Keksikää mulle hyviä puolia yksilapsisuudesta

On helpompi ja edullisempi matkustaa



ei tarvitse isoa taloa tai asuntoa



ei tunne riittämättömyyden tunnetta koska lapselle on paljon aikaa



jaksaa myös lapsen kavereita koska kotona ei ole jatkuva härdelli päällä omien kanssa



voi keskittyä vain yhteen kehitysvaiheeseen kerralla, eikä pohtia samanaikaisesti vauva-asioita ja alakoululaisen juttuja

- yhdelle lapselle helpompaa olla hyvä ja kärsivällinen äiti, koska myös sille "omalle elämälle" jää enemmän aikaa

- kun ainoa lapsi on kasvanut vauva-ajan yli saa taas nukkua ;)

- yhdelle lapselle on aikaa antaa huomiota, harrastuksia jne. Usein ainoat lapset ovat tottuneet tasavertaiseen keskusteluun aikuisten kanssa

- on helppoa matkustella

- on helpompaa saada yksi lapsi yökylään/hoitoon kuin useampi lapsi

Etenkin se on ihan mahtavaa, että voi oikeasti kuunnella lastaan ja olla hänen kanssaan läheinen. Myös matkustamisessa säästäminen ja hauskanpito sen yhden lapsen kanssa on todella iso etu, ei ole sellaista tyypillistä lapsiperheen stressiä ja sähläämistä läheskään niin paljon! Ja jos lapsella on ongelmia, niistä on helpompi puhua kun ne ylipäätään huomaa eikä joudu keskittymään monen ongelmiin yhtäaikaa.



Kun lapsi kasvaa, hänen kanssaan on paljon helpompi olla oikeasti myös kaverillisissa väleissä kun ei tarvitse jakaantua moneen eri suuntaan.



Olen monesti huomannut, että monilapsisissa perheissä aika kuluu tiuskimiseen ja sähläämiseen, kun hyvätkin vanhemmat/vanhempi yrittävät hoitaa kaiken samaan aikaan. Ole onnellinen tilanteestasi! :)

kolmilapsisen perheen kanssa, meillä on vaan yksi lapsi. Sen toisen perheen sähläämisen ja metelin keskellä olen aina ihan superonnellinen, kun iltaisin vetäydymme olemaan omien perheidemme parissa. Me lähdemme vielä vähän kävelemään kaupungille tai rannalle ja sitte vetäydymme tyytyväisenä huoneeseen nukkumaan. Toisessa perheessä ollaan hotellilla, lapset tappelevat, aikuiset väsähtävät, pienintä yritetään nukuttaa jne. Ja tietysti maksavat tästä lomasta huomattavasti enemmän kuin me. Tämä siis yhtenä esimerkkinä yksilapsisuuden eduista.

mutta keksin nyt äkkiseltään sen, että sun ei tartte ikinä kuunnella sisarusten järjetöntä tappelua ja kinaa, joka on välillä lähes kokoaikaista... se tekee kyllä hulluksi kenet vaan.



Toisaalta... sitten ne kyllä viihtyvät toisinaan hienosti keskenään, ja tavallaan saa silloin ihan omaa aikaa rauhassa...

suurperheen raskaus yllätti minut. Tästä ei saa puhua ilman että saa vihat niskaansa, mutta sanonpa vain että yksilapsisuus sopii nyky-yhteiskuntaan paljon paremmin.

Työssäkäyvä vanhempi (etenkin äiti) kokee joka tapauksessa usein olevansa väärässä paikassa. pitäisi olla töissä ja kotona ja viemässä ja tuomassa. Kaikki tämä on helpompaa kun on vain 1.



on vain yhdet hammaslääkärireissut, neuvolat ja lääkärit ja vanhempainvartit ja vanhempainillat ja pikkujoulut ja ties mitä. Kun lapsi sairastaa niin se tauti menee yleensä kerralla ohi, eikä niin että jokainen lapsi sairastaa vuorotellen ja pahimillaan sen flunssan takia menee 3 viikkoa pieleen



On tietysti paljon perheitä jotka pystyy hoitamaan kaiken mahdollisen ilman minkäänlaista vaivaa ja huolta mutta se nyt ei ole se pointti, vaan listataan nyt näitä mahdollisuuksia.

-ei ole tappelua perinnöstänne sitten joskus

-lapsenne saa teiltä jakamattoman huomion ja avun omien lastensa hoidossa

-ei tarvitse pitää sisarustensa vanhoja vaatteita ja tavaroita

-vuodessa on vain yhdet synttärijuhlat järjestettävänä

-joulu tulee halvemmaksi

-mahtuu vaikka miten pieneen asuntoon asumaan

-wc- ja suihkuvuorot ei vie hermoja

-matkustaminen helppoa

ja aina välillä yllätän itseni haikailemasta niitä aikoja, kun oli vain yksi lapsi. Elämä oli tasapainossa, oli hauskaa, ei ollut lasten tappeluja. Yhtä lasta oli helppoa ja mukavaa viedä kaikkialle, ostella ohimennen mitä sattuu ihan vaan ilahduttaakseen lasta.



Yleensä nämä ajatukset tulevat juuri tässä vaiheessa iltaa, kun pitää jaksaa laittaa nämä nukkumaan ja pienemmän kanssa menee helposti tunti että hänet saa siltä huutamiseltaan nukkumaan. Isommalla on aina paha mieli kun en enää sen jälkeen ole mitenkään virkeä, vaikka hän on koko päivän odottanut, että saisi olla vanhempien kanssa hetken aikaa kahdestaan ja jutella rauhassa.

Olin perheen ainoa lapsi 14-vuotiaaksi, kunnes äitini meni uusiin naimisiin ja sai aina haaveilemansa toisen lapsen. Ilmeisesti jotain tuntui puuttuvan hänen elämästään aina, kun oli vain yksi lapsi perheessä (ja oli aina enemmän toivonut). Olen varma, että äitini olisi loppuelämänsä toivonut toista lasta, jos ei olisi sitä saanut.



Lapsen näkökannalta tietenkin on mukavaa, että vanhemmat antavat kaiken huomionsa sinulle ja saat (ainakin minä sain) lähes kaiken mitä haluat. Leikkikaverina minulla oli samanikäiset serkut, joiden kanssa oltiin kuin sisaruksia.



Itse aion hankkia vain yhden lapsen, sillä haluan kohdistaa kaiken rakkauteni tähän ainokaiseen. En myöskään halua setviä sisarusriitoja ja tuplata rahanmenoa useammalla lapsella. En ole koskaan haaveillut suurperheestä, sillä minulle ura on myös tärkeä ja yhden lapsen kanssa on helpompaa sovittaa perhe ja työ yhteen.

Olin perheen ainoa lapsi 14-vuotiaaksi, kunnes äitini meni uusiin naimisiin ja sai aina haaveilemansa toisen lapsen. Ilmeisesti jotain tuntui puuttuvan hänen elämästään aina, kun oli vain yksi lapsi perheessä (ja oli aina enemmän toivonut). Olen varma, että äitini olisi loppuelämänsä toivonut toista lasta, jos ei olisi sitä saanut.



Lapsen näkökannalta tietenkin on mukavaa, että vanhemmat antavat kaiken huomionsa sinulle ja saat (ainakin minä sain) lähes kaiken mitä haluat. Leikkikaverina minulla oli samanikäiset serkut, joiden kanssa oltiin kuin sisaruksia.



Itse aion hankkia vain yhden lapsen, sillä haluan kohdistaa kaiken rakkauteni tähän ainokaiseen. En myöskään halua setviä sisarusriitoja ja tuplata rahanmenoa useammalla lapsella. En ole koskaan haaveillut suurperheestä, sillä minulle ura on myös tärkeä ja yhden lapsen kanssa on helpompaa sovittaa perhe ja työ yhteen.