Oletko eronnut lapsipuolen takia?

mies on ottanut mun lapset omikseen ja vaikka nyt ovatkin vaikeassa murrosiässä niin jaksaa ymmärtää. Naureskellaan yhdessä lasten nukkumaanmenon jälkeen päivän episodeja. Pitäiskö teidän hyvät naisenalut aikuistua sieltä pään sisältä ennenkuin alatte mihinkään perhehommiin. Olette ihan samalla tasolla kuin lapsipuolet. Tottakai kanaattaa erota jos ei äly ja fysiikka riitä. Muistakaa sitten että jos uuteen suhteeseen alatte niin teidan lapset ovat niitä lapsipuolia...

Jo reippaasti täysi-ikäinen lapsipuoli osoittaa mieltä, murjottaa, ei suostu puhumaan isänsä vaimolle vaikka jo usean vuoden olemme olleet yhdessä ja naimisissa. Ei tule käymään, ei vastaa isänsä puheluihin kuin satunnaisesti. Isän rahat kyllä kelpaa ja kaikki autosta lähtien pitäisi tulla kuin manulle illallinen.



Mahtaako oma typerä käytös kaduttaa aikuisempana, kun on vähän nähnyt elämää. Kolkuttaako omatunto kolmekymppisenä, vai vieläkö on samaa mieltä? Kyllä minua ainakin hävettäisi.

oma suhteeni meni osin tästä syystä kiville tovi sitten!

Eli ei taida kannattaa haaveilla suhteesta n. 8-10 vuoteen....



T: yh-iskä

oma suhteeni meni osin tästä syystä kiville tovi sitten!

Eli ei taida kannattaa haaveilla suhteesta n. 8-10 vuoteen...

Se on varsin pitkälle oma vikasi ellei suhde sellaisen naisen kanssa onnistu joka on itse valmis tulemaan vastaan. Se on sen oikean vanhemman tehtävä pistää rajat kiukuttelevalle lapselle ja ilmoittaa että tuollaista käytöstä ei siedetä. Oikeudenmukainen ja kohtuullinen täytyy tietenkin olla, ihan jokaisen osapuolen.

oma suhteeni meni osin tästä syystä kiville tovi sitten!

Eli ei taida kannattaa haaveilla suhteesta n. 8-10 vuoteen....

T: yh-iskä

mutta eihän sitä yhteen ole pakko muuttaa? Seurustelee ja tapailee kun/jos lapset ovat muualla? Kyllä aikuisella ihmisellä on oikeus parisuhteeseen, uusperhettä sen takia ei kuitenkaan tarvitse pykätä pystyyn.

Mutta koska olen miehen kanssa ollut ihan tyytyväinen itse suhteeseen, niin en ole harkinnut lähtemistä. Eikä ne lapsetkaan niin, mutta rasittavinta on ollut joutua seuraamaan eroparin taistelua ja sitten sitä, kun lapset näitä vanhempien huonoja välejä ns. reagoivat.



Sitkeys on kannattanut, koska lapset ovat nyt 7v vanhemmat kuin silloin, kun seurustelu alkoi. He ovat aika paljon omissa oloissaan meillä ollessa, haluavat tehdä omia juttujaan, eivätkä halua niihin isäänsä mukaan. Välillä käyvät syömässä, mutta muuten ovat kuin teinit, eli lähinnä dataavat kavereiden kanssa ja niin edespäin.



Muutaman vuoden päästä heitä tuskin näkyy tämänkään vertaa, mutta heidän tullessaan meidän pienemmät lapset ovat aivan onnesta soikeina. Lisäksi se on hyvä keino kiristää pienemmiltä varttuneemman käytöstä, kun on niin "aah upea" esimerkki.

oma suhteeni meni osin tästä syystä kiville tovi sitten! Eli ei taida kannattaa haaveilla suhteesta n. 8-10 vuoteen.... T: yh-iskä

Lapsi ei saisi tulla parisuhteen väliin. Lapsi voi ja lapsen täytyykin olla OSA parisuhdetta. Ei niin, että toinen aikuinen syrjäytetään ja työnnetään sivuun vastuuasioissa mutta samaan aikaan tältä odotetaan lapsen huomioimista samanarvoisesti ja "suhdetta " siihen lapseen, vaikka lapsi itse ei ole kiinnostunut ja osoittaa sen selkeästi.

Isoista linjoista pitäisi päättää oman puolison kesken. Ei lapsen, exän eikä oman äidin kanssa - minä sain kuulla vasta jälkeen päin että joitakin asioita oli sopinut lapsiinsa liittyen äitinsä kanssa, ei siis edes jutellut minulle... mikä minun roolini siinä kuviossa siis oli? Samainen anoppi, joka tuli vahvasti perheemme keskiöön, ohjeisti minut milloin mitäkin asiaa vastaamaan miehen lapsista.

En saanut itse luoda sitä roolia suhteessa miehen lapseen vaan ulkopuoliset määritteli sen minulle, Minun piti ottaa vastuuta, mutta esim. suuttua tai komentaa ei saanut. Piti olla kuin äiti, mutta ei saanut olla kuin äiti. Omiin lapsiin saa väsyä ja tympääntyä, lapsipuoleen ei.

Olisi hyvä, jos te puusilmäiset miehet näkisitte lapsenne realistisesti. Jos lapsi on ilkeä ja kiusaa pienempiä sisaruksia, valehtelee, laistaa tehtävistään ym. tekoon on puututtava. Se, että -ymmärretään ja selitellään on väärin sitä toista kohtaan, joka on kiusaamisen kohteena. Tai sitä kohtaan (minua kohtaan) kun saan kuulla lapselta syytöksiä asioista, joita en ole tehnyt (väitti että olen varastanut hänen tavaroitaan, löysi itse sitten huoneensa kaaoksesta, mies ei puuttunut koko tilanteeseen lainkaan!)

Eli jos sinäkin yh-iskä olet toiminut tähän tapaan, ei mikään ihme että pieleen meni ja ero tuli.

Ja jos on mahdollisuus asua eri osoittessa, niin suosittelen sitä kaikille, jotka lapsellisen ihmisen kanssa alkavat yhdessä olemaan Pysykää eri osoitteissa jatkossakin, yhdistämiset eivät välttämättä onnistu ja ovat kivuliaita kaikille.

Parisuhde voi olla hyvä ja toimiva, vaikkei siinä aletakaan perhettä leikkimään saman katon alla.

mutta luultavasti ennen pitkää eroaisin, jos lapset tulisivat meille kokoaikaisesti. En kestäisi niitä huonosti kasvatettuja roskaruokaa mässyttäviä kiljukauloja. Ehkä jatkaisin miehen kanssa, mutta eri osoitteissa.

Homma ei toimi...jaksaisin juuri ja juuri miehen kaikkine vikoineen (talousvaikeudet,sotkuisuus,lapsellisuus, puutteellinen kyky huolehtia arjesta jne.), mutta se, että soppaan tyrkätään joka toinen viikko lisäksi kolme isoa lasta mukaan sotkuineen ja ongelmineen.En jaksa enää toimia kenenkään toisen naisen lasten hotellina. (tästä se on kiinni) Omalla 3-vuotiaalla on enemmän vastuuta ja velvollisuuksia kuin 16- vuotiaalla.



Poistun siis pilaamasta niin hyviä lapsia ja heidän elämäänsä.Lisäksi plussa se, että nyt miehen ei tarvitse enää ikinä siivota, kun palkkaa kuulemma lähtöni jälkeen sitten siivojan. Good for them.



Tulen tarvitsemaan terapiaa...en ole ikinä nähnyt tuollaista lasten hoitoa ja huolehtimista.Jos hyvä tuuri käy, niin kaikki ottavat yllättäen ryhtiliikkeen, mutta tällä hetkellä on vain paha mieli kaikesta itse päättävien lasten puolesta.



Paska on kohta poistunut kaiken kivan tieltä.

Onko tuo 3 v teidän yhteinen muksu? Jos on, niin miten tapaamiset?

Meillä tapaamiset ovat niin, että isä tulee meille, lasten kotiin. Suosittelen samaa sinulle.

Homma ei toimi...jaksaisin juuri ja juuri miehen kaikkine vikoineen (talousvaikeudet,sotkuisuus,lapsellisuus, puutteellinen kyky huolehtia arjesta jne.), mutta se, että soppaan tyrkätään joka toinen viikko lisäksi kolme isoa lasta mukaan sotkuineen ja ongelmineen.En jaksa enää toimia kenenkään toisen naisen lasten hotellina. (tästä se on kiinni) Omalla 3-vuotiaalla on enemmän vastuuta ja velvollisuuksia kuin 16- vuotiaalla. Poistun siis pilaamasta niin hyviä lapsia ja heidän elämäänsä.Lisäksi plussa se, että nyt miehen ei tarvitse enää ikinä siivota, kun palkkaa kuulemma lähtöni jälkeen sitten siivojan. Good for them. Tulen tarvitsemaan terapiaa...en ole ikinä nähnyt tuollaista lasten hoitoa ja huolehtimista.Jos hyvä tuuri käy, niin kaikki ottavat yllättäen ryhtiliikkeen, mutta tällä hetkellä on vain paha mieli kaikesta itse päättävien lasten puolesta. Paska on kohta poistunut kaiken kivan tieltä.

kuinka moni eroperheen lapsi elää elämää monin tavoin laiminlyötynä. Sitten kun siihen yrittää puuttua, saa silmilleen.

Itse olen jo sulkenut silmäni ja korvani siltä, että alakoululaiset pelaavat 12h päivässä ja katsovat telkasta mitä haluavat, milloin haluavat. Eivät liiku/ulkoile kuin koulussa, syövät vain roskaruokaa ja jätskiä/karkkia, päättävät itse nukkumaanmenoaikansa jne. No kouluarvosanat ovat sentään heidän vanhemmilleen tärkeitä, joten lapsilla ne on ihan OK.

Ymmärrän sen, että lapset haluavat valvoa pitkään, pelata paljon ja syödä "mässyä", mutta omille saa sentään nalkuttaa ilman, että sitä pidetään KAMALANA LASTEN VIHAAMISENA.

Homma ei toimi...jaksaisin juuri ja juuri miehen kaikkine vikoineen (talousvaikeudet,sotkuisuus,lapsellisuus, puutteellinen kyky huolehtia arjesta jne.), mutta se, että soppaan tyrkätään joka toinen viikko lisäksi kolme isoa lasta mukaan sotkuineen ja ongelmineen.En jaksa enää toimia kenenkään toisen naisen lasten hotellina. (tästä se on kiinni) Omalla 3-vuotiaalla on enemmän vastuuta ja velvollisuuksia kuin 16- vuotiaalla.

Poistun siis pilaamasta niin hyviä lapsia ja heidän elämäänsä.Lisäksi plussa se, että nyt miehen ei tarvitse enää ikinä siivota, kun palkkaa kuulemma lähtöni jälkeen sitten siivojan. Good for them.

Tulen tarvitsemaan terapiaa...en ole ikinä nähnyt tuollaista lasten hoitoa ja huolehtimista.Jos hyvä tuuri käy, niin kaikki ottavat yllättäen ryhtiliikkeen, mutta tällä hetkellä on vain paha mieli kaikesta itse päättävien lasten puolesta.

Paska on kohta poistunut kaiken kivan tieltä.

siitähän se uus sussu vasta riemastuisikin että mies menee viettämään laatuaikaa lapsensa kanssa. Hyvät miehet, älkää menkö niiden uusien naisten leikkiin mukaan. Tapailkaa omista osoitteistanne niin kauan kunnes lapsenne ovat aikuisia. Jos suhde kestää. Kyllä noita sussuja löytyy uusiakin jos vanhalla menee tukka sekaisin. Mun ex-mies on pitänyt lupauksensa, ei lisää lapsia meidän lapsien lisäksi. Ilmoitti vuosia sitten tehneensä vasektomian. Uusi tyttöystävä löytyi silloin muutama kuukausi meidän ero jälkeen. Kesti muutaman vuoden ennenkuin mies suostui muuttamaan yhteen ja teki selväksi että lapset menee aina suhteen edelle. Naisella on oma muksu jota mun eksä elättää omiensa lisäksi vapaasta tahdostaan. Ja siis mehän elätämme yhteiset lapsemme puoliksi. Nykyisen naisen lapsella ei ole isää edes papereissa:)



Tämän ketjun vois linkata jollekin miesten sivustolle jotta näkevät mitä siellä kaksnaamaisen vaimokkeen pään sisällä saattaa pyöriä.

Vaan että yhteiselo ei muuten lähtenyt sujumaan..

Ei siis tottunut lapsiin.

T: yh-iskä

oma suhteeni meni osin tästä syystä kiville tovi sitten! Eli ei taida kannattaa haaveilla suhteesta n. 8-10 vuoteen...

Se on varsin pitkälle oma vikasi ellei suhde sellaisen naisen kanssa onnistu joka on itse valmis tulemaan vastaan. Se on sen oikean vanhemman tehtävä pistää rajat kiukuttelevalle lapselle ja ilmoittaa että tuollaista käytöstä ei siedetä. Oikeudenmukainen ja kohtuullinen täytyy tietenkin olla, ihan jokaisen osapuolen.

Homma ei toimi...jaksaisin juuri ja juuri miehen kaikkine vikoineen (talousvaikeudet,sotkuisuus,lapsellisuus, puutteellinen kyky huolehtia arjesta jne.), mutta se, että soppaan tyrkätään joka toinen viikko lisäksi kolme isoa lasta mukaan sotkuineen ja ongelmineen.En jaksa enää toimia kenenkään toisen naisen lasten hotellina. (tästä se on kiinni) Omalla 3-vuotiaalla on enemmän vastuuta ja velvollisuuksia kuin 16- vuotiaalla.

Poistun siis pilaamasta niin hyviä lapsia ja heidän elämäänsä.Lisäksi plussa se, että nyt miehen ei tarvitse enää ikinä siivota, kun palkkaa kuulemma lähtöni jälkeen sitten siivojan. Good for them.

Tulen tarvitsemaan terapiaa...en ole ikinä nähnyt tuollaista lasten hoitoa ja huolehtimista.Jos hyvä tuuri käy, niin kaikki ottavat yllättäen ryhtiliikkeen, mutta tällä hetkellä on vain paha mieli kaikesta itse päättävien lasten puolesta.

Paska on kohta poistunut kaiken kivan tieltä.

Kai kuitenkin seurustelitte, tapailitte ja vietitte lasten kanssa aikaa yhdessä ennen yhteen muuttamista? Huomasit kai jo silloin viitteitä miten laiska ja huono isä kumppanisi oli ja on?

Kannattaa ihan oikeasti edetä todella rauhassa ja pikkuhiljaa ennen uusperheen perustamista. Itse voisin muuttaakin miehen kanssa yhteen, jolla jo entuudestaan lapsia, mutta vain ja ainoastaan jos hän on hyvä kasvattaja ja vastuullinen isä ja homma pelittää hyvin ennen minuakin.

Lapsipuolet 4- ja 5v elävät aivan pellossa. Ei mitään sääntöjä, ei velvollisuuksia. Omia jälkiä ei kumpikaan joudu koskaan siivoamaan - ulkoa tullessa vaatteet jäävät tasan siihen, ruokapöydästä ei korjata omia astioita, leluja ei ikinä raivata paikalleen, likapyykit jäävät tasan siihen mihin ne riisutaan jne. Mielestäni tällaisia asioita voi jo odottaa tuon ikäisiltä tai ainakin niitä heille opettaa.



Edes miestä ei kiinnosta pyytää lapsia siivoamaan jälkiään. Minä olen täällä ainoa, ketä kiinnostaa talon siisteys. Tuon ikäisistä tulee muutenkin sotkua, niin voisi aivan hyvin velvoittaa heidät tekemään osansa, mutta ei. Kun "ei ne kuitenkaan tee mitään" ja "ei se auta vaikka pyytää/komentaa". Minä olen pyytänyt ja pyydän edelleen lapsia siivoamaan. Vanhempi sentään joskus tekee jotain, nuorempi ei ota kuuleviin korviinsa. En kuitenkaan haluaisi tehdä tästä epämiellyttävää asiaa joten en ala lapsille räyhätä.



Monta kertaa olen ajatellut, että tänä viikonloppuna en siivoa ainuttakaan lapsen aiheuttamaa jälkeä, mutta en kestä itse sitä sekasotkua. Mies ei tietenkään tee juuri mitään, kaatuneet maidot pyyhkii ja sen sellaista mutta ei ikinä vaadi lapsilta mitään.



Samoin lapset ovat tottuneet pelkkään roskaruokaan. Kotonaan syövät einestä, käyvät harva se päivä Hesellä/pitsalla (tiedän tämän, koska mies puhuu säännöllisesti heidän kanssaan puhelimessa), jätskit ja karkit kuuluvat joka päivään. Normaali ruoka on pahaa, jopa ihan perusruoat kuten makaronilaatikko ja perunamuusi on yök. Makkara kelpaa ja puuro, kunhan siinä on kilo sokeria ja hilloa. Koskaan ei voi juoda vettä, vaan aina pitää saada maitoa tai mehua, josta jää sitten puolet juomatta.



Mies jatkaa tätä älytöntä roskaruoan tarjoamista, vie lapset lähes joka kerta Heselle, "kun ne pyytää" ja "siellä ne syö". Minä olen jo luovuttanut enkä jaksa puuttua iänikuisiin karkkipusseihin, tikkareihin ym. Kauppareissulta mukaan lähtee ainakin ne tikkarit jos ei muuta.



Hampaitakaan lapset eivät ole tottuneet pesemään. Toinen lapsi hihkuu aina riemusta kun mennään hammaspesulle ja hokee, että "kai me pestään illalla hampaat". Toinen ei suostu edes koskemaan hammasharjaan, joten jää sitten pesemättä. En jaksa tästäkään enää välittää, siinähän mätänevät suuhun jos ei miestä huvita toimia.



Muutenkin käytös on aivan mahdotonta. Jatkuvaa huutamista, tappelua, kiljumista. Emme ole keksineet rangaistusta, joka auttaa jatkuvaan tavaroiden/sisaruksen terrorisointiin. Positiivinen huomio ei auta, ei mitään vaikutusta.



En jaksa enää yrittää olla se ainoa kasvattaja. Lasten äiti ei tee varmaan yhtään mitään, koska jos niitä lapsia kasvatettaisiin, ei tällaista älytöntä toimintaa olisi. Mies taas on luovuttanut, levittelee vain käsiään että ei mikään auta.



Siinähän ovat, kunhan eivät tule meille kokoaikaisesti asumaan.

Homma ei toimi...jaksaisin juuri ja juuri miehen kaikkine vikoineen (talousvaikeudet,sotkuisuus,lapsellisuus, puutteellinen kyky huolehtia arjesta jne.), mutta se, että soppaan tyrkätään joka toinen viikko lisäksi kolme isoa lasta mukaan sotkuineen ja ongelmineen.En jaksa enää toimia kenenkään toisen naisen lasten hotellina. (tästä se on kiinni) Omalla 3-vuotiaalla on enemmän vastuuta ja velvollisuuksia kuin 16- vuotiaalla.

Poistun siis pilaamasta niin hyviä lapsia ja heidän elämäänsä.Lisäksi plussa se, että nyt miehen ei tarvitse enää ikinä siivota, kun palkkaa kuulemma lähtöni jälkeen sitten siivojan. Good for them.

Tulen tarvitsemaan terapiaa...en ole ikinä nähnyt tuollaista lasten hoitoa ja huolehtimista.Jos hyvä tuuri käy, niin kaikki ottavat yllättäen ryhtiliikkeen, mutta tällä hetkellä on vain paha mieli kaikesta itse päättävien lasten puolesta.

Paska on kohta poistunut kaiken kivan tieltä.

Kai kuitenkin seurustelitte, tapailitte ja vietitte lasten kanssa aikaa yhdessä ennen yhteen muuttamista? Huomasit kai jo silloin viitteitä miten laiska ja huono isä kumppanisi oli ja on?

Kannattaa ihan oikeasti edetä todella rauhassa ja pikkuhiljaa ennen uusperheen perustamista. Itse voisin muuttaakin miehen kanssa yhteen, jolla jo entuudestaan lapsia, mutta vain ja ainoastaan jos hän on hyvä kasvattaja ja vastuullinen isä ja homma pelittää hyvin ennen minuakin.

voi saada realistisen kuvan toisen käyttäymisestä kotona ennen kuin asuu yhdessä? Itse olen sitä mieltä, että vasta yhteenmuuton jälkeen paljastuu se todellinen luonne ja kaikki rasittavat tavat. En ole tuo jolle vastasit, mutta olen tehnyt saman virheen.

on taipumus iskeä silmänsä aina samansorttisiin naisiin ja pysyy itse samanlaisena. Hauska lukea tälläistä ketjua:)

Onneksi vaara alkaa olla ohi, koska lapsi on jo 17-vuotias. Eiköhän tuo menisi omaansa lähelle kouluaan, jos äitinsä ei pystyisi pitämään luonaan.



Jossain on raja. Lapsi on ok pieninä annoksina. Isoa, vierasta teiniä en talouteen kaipaa asumaan. Onneksi mies on samoilla linjoilla, että tuntuisi vaikealta asua lapsen kanssa samassa taloudessa, jota hädin tuskin tuntee ja kaikki käytöksestä lähtien on vierasta.

Olen miettinyt tilannetta, jossa jompi kumpi vanhemmista on narsisti tai psykopaatti (tiedoksi, että jos narsisteja on vaikka yksi prosentti, niin miljoonassa heitä on kymmenen tuhatta eli kyllä tilanne sattuu aika monelle). Monen avioeron takana on puolison narsismi.



Tämä narsistivanhempi on vaikuttanut lapsensa kehitykseen aiheuttaen persoonallisuushäiriön. Avioliitto päättyy eroon, joka on lapsen kannalta hyvä mutta silti jo liian myöhäistä. Oletetaan, että lapsi päätyy sen terveemmän vanhemman mukaan. Mutta persoonallisuuden kehitykselle tärkeät ensimmäiset vuodet ovat jo menneet väärin, joten lapsi ei osaa käyttäytyä normaalisti eikä esim. tule toimeen muiden lapsien tai vanhempansa uuden puolison kanssa.



Siis mielestäni on oltava hyvin tarkkana tässä asiassa. Ei pidä mennä naimisiin, jos tilanne on huono eikä esim. yhdessäasumisen kokeilun jälkeen parane.

Itselläni on lapsipuoli ja olemme asuneet yhdessä koko sen ajan kun olemme miehen kanssa yhteen muuttaneet. Kuinka surullista, että lapset pyörittävät perhettä ja kuinka pihalla aikuiset voivat olla!