvat jo etäisiltä. Etukäteen asia pohditutti, mutta tottakai siihen sopeutuu. Olen varma että sinullekin käy niin jos ei-toivottu sukupuoli tulee.
niin paljon olin odottanut toista tyttöä meille. mun taas ahdistaa noi poikien autot, actionlelut ja kauhea riehuminen.
nyt olen jo sinut asdian kanssa ja odotan tätä rakasta pientä poikaani syntyväksi malttamattomana. poikien vaatteitakin olen alkanut jokaupoissa hiplaamaan, ja ihan kivoja niitäkin löytyy.
Vierailija:
Raskaana ollessa mietin kauhunsekaisin tuntein, et mitas jos tuleeki tytto... Ajattelin sita Barbien, vaaleenpunasten keijukaisvaatteiden, tukkalaitteiden, hellien ja varovaisten leikkien sekamelskaa ja aloin voida pahoin... Tosin meian perheessa on miehen tytar ja sille ollaan aika hyvin onnistuttu terottamaan, et pinkki, Barbi, keijut, nuket, yms on meian talossa pannassa! Aiti sitte ostaa sellasia, meilla leikitaan autoilla ja palikoilla. Hyvin on lapsi viihtyny ja mielellaan leikkii!
meidän tytöt ei ole ikinä olleet mitenkään mieltyneitä prinsessajuttuihin. Barbeja on joitakin ollut, mutta eivät ole niillä juuri leikkineet. Nuorempi tyttö on melkonen rasavilli, rakastaa kiipeilyä yli kaiken. Vaaleenpunasista vaatteista kyllä tykkäävät, mutta eivät röyhelöistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että tytön kaipuuta kuvataan lähes aina kaipuulla ostaa ihania tyttövaatteita, mutta pojan kaipuu on jotain vakavampaa, puute säälittävämpää.
mutta mun mielestä kyse on tosi syvästä toiveesta saada oma tytär, jonka kanssa oma suhde voisi olla samankaltainen kuin suhde omaan äitiin, jonka kanssa voisi saunoa vielä kun lapsi on 11-vuotias tai 15-vuotias tai aikuinen, jonka kanssa voisi odottaa tyttären lasta ja joka ehkä sitten hoitaisi minua ja miestäni kun me olemme iäkkäitä.
Rakastan poikiani, mutta tajuan sen, etten oikein elä heidän kanssaan samassa maailmassa, ja että ne äidit, joilla on tytär, saavat elämässä jollain tapaa enemmän kuin minä.
Pojilleni olen ihan onnessani ostanut leluja ja söpöjä vaatteita ja tytöstä iloitsisin vaikka minun pitäisi pukea hänet isoveljiensä vanhoihin vaatteisiin. Jotain silti puuttuu, poikani tuskin koskaan tulevat minulta kysymään ohjeita ruoanlaittoon, leivontaan, ompeluun ja muihin käsitöihin tai naiseksi kasvamiseen. Lohdutan itseäni sillä, että todennäköisesti saan aikanaan sitten miniät. (Vaikka eihän se ole sama asia kun pari-kolmekymmentä vuotta elämää jää puuttumaan!)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
joka ehkä sitten hoitaisi minua ja miestäni kun me olemme iäkkäitä.poikani tuskin koskaan tulevat minulta kysymään ohjeita ruoanlaittoon, leivontaan, ompeluun ja muihin käsitöihin tai naiseksi kasvamiseen. Lohdutan itseäni sillä, että todennäköisesti saan aikanaan sitten miniät. (Vaikka eihän se ole sama asia kun pari-kolmekymmentä vuotta elämää jää puuttumaan!)
Miksei poikakin voisi toimia vanhempiensa omaishoitajana. Ja kyllä minä tiedän nuoria miehiä, jotka kysyvät ruuanlaitto- ja leivontaohjeita.
Mutta muuten kyllä ymmärrän pointtisi.
Mieluiten monta lasta, mutta jos vain yhden, haluaisin tytön.
Luulen, että tämä johtuu siitä, että vanhempieni eron jälkeen äitini kasvatti minut ja olemme nyt läheisiä, kuin kavereita, muttei kuitenkaan. Jotenkin olen aina ajatellut, että tyttöä voin ymmärtää paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
kun sopoja pikku tyttoja kulkee tuolla kaduilla pelkastaan pinkkiin puettuina, ku pienet vaahtokaramellit... On niita muitaki vareja. Ja lapset ite tykkaa vareista, joten aidit ja isat vois niita muitaki kayttaa... Joskus tuntuu et etenki tytot joutuu kulkemaan pinkissa paasta varpaisiin ihan vaan sen takia, et vanhemmat on aivopesty siihen ikivanhaan> pojille sinista ja tytoille pinkkia. HoHHHHoijjjaaaa... Lisaa kauniita vareja piristamaan katukuvaa!!!!
Niitä muita värejä on aika hankala löytää... Tänä syksynä on onneksi viininpunaista ja ruskeaa.
Olen pukenut tytön välillä sinisiin ja turkoosiin. Yhdellä lyhyellä kauppareissulla selitin kolmasti, että lapsi on tyttö, kun jotkut vieraat esim. kysyivät pojan nimeä. Neljännelle ihastelijalle selitin automaattisesti, että kyseessä on tyttö " pojan vaatteissa" . Silloin kun lapsi käytti tuttia, tilanne oli helpompi. Vaaleanpunainen/punainen tutti on vahvempi merkki sukupuolesta kuin siniset vaatteet.
Mutta eihän se niin mene. Arkeahan sitä lasten kanssa eletään sitten yhdessä. Lapsen luonne sanelee enemmän kuin sukupuoli sitäkin kohtelua, mitä vanhemmilta saa.
Yhten tyttären luonne on sellainen, että minun on vaikea kestää hänen temppujaan, mutta sukupuolesta erilainen kohtelu ei johdu.
Barbit ja hörhelöt ovat pieni osa pienenkin tytön elämää. Siihen mahtuu valtavasti muutakin, poikienkin elämästä tuttua. Ero on mutta ei kuitenkaan käsittämättömän suuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jotka rajoittavat MILLÄ lapsi saa leikkiä. Huh. Itselläni on kaksi tytärtä. He saavat leikkiä prinsessaa (kuuluu useimmilla tytöillä tiettyyn ikään), mutta he saavat myös leikkiä ihan kaikkea muuta mitä mieleen juolahtaa. Pihan lapsista pojatkin tulevat hakemaan tyttöjäni ulos leikkimään, pelaamaan palloa tms.
Ja vaatteista... Olen ostanut tytöille vaatteita myös poikien puolelta, lähinnä jokin kiva printti t-paita, tummemmat collegehousut tai vaikka animaatiosankaricollegepuku tms. Silti tytöilläni on myös pinkkiä, violettia, vaaleansinistä, persikkaa jne. " naisellisia" värejä.
Ei omaa naiseutta tulisi hävetä eikä varsinkaan torjua. Ystäviä on eri puolilta maailmaa ja ovat vähän kummastelleet, mikseivät suomalaiset naiset ole NAISIA. Ei uskalleta näyttää omaa kauneutta jne.
Ei minun ainakaan tarvitse hävetä omaa sukupuoltani niin, että kastroisin itseni sallimalla tyttölapsilleni vain poikien maailman. Naiseus on aivan yhtä arvokasta. Niin kauan kuin puremme omaa jalkaamme, naisten palkat eivät nouse samalle tasolle miesten kanssa. Meidän tulisi olla esimerkkinä noille pikkunaisille siitä, miten voi olla 100% nainen ja silti menestyä.
*reps kops* XD
Anna mun kaikki kestää.... Joku vois tulla kertomaan meidän eskaritytölle että pitää leikkiä hellästi ja varovaisesti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta Iltalehdessä luki, että kauniit vanhemmat saavat tyttäriä enemmän kuin poikia. Sitä oli oikein tutkittu. Kuka haluaa oikeesti olla ruma?
Meillä on pojilla nukke, jota hoitavat,pieney kärryt. Pojillakin on hoivaviettiä, jota mielestäni ei kannata action juttujen keskellä unohtaa. En halua kasvattaa pojistani " tyttöjä" , mutta en myöskään kovia " miehiä" . Eli ei sillä niin väliä, kumpi sukupuoli on loppujen lopuksi lapsella, vanhemmathan näitä erilaisia virikkeitä lopulta voivat tarjota, tai vaihtoehtoja.
ajattele vanhaa sivistysvaltio kiinaakin, siellä homma on hoidettu hienosti.
ja kymmenen vuoden päästä maassa on satoja tuhansia ellei miljoonia ylipainoisia pikku vanhapoikakeisareita, ylipainoisia ja sairaita, etsimässä itselleen nöyrää ja kuuliaista vaimoa. mutta tytötpä on tuotu tänne, koulutettu ja opetettu skandinaaveiksi.
Pojat on parhaita. Jesss.
niin tajuaisivat että oman lapsen sukupuolella ei ole mitään väliä!
Ja se pinkki vaatetus on monesti pienille tytöille aikakausikysymys. He elävät 2-5 vuotiaana prinsessavaihetta, jolloin he ovat täysillä tyttöjä. Ja miksi en sallisi lapsen valita vaatteesa väriä? Se on aika pieni asia kuitenkin. Meillä poika rakastaa vihreää ja sallin hänenkin käyttää lempiväriään.
ajattelin että jos tulee tyttö olen tyytyväinen kun tytär jaa samaa sukupoulta olevan leikkikaverin mutta enemmän toivoin poikaa ja poika tuli. Kolmannen kohdalla toivoin poikaa koska lapsille oli lyhyt ikäero tulossa ja ajattelin että leikit sujuisi paremmin kahden saman sukupuolisen kanssa. ja pojan sain. Nyt jos joskus vielä saisin lapsen haluaisin jälleen pienen tytön. Aina vaan ei saa mitä haluaa mutta tilanteeseen sopeutuu.
Siskolleni oli hirveä pettymys kun odotti toista lastaan. Esikoinen oli tyttö ja lapsille oli tulossa tosi lyhyt ikäero kuten minulla ja siskollanikin on. Sisko toivoi kamalasti toista tyttöä ajatuksena mielikuvat meidän lapsuudesta ja yhteisistä touhuista. kun sai tietää että tulee poika sanoi että antaa vauvan pois. oli tosi masentunut loppuraskauden ajan. Mutta kun poika syntyi oli vauva kuitenkin hänelle ihan yhtä rakas kuin tyttökin. Ja nyt kun lapsi on yli vuoden on tilanne ihan päälaellaan. Poika on äidin silmäterä ja mussukka jota hellitään ja lellitään jopa enemmän kuin tyttöä. Tytön imettäminen ei siskolla onnistunut koskaan mutta poikaa imettää edelleen ja ovat ihan symbioosissa. On jopa sanonut että poika tuntuu läheisemmältä kuin tyttö vaikka tätäkin kovasti rakastaa. Eli niin ne tunteet voi sitten heittää hätänpyllyä.
Ja mitä sitten muuhun ketjussa puhuttuun tulee niin voihan poika tosiaan olla äidille jopa läheisempi kuin tyttö. Ja yhtä hyvin voi äiti opettaa pojalle siivoamista, ruuanlaittoa, leipomista jne. ja hyvä olisikin opettaa että ei enää olisi naisten ja miesten töitä vaan ihmisten töitä. Meillä molemmat pojat ovat huomattavasti innokkaampia auttamaan siivoamisessa ja ruokatouhuissa kuin tyttö ikinä. He myös leikkivät paljon kotia ja hoitavat nukkeja joita sisko ei juuri ole koskaan hoitanut. Keskimmäinen poika tykkää pinkista ja nyt kun se on miehilläkin muotia saa toki pitää esim pinkkiä t-paitaa. Ja mitä taas tytön vaatteiden väriin tulee oli esikoisemme aika pitkään puettu siniseen koska itse siitä tykkään mutta 2-3v. iässä oppi itse sanomaan mielipiteitään väreistä ja vaikka meillä ei ollut lapselle mitenkään syötetty ajattelua että tytöt vaaleanpunaiseen ja pojat siniseen niin hän halusi itse noita vaaleanpunaisia ja liiloja jne. vaatteita pälleen ja hame piti aina olla. Eli kyllä siellä geeneissä tiettyjä juttuja on jotka ohjaa mieltymyksiä sukupuolenkin mukaan. Ja vielä leluista ja leikeistä niin emillä kaikki kolme lasta leikkii kaikkia mahdollisia leikkejä ja juuri tyttö on se joka leikkii aika rajujakin ja liikunnallisia leikkejä kun taas keskimmäinen poika jaksaa nyhrätä kauankin palapelejä tms. tehden vaikka muuten onkin oikea vilpertti.
Mun mielestä on tosi luonnollista toivoa jotain sukupuolta, varsinkin jos yhtä sorttia on jo talossa.
Mulla on kaksi poikaa. Poikani ovat aivan ihania, mutta olen aina toivonut tyttöä. Nyt en tiedä, saammeko enää kolmatta lasta, ja vaikka saisimmekin, voi sekin olla poika. En siis välttämättä koskaan tule saamaan toivomaani tyttöä, ja se ottaa lujille! Katselen toisinaan kaupoissa ihania pikkutyttöjen vaatteita ja ajattelen, että tekisimme varmaankin vararikon jos saisin tytön jolle ostelisin jok' ikisen ihanan röyhelön :) Toisinaan taas on kiire kiertää tyttöjen vaatteet kaukaa, ettei rupeaisi oikein suututtamaan se, että tässä elämässä ei tosiaan voi päättää itse asioista vaan moni juttu on aivan sattumanvarainen.
Mites miehesi, kumpaa toivoo? Onnea kuitenkin odotukseen!