Oletko eronnut lapsipuolen takia?

Terveisin tuo,joka on muuttamassa pois.

entä jos se lasten äiti kasvattaakin lapsia hyvin, ainakin parhaansa mukaan? Lapsilla ei vain isän luona ole rajoja. Ja niistä rajoistahan päättää sitten vain isä, ei hänen uusi naisensa.



Olemme tavallinen akateeminen lapsiperhe, siis ydinperhe. Mies on työnsä puolestakin lasten kanssa tekemisissä (lääkäri) ja varmasti osaa hoitaa lapsiamme hyvin. MUTTA yksi suurista koetinkivistä suhteessamme on se, että hän antaa lapsille hyvin helposti periksi. Ja vaikka tietää hampaiden pesun ym. tärkeyden (neuvoo työssäänkin!), silti ei jaksa kovin hyvin huolehtia omien lastensa hampaiden pesusta. Tai ei jaksa olla niin tarkka nukkumaanmenosta tai karkinsyönnistä. Hän vie kullannuput tarhaan autolla, vaikka minä korostan raittiin ilman ja liikunnan tärkeyttä....



Mieheni on ihana isä, vaikkakin nuo edellämainitut asiat ärsyttävät usein. Emme ole eroamassa. Mutta JOS eroaisimme, luullakseni mies käyttäytyisi juuri samoin, eli uusi nainen saisi aiheen pillastua ja todenäköisesti syyttäisi (ainakin mielesään) äitiä huonosta kasvatuksesta. Kun isä-raukka ei sitten jaksa niitä huonon kasvatuksen jälkiä enää korjailla.



Onneksi ero on epätodennäköinen.....

olla katkeran exän kirjoitus

Miksi niille miehille annetaan niitä lapsia viikko-viikko systeemeihin tms., jos jo oikeuden papereista selviää, että isä ei ole aiemmin kantanut mitään vastuuta lasten arjesta,eikä osaa esimerkiksi pestä pyykkejä?



Sitten määrätään ne lapset äidin ja äitipuolen kiusaksi isän luo kirjoille,jotta lasten ei tarvitse vaihtaa koulua.Mikä logiikka tässä on.Kyllä ne lapset hoitaa itse itsensä kunhan ei tarvitse vaihtaa kavereita ja koulua?????



Voisiko joku postittaa näitä ketjuja myös tuonne käräjä- ja hovioikeuteen.Siellä niitä päätöksiä tehdään...ovatko kuitenkaan kärryillä todellisista seurauksista?



Harva isä kykenee yhtäkkiä kantamaan sen vastuun suuren taakan ja työmäärän siten, että siinä rinnalla kykenee elämään joku ihminen, jolle ne lapset ovat ihan tavallisia Irma-Pettereitä.

Miksi niille miehille annetaan niitä lapsia viikko-viikko systeemeihin tms., jos jo oikeuden papereista selviää, että isä ei ole aiemmin kantanut mitään vastuuta lasten arjesta,eikä osaa esimerkiksi pestä pyykkejä?

Sitten määrätään ne lapset äidin ja äitipuolen kiusaksi isän luo kirjoille,jotta lasten ei tarvitse vaihtaa koulua.Mikä logiikka tässä on.Kyllä ne lapset hoitaa itse itsensä kunhan ei tarvitse vaihtaa kavereita ja koulua?????

Voisiko joku postittaa näitä ketjuja myös tuonne käräjä- ja hovioikeuteen.Siellä niitä päätöksiä tehdään...ovatko kuitenkaan kärryillä todellisista seurauksista?

Harva isä kykenee yhtäkkiä kantamaan sen vastuun suuren taakan ja työmäärän siten, että siinä rinnalla kykenee elämään joku ihminen, jolle ne lapset ovat ihan tavallisia Irma-Pettereitä.

kyllä niitä tapaamisia varmaankin rajoitetaan vain vaarallisilta, päihderiippuvaisilta tai vakavasti psyykkisesti sairailta vanhemmilta. Ja jos mies vannoo ja vakuuttaa olevansa jatkossa osallistuvampi ja ryhdikkäämpi vanhempi, minkäs sille voi.

Meillä on ero tulossa. Mulla nousee verenpaine jo tätä tilannetta ajatellessa ja teksti on nyt varmaan sekavaa. Miehen lapsi on 7 vuotias ja elää täysin vapaalla kasvatuksella. Lapsi piereskelee, röyhtäilee ja kertoo ah niin ihania pissakakkavitsejä ruokapöydässä ja niillehän toki kuuluu nauraa tai olen paska mutsipuoli. Tälle lapselle laitetaan kaikki ruoat valmiiksi pilkottuina lautaselle ja välillä melkeinpä syötetään, en tiedä sitten miten eskarissa pärjää? Ei osaa vieläkään kusta pöntön sisään vaan eritteet on pitkin vessan lattiaa. Ulos mennessä puetaan vaatteet kun ei itse "osaa". Suihkussa ei voi käydä yksin vaan aina miehen kanssa. Ja lisää voisin toki myös kertoa.

Lapsen vieressä pitää olla koko ajan joku, ei pärjää esim. puolta tuntia itsekseen omassa huoneessaan. Lasta tulee myös koko ajan kehua. Lautapelit yms pelataan tietysti hänen säännöillään ja kun lapsi huijaamalla voittaa kehutaan kovaan ääneen ja ihmetellään kuinka onkin niin taitava.

Jokainen toki kasvattaa miten tahtoo, mutta tämä olisi vaikuttanut mahdollisesti tuleviin yhteisiin lapsiimme. Tällä lapsella on niin ihmeellinen kasvatus ja muutenkin on yksi ärsyttävimmistä muksuista jota olen tavannut. Olisi ollut hankalaa koittaa saada yhteisille lapsille edes jotain käytöstapoja, omatoimisuutta jne. Mä olen itse saanut aivan erilaisen kasvatuksen ja toivoisin omille lapsille samaa. Tämän miehen kanssa en niitä voisi koskaan hankkia.

Olen koittanu sopeutua tilanteeseen, ymmärtää, viettää aikaa lapsen kanssa ja olla puuttumatta. Ei ole auttanut. Niin joo ja miehellä on myös lapsen äidin kanssa kiistoja, homma ei toimi sitten yhtään. Välillä soi vaan ovikello ja lapsen äiti on tuomassa muksua meille yhtäkkiä hoitoon. Mies ei koskaan kysy minulta sopiiko, tai kerro etukäteen milloin tämä tulee. Eipä välttämättä mies aina tiedäkään. Jouduin esim. synttäri-iltaman perumaan, kun tää lapsi tupsahti oven taakse..

Täytyy vaan nyt lähteä tästä tilanteesta, mies ehkä löytää jonkun joka tykkää tästä meiningistä!

Mun mielestä kuulostaa ihan normaalilta muksulta. Kaikilla lapsilla on usein vaihe, jolloin pissa- ja kakkajutut naurattaa, ei se tarkoita etteikö niitä olisi yritetty kitkeä pois. Meidän poika harrastu tuossa iässä samaa, ja vaikka napakasti asiasta huomautettiin joka kerta niin kesti aikansa ennenkuin meni perille.

Ei meidänkään eskarilainen käy yksin suihkussa, miksi pitäisi? Ja tuon ikäinen lapsi ei tosiaan viihdy yksikseen huoneessaan ellei sitten ole kavereita kylässä,näin se vaan menee.

On normaali vai? pilalle lellitty kersa jota pitää palvella ja käyttää täysin tilaisuutta hyväkseen. Ei ees pue itte, ihme mukula...

Miten tääkin ketju meni taas tämmöiseksi uusperheiden parjaamiseksi, vaikka ap:n aloitus oli ihan asiallinen kysymys.



Voisitteko katkerat ex-akat pysyä omissa ketjuissanne mielipiteidenne kanssa.

Miksi niille miehille annetaan niitä lapsia viikko-viikko systeemeihin tms., jos jo oikeuden papereista selviää, että isä ei ole aiemmin kantanut mitään vastuuta lasten arjesta,eikä osaa esimerkiksi pestä pyykkejä? Sitten määrätään ne lapset äidin ja äitipuolen kiusaksi isän luo kirjoille,jotta lasten ei tarvitse vaihtaa koulua.Mikä logiikka tässä on.Kyllä ne lapset hoitaa itse itsensä kunhan ei tarvitse vaihtaa kavereita ja koulua????? Voisiko joku postittaa näitä ketjuja myös tuonne käräjä- ja hovioikeuteen.Siellä niitä päätöksiä tehdään...ovatko kuitenkaan kärryillä todellisista seurauksista? Harva isä kykenee yhtäkkiä kantamaan sen vastuun suuren taakan ja työmäärän siten, että siinä rinnalla kykenee elämään joku ihminen, jolle ne lapset ovat ihan tavallisia Irma-Pettereitä.

kyllä niitä tapaamisia varmaankin rajoitetaan vain vaarallisilta, päihderiippuvaisilta tai vakavasti psyykkisesti sairailta vanhemmilta. Ja jos mies vannoo ja vakuuttaa olevansa jatkossa osallistuvampi ja ryhdikkäämpi vanhempi, minkäs sille voi.

Niin kai...järki vaan sanoo,että jos vanhemmat ovat muka tasavertaisina taistelussa,niin eikö silloin painaisi myös se seikka, että toinen ei jaksa huolehtia edes pyykkien pesemisestä??Kai niillä tuomareillakin joku terve järki on ja elämänkokemusta siitä, että kykeneekö 40 käyvä mies kääntämään kelkkansa täysin.

Eli logiikkasi on, että jokainen eronnut mies on autuaan huono isä koska - on eronnut?

Miten tääkin ketju meni taas tämmöiseksi uusperheiden parjaamiseksi, vaikka ap:n aloitus oli ihan asiallinen kysymys. Voisitteko katkerat ex-akat pysyä omissa ketjuissanne mielipiteidenne kanssa.

...että miksi uusperhe-elämä on niin haasteellista ja harvoin onnistuu. Itse olen todella tympääntynyt siihen,kuinka oma elämä on lähes muiden omaisuutta. Minulla ei ole mitään sananvaltaa kotona. Oletetaan vain, että siivoan ja pidän yllä nättiä kotia, kun toiset huvittelevat ja nauttivat elämästä.Ei saamari ydinperheessä, eikä varsinkaan uusperheessä.

Tänäänkin ajattelin aamulla, että onneksi pääsen pois kohta. Kahden vaippaikäisen kuljettaminen tarhaan vuorotellen on niin vastenmielistä, mutta isot kakarat pitää kuskata autolla joka paikkaan...sehän ei olekkaan velvollisuus, vaan etuoikeus.

En suosittele kenellekkään...jokainen lapsensa synnyttänyt hoitakoon lapsensa itse.Turha sitä on biologiaa vastustaa.

teini käytti huumeita, karkaili, sekoili, lintsasi koulusta, jois koulupäivän aikana alkoholia, varasti rahaa ja tavaraa ym. Oli muuttanut äidiltään meille, äiti kertoi lapsen tekevän kaikkea tälläistä ja isä vaan sanoi,e t äiti valehtelee ja tyttö on ihan kiltti. Minä hölmö uskoin.

karu totuus sitten paljastui...

loppupeleis avoihoidon tukitoimien jälkeen lapsi oli pakko sijoittaa kymmenen kilometrin päähän perhekotiin, jotta ois kestäny hengissä ja saanu koulunsa käytyä.



Tyttö nyt 26v ja vakituisessa työssä -ilman koulutusta tosin (peruskoulun sai loppuun), parisuhteessa neljättä vuotta, hoitaa asiansa suht hyvin. Tänään vie pikkuveljensä jääkiekko matsiin. Pikkuveli oli 0-2v, kun sisko asui meillä ja sekoili.

ei vielä 5 vuotias tarvitse pöytää siivota. se saa olla vielä lapsi. auttaa kylläkin mutta ei sitä muuta voi vaatia.

No hei, ei kannata ottaa niitä parisuhteessa olevia tai eronneita miehiä. Ne on luusereita. Siitä se johtuu, ei lapsista.

Kukaan kunnon isä ei jätä perhettään ja osaa myöskin kasvattaa lapsensa. Nämä miehet ovat jättäneet (paitsi se yh-isä, joka on lähivanhempi tässä ketjussa) ja eivät osaa myöskään kasvattaa lapsia. Eli luusereita. Ei siis niitä enää, niin ei tarvi erota. Syy ei ole siis lapsissa, vaan luuserimiehessä.

ja itse asiassa pitkitin eroprosessia liian pitkälle (omalta kannaltani) tuon lapsen takia.

vielä. Mutta ole usein miettinyt koska en jaksaisi tätä.

Kovasti lapsipuolia aina parjataan mutta eikö kukaan sitten oikeasti ole lähtenyt päästäkseen niistä eroon?

Varaudun siihen, että palstalaiset kivittämät minut kun sanon ääneen että minä olen eronnut, muuttanut pois miehen ex-liiton lapsen takia - eipä ole enää sitä klassisen kuuluisaa ilkeää äitipuolta pilaamassa lapsiparan elämää.



Hulluinka koko kuviossa oli se, että miehelle valkeni todella, todella hitaasti, että eron syy oli nimenomaan hänen lapsensa. Ei miehen talousvaikeudet tai muutkaan, ne kaikki kestin. Mutta en saanut perheestä millään lailla toimivaa, meillä oli / on miehen entisen liiton lapsi ja meidän yhteiset lapset.

Miehen lapsi oli alkuun viikonloppulapsi ja silloinkin jo oli ongelmia. Sitten kun lapsi muutti meille kokoaikaisesti, ongelmat olivat edelleen täysin samat mutta jokapäiväisesti.



Meillä oli yhteiset lapset, ja monta vuotta yritin, sitten totesin että ei tämä tästä muuksi muutu; ei tämä toimi; tämä ei ole enää minusta kiinni; jos tämä kuvio olisi vain minusta kiinni, me olisimme varsin yhtenäinen perhe olleet jo aikoja sitten.

Mies oli aivan saamaton luuseri suhteessa lapseensa ja lapsi taas ei hyväksynyt minua, ei meidän yhteisiä, eikä ollut koskaan hyväksynytkään.



Summasummarum: minä olen muuttanut omien yhteisten lastemme kanssa eri osoitteeseen ja eron syynä oli ja on miehen edellisen liiton lapsi.

.. taidan olla ainoa - tai ainoa, joka sanoo sen ääneen ...? No, ollaan sitten, mutta valitettavasti, syy on lapsipuoli / miehen lapsi.



Mies vikoineen kaikkineen olisi ollut ihan ok kumppani, mutta .. no, lapsonen on täysi-ikäinen ja isä ja lapsi asuvat nyt yhdessä, minä elän yh:na pienten lasten kanssa.

että ei kannata, koskaan, ikinä perustaa uusioperhettä. Näin se vaan on.

että ei kannata, koskaan, ikinä perustaa uusioperhettä. Näin se vaan on.

Uusperhettä.

Olen samaa mieltä. Uusperheet on perseestä.

Mutta vaikka takana on monta tuskaista vuotta, lopputulos on varmaan myös av-palstan mielestä hieno.

Jokainen voitti. Lapsi sai sen mitä halusi, isänsä.

Minä ja lapset saatiin ... no. En tiedä. Minä menetin puolison, perheen, kodin ja lapset menetti myös kodin, perheen, isän. Mutta lapsipuoli pelastui isälleen.

- yritän asettua lapsipuolen asemaan, niinkuin minulle on vuosikausia huudettu; ajattele sitä miehen lasta, lapsiparka! - kukaan ei tosin osannut asettua näiden pienten lasten asemaan, millaista heillä on tai mitä he ajattelevat, tuntevat jne, eikä minunkaan eikä aikuisen asemaan tarvitsekaan osata asettua, paitsi tämän isän - miehen asemaan, miten hankalassa välikädessä hän koko ajan olikaan - ja siksi hoen koko ajan, miten hienoa on tämän täysi-ikäisen kannalta nyt se, että olemme eronneet ja hän voi rauhassa vihdoinkin asua isänsä kanssa, sillä hän, eroperheen lapsi, tarvitsee nyt isän ja pysyvyyttä.