Keskiviikkona työhaastattelu, yöunet menee väkisinkin.

ei tarvitse yöuniaan menettää. Mietit mielessäsi vastaukset mahdollisiin kysymyksiin ja katsot jo illalla vaatteet valmiiksi.

Se on sun valintasi jos menet haastatteluun tutisevana hermorauniona. Kaikkia jännittää haastattelut - ainakin jos paikka "just se"- mutta kaikki ei suinkaan menetä siitä yöuniaan.

Yleensä musta ei huomaa mitään suurempia mielenliikkeitä päällepäin.

Mutta hermostuneisuus aiheuttaa joskus puheripulia.



Mä oon aina ollu huono nukkumaan, inhoan nukkumaan menemistä, kaikki asiat pyörii mielessä. Muistan jo pikkulapsena, alle kouluikäisenä, kun valvoin yöllä kun kuulin äidin jo kuorsaavan. Äiti meni tosi aikaisin töihin, ja vei mut hoitoon, mulla oli aamulla aina kauhee väsy, mut en koskaan nukkunut päiväunia vaikka pakotettiin sängyssä makaamaan.

No, yöllä tulee yleensä ne parhaimmat ideat, kun vaan makaa hiljaisuudessa ja pimeydessä kun muut nukkuu. Aina ne ideat ei tunnu enää aamulla niin nerokkailta. Mut jostain syystä mun aivoissa ei ole mitään off-nappulaa. Päinvastoin virkistyn aina yöaikaan ja aivot käy ylikierroksilla.



Sitä en tiedä miten saa opeteltua pois jännityksestä, jotkut asiat vaan jännittää. Vanhemmiten se on kyllä helpottanut huomattavasti, kun harvemmin on enää sellaisia tilanteita joissa miettisi mitä muut ajattelee.

Joskus on vaan niin, vaikka ennen matkaa, että herään aamuyöllä siihen että jännitän jotenkin alitajuisesti. Vaikka ei periaatteessa kun ajattelee asiaa, ole mitään jännittämistä.