Lue keskustelun säännöt.
Onko minulla ollut mielestäsi vaikea elämä?
22.11.2012 |
Toisen ketjun innoittamana. Isä ei ollut koskaan läsnä ollessani pieni, myöhemmin oli heitteillejättöä ja perustarpeiden laiminlyöntiä. Äitini oli vaikeasti masentunut alkoholisti ja tappoi itsensä ollessani teini. Kaikki lähimmät ihmiseni (varaisät, poikaystävä) ovat kuolleet ollessani teini. Ólin rankasti koulukiusattu. Ei varmaan yllätys, että kärsin mt-ongelmista ja syömishäiriöstä.
Kommentit (7)
Toivottavasti olet saanut apua mt-ongelmiisi. ON ihan luonnollista että psyykesi on kovilla. Mullakin on mainittuja ongelmia vaikka taustani on helpompi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti olet saanut apua mt-ongelmiisi. ON ihan luonnollista että psyykesi on kovilla. Mullakin on mainittuja ongelmia vaikka taustani on helpompi.
Kiitos. Olen saanut. Olen ihan hyvin toipunut, mutta tie on varmasti pitkä, koska vasta nykyään tajuan että olen oireillut jo lapsena psyykkisesti. Paljon on takana, mutta paljon myös edessä. Terapian alussa luulin eläneeni ns. normaalia elämää, nykyään olen surullinen "noiden" (en oikein ymmärrä vieläkään että ne asiat tapahtui minulle) lasten puolesta.
Voitko hyvin?
Hankalasti selitettävä. Kävin jossain vaiheessa todella pohjalla, olen ollut sairaalahoidossakin. Masennus on onneksi väistynyt jo uskoakseni täysin, mutta ahdistus-ja paniikkioireet kiusaavat vielä ja hankaloittavat normaalia elämää. Käyn yksityisessä terapiassa ja se on auttanut todella paljon. Pääsääntöisesti olen onnellinen ja elän normaalia elämää, mutta työelämässä olen vielä osa-aikaisesti koska uuvun aika helposti. Ajattelen, että minulle olisi voinut käydä paljon huonomminkin. Olisin voinut eksyä vääriin piireihin pysyvästi, alkaa käyttämään päihteitä, syrjäytyä pysyvästi tms. Siinä mielessä koen olevani onnekas, jos nyt noin hölmösti voi edes sanoa.
Voitko hyvin?
Hankalasti selitettävä. Kävin jossain vaiheessa todella pohjalla, olen ollut sairaalahoidossakin. Masennus on onneksi väistynyt jo uskoakseni täysin, mutta ahdistus-ja paniikkioireet kiusaavat vielä ja hankaloittavat normaalia elämää. Käyn yksityisessä terapiassa ja se on auttanut todella paljon. Pääsääntöisesti olen onnellinen ja elän normaalia elämää, mutta työelämässä olen vielä osa-aikaisesti koska uuvun aika helposti. Ajattelen, että minulle olisi voinut käydä paljon huonomminkin. Olisin voinut eksyä vääriin piireihin pysyvästi, alkaa käyttämään päihteitä, syrjäytyä pysyvästi tms. Siinä mielessä koen olevani onnekas, jos nyt noin hölmösti voi edes sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni samantapaisia vastoinkäymisiä ollut lapsuudessa. Kärsin myös mt ongelmista monta vuotta, mutta olen selviytynyt! Nykyisin koen, että tuo rankka elämä jota elin lapsena on kääntynytkin vahvuudeksi minussa. En hetkahda enää kovin pienistä asioista, enkä isommistakaan. Siis sellaisista asioista jotka toiset voivat kokea lähes maailmanloppuna. Tärkeintä minulle on että pysyn hengissä.
Toivon sinulle parempaa tulevaisuutta.