Kun ei enää jaksa elää, siis henkisesti ja fyysisesti aivan loppu

on kokeiltu kaikki lääkkeet, on kokeiltu useampaa diagnoosia jne



Mutta nyt en vain enää jaksa. Terapia on aivan turhaa, keskustelut tyyliin "kouluta itsesti tutkijaksi"



miten sitä kouluttaa yhtään mihinkään, kun aina on vain väsynyt?



Tämä ei ole mikään ohimenevä ilmiö, vaan kuukausien aikana valmistunut prosessi.



Säälin lapsiani, kun saivat huonon äidin. Äidin joka ensin sekosi ja sen jälkeen väsyi. En halua lasteni kasvavan mielenterveysongelmaisen äidin varjossa. Lapset unohtavat nopeasti ja muistavan lopulta vain enää sen energisen ja iloisen äidin.



Lisäksi saisivat kuoltuani puoliorvon eläkkeen. Loppuisi tässä talossa eurojen laskeminen, kun miehen ei tarttis enää elättää mua.