Koulukiusaajani pärjäävät hyvin elämässään.

että kiusaajat on aika tavallisia ihmisiä. Pahuus on jokaisessa. Tosin sä voisit vähän tsempata etkä olla toisten elättinä vain siksi että jotkut nuijat on sortaneet sua. Se oli pieni aika elämästäsi, anna jo olla ja ala elää nyt kun heitä enää joudu sietämään.

Taitaa olla muitakin?



Ja sun vastuulla on elää elämäsi nyt.

Olin ruma, läski, lehmä ja vaikka mitä muuta. Porukka heitteli kivillä bussipysäkillä ja bussissa sanomalehdillä. Kerran bussikuski heille kivahti, että jos nyt ei mee perseet penkkiin, niin jäätte tähän.

Opiskelin itselleni ammatin kuitenkin, vaikka vaikeaa oli. Välillä meinasin luovuttaa, olin sairaslomalla masennuksen takia, mutta kertaakaan en suostunut lääkärin määräyksestä huolimatta pillereitä syömään. Nyt olen 21v, naimisiin menossa, ainoa meidän luokalta kellä on vakiokumppani ja lapsia. Nykyään koulukiusaajat kadehtivat, kun minulla on niin suloiset lapset ja hyvä elämä :)

Kiusaajat tulevat yhteiskunnan kaikista kerroksista ja sosiaaliluokista, eivät kaikki suinkaan ole jotain epäonnistunutta pohjasakkaa ja aivotoiminnoiltaan vajaata porukkaa. Siispä joukkoon mahtuu menestyjiäkin.



Luin kerran erään artikkelin lehdestä, jossa kiusaajiksi profiloitui usein sosiaalisesti hyvin älykkäitä yksilöitä. Se oli mielenkiintoinen väite.

Kiusaajat ei edes muista sua, toistaan on jo 30 vuotta?

käynyt vuosikymmeniä terapiassa.Ei minusta ole opiskelemaan tai työelämään muuten elän normaalia elämää.

ja käynyt työkokeiluissa yms mutta ei minusta ole niihin.

ja käynyt työkokeiluissa yms mutta ei minusta ole niihin.

Nyt olen 21v, naimisiin menossa, ainoa meidän luokalta kellä on vakiokumppani ja lapsia. Nykyään koulukiusaajat kadehtivat, kun minulla on niin suloiset lapset ja hyvä elämä :)

Miten kukaan voi olla kateellinen teiniäidille...??

Siitä roolista voi olla vaikeaa päästä eroon. Jatkuvaa huonommuudentunnetta, alistettuna olemiseen kun on tottunut niin minäkuva kieroutuu siinä vuosien saatossa. Sitä harva iskä tai äiskä suosittelee, mutta kiusaajille pitää vaan pistää luu kurkkuun, kova kovaa vasten. Vaikeaa se tietysti on jos luonne on kiltti ja hyväntahtoinen.

koulukiusattu, enkä nyt muutenkaan pidä itseäni mitenkään julmana ihmisenä, mutta silti ihmettelen (siis viattomasti), MITEN 18-vuotiaasta voi sanoa, ettei hän ikinä elämässään voi tehdä töitä eli saa eläkepaperit? Onko niillä joku kristallipallo?

21v ja jo lapsia. Ei ole noin nuori kypsä äidiksi. Ja naimisiinkin vielä menossa..



Haet selkeästi turvaa toisesta ihmisestä ja voin kuvitella että olet riippuvainen.



Varmasti monet ihastelevat lapsiasi mutta jos heiltä kysyttäisiin, eivät haluaisi omia lapsia noin nuorena. Seläntakana kuuluu...ei kyllä olis kannattanut tehdä lapsia noin nuorena..

Jos kiusaajalla on ollut sosiaalisia taitoja, niin ei ihme jos elämässä on päässyt eteenpäin. Terve ihminen kuitenkin tuntee piston sydämessään kiusaamisesta kun kypsyyttä on tullut enemmän. Voi olla, että edes jotain heistä kaduttaa nuoruuden teot.

Työpaikkakiusaajia ja narsisteja on. Ihan aina se ei ole ammattiuran kannalta paras strategia, sillä vastaan voi tulla ihmisiä jotka eivät sitä hyväksy. Jos heillä on valtaa, niin narsistille voi tulla katkos omaan työuraan.

Nyt olen 21v, naimisiin menossa, ainoa meidän luokalta kellä on vakiokumppani ja lapsia. Nykyään koulukiusaajat kadehtivat, kun minulla on niin suloiset lapset ja hyvä elämä :)

Miten kukaan voi olla kateellinen teiniäidille...??

että 21-vee useamman lapsen opiskeleva äiti on kyllä kaukana hyvästä elämästä. Minua ainakaan ei toisten lapset kiinnostaneet.

ensisijaisesti keskittyä itseesi, eikä miettiä mitä kiusaajasi tekevät. Tuollainen jättää aivan varmasti jlkensä, mutta katse eteenpäin. Vaikka he olivat sinulle painajainen (jonkun AIKUISEN olisi todella aikoinaan pitänyt tuohon puuttua), he saattavat nykyään olla kilttejä ja kunnollisia ihmisiä. Toivon että sinäkin löydät onnen itsestäsi ja kaikkea hyvää sinulle AP!

Suurin osa itse asiassa ekonomeja. Kiusaamista jatkui koko yläasteen ja lukion. Useimmat eivät kokeneet edes kiusaavansa, aina vaan ne muut, minä vain nauroin, sanoin pari sanaa, en minä kiusannut...



Fyysistä kiusaamista oli vain vähän ja sekin yläasteen puolella. Pari kertaa jotkut pojat, joita en tuntenut, potkivat mahaan muiden nauraessa ja huudellessa törkeyksiä. Kiusaajat kokevat, että vain tällainen potkiminen ja fyysinen kiusaaminen on kiusaamista ja että huutelu, nauraminen ja ivaaminen nyt vain ovat kehittävää arvostelua. :(



Olin hyvämaineisessa koulussa, joten ne naurajat ja pilkkaajat ovat kaikki hyvämaineisissa ammateissa. Nämä potkijat nyt ovat jotain luusereita muutenkin.



Itse olen hyvässä ammatissa ja kahden lapsen äiti. Olen 39-vuotias. Kiusaaminen näkyy huonona itsetuntona edelleen. Toisaalta olen ylpeä itsestäni, että selvisin. Vielä parikymppisenä bussipysäkillä törmäsin huutelijoihin, näitä en edes tuntenut. Istuivat porukassa bussipysäkin lähellä olevalla terassilla ja huutelivat rumaa. Silloin säälitti. Tottakai ahdisti, hävetti, nolotti, mutta toisaalta myös säälitti. Tiesin, että aikuinen, joka on noin lapsi, ei pärjää elämässä.



Eniten harmittaa se, että nämä mukanaolijat, jotka mahdollistivat koko kiusaamisen, levittivät sitä koko koulun ja lähikoulujen väliseksi ja yllyttivät varsinaisia kiusaajia -minulle jopa tuntemattomia - huuteluun, pilkkaan yms. ovat pärjänneet elämässä ammatteihin, joissa he pystyvät vaikuttamaan monen ihmisen itsetuntoon. Vaikka selvisin itse aika vähin pintanaarmuin, niin helppoa tämä ei ole ja kipuilen jatkuvasti itsetuntoni kanssa, olen masentunut enkä osaa ratkaista ongelmiani oikein. Ihan rehellisesti taistelen, jotta voin elää normaalia elämää.



Toivoisin, että saisivat vielä jonkin pahan rangaistuksen. On väärin, että he elävät hyvää ja tasapainoista elämää. Muuten en enää ajattele kostoa tai ylipäätään kiusaajiani enempää. Olen hyväksynyt melko pitkälle sen, että en saa tekemättömäksi tapahtumia.

ja kerroin vanhemmille,opettajat ja rehtori tiesivät mutta eipä sitä saanut koskaan kukaan loppumaan.

Nyt olen 21v, naimisiin menossa, ainoa meidän luokalta kellä on vakiokumppani ja lapsia. Nykyään koulukiusaajat kadehtivat, kun minulla on niin suloiset lapset ja hyvä elämä :)

Miten kukaan voi olla kateellinen teiniäidille...??

Oliko se pointti mielestäsi tosiaan siinä, onko joku kateellinen vai ei? Jos ihminen itse on tyytyväinen elämäänsä ja pitää sitä jopa kadehdittavan hyvänä, niin eikö hänellä ole sinunlaisistasi kiusaajista huolimatta hyvä elämä?

Ymmärrän kyllä, että joillakin suullinen ulosanti on hieman heikkoa, mutta se, että kirjoitetun tekstin joutuu aloittamaan vähä-älyisellä örinällä (ööö..) ei kyllä kerro mitään mairittelevaa ihmisestä.

Mun koulukiusaajista osa on suorastaan nautinnollisen paskassa jamassa.



Kerran baarissa yks ihan sekaisin oleva n. 50-vuotias puliukko/huumehörhö sopersi mulle et sillä on mun ikänen tyttöystävä, että tunnenkohan mä sen.. Näytti sit lompakostaan löytyvää kuvaa missä alaston, ihan helvetin jumissa/sekaisin oleva narkkiämmä makaa selällään sängyssä ja silmistä näkee et ketään ei oo kotona. "Tää on mun tyttöystävä, Jenni. Tunnetko?" Jep, vanha koulukiusaajani.



Erästä toista koulukiusaajaa taas tervehdin aina ystävällisesti Lidlin kassalla. Kerran kassalle jonottaessani puhuin kaverilleni siitä kuinka en koskaan haluaisi joutua mihinkään Lidlin kassalle töihin. "Vahingossa" sanoin jutun himpun verran liian kovaa, niin että kassahenkilö taisi kuulla sanani. :)



Muutama muukin on vähän heikommassa asemassa, jos ei muuta niin rumia lapsia ja junttimeininkiä löytyy. Onneks itse on pärjännyt elämässä paremmin, vaikka eihän kiusaamisesta koskaan täysin toivu. Minäkin olen ulkoisesti hyvin menestyvä, pari lasta, koira, pari autoo, talo, hyvä työpaikka jne. tyyppi mutta on mussa vieläkin osa sitä haukuttua, pahoinpideltyä tyttöä. Ja se osa todella nauttii Lidlissä käymisestä. :DDD

Ja liikuin ns. Kovisporukoissa kouluaikana. Itse olin juuri tällainen sivustaseuraaja enemmänkin, en koskaan fyysisesti keneenkään koskenut, mutta varmaan sanallisesti saatoin loukata muita. Aina kun koviskaverit ei ollut läsnä saatoin keskustella näiden "heikompien" kanssa ihan ystävällisestikin ja kaduin aina pahoja sanojani. Pelkäsin kuitenkin niin paljon ns. Kavereitani että oli pakko kuulua joukkoon, ettei itse. Outunut kiusatuksi.



Opiskelin sitten opettajaksi ja erityisopettajaksi ja tänä päivänä ehkä yritän korjata virheitäni auttamalla näitä heikompia ja uskokaa tai älkää mutta uskon näkeväni sitä piilokiusaamista paremmin ja uskon olevani tiukka ja armoton kiusaajille. Pidän tiukan kurin, enkä hyväksy kiusaamista missään muodossa.