Mies ei halua toista lasta,säikähti vaikeaa raskausaikaa.

Sama ei välttämättä toistu toisessa raskaudessa.

Riippuu tietysti mikä oli syy supisteluihin.

Mitään ei saa jos ei uskalla yrittää.

Varsinkin kun 1.lapsi on jo noin "iso" ja varmasti jo reipas ja omatoiminen.

Onko tuo ainut syy vai onko "tekosyy" koska ei yleensä halua 2.lasta?

kohdunsuu on jotenkin heikko että oli auki 2cm loppuraskauden ajan ja minulla kroonisia sairauksia jouduin käymään usein äitipolilla esim. reuma ja sydänongelmat minulla.

Heikolle kohdunsuulle voi laittaa sellaisen "langan", että pysyy kiinni mutta jos sinulla on noita sydänongelmia niin kyllä minäkin sitten sinun miehenäsi pelkäisin, että jotain menee todella pieleen ja sitten ei ole vaimoa ja äitiä 1.lapselle.

Tiedän miltä tuntuu haluta toista lasta.. Munkaan mies ei halua toista lasta. Ollaan keskusteltu asiasta monesti. Takana tosi vaikea synnytys, mistä jäänyt traumoja miehelle. Nyt ilmoitti että ei todellakaan halua enää toista.

Tosi ahdistavalta tuntuu, koska itse haluaisin. Meillä nyt 3,5v.

Ymmärrän ja olen valmis odottamaan, mutta hän ei halua. Ei enää koskaan. Meillä on ikää reilusti yli kolmekymmentä, joten biologiakin ahdistaa. Tuntuu, että olen tunteideni kanssa yksin. Toki nautin lapsestamme ja pikkuperheen elämästämme, mutta kaipuuta se ei poista. Haluaisin myös kovasti että lapsella olisi sisarus, jonka kanssa kasvaa.

Ihan kamala tilanne!!!

Esikoista odottaessa olin sairaalassa tiputuksessa pahoinvoinnin takia. Myöhemmin verenpaineen takia. Makasin monta kuukautta supistusten takia yms. yms.

Myös vauva-ajat on olleet rankkoja.

Meidän isommat on jo 9v ja 7v ja mies ei pitkään aikaan halunnut enempää lapsia.

Juuri tuon vaikean raskausajan takia. Mutta vielä enemmän rankan vauva-ajan takia.

Piti vain antaa aikaa ja yrittää hyvin perustella oma kanta. Ja kertoa kuinka tärkeää minulle oli saada vielä yksi lapsi.

Nyt meillä on myös 8kk vauva. =)Raskausaika oli ihan hirvittävä. Yritin nauttia siitä kun tiesin että on viimeinen mutta ei siitä mitään positiivista saanut hyvällä tahdollakaan. Ja mies oli stressaantunut koko raskauden ajan.

Onneksi tämä nuorimmainen yllätti ja on aivan ihana, aurinkoinen ja helppo lapsi.

Nykyään mies on sitä mieltä ettei se neljäs olis mikään mahdoton ajatus. =)

Mutta itse en halua kokea raskautta enää.

Olisko seuraava raskaus riski sinun terveydellesi? Ja minkälaisista riskeistä puhutaan?

kohdunsuu on jotenkin heikko että oli auki 2cm loppuraskauden ajan ja minulla kroonisia sairauksia jouduin käymään usein äitipolilla esim. reuma ja sydänongelmat minulla.

Oletko todella valmis ottamaan riskin, että kuolet sydäriin tai lantioliitoksesi alkavat kipuilla niin ettet enää kävele?

musta näyttää, että olet onnistunut löytämään miehen, joka välittää sinusta ja terveydestäsi enemmän kuin oman sukunsa jatkamisesta. :)



Se, kannattaako sitä toista ryhtyä hankkimaan, jos lapsen kuitenkin haluat, on lääketieteen kysymys, johon en osaa vastata, mutta kävi kuinka tahansa, ole onnellinen että sulla on mies, joka haluaa pitää sut rinnallaan. Ja yksi lapsikin jo. Kadehdin sua.

oikeesti pyydät miehen tutustamaan aiheeseen ja sullakaan vielä paha tilanne ollut, vaikkei mukava.



Esikoisen kanssa neljä viikkoa pahoinvointia ja tiputuksessa osa, ja puolesta välistä vuodelevossa, kun avaavia supistuksia ja silti syntyi 10 päivää yli. synnytyskin rankka. ponnistusvaihe kesti 2 h 30 min, imukuppi ja vielä jäi istukka sisään ja jouduin leikkuriin... kaikkea ja kattia kanssa. :P



toinen taas oli kevyt ja helppoa raskaus, tosin sitten alkoi vaivaamaan sokerit, vaikken ollut edes ylipainoinen. Sokereiden takia kävin kahden viikon välein sairaalassa ja kaikki oli ok. Niinhän sitä kävi, että tämäkin meni 14 päivää yli LAn ja mulle ehdotettiin, että tule kalvojen puhkaisuun. Toki menin ja synnytykseen meni aikaa 20 minuuttia. Mä päätin uusiksi ja oltiin vielä illalla himassa, koska kaikki oli mennyt hyvin.



Muksut nyt 12 ja 9.



Kuuntele itseäsi ja toivottavasti saat miehen pään kääntymään edes siihen toiseen. Ps. yksi kaverini aikoinaan sanoi, että yksilapsisista tulee aina vähän outoja. Ja tietyllä tavalla on oikeessa. :)